Musiikin teoria ja säveltäminen ›

http://www.allaboutjazz.com/php/news.php?id=1523
 
Mä sain kesäläksyksi "Stella By Starlightin" sointu/asteikkoanalyysin. Satuin löytämään netistä ylläolevan 5 sivun mittaisen analyysin siitä ja
1. Musta on hirveän kivaa perehtyä siihen
2. Odotan jännityksellä, mitä mun ope sanoo, kun/jos oon pystynyt sisäistämään oheisen linkin.

Etnolla on tyypillinen muusikon asenne:
 
"Minä olen tie, totuus ja elämä"
"Tää on mun hiekkalaatikko, jos et leiki mun leikkejä, mee pois"
 
Eipä silti, ei Etno oo eka eikä ainoa, joka on kehoittanut mua lopettamaan musiikkiharrastuksen, ahdasmielisyys on muotia wanna-be muusikoiden keskuudessa.

kuitenkin alkuperäiset jazzarit teki sen homman lähes täysin korvilla eikä lukemalla asteikkoja. parker ja muut kaverit oli köyhiä neekereitä, eli siihen aikaan jenkeissä täyttä roskasakkia ilman ihmisarvoa. niillä ei ollut mitään "virallista" koulutusta, vaan ne blokkas biisit kuuntelemalla levyjä.
 
mä luulen, et paremmat tulokset saa harjoittelemalla korvakuulolta, kuin hinkkaamalla "oikeita" asteikoita. "oikeat" sävelet ei tarkoita sitä, et se musa olisi ilahduttavaa. sulla pitää olla jotain sanottavaa tai homma ei yksinkertaisesti toimi.

Etnolla on tyypillinen muusikon asenne:
 
"Minä olen tie, totuus ja elämä"
"Tää on mun hiekkalaatikko, jos et leiki mun leikkejä, mee pois"
 
Eipä silti, ei Etno oo eka eikä ainoa, joka on kehoittanut mua lopettamaan musiikkiharrastuksen, ahdasmielisyys on muotia wanna-be muusikoiden keskuudessa.
 
äh, enkä kehoita sua yhtään mihinkään. tee miten lystäät, ihan totta.
 
musiikista pitää nauttia ja sitä varten se on olemassa. mä vaan ajattelen että siitä sais myös enemmän nautintoa, jos heittäis nuotit välillä veke ja uskaltaisi luottaa omiin korviin ja omaan sisäiseen ja luovaan muusikkoon.

kuitenkin alkuperäiset jazzarit teki sen homman lähes täysin korvilla eikä lukemalla asteikkoja. parker ja muut kaverit oli köyhiä neekereitä, eli siihen aikaan jenkeissä samaa täyttä roskasakkia ilman ihmisarvoa. niillä ei ollut mitään "virallista" koulutusta, vaan ne blokkas biisit kuuntelemalla levyjä.
 
mä luulen, et paremmat tulokset saa harjoittelemalla korvakuulolta, kuin hinkkaamalla "oikeita" asteikoita. "oikeat" sävelet ei tarkoita sitä, et se musa olisi ilahduttavaa. sulla pitää olla jotain sanottavaa tai homma ei yksinkertaisesti toimi.
 
Joo ja Armsrong ja Kid Ory vielä köyhempiä ja privimitiivisiä neekereitä ja Coltranet, Colemanit, Dolphyt rikkaita neekereitä, jotka oli käyneet kaikki mahdolliset koulut läpi.

äh, enkä kehoita sua yhtään mihinkään. tee miten lystäät, ihan totta.
 
musiikista pitää nauttia ja sitä varten se on olemassa. mä vaan ajattelen että siitä sais myös enemmän nautintoa, jos heittäis nuotit välillä veke ja uskaltaisi luottaa omiin korviin ja omaan sisäiseen ja luovaan muusikkoon.
 
A! Sä määräät, että sun tapa nauttia musiikista on ainoa oikea ja muitten tapojen pitää olla kaikille vittumaisia?
 
Kuka on antanut sulle valtuuden määrätä asioista vai ootko sä ihan itse keksinyt, että sä oot se, joka tietää musasta kaiken ja jota muiden pitää kuulla?
 
Mä tiedän sille nimenkin: Megalomania!

tee miten lystäät.

kuitenkin alkuperäiset jazzarit teki sen homman lähes täysin korvilla eikä lukemalla asteikkoja. parker ja muut kaverit oli köyhiä neekereitä, eli siihen aikaan jenkeissä täyttä roskasakkia ilman ihmisarvoa. niillä ei ollut mitään "virallista" koulutusta, vaan ne blokkas biisit kuuntelemalla levyjä.
 
mä luulen, et paremmat tulokset saa harjoittelemalla korvakuulolta, kuin hinkkaamalla "oikeita" asteikoita. "oikeat" sävelet ei tarkoita sitä, et se musa olisi ilahduttavaa. sulla pitää olla jotain sanottavaa tai homma ei yksinkertaisesti toimi.
 
TÄTÄ mä oon koittanut sulle sanoa. Eikä mene millään perille. Sä puhut jostain "virallisista koulutuksista" negatiivisessa mielessä ja ylistät levyltä blokkailua ja korvakuulosoittoa. No jos olisit vähänkään ollut jossain musakoulussa itse opiskelemassa niin tietäisit että juuri tuota siellä tehdään. Kuuntelua. Blokkailua. Korvakuulotehtäviä. Miten helvetissä ne eroa toisistaan?
 
Ei musateoria ole "oikein/väärin" merkintöjä, vaan "jos soitat tähän kohtaan tällä tavalla, se kuulostaa tältä tämän vuoksi". Eli ei puhuta pätkääkään siitä onko se "oikein" vai "väärin" saati "koskettaako se jotakin kuulijaa".
 
On se per***e ku tätä pitää joka kuukausi olla täällä selittämässä..

äh, enkä kehoita sua yhtään mihinkään. tee miten lystäät, ihan totta.
 
musiikista pitää nauttia ja sitä varten se on olemassa. mä vaan ajattelen että siitä sais myös enemmän nautintoa, jos heittäis nuotit välillä veke ja uskaltaisi luottaa omiin korviin ja omaan sisäiseen ja luovaan muusikkoon.
 
Jep. Täysin samaa mieltä. Mun musaopiskelun aikana nuottien määrä opiskelusta puhuttaessa on vähentynyt joka vuosi. Kyllä niissä oppilaitoksissakin pyritään siihen, että opiskelijat NAUTTIVAT soitostaan sen sijaan että teorisoitaisiin jostain "muka oikeasta".

1. Musta on hirveän kivaa perehtyä siihen
2. Odotan jännityksellä, mitä mun ope sanoo, kun/jos oon pystynyt sisäistämään oheisen linkin.
 
Olo on kuin joskus vasta äskettäin opitun kielen kanssa. Jotenkin tuntuu, että ymmärtää, vaan ei sitten kuitenkaan ihan oikeasti.
 
Komppaan Baronia vahvasti. Oppimiselle on monia eri väyliä, toisille se käy luontevammin teorian tukemana. Uskon kyllä, että nimeltä mainitut huiput ovat oppineet myös musiikillisen intuition kautta, mutta teorian hallitseminen ei tee muusikosta yhtään huonompaa.

Ihan oikeesti:
Mun mielestä kitara ei oo soitin, sillä ei oo mitään tekemistä musan kanssa.
Mulla ei kuitenkaan oo mitään tarvetta mennä kitarapalstalle kertomaan sitä, mun puolesta saavat elää omassa harhakäsityksessään.
 
Jos Etnon mielestä teoria on p:stä, miksi sä viihdyt täällä niin hyvin?
Luulis, että tällaista palstaa välttelisit viimeisen päälle.

Miksi me kiistelemme? Musiikkia voi tehdä tuntematta yhtään teoriaa ja käsitteistöä. Toisaalta käsitteistö tekee mahdolliseksi musiikista keskustelun ja hyvin monelle teoria avaa oppimisen teitä joita ei omin avuin olisi löytänyt. Eikö olisi parempi hyväksyä olevaisen moninaisuus ja rikkaus, nauttia siitä, keskustella siitä, sen sijaan että koko ajan arvotetaan asioita. Siinä mielessä etnopojun suhtautuminen teoriaan on samassa kategoriassa kuin sellainen teoria joka jakaa asiat normatiivisesti hyviin ja huonoihin.

ensinnäkin mun mielestä musiikki on tietyllä lailla "mystiikkaa". se ei tarkoita sitä että se olisi jotain täysin järjen ulkopuolista "taikaa" tai muuta, vaan sitä, että kuten mystikot ovat jo vuosituhansia jankanneet: mystistä kokemusta EI voi opettaa sanoin tai kielen avulla - tosin tiettyjä "järjestelmiä" on kehitetty apukeinoksi tähän, mutta se ei liity tähän asiaan. vain KOKEMUS on merkitsevää ja se on mystisessä kokemuksessa kaiken kielen ja selittämisen ulkopuolella.
 
Tässä on tietty perä. Tiedostan itsekin, että musiikilla ja varsinkin soittamisella on itselleni merkitystä nimenomaan muiden, etupäässä älyllis-tiedollis-käsitteellisten aktiviteettien vastapainona.
 
Kuitenkin mystikotkin (ainakin länsimaisessa kulttuurissa johon luen myös islamin) ovat tuottaneet yllättävän suuren määrän kirjallisuutta joissa kielellisesti saavuttamattomia kokemuksia tai jotain niiden kautta saavutettua kuvataan ja jopa systematisoidaan. Ja mystinen kokemus on kuitenkin rajusti henkilökohtaisempi asia kuin musiikki. Voit toki sanoa että kukaan ei voi tietää miten toinen saman musiikin kokee, mutta sama pätee itse asiassa mihin tahansa aistihavaintoon.

luulen, että tämä mun vastareaktio johtuu osittain siitä, että mä opiskelen musiikkitiedettä, jossa musiikkia käsitellään paljon teoreettisesti ja musiikkiterminologian kannalta. en tiedä onko muilla samoja kokemuksia lainkaan.
 
Tämä selittää mulle aika paljon tästä keskustelusta. Usein selviää, että kiistellessä puhuttiinkin eri asioista, vaikka se pintapuolisesti näytti samalta. Tarkoitan että kunkin osapuolen henkilökohtaisesti kokema ongelma olikin eri.
 
Teorian ja terminologian kanssa voi varmasti mennä liian pitkälle. Itse taas koen että olisi hyvä tietää enemmän jottei toistaisi koko ajan samoja piintyneitä kaavoja. Ja itselleni on tyypillistä pyrkiä hahmottamaan asiat nimetyiksi käsitteiksi, aika paljon teen sitä työkseni myös.

EDIT: joku häiriö tuotti tuplauksia, saa poistaa

EDIT: samoin

EDIT: ja tämäkin

TÄTÄ mä oon koittanut sulle sanoa. Eikä mene millään perille. Sä puhut jostain "virallisista koulutuksista" negatiivisessa mielessä ja ylistät levyltä blokkailua ja korvakuulosoittoa. No jos olisit vähänkään ollut jossain musakoulussa itse opiskelemassa niin tietäisit että juuri tuota siellä tehdään. Kuuntelua. Blokkailua. Korvakuulotehtäviä. Miten helvetissä ne eroa toisistaan?
 
mä sanoin jo, että mä puhun omista kokemuksistani yliopiston opiskelusta ja sanoin, että en tiedä onko kukaan täällä samaa mieltä.
 
Ei musateoria ole "oikein/väärin" merkintöjä, vaan "jos soitat tähän kohtaan tällä tavalla, se kuulostaa tältä tämän vuoksi". Eli ei puhuta pätkääkään siitä onko se "oikein" vai "väärin" saati "koskettaako se jotakin kuulijaa".
 
mähän sanoin jo aiemmin, että mä tarkoitan teorialla jotain abstraktia ja spekulatiivista. ainoa mille mulla on väliä on se, et toimiiko joku vai ei.
 
mä sanon vaan, että teoreettisesta musiikin opiskelusta ei ole kovinkaan paljoa ollut mulle hyötyä ja kysyn mitä hyötyä muille siitä on ollut. mä olen tehnyt vuoden palestrina kontrapunktia ja mä opin tuottamaan musiikkia, jonka ehkä voi älyllisesti kategorisoida sisältävän palestrinalle ominasta musiikillista kieltä, mutta toisaalta se kuulosti juuri sille miten sen tuotinkin; mekaaniselle toistolle.
 
Ihan oikeesti:
Mun mielestä kitara ei oo soitin, sillä ei oo mitään tekemistä musan kanssa.
Mulla ei kuitenkaan oo mitään tarvetta mennä kitarapalstalle kertomaan sitä, mun puolesta saavat elää omassa harhakäsityksessään.
 
millä perusteeella?
 
kitarassa on kielet kuten pianossa tai esim. cembalossa. kitaraa näppäillään aivan kuten cembaloa, tosin cembalossa on enemmän kieliä ja "näppäily" on mekaanista. molemmissa soittimissa on kaikukoppa ja molemmat tuottavat ääniä kielen avulla.
 
en ymmärrä minkä määritelmän mukaan kitara ei siis olisi soitin.
 
Kuitenkin mystikotkin (ainakin länsimaisessa kulttuurissa johon luen myös islamin) ovat tuottaneet yllättävän suuren määrän kirjallisuutta joissa kielellisesti saavuttamattomia kokemuksia tai jotain niiden kautta saavutettua kuvataan ja jopa systematisoidaan. Ja mystinen kokemus on kuitenkin rajusti henkilökohtaisempi asia kuin musiikki. Voit toki sanoa että kukaan ei voi tietää miten toinen saman musiikin kokee, mutta sama pätee itse asiassa mihin tahansa aistihavaintoon.
 
niin no, mähän kyllä sanoin, että kokemusten kuvaamiseen on olemassa tiettyjä järjestelmiä, mutta nekään eivät pääse eroon vertauskuvallisesta symboliikasta.
 
miten musiikki muka ei ole henkilökohtaista? mä en pysty edes arvaamaan miten joku toinen kuulee musiikin.

niin no, mähän kyllä sanoin, että kokemusten kuvaamiseen on olemassa tiettyjä järjestelmiä, mutta nekään eivät pääse eroon vertauskuvallisesta symboliikasta.
 
Mutta tarve on olemassa kuvaamiseen, kommunikointiin, siirtämiseen muille, jopa käsitteistämiseen ja teoretisointiin.
 
Mutta ei tästä tarvitse väitellä. Vaikka koen nykyään vahvemmin kuin nuorempana sen miten olen tämän länsimäisen kulttuurin läpitunkema, on silti hyvä pyrkiä rikkomaan rajoja ja löytämään uusia, kokonaan erilaisiakin asioita ja näkökulmia. Mutta tarvitseeko näiden eri elementtien olla ristiriidassa? Jos koet että elämässäsi on liikaa terminologiaa, käsitteistöjä, teoriaa, niin sen voin ymmärtää, sitten vaan vähennät sitä puolta ja lisäät jotain muuta.
 
miten musiikki muka ei ole henkilökohtaista? mä en pysty edes arvaamaan miten joku toinen kuulee musiikin.
 
En sanonut etteikö musiikin kokeminen olisi henkilökohtainen asia, niin henkilökohtainen ettei toinen voi todellakaan tietää miten toinen sen kokee. Tarkoitin sitä, että musiikissa kokemuksen pohjana on ulkoisesta lähteestä johtuva aistihavainto, joka on usealle kuulijalle kutakuinkin yhteinen. Siinä mielessä musiikin kokemisen subjektiivisuus on samantapainen asia kuin värien, muotojen, makujen ja oikeastaan minkä tahansa muunkin aistittavan kokeminen. Mystinen kokemus taas on kokonaan sisäinen, siitä puuttuu tuo ulkoisen lähteen tuoma elementti joka aistihavaintojen kohdalla on muiden kanssa jaettavissa.

Mutta tarve on olemassa kuvaamiseen, kommunikointiin, siirtämiseen muille, jopa käsitteistämiseen ja teoretisointiin.
 
Mutta ei tästä tarvitse väitellä. Vaikka koen nykyään vahvemmin kuin nuorempana sen miten olen tämän länsimäisen kulttuurin läpitunkema, on silti hyvä pyrkiä rikkomaan rajoja ja löytämään uusia, kokonaan erilaisiakin asioita ja näkökulmia. Mutta tarvitseeko näiden eri elementtien olla ristiriidassa? Jos koet että elämässäsi on liikaa terminologiaa, käsitteistöjä, teoriaa, niin sen voin ymmärtää, sitten vaan vähennät sitä puolta ja lisäät jotain muuta.
 
mitä mä yritän tehdä - enkä tiedä onko muilla tätä ongelmaa - on se, et mä tietoisesti poistan hyödyttömiä käsitteitä, jotta mä näkisin asiat paremmin sellaisena kuin ne "oikeasti" ovat eikä joidenkin älyllisten kategorioiden kautta. tuntuu, että välillä tulee sokeaksi sille mitä asiat oikeasti ovat ja suodattaa kaiken älyfiltterin läpi. samalla tuntuu, että liiallinen määrä käsitteitä myös itse asiassa haittaa ihmisten välistä kommunikaatiota.
 
elämä ei oikeasti ole monimutkaista, vaan äärimmäisen yksinkertaista, mutta jotenkin nyky-yhteiskunta onnistuu tekemään vaikutelman monimutkaisuudesta.
 
En sanonut etteikö musiikin kokeminen olisi henkilökohtainen asia, niin henkilökohtainen ettei toinen voi todellakaan tietää miten toinen sen kokee. Tarkoitin sitä, että musiikissa kokemuksen pohjana on ulkoisesta lähteestä johtuva aistihavainto, joka on usealle kuulijalle kutakuinkin yhteinen. Siinä mielessä musiikin kokemisen subjektiivisuus on samantapainen asia kuin värien, muotojen, makujen ja oikeastaan minkä tahansa muunkin aistittavan kokeminen. Mystinen kokemus taas on kokonaan sisäinen, siitä puuttuu tuo ulkoisen lähteen tuoma elementti joka aistihavaintojen kohdalla on muiden kanssa jaettavissa.
 
itse asiassa tuokin on illuusio. mitään absoluuttista objektiivista "ulkoista lähdettä" ei ole olemassakaan. maailmankaikkeus ei oikeasti "näytä" tältä. meidän näköaisti on vaan niin surkea ettei me nähdä sitä, että näkökenttämme on täynnä atomihiukkasia ja ties mitä olioita.
 
jo se, että kaikkien aistielinten erilaisuus vaikuttaa siihen, että oikeasti on mahdoton sanoa mitään varmaa. mistä mä siis tiedän vaikka olisin värisokea tai, että jos mun "kvintti" kuulostaa paljon dissonoivemmalle kuin muiden. kaikki on täysin subjektiivista.
 
nojaa, tuokin on mielipide asia. jos joku näkee enkelin, niin voidaan pohtia onko enkeli oikeasti fyysinen siivekäs otus vai esittääkö alitajuntamme jonkin voiman meidän kulttuurille ominaisena symbolina (itse kannatan jälkimmäistä näkemystä). luulen, et mystisessä kokemuksessa ei ole oleellista tulkitaanko kokemus aistien tuomana informaationa vai jonain sisäisestä maailmasta kumpuavana. ainoa millä ilmeisesti on väliä on se, että jokin koetaan normaalista todellisuudesta "poikkeavana" ja "ylitodellisena" ilmiönä.