Musiikin teoria ja säveltäminen ›

EP: Mikään ei opeta niin paljon kun virheen tekeminen.
 
Harrastelijankin kannattaisi vaan opetella ne nuotit ihan sen vuoksi, että se musiikin harrastaminen "tyssää" aina tietylle tasolle jos ei niitä osaa.
 
Jälkimmäinen ei pidä paikkaansa.

Kuka tämmöisen kuraämpärin nosti???

jvv00: Jälkimmäinen ei pidä paikkaansa.
 
Ei niin maailmassa monia huippuammattilaisiakin jotka eivät osaa.

Tää aihealue tuntuu olevan sellainen ikuinen keskustelunaihe. Onko elämänkoulu tärkeämpi, kuin korkeakoulu. Onko B on H vai B ei ole H. Itselleni musiikin teorian ja nuottien opiskelu on ollut ja on vieläkin hyödyllistä (aina oppii jotain uutta). Yritän lähestyä lappuja aina sillai, että mietin, mitä alkuperäinen kirjoittaja on tässä tarkoittanut. Ja otan "notaation" sellaisenaan, kuin se on.

>3. Näiden edellisten risteytys, jota joku nuotinnusohjelma nimittää skandinaaviseksi, jossa on H ja Bb.<
 
No joo, jatketaan nyt sitten 2v vanhaa topikkia kun tuo kombinaatio tulikin ensimmäistä kertaa vastaan äskettäin jossain haitarin alkeisoppikirjassa. Siitä onkin sitten jo helppo päätellä ja/tai selittää, että joku joskus jossakin kopsasi B:n H:ksi:)

risto: No joo, jatketaan nyt sitten 2v vanhaa topikkia kun tuo kombinaatio tulikin ensimmäistä kertaa vastaan äskettäin jossain haitarin alkeisoppikirjassa. Siitä onkin sitten jo helppo päätellä ja/tai selittää, että joku joskus jossakin kopsasi B:n H:ksi:)
 
Päätelmä on virheellinen, sillä B ja H ovat eri sävel, ja ainoa "viivastolla samassa kohtaa ollut" sävel, joka alunperin modaalisessa kirkkomusiikissa muutettiin tarpeen mukaan kromaattisesti mm. tritonuksen välttämiseksi. Yadda yadda, tästä löytyy netistä tietoa aivan tarpeeksi.
 
Nuotin nimi on H, reaalisointumerkeissä törmää usein angloamerikkalaiseen B-merkintään, jolla tarkoitetaan samaa säveltä. "Bb" on sointumerkeissäkin yksiselitteinen. Jos joku vielä urputtaa noista, voisi suunnata raivonsa vaikkapa niitä kustantajia kohtaan, jotka kehtaavat käyttää latinalaisen kielialueen sointumerkkejä "Si", "Si b", "Si 7" jne...

baron: Ei mun tarvitse ajatella, tää on ajateltu mun puolesta valmiiksi. Kun valitsen Finale nuotinkirjoitusohjelmasta chord styleksi "Scandinavian" se käyttää H:ta ja Bb:tä ja mä olen tyytyväinen.
 
Ei tuosta muuta haittaa, Transponoitaessa, H sävel ei transponoidu oikein, ainakin minun kokemukseni mukaan, sama asia, olipa Sibelius taikka Finale.

Iku 49: Ei tuosta muuta haittaa, Transponoitaessa, H sävel ei transponoidu oikein, ainakin minun kokemukseni mukaan, sama asia, olipa Sibelius taikka Finale.
 
Transponoituvat Sibeliuksella (v. 6 =>) aivan oikein, kun käyttää sointumerkeissä uudempaa (vakio, Legacy Chord Input on myös käytettävissä, mutta pitää valita erikseen) tapaa syöttää sointumerkit lyhenteinä. H-sointu pitää syöttää B:nä sointujen kirjoitusvaiheessa, mutta heti enterin painamisen jälkeen se näkyy leiskassa H:na ja transponoituu aivan kuten pitääkin.

Finalessa onnistuu nykyään myös

Koska maalaisjärjen käyttö on sallittua ja pidän logiikasta, kieltäydyn tunnustamasta säveltä nimeltä H. B on B ja alennettuna se on Bb (A#), eihän alennettu D:kään muutu aakkosissa H:n jälkeen seuraavana vapaana olevaan kirjaimeen (I) vaan se on Db (C#).

... pidän logiikasta
 
Näissä keskusteluissa olen oppinut sen, että otan asiat, kuten ne ovat. Eri aikakausina ja eri kulttuureissa on ollut erilaisia notaatioita, ei sen suurempi juttu.

CheRoberto: Koska maalaisjärjen käyttö on sallittua ja pidän logiikasta
 
Mikä logiikka on duuriasteikossa? Miksi ne puolisävelaskelet ovat niissä kohdissa kuin ovat? Miksi siinä on 7 säveltä? Eikö loogisempaa olisi parillinen määrä?
Miksi A on 440? Eikö loogisempaa olisi että joku alhainen C olisi 1 ja yksiviivainen C sen kerrannainen 256?

CheRoberto: Koska maalaisjärjen käyttö on sallittua ja pidän logiikasta, kieltäydyn tunnustamasta säveltä nimeltä H. B on B ja alennettuna se on Bb (A#), eihän alennettu D:kään muutu aakkosissa H:n jälkeen seuraavana vapaana olevaan kirjaimeen (I) vaan se on Db (C#).
 
Koska itse olen rytmimusiikin opetuksen käytäntöjen vaikutuksen alainen, en käytä H:ta sävelenä enkä sointumerkkinä. En kuitenkaan kiellä muita käyttämästä sitä, samoin kuin en kiellä ranskalaisia käyttämästä niitä REMin-merkintöjään. Niin ikään en myöskään jaksa agitoida asian tiimoilta yhtään mihinkään suuntaan, koska erilaisia käytäntöjä on ollut, on olemassa ja tulee aina olemaankin ja helpoimmalla selviää kun vaan hyväksyy asian.

CheRoberto: Koska maalaisjärjen käyttö on sallittua ja pidän logiikasta, kieltäydyn tunnustamasta säveltä nimeltä H. B on B ja alennettuna se on Bb (A#), eihän alennettu D:kään muutu aakkosissa H:n jälkeen seuraavana vapaana olevaan kirjaimeen (I) vaan se on Db (C#).
 
Ei ole mitenkään loogista kutsua H:ta B:ksi ja B:tä Bb:ksi!

Asiayhteydestä riippuen tulee käytettyä nimityksiä, joita muut todennäköisimmin ymmärtävät. Itselleni tuleviin sointulappuihin ja vastaaviin kirjoitan kuitenkin niin, että C:n ja A:n välissä sijaitsevat H sekä H:n alennus / A:n korotus. Soitin kauan sitten ala-asteella pianoa sen verran, että en ole päässyt tuosta H:sta eroon.

Musima Multistar Deluxe: H:n alennus
 
Hes?
 
Soitin kauan sitten ala-asteella pianoa sen verran, että en ole päässyt tuosta H:sta eroon.
 
Miksi H:sta pitäisi päästä eroon?

Janus: Hes?
Miksi H:sta pitäisi päästä eroon?
 
H on kuitenkin "originaali" sen puoli sävelaskelta C:n alapuolella olevan sävelen nimi ja B sitä koko sävelaskelta alemman nimi.
Muut nimet ovat myöhempää keksintöä.

Wikipediasta poimittua:
"In traditional music theory within the English-speaking and Dutch-speaking world, pitch classes are typically represented by the first seven letters of the Latin alphabet (A, B, C, D, E, F and G). A few European countries, including Germany, adopt an almost identical notation, in which H is substituted for B."

CheRoberto: Wikipediasta poimittua:
"In traditional music theory within the English-speaking and Dutch-speaking world, pitch classes are typically represented by the first seven letters of the Latin alphabet (A, B, C, D, E, F and G). A few European countries, including Germany, adopt an almost identical notation, in which H is substituted for B."
 
Wiki tietää mitä tietää:-)
 
Aikana, jolloin sävelet olivat vain A B C D E F G eikä ylennys ja alennusmerkkejä oltu vielä keksitty, havaittiin inhottavaksi että F:stä aloitetussa asteikossa on tritonus (B) ja tästä haluttiin päästä eroon alentamalla se ja kun alennusmerkkejä ei oltu keksitty niin jotta nämä kaksi B:tä erotettaisiin toisistaan niin originaali sai nimen H ja tämä "uusi" alennettu nimen B.
Alun perin ylempi B oli nimeltään B durum (kova B) ja alempi B B molle (pehmeä B)
Kun ei jaksettu näin pitkiä nimiä kirjoittaa niin B durum merkittiin H:ta muistuttavalla merkillä, (hart on saksaksi kova) ja siitä sai sävel sitten lyhyemmän nimenkin.
B ja Bb merkinnät tulivat mahdollisiksi vasta sen jälkeen kun alennusmerkki oli keksitty eli myöhemmin.
(Ylennys- ja alennusmerkit on muotoutuneet näiden kahden B:n nimistä, ylennysmerkki H:sta ja alennusmerkki B:stä)
 
Tästä aiheesta on väännetty vuosia ja joka vuosi tulee uusi sukupolvi joka aloittaa väännön uudelleen.

Näin siis Saksassa, Suomessa ja parissa muussa Euroopan maassa...