Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Aloin miettiä, miltä kuulostaa humppa maj7- ja m7-soinnuin, ei, maj9- ja m9-soinnuin. Pianoa niin hakatessani mieleeni tulee Ranska ja jotkut chansonit(?)
Siis ihanko varmasti et ole tanssimuusikko? :D
 
Mä käytin "humppaa" yleisnimityksenä tanssimusiikille, en suppeassa merkityksessä.
Mä olen olosuhteiden pakosta "tanssimuusikko" tai jos ollaan tarkkoja, TM-palstan mukaan mua ei edes voi laskea muusikoksi, mutta soittelen kuitenkin tansseissa.

Edit: Voisin jopa sanoa, että mä joka yleensä oon kaikesta kiinnostunut, oon sun ansioistasi saanut antipatian: Mua ei kiinnosta musa, jonka edustajat tulevat v-mäisiksi.
 
Tuo nyt voi koskea kaikkia musatyylejä.

Mä soitan E:n ja H:n ja muu bändistä soittaa loput. (Kyllä, huomasin että kirjoitit kolmisoinnun!)
 
Nyt liikutaan soittamisen ytimessä. Tarkoitan, että on oleellista ymmärtää myös muiden instrumenttien funktio bändissä. Tuosta voisi vielä mennä astetta pitemmälle ja soittaa Eb ja Bb JA väittää, ettei kyseessä ole Cm7 ;). Toistan tod.näk. itseäni, mutta oma korva on loppujen lopuksi paras tuomari. Kuten edesmennyt puhaltajamestari Miles Davis totesi: "Väärä ääni on se, jota sinulla ei ollut tarkoitus soittaa."
 
E: "ole"-sana lisätty.

Eli mun mielestä soinnun sävelet voi ottaa missä tahansa järjestyksessä ja jos ei voi ottaa, turvaudutaan mamisratkaisuun ja käytetään nuotteja.
 
Tämä oli se lause, mikä harmitti minua. (Miksi nuottien käyttäminen on "mamisratkaisu"?)
 
Ok, otetaan esimerkki.
 
Otetaan sointu X (tasavireinen), jossa on viisi säveltä. Jos mikään intervalli ei saa olla suurempi kuin s7, saadaan erilaisia vaihtoehtoja yht. 7920 kpl. Tämä on puhtaasti teoreettinen lähtökohta, koska näin saadaan laskettua edes jonkinlainen järkevä luku, miten ko.sointu voidaan muodostaa. Tämä taas perustuu siihen, että harmoniassa ei oteta huomioon oktaavikerrannaisia, vaan tutkitaan puhtaasti harmonian intervallirakennetta.
 
Jos emme rajoita sävelten välisiä intervalleja alle oktaavin, vaan rajataan soinnun ambitus esim 88 pianonkoskettimiston alueelle (joka sekin on edes jonkinlainen rajaus materiaalin hallintaan), kasvaa vaihtoehtojen määrä räjähdysmäisesti. Jokin 5-ääninen harmonia voidaan muodostaa 4701090240 (yli 4,7 miljardia!) eri tavalla.
 
Mutta tästähän ei ole kyse, vaan siitä, että jokin tietty sointu voidaan ottaa missä tahansa järjestyksessä:
 
Valitaan summittaisesti esimerkiksi dominanttinoonisointu (1 3 5 b7 9). Koska asettelulla ei ole väliä, soinnun nimeksi voidaan laittaa X9 -sointu. Kaikki eri vaihtoehdot sisältävät aina intervallirakenteen, joka muodostaa soinnun X9. Jos määrittelemme tulkinnan helpottamiseksi soinnun pohjasäveleksi aina sävelen c1 (tai mikä tahansa muu sävel) saadaan (ilman oktaavikerrannaisia) 120 kpl erilaisia vaihtoehtoja, miten sointu X(C)9 voidaan muodostaa:
 
Suppein harmonia on intervallirakenteeltaan muotoa: (s2, s2, s2, p3). Pohjasävelenä c1 harmonia on (c1, d1, e1, fis1, a1). Tämä harmonia määritellään reaalisointuna D9, mutta transponointi alaspäin (s2) muuttaa harmonian soinnuksi C9 (b, c1, d2, e2, g1).
 
laajin mahdollinen harmonia on intervallirakenteeltaan muotoa: (s6, p7, p7, p7). Pohjasävelenä c1 harmonia on (c1, a1, g2, f3, es4). Tämä harmonia määritellään reaalisointuna F9, mutta transponointi alaspäin (4) muuttaa harmonian soinnuksi C9 (g, e1, d2, c3, b3).
 
Et oo ikinä kuullut soinnun laajennuksista?
 
Nämä kaksi ääriesimerkkiä soinnusta C9 kuvastaa vain sitä, että harmonia itsessään on laajeneva käsite. Esimerkissä tosin asettelusta riippumatta harmoniassa säilyy vahva dominanttinen funktio. Mutta toisenlainen harmonia voi muuttua rajustikin erittäin dissonanttisesta harmoniasta hyvinkin konsonoivaan harmoniaan. Toisaalta nimenomaisen soinnun C9 120 eri vaihtoehtoa ovat olemassa ainoastaan silloin, kun oktaavikerrannaisia ei oteta huomioon.
 
Saman harmonian (C9!) sijoittaminen pianonkoskettimistolle kasvattaa vaihtoehtoja taas kerran räjähdysmäisesti. Harmonian sävelet (E G D) esiintyvät kukin pianon koskettimistolla 7 kertaa. Sävelet (C B) 8 kertaa. Näin ollen käytössä on 37 säveltasoa, joihin sijoittaa ko. C9 sointu. Vaihtoehtoja kertyy reilut 21952 kappaletta. Tämä luku sisältää varmasti niitäkin harmonisia tilanteita, joista katoaa soinnun dominanttinen funktio.
 
No tuossa oli vaan tietoa, miten harmoniaa voidaan käsitellä. Lopputuloshan on kuitenkin tärkein, eli klangi.
 
Pikainen toinen esimerkki (miten sama harmonia on hyvinkin erilainen käännöksestä johtuen):
 
Soinnusta C13#11b9 etsitään kaikki mahdolliset käännökset ilman oktaavikerrannaisia (5040 kpl!): (En kirjoita oktaavialaa, pelkästään sävelnimet alhaalta ylöspäin (aina valitaan lähin mahdollinen))
 
Suppein mahdollinen muoto: (c, d, es, f, fis, as, a)
 
Laajin mahdollinen muoto: (f, e, d, c#, h, b, as)
 
Terssejä: (c, es, fis, b, cis, e, g)
 
Kvartteja: (as, d, g, cis, f, h, e) Kyllä, mukana on yksi enharmoninen s3, koska ko. harmoniasta ei voi rakentaa sointua, jossa kaikki intervallit olisivat 4, y4 tai 5.
 
Nyt voikin todeta, että jäljellä oleva yhteinen nimittäjä 4 eri harmoniassa on se, että niiden lähtökohta on sama: C13#11b9 (7-31B). Jo pelkästään tämän esimerkin avulla esitän väittämän, että ei ole aivan sama asia missä järjestyksessä soinnun sävelet soitetaan.
 
Musta alkaa tuntua, että et sä mitään tiedä, oot koulukiusattu, joka yrittää snobbailemalla saada itselleen muka arvostusta.
 
Harmillista, jos sinusta todella tuntuu tuolta. Koulukiusattu, -mistähän tuokin ajatus tuli?
 
EDIT: Laskuvirheet korjattu, kiitos Levesinet!

Miksi nuottien käyttäminen on "mamisratkaisu
 
Siksi että muutenkin pitäisi tietää, mikä voicing sopii mihinkin.

Jo laajeni C13#11b9.

Tää on ehkä paras viihdettä pitkään aikaan!! :-)

Jo laajeni C13#11b9.
 
Ihan rutiinisointu kun haetaan domdimasteikkoa.

Tää on ehkä paras viihdettä pitkään aikaan!! :-)
 
Kiva, että on mukavaa. Musiikin pitää olla hauskaa! ; D

Ihan rutiinisointu kun haetaan domdimasteikkoa.
Viittasinkin komppaajan sointukäännöksiin, jotka yritän kärsivällisesti tulkita esimerkeiksi "soinnun laajennuksista". :D

Viittasinkin komppaajan sointukäännöksiin, jotka yritän kärsivällisesti tulkita esimerkeiksi "soinnun laajennuksista". :D
 
Soinnusta C13#11b9 etsitään kaikki mahdolliset käännökset ilman oktaavikerrannaisia (5040 kpl!): (En kirjoita oktaavialaa, pelkästään sävelnimet alhaalta ylöspäin (aina valitaan lähin mahdollinen))

Suppein mahdollinen muoto: (c, d, es, f, fis, as, a)

Laajin mahdollinen muoto: (f, e, d, c#, h, b, as)

Terssejä: (c, es, fis, b, cis, e, g)
 
Kieltämättä kovin eksoottista.
Pitäisikö Komppaajan kerrata noita reaalisointumerkintöjä?

EDIT: Pianolla (88 kosketinta) voidaan sointu C13#11b9 muodostaa hiukan yli 7 miljardilla eri tavalla...
 
Pistähän vähän laskukaavaa näkyviin, ei tuo pidä paikkaansa.
 
EDIT: Jännittäviä sointukäännöksiä kun säveletkin vaihtuvat ihan noin vain!

Kieltämättä kovin eksoottista.
Pitäisikö Komppaajan kerrata noita reaalisointumerkintöjä?
Asiaa tarkastamatta luotan siihen, että nuo kaikki voicingit todella kuuluvat joukkoon 7-31B. Jospa tuossa vain hyödynnetään aiempana olevaa huomautusta siitä, miten tulee huomioida orkesterin eri soittimet? Ettei vaan Komppaajan orkesterissa olisi mukana ns. transponoivia soittimia! ={
EDIT: Ei, se olisi jo liian kieroa logiikkaa.

Soinnusta C13#11b9 etsitään kaikki mahdolliset käännökset ilman oktaavikerrannaisia (5040 kpl!): (En kirjoita oktaavialaa, pelkästään sävelnimet alhaalta ylöspäin (aina valitaan lähin mahdollinen))
 
Suppein mahdollinen muoto: (c, d, es, f, fis, as, a)
 
Laajin mahdollinen muoto: (f, e, d, c#, h, b, as)
 
Terssejä: (c, es, fis, b, cis, e, g)
 
baron wrote:
 
Kieltämättä kovin eksoottista.
Pitäisikö Komppaajan kerrata noita reaalisointumerkintöjä?
 
No niinpä jäi vahingossa alkuperäiset (enharmoniset) kombinaatiot, eikä kukaan muu osaa transponoida?!?!
 
(c, d, es, f, fis, as, a) transp-> (e, fis, g, a, b, c, des) = C13#11b9
 
(f, e, d, c#, h, b, as) transp-> (des, c, b, a, g, fis, e) = C13#11b9
 
(c, es, fis, b, cis, e, g) transp-> (fis, a, c, e, g, b, des) = C13#11b9
 
Pitääkö nuo transp. intervallitkin selittää?
 
Nahkis wrote:
 
Pistähän vähän laskukaavaa näkyviin, ei tuo pidä paikkaansa.
 
No odotinkin, että edes joku huomaa virheet, ettei mene ihan kaikki läpi!
 
Oikea lukuhan on 1075648.
 
Mutta kysytäänkin nahkalta: Mikä yhdistää seuraavia asioita:
 
C13#11b9, 88 ja 7333032960

C13#11b9
 
Mitä väliä sillä on miten sointu otetaan kun kuitenkin sen päälle soitetaan domdimiä.
Joku E - F# - Bb - Db voicing kertoo soinnun luonteen ja kun sen ottaa vasurilla, voi oikealla tehdä jotain jännää.

Mitä väliä sillä on miten sointu otetaan kun kuitenkin sen päälle soitetaan domdimiä.
 
Mun veikkaus ois että klangi elikkäs sointi. Pianon tai kitaran näkökulmasta kompatessa sointumerkeistä jonkun tyylilajin sisällä vaihtoehdot voicingille ovat kohtuulisen rajalliset, koska tyylilaji, rekisteri, mitä muuta tapahtuu ympärillä, tempo, mitä oli ennen sointua ja mitä sen jälkeen yms. asiat jo määrittelevät aikalailla miten sointu laitetaan.
 
Sitten kun esim. kirjoittaa orkesterille, sillä on hyvin paljon merkistystä miten soinnun asettelee ja silloin vaihtoehtoja on enemmän, pelkästään yhden sointivärin sisällä on paljon mahdollisuuksia ja sointivärien miksaaminen keskenään laajentaa pelikenttää huomattavasti.
 
Oisko tässä nyt kyse siitä että se miten eri keskustelijat määrittelevät koko käsitteen sointu/voicing olisi erilainen?
 
Ei mulla muuta ... paitsi että harmoniaan on moni hukkunut! (vanha viidakon sanonta) :-)

koko käsitteen sointu/voicing olisi erilainen
 
Joo, se on vasemman käden sormitus siten että edellinen ja seuraava sointu on helppo ottaa:-)
 
Edit:
1. Mulla on suuri kokoelma fake/real bookeja joissa on melodia ja soinnut. Voicingit jää omaan harkintaan.
2. Mulla on runsaasti klasaripianonuotteja, esim: Kolmiosainen albumisarja Pianomusiikin klassikoita. Niissä ei ole sointumerkintöjä kun niitä ei oltu (ainakaan reaalisointumerkintöjä) vielä keksitty. Siksi piti turvautua nuotteihin.

2. Mulla on runsaasti klasaripianonuotteja, esim: Kolmiosainen albumisarja Pianomusiikin klassikoita. Niissä ei ole sointumerkintöjä kun niitä ei oltu (ainakaan reaalisointumerkintöjä) vielä keksitty. Siksi piti turvautua nuotteihin.
 
Pakko puolustaa säveltäjän näkökulmaa siinä, että joskus (aika usein) säveltäjä haluaa ihan syystä aivan tietyn voicingin eikä sitä minkä soittaja sattuu soittamaan. En tällä tarkoita mitenkään aliarvioida muusikoita, vaan todeta sen että soinnun asettelu on säveltäjän/sovittajan tekemä tietoinen valinta jolle on joku syy.
 
Klasaripianomusiikissa (ja aika monessa muussakin musiikissa) sointumerkit eivät yksinkertaisesti tuota tarvittavaa tarkkuutta, joten kirjoitetaan nuotit koska ne on keksitty ja ne tuottaa riittävän tarkkuuden. Mun on vaikeaa uskoa että olet Baron tosissasi tuon nuotteihin turvautumisen kanssa ;-) itse ainakin otin sen kommentin vaan huumorina ...
 
Mulla ei ole aavistustakaan mitä yhteistä on 13#11b9 soinnulla ja komppaajan esittämillä luvuilla ... ja taidan olla liian tyhmä/laiska selvittääkseni yhteyden ihan itse ;-)
 
EDIT: ja kyllä rytmimusiikinkin puolella heti kun alkaa isommalle bändille kirjoittamaan on vaan pakko tietyissä tilanteissa "turvautua" kirjoittamaan pianistille tarkat voicingit viivastolle, koska ei halua päästää sitä soittamaan mitä se itse haluaa koska hakee juuri tiettyä klangia yms. Reaalisointumerkki kun ei vaan kykene välittämään sitä voicingia ja voicingilla on väliä ainakin minun mielestäni. :)

Mun on vaikeaa uskoa että olet Baron tosissasi tuon nuotteihin turvautumisen kanssa ;-) itse ainakin otin sen kommentin vaan huumorina
 
Onks täällä kukaan tosissaan:-)
 
Kun nyt kuitenkin kaikki mun keikat mä joudun soittamaan sointumerkinnöistä (tekeekö kukaan humppapianistille yksi yhteen nuottisovituksia?) niin kyllähän ne voicingit otetaan lennosta niin että ne joteskin sopisi bändin soundiin.
 
ja kyllä rytmimusiikinkin puolella heti kun alkaa isommalle bändille kirjoittamaan on vaan pakko tietyissä tilanteissa "turvautua" kirjoittamaan pianistille tarkat voicingit viivastolle,
 
Sä just editoit kun mäkin olin editoinut. Jos joku vaivautuisi tekemään mulle nuotit, helppohan niitä olisi sitten soitella.

Onks täällä kukaan tosissaan:-)
 
On tuokin ajatus käynyt välillä mielessä ... rattoisaa taukojumppaa tää ainakin on!! :)