Musiikin teoria ja säveltäminen ›

levesinet: Hassua. En tiennyt, että Suomessa undesimolia sanotaan 11-tupletiksi. (Mitähän muuta olen oppinut vaikeimman kautta?)
 
No emmä tiedä onko se mikään virallinen nimi, mutta yleensä ollaan tolleen kierretty vaikeiden sanojen käyttäminen. :)

Sävis: No emmä tiedä onko se mikään virallinen nimi, mutta yleensä ollaan tolleen kierretty vaikeiden sanojen käyttäminen. :)
 
12-tupletin jälkeen rakkailla lapsilla onkin monta nimeä:
 
2 duoli
3 trioli
4 kvartoli
5 kvintoli
6 sekstoli
7 septoli
8 oktoli
9 novemoli
10 desimoli
11 undesimoli
12 duodesimoli
13 tredesimoli (triodesimoli, tridesimoli)
14 kvadrodesimoli (kvattvordesimoli, tetradesimoli)
15 kvindesimoli (pentadesimoli)
16 seksadesimoli (heksadesimoli, sedesimoli)
17 septendesimoli (heptadesimoli)
18 oktodesimoli (duodevigesimoli, desennoktoli...)
19 nonadesimoli (novodesimoli, undevigesimoli, desennovemoli...)
20 vigesimoli (bigesimoli, bidesimoli)
21 unvigesimoli (unovigesimoli, unobigesimoli...)
22 duovigesimoli
23 trevigesimoli (triovigesimoli, trivigesimoli)
24 kvadrovigesimoli (kvadriovigesimoli)
25 kvinvigesimoli (kvinkvevigesimoli)
26 seksavigesimoli (heksavigesimoli)
27 septemvigesimoli (heptovigesimoli)
28 oktovigesimoli (oktavigesimoli, duodetrigesimoli)
29 novovigesimoli (undetrigesimoli)
30 trigesimoli (triogesimoli)
...
40 kvadragesimoli (kvadrigesimoli)
...
50 kvinkvagesimoli (pentagesimoli)
...
60 seksagesimoli (heksagesimoli)
...
70 septuagesimoli (heptagesimoli)
...
80 oktogesimoli (oktagesimoli)
...
90 nonagesimoli (novagesimoli)
...
100 sentimoli (sentesimoli)
...
110 dekasentimoli
...
 
No niin, huumorin puolelle menee. Käyttäkää omalla vastuulla.

levesinet: 12-tupletin jälkeen rakkailla lapsilla onkin monta nimeä:
 
Suurkiitos! Seuraavissa humppatreeneissä ainaskin mun terminologia on kohdallaan!

Jorbagha: Jeps, yksi tulkintatapa edellämainittuun asteikkoon voisi olla että kyse ns. "mustalaismollin" moodista.
 
Eli kun esimerkkiasteikkosi soitettiin D:stä oktaavin ylös, niin samoilla sävelillä C:stä C:hen muodostuu mustalaismolli (on kai tällä joku toinenkin nimi, mutta en nyt muista... viisaammat auttakoon)
 
Olen kuullut kutsuttavan kaksoisharmoniseksi mollisiksi.

Harmonisen mollin seitsämäs moodihan on tälläinen 1 b2 b3 b4 b5 6 b7. Onko sen seitsämäs aste nelisointuna Half diminished elikkä 1 b3 b5 b7? Eräällä sivustolla sanottiin että se on ihan Diminished eli 1 b3 b5 6. Kumpi?

Arand: Harmonisen mollin seitsämäs moodihan on tälläinen 1 b2 b3 b4 b5 6 b7.
 
Ei ole, vaan 1 b2 b3 b4 b5 6 bb7.
 
Onko sen seitsämäs aste nelisointuna Half diminished elikkä 1 b3 b5 b7? Eräällä sivustolla sanottiin että se on ihan Diminished eli 1 b3 b5 6. Kumpi?
 
Diminished. 6 = enharmonisesti bb7.

Janus: Ei ole, vaan 1 b2 b3 b4 b5 6 bb7
 
En ymmärrä?
Mun mielestä sen pitäisi olla 1 b2 b3 b4 b5 b6 bb7?
 
6 ja bb7 on enharmonisesti sama ja sun asteikossa vain kuusi säveltä?

Kirjoittelen tässä tämmöistä sointukulkua ja törmäsin kysymykseen, johon en muista oppikirjavastausta.
 
Oman teorianhahmotukseni mukaan rinnakkaiset oktaavit, kvintit ja kvartit ovat kaikki kiellettyjä, ja käytännössä sallituja ovat siis vain rinnakkaiset terssit ja sekstit. Mutta mites on tritonuksen laita? Ovatko rinnakkaiset tritonukset sallittuja?

osaamaton: Kirjoittelen tässä tämmöistä sointukulkua ja törmäsin kysymykseen, johon en muista oppikirjavastausta.
 
Oman teorianhahmotukseni mukaan rinnakkaiset oktaavit, kvintit ja kvartit ovat kaikki kiellettyjä, ja käytännössä sallituja ovat siis vain rinnakkaiset terssit ja sekstit. Mutta mites on tritonuksen laita? Ovatko rinnakkaiset tritonukset sallittuja?
 
Kvartit eivät ole koskaan olleet kiellettyjä. Rinnakkaiset tritonukset taas tulivat romantiikan ajalla varsin tavallisiksi, kvintit vasta impressionin myötä. Mutta myös sekunteja ja septimejä voi latoa rinnakkain ilman ongelmia.

Kvartit eivät ole koskaan olleet kiellettyjä. Rinnakkaiset tritonukset taas tulivat romantiikan ajalla varsin tavallisiksi, kvintit vasta impressionin myötä. Mutta myös sekunteja ja septimejä voi latoa rinnakkain ilman ongelmia.
 
Jeps. Mutta eikö kvartti ole käännetty kvintti, ja siten kielletty? Muistan lukeeneeni jostain kirjastakin jotain tämänsuuntaista.

osaamaton: Jeps. Mutta eikö kvartti ole käännetty kvintti, ja siten kielletty? Muistan lukeeneeni jostain kirjastakin jotain tämänsuuntaista.
 
Ei siihen olekaan mitään järkiperäistä syytä: kvarttia ei koskaan kielletty sen akustisesta puhtaudesta huolimatta. Sellaista mitä kaikki ovat käyttäneet ei voi siten teoriassakaan kieltää.
 
Varhaisrenessanssistahan se periytyy, tarkemmin arvioiden englantilaisten (John Dunstaple ym.) faburden-tekniikasta eli terssi-seksti-sonoriteetin rinnakkaisliikkeestä.

Musiikin teoreettisen tutkimuksen tärkeimpiä tehtäviä nähdäkseni on ensinnäkin abstrahoida musiikki ristiriidattomiksi ja loogisiksi käsitteiksi, joiden avulla voimme keskustella siitä ja toiseksi eksplisiittisesti ilmaista musiikillista ajattelua ohjailevat rakenteet.
 
De la Mottea mukaillakseni: joskus varhaisimpien oragnumien aikaan musiikillista ajattelua ovat rajoittaneet puhtaasti soivat rinnakkaiset kvintti- ja kvarttiliikkeet. Kun sitten on haluttu jossain vaiheessa säveltää modernin kuuloista musiikkia, on lähdökohdaksi otettu äänten itsenäisyys ja on todettu, että rinnakkaiset kvinttiliikkeet vähentävät sitä - hyvä, vältellään siis niitä. Analogisena ilmiönä voisi esittää 1900-luvun kolmisointukammon.
 
Rinnakkaiset kulut ovat empiirisesti tutkien melko suuri osa käytännön soivaa musiikkia, nykypoppiin perehtyneelle tämä on selvimmin esillä heavymusiikin vitossoinnuissa - ei mikään musiikillista ajattelua kokonaisvaltaisesti kartoittava teoria mitenkään voisi jättää huomiotta saatika KIELTÄÄ niitä. Pikemminkin sitä voidaan käyttää edellä kuvatulla tavalla työvälineenä esimerkiksi pyrittäessä puhtaan polyfoniseen kudokseen - tai pedagogisena välineenä äänenkuljetusopissa.
 
Näin postmodernina aikakautena - vai joko se meni ohi - voimme vapaasti luovia musiikin lumoavassa virrassa ja ekleettisesti poimia osasia sieltä täältä: muutama kolmisointu tuohon, vähän rinnakkaista kvinttiliikettä varhaisten organumien hengessä, jokunen kirpeän sävellajiton klusteri piristämään päivää... kuinka kaikki tämä saa kaipaamaan puhtaita muotoja!
 
Rakastan niin paljon huonoja analogioita, että lätkitään nyt muutamia tai ainakin yksi tähänkin: ei talon pohjapiirros ole KIELTO vaan keino erääseen tietyssä funktiossa toimivaan kokonaisuuteen - mitä tosin ei uskoisi eräistä 80-luvun rivitaloinnovaatioista, krhm.

Kokarekin huomio on hyvä: jos kirjoitat musiikkia taiteellisin tarkoitusperin harjoitustehtävien sijaan, mitään kieltoja ei ole. Itse luin huolimattomasti ja kuvittelin heti kyseessä olevan jälkimmäisen tapauksen. Ja sitäpäitsi tartuin pelkkään sivuseikkaan.
 
Rinnakkaiset tritonukset ovat siis sallittuja, kuten kaikki muutkin, ja melkeinpä väistämättömiä nelisointumaailmassa.

kokarek: voimme vapaasti luovia musiikin lumoavassa virrassa ja ekleettisesti poimia osasia sieltä täältä
 
Kyllä.
 
kokarek: kuinka kaikki tämä saa kaipaamaan puhtaita muotoja!
 
Häh. Mikä muoto on puhdas?

Häh. Mikä muoto on puhdas?
 
En ole varma, että vastavitsailetko vain, mutta tuossa viestini kliimaksikohdassahan oli tarkoitus nimenomaan tuntea eksistentiaalista ahdistusta, huoahtaa epätoivoinen toive jostain absoluuttisesta, puhtaasta - kun ensin olin viestissä niin tarkasti purkanut käsityksen mistään objektiivisesta ja alentanut suuret innovaatiot vain teorioiksi.
 
Mutta tottakai, kuten kaikilla hyvillä runoilla, on myös tällä toinen tulkintamahdollisuus: sen voi nähdä niin, että viittaan pragmaattisessa mielessä puhtaimpiin saavutettuihin muotoihin näkien vaikkapa wienin toisen koulukunnan puhtaana ekspressionismina ja niin edelleen.

Njoo, njoo. Siis ihan huvikseni säveltelen, mutta yritän harjoittaa siinä sivussa myös teoriataitojani.
 
Päädyin sitten tällaiseen ratkaisuun, kertokaapa nyt mitä teoriassa tästä pitäisi sanoa (valittelen epäasiantuntevaa kielenkäyttöä):
 
- Korkealla liikkuva melodia ja matalalla liikkuva basso kulkevat turvallisesti vastakkaisiin suuntiin.
 
- Näiden väli täytetään tasaisesti haluttuja (kolmi/dimi)sointuja pinoamalla.
 
- Kunkin soinnun terssi esiintyy sointupinossa vain kerran, jotta soinnut kuulostaisivat kirkaammilta.
 
Ei tässä muuta, mutta tämä tuottaa väkisinkin rinnakkaisoktaaveja. Tosin enpä tiedä haittaako se sitten loppupeleissä paljoa, kun monet suuret säveltäjät näyttävät käyttäneen rinnakkaisoktaavikulkuja hyvinkin paljon. Kahdentaneet tai vaikka viisintäneet melodiaa vaikka kuinka.

Rinnakkaiset oktaavit vapautuivat jo klassismin aikaan. Sitä ei kannata kuitenkaan käyttää oikotienä - päinvastoin, se vaatii herkkävaistoista harkintaa ja tyylitajua halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
 
Mutta muista, että kaikki sointuliikkeet voi kirjoittaa myös ilman rinnakkaisia oktaaveja, ja joissain tapauksissa sitä kannattaa hyödyntää. Amatöörimäisyyksiin on hyvin helppo langeta.
 
Lyhyesti voisi todeta, että rinnakkaisia oktaaveja käytetään lähinnä jonkin melodisen osakokonaisuuden tuplaamiseen, ei niinkään sattuman varaisina repaleina.

Rinnakkaiset oktaavit vapautuivat jo klassismin aikaan. Sitä ei kannata kuitenkaan käyttää oikotienä - päinvastoin, se vaatii herkkävaistoista harkintaa ja tyylitajua halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi.
 
Jep, taisi olla niin että aluksi harrastettiin basson tuplaamista (sello + kontrabasso), ja sitten myöhemmin ruvettiin kahdentamaan muutakin?

Lyhyesti voisi todeta, että rinnakkaisia oktaaveja käytetään lähinnä jonkin melodisen osakokonaisuuden tuplaamiseen, ei niinkään sattuman varaisina repaleina.
 
Olen huomannut, mutta itse en luota vielä omaan harkintakykyyni tässä, joten yritän vältellä.
 
Mutta muista, että kaikki sointuliikkeet voi kirjoittaa myös ilman rinnakkaisia oktaaveja, ja joissain tapauksissa sitä kannattaa hyödyntää. Amatöörimäisyyksiin on hyvin helppo langeta.
 
Näinhän se periaatteessa on, vielä varmaan nelisäveliselle soinnuillekin, mutta kun kahdet tällaiset soinnut laittaa päällekkäin, niin eikö siitä väkisinkin tule oktaavien ja ehkä kvinttienkin rinnakkaisliikettä?
 
Edit:
 
Tässä tällainen Paintilla hutaistu esimerkki, joka saattaa selventää kysymystäni:
 
http://img14.imageshack.us/img14/2374/sdfgsdfgn.jpg (heh...)
 
Eli jos A-mollin I-soinnusta pitäisi päästä A-mollin IV-sointuun (lieneekö terminologiakaan oikein) niin tekisin sen noin. Eli kriteereinä se, että muut sävelet siirtyvät eri suuntaan kuin basso ja että kaikki sävelet siirtyvät yleisesti mahdollisimman vähän.
 
Mutta vaikka tuo toimiikin hyvin, niin päällekkäin pinottuna rinnakkaisoktaavit ovat väistämättömiä. Niitä pitää kai sitten vain sietää. Onko näin?

Ei oktaavi/priimituplaamista pidä pelätä. Kieltohan koski vain polyfonisen musiikin eri melodialinjojen suhteita. Huomiota kannattaakin kiinnittää lähinnä sellaisiin kohtiin, jossa vastaääni muuttuu tuplaukseksi tai päinvastoin. Ne on nimittäin erittäin helppo tehdä mauttomasti. Varmimmin ne toimivat, kun ne ovat tosiaan jossain määrin molemmin puolisesti rajattuja, mutta voisin hyvin kuvitella vähittäisen liukumisenkin toimivan. Miten sen sitten toteuttaisi - älä kysy.
 
Mutta en näe mitään järkeä siinä, että koraalisatsin keskellä niitä yksittäin vilauttelisi.
 
osaamaton: Eli kriteereinä se, että muut sävelet siirtyvät eri suuntaan kuin basso...
 
Miksi valitsit tällaisen kriteerin? Vaikuttaa vähän turhan rajoittavalta.

Miksi valitsit tällaisen kriteerin? Vaikuttaa vähän turhan rajoittavalta.
 
Muistaakseni jossain opetettiin niin. Tokihan siitä on helppoa joustaa, mikäli se ei toimi, mutta noin yksinkertaisessa tapauksessa sillä ainakin saa varmasti toimivaa jälkeä.
 
Käsittääkseni sen idea on juurikin tehdä ylimmän ja alimman sävelen väliset rinnakkaiset oktaavit mahdottomiksi. Lisäksi sen vastakkaisliike kuulostaa hyvältä.