Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Dr Dominant: Sellaista jäin miettimään ketjun luettuani, että miksi haluaisin kehittää itselleni absoluuttisen korvan? Mistä syistä ihmiset pyrkivät absolutisteiksi?
 
Se on uskomaton juttu. Cool! Jos musiikin saralla voi tehdä taikatemppuja... Ja niitä mä haluaisin enemmän. Mutta kuten sanottu, en pyri, koska se on mahdotonta.

Dr Dominant: Sellaista jäin miettimään ketjun luettuani, että miksi haluaisin kehittää itselleni absoluuttisen korvan? Mistä syistä ihmiset pyrkivät absolutisteiksi?
 
Sellaista joskus luin että absoluuttisen sävelkorvan omaavan on esimerkiksi helpompi ja nopeampi opetella uusia kappaleita, korvakuulolta tai nuoteista, ja helpompi muistaa kappaleita. Siinä kirjoituksessa jonka luin käytettiin esimerkkinä harrastelijamuusikkoa jolla ei ole aikaa kokopäiväisesti harjoitella ohjelmistoa, mutta joka voi silti absoluuttisen sävelkorvan avulla pitää yllä taitotasoa joka vastaa kokopäiväisesti harjoittelevan ei-absolutistin tasoa.
 
Absoluuttisen sävelkorvan omaavat pystyvät myös suoriutumaan helposti tehtävistä joita ei-absolutistin täytyy harjoitella todella paljon, kuten nuoteista lukeminen tai nuoteiksi kirjoittaminen. Absolutistille nämä taidot ovat kaiken lisäksi kehittyneet ilman kummoisempaa tietoista harjoittelua, kuin itsestään.

Tommi S.:
Absoluuttisen sävelkorvan omaavat pystyvät myös suoriutumaan helposti tehtävistä joita ei-absolutistin täytyy harjoitella todella paljon, kuten nuoteista lukeminen tai nuoteiksi kirjoittaminen.
 
En usko. Vaikka kuinka helposti toistaisi laulamalla tai soittamalla jotain jonka haluaisi nuoteiksi muuttaa niin kyllä se on sellainen taito jota ei pelkällä korvalla tehdä.

baron: En usko. Vaikka kuinka helposti toistaisi laulamalla tai soittamalla jotain jonka haluaisi nuoteiksi muuttaa niin kyllä se on sellainen taito jota ei pelkällä korvalla tehdä.
 
Totta, mutta: "Absoluuttinen sävelkorva auttaa (säveltämisessä)"
 
http://epocanegocios.globo.com/Revi … 7,00-TER+OUVIDO+ABSOLUTO+AJUDA.html
 
EDIT: Suomennosyritys:
 
K = Haastattelija kysyy
V = Michel Legrand vastaa
 
K: Liikuskelette tyylilajista toiseen, klassisesta poppiin, jatsista kirkkomusaan ja teatteriin. Mikä on suosikkinne?
V: On lapsellista suosia yhtä genreä toisen kustannuksella. Kaikki on musiikissa sallittua, paitsi kehnous!
 
K: Onko teillä mitään uskomuksia tai pakkomielteitä säveltäessänne?
V: Minulle iloa tuottaa istuutua alas kuukausi etukäteen kynän ja paperin kera. Sillä tavalla vien läpi sävellysprojektin. Kuvittelen mielessäni teoksen kokonaisuudessaan, alkaen alusta, kaikkien soittimien ja nyanssien kera. Vain sitä kautta ajattelen että mihin genreen se kuuluu. Musiikki tulee ensin ja luokittelu myöhemmin.
 
K: Ei ole helppoa säveltää sillä tavalla.
V: Absoluuttinen sävelkorva auttaa... (nauraa). Synnyin muusikoksi.
 
- - -
 
Varsinainen uutinen tossa haastattelussa on se, että pappa Legrandilta tulee tänä vuonna Jobim-tribuuttialbumi, jolla vaimonsa Catherine Michel pääsee briljeeraamaan pedaaliharpulla. Malttamattomana odotan klassisesti orkestroitua viihdemusaa/mesomusaa vanhalta konkarilta, jota moni pitää 1900-luvun jälkipuoliskon Ranskan suurimpana säveltäjänä ja joka tunnustaa yhä opiskelevansa bossa novan saloja. Albumille on tulossa ainakin Ipaneman tyttö ja Yhden nuotin samba, kuinkas muuten! : )
 
Pariskunta esiintymässä 2009. Minusta Legrandin olisi kyllä kannattanut jättää lauluhommat jo ajat sitten.
http://www.youtube.com/watch?v=-mxMPVMxJmg

baron: En usko. Vaikka kuinka helposti toistaisi laulamalla tai soittamalla jotain jonka haluaisi nuoteiksi muuttaa niin kyllä se on sellainen taito jota ei pelkällä korvalla tehdä.
 
Et usko mitä? Että absoluuttisen sävelkorvan haltija suoriutuu helposti tietyistä tehtävistä joita ei-absolutistin täytyy kovalla vaivalla harjoitella?
 
Absoluuttisen korvan ydin ei ole siinä että pystyy toistamaan jotain soittamalla tai laulamalla, vaan absoluuttisen sävelkorvan haltija vain yksinkertaisesti tietää mitkä sävelet ovat kyseessä, hieman samaan tapaan minunkaan ei tarvitse ääneen toistaa kuulemaani lausetta, vaan voin vain suoraan kirjoittaa sen paperille, sillä minä yksinkertaisesti tiedän mitkä sanat on lausuttu.

Tommi S.: Et usko mitä? Että absoluuttisen sävelkorvan haltija suoriutuu helposti tietyistä tehtävistä joita ei-absolutistin täytyy kovalla vaivalla harjoitella?
 
Absoluuttisen korvan ydin ei ole siinä että pystyy toistamaan jotain soittamalla tai laulamalla, vaan absoluuttisen sävelkorvan haltija vain yksinkertaisesti tietää mitkä sävelet ovat kyseessä, hieman samaan tapaan minunkaan ei tarvitse ääneen toistaa kuulemaani lausetta, vaan voin vain suoraan kirjoittaa sen paperille, sillä minä yksinkertaisesti tiedän mitkä sanat on lausuttu.
 
Sorry jos mä jankkaan mutta meidät kaikki opetetaan peruskoulussa kirjoittamaan tekstiä mutta ei nuotteja.
Ei absoluuttinen korva tarkoita absoluuttista silmää niin että se heti näkisi millainen pallura millekin kohdalle pitää kirjoittaa.
 
Vai liittyykö absoluuttiseen korvaan absoluuttinen rytmitaju. Jos niin se on mulle uutta.

Tästä dokkarista saa aika kivasti käsityksen siitä, mistä on kyse. On hyötyjä ja on haittoja.
http://www.youtube.com/watch?v=69fFZ9v6fG4
 
Nyt löytyi parempi artikkeli Legrandista, missä hän kertoo tyypillisestä työpäivästä säveltäjänä.
http://www.independent.ie/lifestyle … -gossip/michel-legrand-1622889.html
 
"I have perfect pitch, which means on my score, on paper, I might do an F-sharp, which I hear in my head, but if an imbecile in the room next door is singing a B-flat, I get my gun, open the door and kill the person. They won't do it again."
 
"I wish I knew where the music comes from. I never use a piano when I compose -- on the piano I can play only 10 notes with each of my five fingers, but my imagination is endless: I can play 200 notes at the same time in my head."
 
"when I listen to music I can read the notes that they are playing at the same time. I know it's terrible, but it's the way I am constructed."
 
Lisäksi jutussa on mainio loppukevennys. Säveltäjä näkee unta siitä että on tekemässä maailman hienointa melodiaa jne. ;)

baron: Sorry jos mä jankkaan mutta meidät kaikki opetetaan peruskoulussa kirjoittamaan tekstiä mutta ei nuotteja.
Ei absoluuttinen korva tarkoita absoluuttista silmää niin että se heti näkisi millainen pallura millekin kohdalle pitää kirjoittaa.
 
Vai liittyykö absoluuttiseen korvaan absoluuttinen rytmitaju. Jos niin se on mulle uutta.
 
Vieläkään ei oikein selvinnyt se epäuskosi kohde. Etkö siis usko että absoluuttisen sävelkorvan omaava henkilö pystyy suoriutumaan helposti joistain tehtävistä joita ei-absolutistin täytyy opetella kovalla vaivalla, mm. nuottien lukeminen ja kirjoittaminen?
 
Wikipedia-artikkelin viitteistä löytyi tällainen:
"Absolute pitch correlates with high performance on musical dictation, 2010 Acoustical Society of America"
http://philomel.com/pdf/JASA-2010_128_890-893.pdf

Tommi S.:Wikipedia-artikkelin viitteistä löytyi tällainen:
"Absolute pitch correlates with high performance on musical dictation, 2010 Acoustical Society of America"
http://philomel.com/pdf/JASA-2010_128_890-893.pdf
 
Kait se sitten on uskottava kun kerran oikein tutkittu.
 
Mä kerran seurasin vierestä kun kaksi soittajaa teki koversovituksia bändilleen.
Soittivat kerran koveroitavan piisin läpi ja sitten se jolla oli absoluuttinen korva soitti sovituksen midikiippareilla nuotinkirjoitusohjelmaan ja sitten se jolla ei ollut absoluuttista korvaa mutta osasi nuottikirjoituksen editoi sen soitettavaan muotoon.
Nopeeta touhua.

levesinet: K: Onko teillä mitään uskomuksia tai pakkomielteitä säveltäessänne?
V: Minulle iloa tuottaa istuutua alas kuukausi etukäteen kynän ja paperin kera. Sillä tavalla vien läpi sävellysprojektin. Kuvittelen mielessäni teoksen kokonaisuudessaan, alkaen alusta, kaikkien soittimien ja nyanssien kera. Vain sitä kautta ajattelen että mihin genreen se kuuluu. Musiikki tulee ensin ja luokittelu myöhemmin.
 
"I wish I knew where the music comes from. I never use a piano when I compose -- on the piano I can play only 10 notes with each of my five fingers, but my imagination is endless: I can play 200 notes at the same time in my head."
 
Kuinkahan moni "absoluutisti" sitten pystyy tähän? Taitaa Legrandilla olla vähän muitakin lahjoja kuin absoluuttinen sävelkorva. Ei se ominaisuus yksin tee kestään musiikillista neroa.

Hiukkasen tuen täältä Baronin argumenttia tuon nuottikirjoituksen autuuden osalta, että vaikka tunnistaisit kuulonvaraisesti fissän sen kummempaa miettimättä, tiedätkö mikä on F-avain ja missä kuulemasi fis siellä sijaitsee ilman treeniä? Plus että vaikka omaisi absoluuttisen korvan, rytmit on kuitenkin myös saatava paperille kun nekin ovat osa musiikkia.
 
Oman opettajanurani aikana oppilainani on ollut useampikin absolutisti ja rytmiikka ei ollut heille sen helpompaa kuin muillekaan, plus että ollakseen sujuvia nuotintajia, heidänkin oli opeteltava nuottikirjoituksen symbolit ja säännöstöt. Yksi oppilaistani ei koskaan edes halunnut oppia kirjoittamaan nuotteja vaikka oli absolutisti. Joten absolutismi yksin ei suoraan takaa autuutta nuotinnuksiin.
 
Siksi jäinkin pohdiskelemaan tuota absoluuttisen korvan treenaamisen mielekkyyttä. Sillä työmäärällä jolla sais absoluutin toimimaan luotettavasti, on takuulla ehtinyt saada relatiivisen korvan ja vaikkapa nuottikirjoituksen sellaiselle asteelle että samat hommat hoituu ilman absoluuttistakin.
 
Mutta en siis millään muotoa halua mollata absoluuttista korvaa, onhan se mahtava työväline jos sellaisen omaa. En oikein vain itse näe miksi ei-absoluuttisten kannattaisi pistää hurja työmäärä absoluuttisen korvan kehittämiseen kun musiikin tekemisen näkökulmasta sijoittamalla saman työmäärän toisin voi saada paremman tuoton.
 
EDIT: Ja laitetaan tähän nyt vielä lopuksi varmuuden varalta, että en siis väitä että absoluutista on jotenkin haittaa. Taatusti diktaattityyppisissä tilanteissa ne absolutistit jotka ovat ottaneet notaation haltuun saavat kyvystään etua ei-absolutisteihin nähden. Oliskin aika mielenkiintoista nähdä sellainen tutkimus jossa katsottais että millä työmäärällä sen absoluuttisen sitten saavuttaa (ja kuinka moni siihen pystyi koeryhmästä) ja mitä verrokkiryhmä samalla työmäärällä sais aikaan muulla musiikillisella treenauksella. Ja kummasta oli sitten loppujen lopuksi enemmän hyötyä musiikin tekemiseen...

cr4b: Kuinkahan moni "absoluutisti" sitten pystyy tähän? Taitaa Legrandilla olla vähän muitakin lahjoja kuin absoluuttinen sävelkorva. Ei se ominaisuus yksin tee kestään musiikillista neroa.
 
En tiedä. Silloin kun nää luovat 'nerot' puhuu töistään, niin heidän egonsa tuppaa paisumaan niin isoksi että on vaikea arvioida, mikä on totta ja mikä ei. Voi olla aika vaikea löytää Legrandilta sävellystä, jossa kirjaimellisesti soisi 200 _nuottia_ yhtäaikaa, mikäli tilaefekti jätetään pois laskuista. Mutta harpussa on usein 47 kieltä ja flyygelistäkin saa 88 säveltä kun pitää pedaalia pohjassa ja näkee sen vaivan että vasaroi kaikki koskettimet läpi. Joten ihan piano-harppu-duona soittaen pääsee jo aika pitkälle, kylmän teoreettisesti ajatellen. Sinfoniaorkesterissa suurin osa soittimista kuitenkin soittaa vain yhtä nuottia kerrallaan; puhaltimien ja jousisoittimien kanssa ei käytännössä saavuteta moista polyfoniaa, kun viulut yleensä soittavat keskenään samoja nuotteja. Taitaa tuo lausunto mennä säveltäjille ominaisen suuren egon piikkiin, ellei lähdetä ihan järjettömiin tulkintoihin.

Ketä kiinnostaa absoluuttinen sävelkorva?
 
p.s. Michel Legrand on nero!
 
Siksi jäinkin pohdiskelemaan tuota absoluuttisen korvan treenaamisen mielekkyyttä. Sillä työmäärällä jolla sais absoluutin toimimaan luotettavasti, on takuulla ehtinyt saada relatiivisen korvan ja vaikkapa nuottikirjoituksen sellaiselle asteelle että samat hommat hoituu ilman absoluuttistakin. tämätämätämätämä.
 
menkää tuonne, lällällää. http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=196893

Tuossa edellä linkittämässäni tutkimuksessa oli siis mukana ihmisiä jotka olivat opiskelleet musiikkia, joista puolella oli absoluuttinen sävelkorva, ja puolella ei. Heillä oli tehtävänään kirjoittaa nuoteiksi 3 eri melodiaa, ja jokaista melodiaa sai kuunnella 4 kertaa.
Absolutisteilla kaikkein huonoin tulos oli 78% oikein, mutta suurin osa ei-absolutisteista pärjäsi tätä huonommin, eli tuo 78% oli jonkinlainen vedenjakaja joka erotti absolutistit ei-absolutisteista (tosin myös kourallinen ei-absolutisteja pärjäsi hyvin).
Tämä siis tarkoittaa käytännössä että vaikka kaikki tutkimukseen osallistuvat olivat opiskelleet musiikkia monta vuotta, jotkut jopa 2-vuotiaasta lähtien, niin silti vain absoluuttisen sävelkorvan omaavat olivat oppineet kirjoittamaan melodioita nuoteiksi. Mielestäni tämä viittaa siihen että absolutistit omaksuvat nuottikirjoituksen helposti ja automaattisesti kaiken muun ohella, melkein ilman yrittämistä, mutta ei-absolutistit joutuvat uhraamaan kovasti vaivaa nuottikirjoituksen opettelemiseen, luultavasti siksi että heidän täytyy käsitellä nuottikirjoitusta täysin erilaisilla ajatusmekanismeilla.
 
Dr Dominant: Siksi jäinkin pohdiskelemaan tuota absoluuttisen korvan treenaamisen mielekkyyttä. Sillä työmäärällä jolla sais absoluutin toimimaan luotettavasti, on takuulla ehtinyt saada relatiivisen korvan ja vaikkapa nuottikirjoituksen sellaiselle asteelle että samat hommat hoituu ilman absoluuttistakin.
 
Itse asiassa kukaan ei edes tiedä _miten_ absoluuttisen sävelkorvan voisi treenata, joten kukaan ei myöskään tiedä minkälaisen työmäärän se mahdollisesti vaatii. Jos joku joskus keksii miten absoluuttinen sävelkorva opetellaan, niin se ei välttämättä vaadi sen suurempaa työmäärää kuin relatiivisen korvan treenaus, mutta toistaiseksi kukaan ei siis tiedä.
 
Absoluuttista sävelkorvaa on yritetty opetella satunnaisia säveliä arvaamalla, ja kuka tahansa oppiikin arvaamaan satunnaisia säveliä kun vain tarpeeksi ahkerasti harjoittelee, mutta tämä taito ei ole koskaan kenelläkään kehittynyt absoluuttiseksi sävelkorvaksi. Toistaiseksi siis puuttuu se oikea menetelmä; vääriä ja toimimattomia menetelmiä kyllä tunnetaan.

Tommi S.: Tuossa edellä linkittämässäni tutkimuksessa oli siis mukana ihmisiä jotka olivat opiskelleet musiikkia, joista puolella oli absoluuttinen sävelkorva, ja puolella ei. Heillä oli tehtävänään kirjoittaa nuoteiksi 3 eri melodiaa, ja jokaista melodiaa sai kuunnella 4 kertaa.
Absolutisteilla kaikkein huonoin tulos oli 78% oikein, mutta suurin osa ei-absolutisteista pärjäsi tätä huonommin, eli tuo 78% oli jonkinlainen vedenjakaja joka erotti absolutistit ei-absolutisteista (tosin myös kourallinen ei-absolutisteja pärjäsi hyvin).
Tämä siis tarkoittaa käytännössä että vaikka kaikki tutkimukseen osallistuvat olivat opiskelleet musiikkia monta vuotta, jotkut jopa 2-vuotiaasta lähtien, niin silti vain absoluuttisen sävelkorvan omaavat olivat oppineet kirjoittamaan melodioita nuoteiksi.
 
Laskettiinko tuossa vääräksi se, jos melodia on muuten oikein mutta väärässä sävellajissa? Tämähän selittäisi huonon tuloksen suhteellisella sävelkorvalla. Vai väitätkö, että ilman absoluuttista sävelkorvaa ei ole mahdollista kirjoittaa melodioita nuoteiksi?
 
...mutta tämä taito ei ole koskaan kenelläkään kehittynyt absoluuttiseksi sävelkorvaksi.
 
Mistäs tiedät? Oikeampi ilmaisumuoto olisi ehkä lisätä jonnekin väliin sana "todistettavasti". Se, että jostain ei löydy tutkimustuloksia, ei tee siitä epätotta.

Epämuusikko: Ketä kiinnostaa absoluuttinen sävelkorva?
 
p.s. Michel Legrand on nero!
 
tämätämätämätämä.
 
menkää tuonne, lällällää. http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=39&t=196893
 
Tiedätkös mitä, olet ihan oikeassa.
 
Psst, tässä on jazzpianistin uni. 1:53- "In my dream, I saw coming to me a beautiful big black man who came and he said: I'm Art Tatum... I'm gonna play a tune of yours, baby!" :---------D
http://www.youtube.com/watch?v=x5z5DGAsLqw

Tommi S: Tämä siis tarkoittaa käytännössä että vaikka kaikki tutkimukseen osallistuvat olivat opiskelleet musiikkia monta vuotta, jotkut jopa 2-vuotiaasta lähtien, niin silti vain absoluuttisen sävelkorvan omaavat olivat oppineet kirjoittamaan melodioita nuoteiksi.
 
No ei se kyllä mielestäni sitä tarkoita. Eikö se ole aika selkeää, että jos laitetaan absolutisti ja ja ei-absolutisti kuuntelemaan melodiaa, niin absolutistin voisi olettaa saavan sen nopeammin ylös ihan vain siksi, että hän kuulee jokaisen äänen erikseen asiaa suuremmin miettimättä. Eli siinä missä relatiivinen korva tarvitsee aikaa melodian intervallien selvittelyyn, absolutisti kuulee jokaisen sävelen automaattisesti.
Ei absoluuttinen sävelkorva voi kuitenkaan kertoa, miltä kuultu melodia näyttää kirjoitettuna - siihen vaaditaan notaation tuntemusta. Ja notaation taas voi oppia jokainen asiasta kiinnostunut, oli sitten absoluuttinen sävelkorva tai ei. Saletin varma on se, että jos laitat kynän ja paperin sellaisen absolutistin naaman eteen, joka ei ole koskaan opetellut nuotinnusta, niin ei siihen paperille voi syntyä oikein nuotinnettua melodiaa, vaikka henkilö kuinka tunnistaisi jokaisen sävelen oikein.
 
Edit: Typhos.

Kyllä se on niin, että muusikkona kehittyminen absoluuttista korvaa kehittämällä on sama kuin maratonin harjoittelu vauhditonta pituushyppyä kehittämällä. Eli, lopputuloksen kannalta on aivan sama mikä pituushyppytulos on jos maraton kulkee.
 
Tutkimuksen otsikkokin oli mielenkiintoinen eli absoluuttisen korvan ja sävelhapuilun suhde. Nimittäin, useimmat muusikot soittavat korvalla, mutta sitä taitoa ei viime kädessä voi mitata. Solfat, säveltapailut ja transkriptiot ovat vain tapa päästä kiinni tuohon taitoon.
 
Kuten Dr. D totesi. Ei ole olemassa absoluuttisia rytmejä itse asiassa ainoastaan koskettimissa on edes absoluuttisia säveliä, sillä esim. jousisoittimien ja pasuunoiden soitossa vireen käsittely on osa persoonallista ilmaisua. Hyvällä muusikolla tulisikin olla myös kyky absoluuttiseen fraseeraukseen, absoluuttiseen soundiin, absoluuttiseen kaaren muodostukseen etc.
 
Lopulta, absoluuttinen korva on vain yksi musiikin ilmiö, mutta se on saanut erikoisaseman koska sitä voidaan helposti mitata. Sama ilmiö näkyy jazz-koulutuksessa sointujen ja harmonia ylipainottumisena, koska nekin on helppoa kirjoittaa paperille. Jos Dr. D pärjää maailmantasolla relatiivisella korvalla, niin voitte huoletta laskea sen varaan että näin pärjäätte tekin. On tärkeämpiäkin treenattavia asioita. Jos taas joku kokee polttavaa tarvetta, taito on (kuten todettua) treenattavissa.
 
MrS

En väitä, että absoluuttinen sävelkorva olisi mikään oikotie onneen, vaikkakin siitä on paljon hyötyä monissa asioissa ja kiistatta nopeuttaa monien asioiden oppimista.
 
Itse koen kuitenkin tärkeänä sen, että pystyn kuulemaan harmonian(=klusterin) sävelet tarvittaessa erillisinä ääninä. Tämän seurauksena syntyy ymmärtääkseni melkein väkisin absoluuttinen sävelkorva (tai ainakin sen jälkeen se on todella nopea harjoittaa). Eli absoluuttinen sävelkorva on vain hyödyllinen sivutuote :)
 
Lisäksi tästä tarkasta kuuntelutaidosta on hyötyä muuallakin, kuin pelkästään musiikissa esimerkiksi kielten opiskelussa.

Onko täällä joku muuten edes väittänyt, että absolutistit olisivat automaattisesti jokaisella musiikin saralla ei-absolutisteja parempia? Kun joka toisessa viestissä julistetaan absoluuttisen korvan yliarvostusta. Katkeruutta? :D
 
Rupesin reenaamaan tuolla Prolobella. Se on tietenkin kyseenalaista (argumentteja siis kummankin kanna puolesta löytyy), että voiko absoluuttista sävelkorvaa oppia. Jos ei opi, niin sitten ei; tuleepahan väkerrettyä ja ehkä siinä sivussa relatiivinen sävelkorva vähän kehittyy. Ei siinä kauaa mene kun vetää päivän reenin läpi. Itse ainakin olen omissa musiikkihommissa huomannut, että kyllä siitä absoluuttisesta korvasta on hyötyä, ja ettei se tarkoita suurta egoa ja pienestä epävireestä hämmentymistä. Jälkimmäistähän voisi tosin pitää ominaisuutena, eikä vikana; jos lauluyhtyeessämme ei olisi sitä yhtä absisneroa, niin kuka huomauttaisi jatkuvasta säveltason laskemisesta.