Musiikin teoria ja säveltäminen ›

heviäijä: Tulkitaanko E:stä F säveleen nousu puoli-vai kokosävelaskeleena, ku moodien kanssa leikitään? Esim. G duuri skaalan kolmas sävel H olisi fryygisen moodin ensimmäinen sävel ja C toinen. Fryygisen kahden ensimmäisen sävelen intervallihan on puoli sävelaskelta?
 
Kitaristille simppelisti: yhden nauhan väli on aika puolisävelaskel, kahden nauhan väli aina kokosävelaskel. Ei ole riippuvainen sävelten nimistä tai asteikoista.
 
Entä onko moodeja molliasteikosta? Kokeilin molliasteikosta fryygistä, ja siitä tulikin duuriasteikko??
 
Moodeja on mistä asteikosta vain, vaikka itse keksisit asteikon. Moodi tarkoittaa vaan sitä, että perussävelen paikka on muuttunut.
 
Jooninen, doorinen, fryyginen jne. ovat duuriasteikon moodien nimiä. Eli jos soitat molliasteikon 3. moodin, niin se ei ole fryyginen.

Kiitos. Tosin nyt vähän on hämmentävää tuo että e-f# on yksi sävelaskel niinkö

heviäijä: Kiitos. Tosin nyt vähän on hämmentävää tuo että e-f# on yksi sävelaskel niinkö
 
Näin juuri.

heviäijä:? Entä onko moodeja molliasteikosta? Kokeilin molliasteikosta fryygistä, ja siitä tulikin duuriasteikko??
 
Luonnollinen molli on duuriasteikon (aiolisen) kuudes moodi eli luonnollisen molliasteikon moodit on prikulleen samat kuin duuriasteikon ja niitä on tapana nimittää duuriasteikon mukaan.
(Eli luonnollisen mollin kolmas moodi on juuri aiolinen eli duuri)
Sen sijaan melodisella ja harmonisella mollilla on ihan "oikeat" moodit.
 
Jos osaa duurin ja melodisen mollin moodit niin niillä periaatteessa pärjää.
Harmonisesta mollista ei käytetä juuri muuta kuin viidettä.
Jos haluaa leikkiä "täydellistä" niin sitten vielä harmonisen duurin moodit:-)

heviäijä: Entä onko moodeja molliasteikosta? Kokeilin molliasteikosta fryygistä, ja siitä tulikin duuriasteikko??
 
Niin tosiaan duurin ja mollin moodit on periaatteessa samat. Eli molliasteikko itsessään on duuriasteikon kuudes moodi. Eli ei ole olemassa duuriasteikon moodeja ja molliasteikon moodeja erikseen. Fryyginen on kolmas moodi (yleensä tosiaan "lasketaan" siten, että duuriasteikko on 1. aste.). Molliasteikosta laskettuna se on 5. moodi, mutta tämä on ehkä vähän erikoinen tapa miettiä ylipäätään moodeja.
 
Kannattaa harjoitella moodeja myös niin, että soitat ne moodit läpi siten, että lähdet aina samasta juurisävelestä. ELi soitat vaikka C-duuri, C-doorinen, C-fryyginen..jne.. Siinä on ehkä helpompi hahmottaa, että mikä sävel muuttuu esim. suhteessa duuriasteikkoon (tai molliasteikkoon, jos on ns mollimoodi, eli sellainen, jossa on pieni terssi.)

Ruutukunkku: Niin tosiaan duurin ja mollin moodit on periaatteessa samat. Eli molliasteikko itsessään on duuriasteikon kuudes moodi. Eli ei ole olemassa duuriasteikon moodeja ja molliasteikon moodeja erikseen.
 
Mä en oo ikinä tykännyt ajatella noin, koska se tuntuu turhan sekottavalta. Ajattelen niin, että mollimoodeja on aiolinen, doorinen, fryyginen ja lokrinen ja duurimoodeja jooninen, lyydinen ja miksolyydinen. Niillä kullakin on sitten omat karaktäärisävelet, esim. lyydisellä #4.

ThrashGuitarist: Mä en oo ikinä tykännyt ajatella noin, koska se tuntuu turhan sekottavalta. Ajattelen niin, että mollimoodeja on aiolinen, doorinen, fryyginen ja lokrinen ja duurimoodeja jooninen, lyydinen ja miksolyydinen. Niillä kullakin on sitten omat karaktäärisävelet, esim. lyydisellä #4.
 
Niin, siis kyllä minäkin näin ajattelen ilman muuta. Tämä on mielestäni just se oikea tapa.
 
Mutta tarkoitin siis, että luonnolliselle mollille ei ole olemassa omia (tai omanlaisiaan tai oman nimisiään) moodeja samalla tavalla kun esim melodiselle mollille, koska se (luonnollinen) on jo moodi itsessään.
 
Halusin vaan tätä selventää kun ymmärsin, että se oli alunperin tässä kysyjälle vähän epäselvää.

Ruutukunkku: Mutta tarkoitin siis, että luonnolliselle mollille ei ole olemassa omia (tai omanlaisiaan tai oman nimisiään) moodeja samalla tavalla kun esim melodiselle mollille, koska se (luonnollinen) on jo moodi itsessään.
 
Mun mielestä jotta teorian hahmottaisi niin on fiksumpi ajatella että duuriasteikolla on seitseman moodia, jotka on mitä on, ei erikseen duureja ja molleja.
Sitten kun ne on handussa voi käytännön soittamisen kannalta alkaa jaotella niin kuin TrashGitarist ehdottaa ja alkaa jakaa niitä duureihin ja molleihin.
Miksolyydinen on mun mielestä kuiteskin vähän erikoistapaus eli vaikka se on periaatteessa duuriasteikko kun suuri terssi niin se tritonus joka syntyy suuren terssin ja pienen septimin väliin tekee siitä dominanttiasteikon!
 
Eli ainakin soinnuissa erotetaan duuri, molli ja dominanttisoinnut, kai asteikoissakin?

baron: Luonnollinen molli (aiolinen) on duuriasteikon (joonisen) kuudes moodi eli luonnollisen molliasteikon moodit on prikulleen samat kuin duuriasteikon ja niitä on tapana nimittää duuriasteikon mukaan.
(Eli luonnollisen mollin kolmas moodi on juuri jooninen eli duuri)
Sen sijaan melodisella ja harmonisella mollilla on ihan "oikeat" moodit.
 
Jos osaa duurin ja melodisen mollin moodit niin niillä periaatteessa pärjää.
Harmonisesta mollista ei käytetä juuri muuta kuin viidettä.
Jos haluaa leikkiä "täydellistä" niin sitten vielä harmonisen duurin moodit:-)
 
Näin kai oli tarkoitus.

Näin jonkin youtube-videon jota en enää onnistunut löytämään, jossa puhuttiin asteikoista, moodeista ja seiska-soinnuista. Onko jotain tiettyä sääntöä, että mikä moodi toimii seiskojen kanssa ja mikä ei. Jotenkin ymmärsin että harmoninen molli toimii molliseiskojen kanssa? Videossa soitettu musa oli jotain espanjalaisen ja flamengon väliltä. Itse haen moodeilla melodisuutta ja vaihtelevuutta rock- ja metallimusiikin melodioihin ja sooloihin.

heviäijä: Näin jonkin youtube-videon jota en enää onnistunut löytämään, jossa puhuttiin asteikoista, moodeista ja seiska-soinnuista. Onko jotain tiettyä sääntöä, että mikä moodi toimii seiskojen kanssa ja mikä ei. Jotenkin ymmärsin että harmoninen molli toimii molliseiskojen kanssa? Videossa soitettu musa oli jotain espanjalaisen ja flamengon väliltä. Itse haen moodeilla melodisuutta ja vaihtelevuutta rock- ja metallimusiikin melodioihin ja sooloihin.
 
Molliseiskassa on pieni septimi. Harmonisessa mollissa suuri septimi. Ei kuulosta hyvältä.

baron: Molliseiskassa on pieni septimi. Harmonisessa mollissa suuri septimi. Ei kuulosta hyvältä.
 
Sano se Charlie Parkerille.
 
Asteikot on kyllä yks epämusikaalisimpia musiikillisten potentiaalien käsittämisen/luetteloinnin välineitä. Mutta pitää ne silti osata. Mutta. Mutta.

Epämuusikko: Sano se Charlie Parkerille.
 
Asteikot on kyllä yks epämusikaalisimpia musiikillisten potentiaalien käsittämisen/luetteloinnin välineitä. Mutta pitää ne silti osata. Mutta. Mutta.
 
Kuten mun allekirjoituksenikin kertoo: "You can play any note on any chord, if it sounds right, then it is.
Mutta mun mielestä on ero soittaako tarkoituksella vai "tyhmyyksissään" sen "väärän" nuotin.

heviäijä: Näin jonkin youtube-videon jota en enää onnistunut löytämään, jossa puhuttiin asteikoista, moodeista ja seiska-soinnuista. Onko jotain tiettyä sääntöä, että mikä moodi toimii seiskojen kanssa ja mikä ei. Jotenkin ymmärsin että harmoninen molli toimii molliseiskojen kanssa? Videossa soitettu musa oli jotain espanjalaisen ja flamengon väliltä. Itse haen moodeilla melodisuutta ja vaihtelevuutta rock- ja metallimusiikin melodioihin ja sooloihin.
 
Kun kerran kyseessä on rock- ja metallimusiikki, niin luonnolliselle mollille vaihtoehtona / mausteena lähtisin ensimmäisen ehkä kokeilemaan doorista moodia. Nääs mollissahan sitä rockia ja varsinkin metallia pitää soittaa ;)
 
Toimii ainaski molliseiskojen kanssa just hyvin.

Ruutukunkku: Kun kerran kyseessä on rock- ja metallimusiikki, niin luonnolliselle mollille vaihtoehtona / mausteena lähtisin ensimmäisen ehkä kokeilemaan doorista moodia. Nääs mollissahan sitä rockia ja varsinkin metallia pitää soittaa ;)
 
Toimii ainaski molliseiskojen kanssa just hyvin.
 
Fryyginen olisi tosi jämäkkä ja senkin kanssa molliseiskat toimii!
Jos haluaa "snobbailla" niin sitten Xm7b9!

Kiitoksia. Fryyginen ja fryyginen dominantti on ollut kovassa käytössä, nyt olen tutustumassa lyydiseen. Sen jälkeen vaikka tuo doorinen. Miksolyydinen on kuulemma hyvä bluessiin ja fryygistä on käytetty espanjalaisessa musiikissa. Eli ihan hyvän pohjan improamiselle nämä moodit antaa. Xm7b5 on kiva sointu, välillä kevyemmässä välillä rankemmassa. Pitää tsekata tuo b9 vielä

heviäijä: Kiitoksia. Fryyginen ja fryyginen dominantti on ollut kovassa käytössä, nyt olen tutustumassa lyydiseen. Sen jälkeen vaikka tuo doorinen. Miksolyydinen on kuulemma hyvä bluessiin ja fryygistä on käytetty espanjalaisessa musiikissa. Eli ihan hyvän pohjan improamiselle nämä moodit antaa. Xm7b5 on kiva sointu, välillä kevyemmässä välillä rankemmassa. Pitää tsekata tuo b9 vielä
 
Fryyginen dominantti on duuri/dominanttisointu eli se ei tähän kuvioon oikein sovi, on sillä kyllä ihan hyvä käyttö muualla.

baron: Fryyginen dominantti on duuri/dominanttisointu eli se ei tähän kuvioon oikein sovi, on sillä kyllä ihan hyvä käyttö muualla.
 
No eikös tuo käy harmonisen mollin päälle?

heviäijä: No eikös tuo käy harmonisen mollin päälle?
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Phrygian_dominant_scale
 
In music, the Phrygian dominant scale is the fifth mode of the harmonic minor scale, the fifth being the dominant.1 Also called the altered Phrygian scale, harmonic minor perfect fifth below, dominant flat 2 flat 6 (in jazz), the Freygish scale (also spelled Fraigish2), or simply the fifth mode of the harmonic minor scale.
 
Käyhän se mikäli aloitat harmonisen mollin viidenneltä asteelta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=xZweLtjNxZY

heviäijä: No eikös tuo käy harmonisen mollin päälle?
 
Nelisormi jo edellä kertoi mutta harmoniselle mollille sopii Xmmaj7.