Musiikin teoria ja säveltäminen ›

ja sori jos mä jauhan tästä "meillä länsimaisessa kulttuurissa" paskaa, mutta me ollaan totuttu liikaa niputtamaan, lokeroimaan, selittämään ja järjellistämään kaikki, että me ollaan jämähdetty kummalliseen materialistiseen ristiriitaiseen olemassaoloon ja muu maailma pitää sitä suoraan sanottuna täysin vesipäisenä touhuna.
 
jos sä menisit afrikkaan ja kysyisit joltain pygmiltä, et mikä viereisen vuoren nimi on niin se saattais katsoa sua ja sanoa "mitä vitun väliä mikä sen nimi on? se on Vuori. ei täällä ole kun tuo yks helvetinmoinen kivimöhkäle. oletko sä idiootti kun kyselet noin outoja?".
 
olettaen tietysti, että se pygmi puhuis suomea.

1. Kukaan ei mun ymmärtääkseni oo yrittänyt kiistää korvan/musikaalisuuden merkitystä.
2. Usko tai älä, sille, että joku kuulostaa "hyvältä" löytyy teoreettinen peruste ja sä yrität kieltää sen.

2. Usko tai älä, sille, että joku kuulostaa "hyvältä" löytyy teoreettinen peruste ja sä yrität kieltää sen.
 
en yritä. mä en vaan välitä niin kovinkaan paljon onko sille teoreettistä perustaa vai ei, jos en koe sitä hyödylliseksi.
 
mä itse asiassa luin juuri erään analyysin bartókin modaalisesta "kielestä". siinä on noin 150 sivua tekstiä bartokin musasta ja loppujen lopuksi kirjoittaja toteaa useimmissa paikoissa "mitä lie kaveri ajatellut säveltäessään. mulla on ehkä pieni haju siitä, mutta en voi oikeastaan sanoa suuntaan enkä toiseen." ja bartok itse toteaa muutamassa lainauksessa hänen sävelkielensä kehityksen olleen enimmäkseen vaistomaista ja selvittäneen aina jälkeenpäin miten ne asiat suhteutuvat musiikin historiaan. se kaveri sävelsi musaa, josta jälkeenpäin ihmiset tekevät rahaa selittämällä teoreettisesti mitä se musa on. aika vähän siitä selittelystä on lopulta oikeasti musiikillisessa mielessä hyödyllistä.

Mut näinhän se menee:
1. Ensin on musa
2. Sen jälkeen sille tehdään teoria, miksi se on hyvää tai p:stä.

Mut näinhän se menee:
1. Ensin on musa
2. Sen jälkeen sille tehdään teoria, miksi se on hyvää tai p:stä.
 
joo, ja se tyyppi joka sen musan on tehnyt ei välttämättä ollenkaan ollut tietoinen koko homman teoreettisista perusteista. usein vaikuttaa siltä, että ne tyypit on tehny jotain ja sit ne koittaa keksiä jonkun tavan selittää se ja ne kertoo sen teorian avulla. tältä ainakin vaikuttaa stravinskin kommentit ja myös bartokin.
 
itse asiassa zappakin sanoi, että se kuulee ensin musan päässään ja sit vaan läiskii mustia läikkiä paperille. tuo oli muistaakseni yellow sharkin aikoihin.
 
EDIT

itse asiassa zappakin sanoi, että se kuulee ensin musan päässään ja sit vaan läiskii mustia läikkiä paperille. tuo oli muistaakseni yellow sharkin aikoihin.
 
EDIT
 
1. Soittimilla saadaan vain ilma värisemään
2. Korva välittää värinän aivoihin.
3. Siellä syntyy tai ei synny musiikkielämys
4. Jotkut saa partituureja lukemalla ihan hyvän musiikkielämyksen.
5. Jotkut saa teoriaa lukemalla musiikkielämyksen.

ensinnäkin mun mielestä musiikki on tietyllä lailla "mystiikkaa". se ei tarkoita sitä että se olisi jotain täysin järjen ulkopuolista "taikaa" tai muuta, vaan sitä, että kuten mystikot ovat jo vuosituhansia jankanneet: mystistä kokemusta EI voi opettaa sanoin tai kielen avulla - tosin tiettyjä "järjestelmiä" on kehitetty apukeinoksi tähän, mutta se ei liity tähän asiaan. vain KOKEMUS on merkitsevää ja se on mystisessä kokemuksessa kaiken kielen ja selittämisen ulkopuolella.
 
sä pystyt kirjoittamaan ja puhumaan musiikista, mutta loppujen lopuksi kieli ei yksinkertaisesti riitä. ei ketään pysty opettamaan soittamaankaan kertomalla "näppäile matalinta kieltä eri kohdista" jne.. vaikka kuinka yrität kieli ei riitä riittävään tarkkuuteen tai toisaalta myöskään riittävään laajuuteen menemättä metaforien puolelle - siis runouden ja taiteen puolelle, joka taas on samaa kuin musiikki. musiikki itse on kaikki mitä pystytään sanomaan musiikista.
 
vai haluaisiko joku yrittää "selittää" meille debussyn 'uponneen katedraalin', stravinskin 'kevätuhrin' tai vaikka henry mancinin 'peter gunnin'?
 
Äh. Ihmisilla on kaikessa tarve analysoida ja ajatella loogisesti niin pitkälle kuin ikinä vain pystyy. Tietenkään taiteesta yksittäiselle ihmiselle saamaa tunnetilaa ei pysty kukaan välittämään toiselle ihmiselle täysin samanlaisena, ei sanoin, ei mitenkään. Tästä ei ole edes kysymys musateoria-terminologiasta puhuttaessa. Tarkoituksena on vain analysoida yksittäisiä pienempiä ja suurempia musikillisia ilmiötä yleisellä tasolla.
 
Ts. sulla taitaa mennä nyt sekaisin "yleinen taso" ja "yksittäisen ihmisen taso". Ei niissä musateoriakirjoissa puhuta mitään mistään tunnetiloista yms. vaan ainoastaan sellaisista asioista, joista kaikki voivat olla samaa mieltä, kuten esim. "usein länsimaisessa tonaalisessa musiikissa V asteen dominantti sointu purkautuu I asteen toonikasointuun". Tässä ei puhuta mitään siitä miten tämä musiikillinen ilmiö vaikuttaa kuulijaan.
 
Kuka aloittaa musiikkiharrastuksen lukemalla ensin teoriakirjoja vuoden pari ja vasta sen jälkeen kokeilee jotain instrumenttia? Kyllä juuri se "jokin" tulee ensin mikä motivoi eteenpäin.

Äh. Ihmisilla on kaikessa tarve analysoida ja ajatella loogisesti niin pitkälle kuin ikinä vain pystyy. Tietenkään taiteesta yksittäiselle ihmiselle saamaa tunnetilaa ei pysty kukaan välittämään toiselle ihmiselle täysin samanlaisena, ei sanoin, ei mitenkään. Tästä ei ole edes kysymys musateoria-terminologiasta puhuttaessa. Tarkoituksena on vain analysoida yksittäisiä pienempiä ja suurempia musikillisia ilmiötä yleisellä tasolla.
 
asioiden nimeäminen ja kaiken järjellinen selittäminen vaikuttaisi pikemminkin olevan eurooppalaisen kulttuurin peruja.
 
mä en oikein jaksa uskoa, että ihmistä välttämättä auttaa niin hirveästi tietää nimiä loma- ja hajasävelille. useimmille ne tuntuu tulevan luonnostaan ja jos ei tule, niin en mä usko, että asioiden nimäminen ja pilkkominen juurikaan auttaa.
 
mun sävellysmaikan mielestä mun paras tähän astinen sävellystekele on periaatteessa kokonaan mun korvilla säveltämä. se on sellaista stravinski/jerry goldsmith meininkiä. ainoa teoreettinen juttu jonka mä sitä ennen tein oli - tolppa ykkösen solfassa ja musateoriassa ohella - , että mä kuuntelin tulilintua partsikka kädessä ja merkkasin kynällä omia merkintöjä siitä mitä tapahtui. jos jossakin oli mielenkiintoinen sointu mä kirjoitin sen sävelet ylös ja soitin pianolla. ihan sama mikä sen soinnun nimi oli tai, että mikä jonkun toistuvan motiivin musiikkitieteellisesti jäsennelty nimi oli, kunhan mä tajusin mistä se oli poimittu tai mitä se siellä teki.
 
samalla lailla mä analysoin kaiken klasarin. jos mä en tiedä mitään muuta nimeä tapahtumalle, niin nimeän sen vaikka jaakoksi.
 
Ts. sulla taitaa mennä nyt sekaisin "yleinen taso" ja "yksittäisen ihmisen taso". Ei niissä musateoriakirjoissa puhuta mitään mistään tunnetiloista yms. vaan ainoastaan sellaisista asioista, joista kaikki voivat olla samaa mieltä, kuten esim. "usein länsimaisessa tonaalisessa musiikissa V asteen dominantti sointu purkautuu I asteen toonikasointuun". Tässä ei puhuta mitään siitä miten tämä musiikillinen ilmiö vaikuttaa kuulijaan.
 
eipä kyllä. en usko, että palestrina sävelsi fuxin tai kenenkään muunkaan sääntöjen mukaan. ne "säännöt" tuli ihan luonnostaan.
 
mä luulen, että musiikki on ihmisen tajunnan heijastumaa. tonaalisen musiikin säveltämiseen täytyy olla "tonaalinen tajunta". luulen, että mozartin aikana se oli itsestäänselvyys. mä luulen, että ympäröivä kulttuuri vaikuttaa valtavasti siihen musiikkiin mihin koet luontaista gravitaatiota. kaikki äänet ja jaksolliset tapahtumat ympäristössäsi vaikuttavat siihen mukaan lukien oma kehosi ja sen liike.
 
itse asiassa jos asiasta haluaa lukea lisää niin aloitin juuri mielenkiintoisen kirjan:
 
http://www.amazon.com/gp/product/08 … d_bbs_5/104-6431125-0491128?ie=UTF8
 
ensimmäinen luku käsittelee nimenomaan tuota juttua.

mä en oikein jaksa uskoa, että ihmistä välttämättä auttaa niin hirveästi tietää nimiä loma- ja hajasävelille. useimmille ne tuntuu tulevan luonnostaan ja jos ei tule, niin en mä usko, että asioiden nimäminen ja pilkkominen juurikaan auttaa.
 
mun sävellysmaikan mielestä mun paras tähän astinen sävellystekele on periaatteessa kokonaan mun korvilla säveltämä...
 
...hyvä hyvä. Korvillahan kaikki säveltävätkin, ihan oikeesti. Kiinnostais muuten tietää, mihin "rajaan" saakka länsimainen (klasari/pop&jazz) teoria on sun mielestä tarpeellista - oletan kuitenkin, että sun piti toikin kappale nuotittaa. Eli 1-viivaisen c:n löytäminen viivastolta on tärkeä tieto, mutta loma- ja hajasävelten tunnistaminen ei?
 
Sä muuten sotket aika lahjakkaasti eri estetiikoista (jazz vs. klasari/taidemusa, näin periaatteessa) peräisin olevia käsitteitä keskenään, ja perustat räyhäämisesi sille, että niistä ei toisiinsa nähden olisi mitään hyötyä, ainakaan sävellystyössä. Etenkään sun sävellystyössä, ja bartokkien ja stravinskien jne. (Mihin muuten _perustat_ väitteesi siitä, että teorian opinnoilla ei olisi ollut näiden säveltäjien mestariteosten syntyyn minkäänlaista vaikutusta? Sillä että se kuulostaa susta siltä? ks. "Coltrane-esimerkki" tosta: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=39&t=106036&o=140 )
 
Lomasävelet, sivusävelet, hajasävelet, cambiatat, escapét jne. - ehkä isoin hyöty noiden tunnistamisesta melodiassa suhteessa vallitsevaan harmoniaan/moodiin on se, että sektionaalisen satsin kirjoittaminen nopeutuu älyttömästi, kun joka nuotille tulevaa sointua ei tarvitse "keksiä" erikseen. Tämä liittyy etenkin big band -arraamiseen, ja myös pop-lauluyhtyeille kirjoittamiseen.
 
EDIT: On erittäin jees, että musiikillisille ilmiöille (yleisimmästä abstrakteimpaan) on olemassa yleisesti käytössä olevat nimet. Helpottaa opiskelua, opettamista ja yleistä dialogia kun toinen ei sano cambiataa jaakoksi ja toinen jorma-irmeliksi. Eipä noita arraajatkaan enää mieti siinä vaiheessa kun kirjoittavat satsia - homma käy luonnostaan kun sen on kerran pystynyt opiskelemaan ja oppimaan.

...hyvä hyvä. Korvillahan kaikki säveltävätkin, ihan oikeesti. Kiinnostais muuten tietää, mihin "rajaan" saakka länsimainen (klasari/pop&jazz) teoria on sun mielestä tarpeellista - oletan kuitenkin, että sun piti toikin kappale nuotittaa. Eli 1-viivaisen c:n löytäminen viivastolta on tärkeä tieto, mutta loma- ja hajasävelten tunnistaminen ei?
 
se ei ole teoriaa vaan se on käytännön osaamista. teoria on abstraktia ajattelua ja spekulaatiota.
 
Sä muuten sotket aika lahjakkaasti eri estetiikoista (jazz vs. klasari/taidemusa, näin periaatteessa) peräisin olevia käsitteitä keskenään, ja perustat räyhäämisesi sille, että niistä ei toisiinsa nähden olisi mitään hyötyä, ainakaan sävellystyössä. Etenkään sun sävellystyössä, ja bartokkien ja stravinskien jne. (Mihin muuten _perustat_ väitteesi siitä, että teorian opinnoilla ei olisi ollut näiden säveltäjien mestariteosten syntyyn minkäänlaista vaikutusta? Sillä että se kuulostaa susta siltä? ks. "Coltrane-esimerkki" tosta: http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=39&t=106036&o=140 )
 
teoria käsitteenä ei ole riippuvainen mistään esteettisestä ajattelusta tai eri koulukunnista.
 
kuten sanoin, mä en mielestäni räyhää, sori jos vaikuttaa siltä. se ehkä vaikuttaa sille, mutta omasta mielestäni mä vaan kysyn kysymyksiä ja heitän kysymyksiä takaisin. myönnän, että provosoin ja nautin siitä, mutta en itse sitä koe räyhäämisenä enkä ajatellut, että muut ihmiset olisivat mahd. loukkaantuneet siitä...?
 
mä puhun teoriasta abstraktina ajatteluna, formuloina, pisteinä kirjan sivuilla. mä en ajattele teoriana sellaista, joka on käytännöllistä. se, että bartok tunsi beethovenin ja straussin musiikin ja ammensi ja laajensi evolutiivisesti siltä pohjalta ei ole mielestäni teoreettista.
 
Lomasävelet, sivusävelet, hajasävelet, cambiatat, escapét jne. - ehkä isoin hyöty noiden tunnistamisesta melodiassa suhteessa vallitsevaan harmoniaan/moodiin on se, että sektionaalisen satsin kirjoittaminen nopeutuu älyttömästi, kun joka nuotille tulevaa sointua ei tarvitse "keksiä" erikseen. Tämä liittyy etenkin big band -arraamiseen, ja myös pop-lauluyhtyeille kirjoittamiseen.
 
mua taas kiinnostaisi miltä kuulostaisi musiikki, jota ei kirjoittaisi älyllisten kategorioiden, kuten "jazz" "rock" tai "klassinen" mukaan, vaan sen mikä resonoi oman tajunnan kanssa, eli sen "mikä kuulostaa hyvältä". kaikki vaikuttaa kaikkeen.
 
EDIT: On erittäin jees, että musiikillisille ilmiöille (yleisimmästä abstrakteimpaan) on olemassa yleisesti käytössä olevat nimet. Helpottaa opiskelua, opettamista ja yleistä dialogia kun toinen ei sano cambiataa jaakoksi ja toinen jorma-irmeliksi. Eipä noita arraajatkaan enää mieti siinä vaiheessa kun kirjoittavat satsia - homma käy luonnostaan kun sen on kerran pystynyt opiskelemaan ja oppimaan.
 
mä en ole missään vaiheessa kokenut hyödylliseksi käyttää termejä, kuten cambiata, escapeé tms..
 
onko sulla mielessä jotain konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa niistä on ollut hyötyä?

se ei ole teoriaa vaan se on käytännön osaamista. teoria on abstraktia ajattelua ja spekulaatiota.
 
Semantiikkaa... jos toi on teorian määritelmä, niin silloin "musiikin teoria" ei ole teoriaa, koska jokaiselle musatermille jne. on olemassa käytännön sovellutus. Tää ei oo mitään filosofointia (=abstraktia ajattelua ja spekulaatiota).
 
teoria käsitteenä ei ole riippuvainen mistään esteettisestä ajattelusta tai eri koulukunnista.
 
Yllämainitsemasi teorian määritelmän mukaan toi on tietysti ihan totta. Tietyt musiikin teorian käsitteet liittyvät kuitenkin kiinteämmin pop/jazz-estetiikkaan kuin taidemusiikin vastaavaan ja vice versa. Lomasävel, napolilainen sekstisointu, guide tone, upper structure, dux&comes, jne.
 
mä puhun teoriasta abstraktina ajatteluna, formuloina, pisteinä kirjan sivuilla. mä en ajattele teoriana sellaista, joka on käytännöllistä. se, että bartok tunsi beethovenin ja straussin musiikin ja ammensi ja laajensi evolutiivisesti siltä pohjalta ei ole mielestäni teoreettista.
 
Voidaan olla tästäkin yhtä mieltä, ja mä allekirjoitan ton ihan täysin. Mun mielestä _musiikin teoria_ on erittäin käytännönläheistä.
 
mua taas kiinnostaisi miltä kuulostaisi musiikki, jota ei kirjoittaisi älyllisten kategorioiden, kuten "jazz" "rock" tai "klassinen" mukaan, vaan sen mikä resonoi oman tajunnan kanssa, eli sen "mikä kuulostaa hyvältä". kaikki vaikuttaa kaikkeen.
 
Musiikkiin vaan liittyy paljon muutakin kuin se kuuluisa luomisen tuska... ns. käyttömusiikkia tarvitaan koko ajan ja se työllistää arraajia (vielä ainakin toistaiseksi) ihan ilman mitään apurahascheissea. Kun tarvitaan musiikkia/sovitus tietyn estetiikan/tyylilajin mukaisesti, niin silloin sellaista sävelletään tai arrataan.
 
mä en ole missään vaiheessa kokenut hyödylliseksi käyttää termejä, kuten cambiata, escapeé tms..
 
onko sulla mielessä jotain konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa niistä on ollut hyötyä?
 
Kun samaan termiin vaikka törmää useissa eri sovituksen oppikirjoissa? Ja kyllä mä tollaisen sävelkulun nähdessäni tunnistan alitajuisesti (tai "ahaa, cambiata"-elämyksenä) sellaisen ja muistan suurimman osan opituista tavoista, miten sitä voi sovituksellisesti käsitellä (esim. just big band -arraaminen).

mä en ole missään vaiheessa kokenut hyödylliseksi käyttää termejä, kuten cambiata, escapeé tms..
 
onko sulla mielessä jotain konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa niistä on ollut hyötyä?
 
Sä menisit mielummin opettamaan tulevaisuuden mozarteille "jaakkoja" ja "jorma-irmeleitä" noiden jo olemassa olevien termien sijaan? Vai opettaisitko vain tyyliin "...ei sillä ole välii mitä nää on jutut on, kunhan vaan kuulostaa hyvältä.." ? Sehän se vasta olisi laadukasta opetusta.
 
Tietotaidon välittämisen vuoksihan nuo ovat keksitty. Sen jälkeen kun ne asiat itse osaa, ei ole väliä miksi niitä kutsuu. Mutta ennen tuota vaihetta on pirusti helpompaa jos pystyy kommunikoimaan muiden kanssa ymmärrettävästi ko. asioista yhteisesti sovitulla terminologialla.

Semantiikkaa... jos toi on teorian määritelmä, niin silloin "musiikin teoria" ei ole teoriaa, koska jokaiselle musatermille jne. on olemassa käytännön sovellutus. Tää ei oo mitään filosofointia (=abstraktia ajattelua ja spekulaatiota).
 
se on semantiikkaa, mutta jos jostain aiheesta keskustellaan, niin on hyvä määritellä pelisäännöt, eli se mistä oikeastaan puhutaan.
 
Voidaan olla tästäkin yhtä mieltä, ja mä allekirjoitan ton ihan täysin. Mun mielestä _musiikin teoria_ on erittäin käytännönläheistä.
 
en mä sitä määritelmää keksinyt vaan poimin sen sanakirjasta. mä en poimi sanojen merkityksiä tyhjästä, vaan pyrin ottamaan tarkalleen selvää mihin milläkin sanalla viitataan ettei tule sekaannuksia.
 
Musiikkiin vaan liittyy paljon muutakin kuin se kuuluisa luomisen tuska... ns. käyttömusiikkia tarvitaan koko ajan ja se työllistää arraajia (vielä ainakin toistaiseksi) ihan ilman mitään apurahascheissea. Kun tarvitaan musiikkia/sovitus tietyn estetiikan/tyylilajin mukaisesti, niin silloin sellaista sävelletään tai arrataan.
 
juu juu, ei mulla ole mitään sellaista vastaan. mä vaan luulen, et mun olisi itseni hyvin vaikea ruveta esimerkiksi hittitehtailijaksi tai jotain vastaavaa. mulle musiikki on lähempänä sanotaanko joogaamista, meditaatiota tai jotain.
 
Kun samaan termiin vaikka törmää useissa eri sovituksen oppikirjoissa? Ja kyllä mä tollaisen sävelkulun nähdessäni tunnistan alitajuisesti (tai "ahaa, cambiata"-elämyksenä) sellaisen ja muistan suurimman osan opituista tavoista, miten sitä voi sovituksellisesti käsitellä (esim. just big band -arraaminen).
 
no siis, on siitä osaamisesta ollut mulle se hyöty tietysti, että olen päässyt kurssit läpi. olen mä säveltänyt ja soittanut kuitenkin cambiatoja tietämättä, että ne oli cambiatoja, koska minulla oli jonnekin lukioon saakka melko niukka musiikkiterminologinen sanasto.

Sä menisit mielummin opettamaan tulevaisuuden mozarteille "jaakkoja" ja "jorma-irmeleitä" noiden jo olemassa olevien termien sijaan? Vai opettaisitko vain tyyliin "...ei sillä ole välii mitä nää on jutut on, kunhan vaan kuulostaa hyvältä.." ? Sehän se vasta olisi laadukasta opetusta.
 
ainoa mitä mä sanon, että mä en ymmärrä mitä merkitystä tai hyötyä kaikilla noilla termeillä on. mä en sanonut, että kenenkään pitäisi olla samaa mieltä.
 
luulen, että tämä mun vastareaktio johtuu osittain siitä, että mä opiskelen musiikkitiedettä, jossa musiikkia käsitellään paljon teoreettisesti ja musiikkiterminologian kannalta. en tiedä onko muilla samoja kokemuksia lainkaan.
 
toisaalta mä kuulen tosi paljon musiikkia, joka voidaan esim. määritellä "jazziksi" ja jos joku ihminen on "jazzari", niin silloin "jazz" on "hyvää". se, että se musiikki täyttää tietyt älylliset kriteerit tarkoittaa siis joillekin samaa kuin, että se musiikki on "hyvää".
 
mä olen hyvin skeptinen sellaista kohtaan ja musta se vaikuttaa paljon enemmän sosiaalisen statuksen ilmaisemiselle ja ylläpitämiselle, kuin musiikin vilpittömälle esittämiselle. esimerkiksi puolassa mä kävin kuuntelemassa puolan "huippu" jazz- muusikoita. eittämättä se keikka täytti kaikki "jazzin" kriteerit. niillä oli musta rumpali, joka soitti vispilöillä, sähköpianisti, kontrabasisti, trumpetisti ja paljon sooloja ja ne soitti paljon stankkuja komedasta stella by starlightiin. mä - tai mun äiti joka oli mukana - en vaan kuullut siinä musiikissa mitään muuta kuin teknisesti taitavia jätkiä, jotka soittaa lavalla virtuoosimaisesti asteikoita ja arpeggioita läpi muutaman hyvän teeman lomassa ja kuitenkin yleisö - joka tosin vaikutti lähes täysin välinpitämättömältä keikan AIKANA - osoitti huikeat suosionosoitukset ja teki näistä kavereista jonkinlaisia sankareita. vaikutti hyvin paljon vain sille kuin yleisön ja esittäjien välillä olisi ollut jonkinlainen symbioottinen sosiaalinen hierarkia, jonka ilmaisemisessa musiikkia ympäröivä kulttuuri oli avainasemassa. yleisö ilmeisesti taputti näille tyypeille osoittaen "tajuavansa" musiikin, jotta keikan jälkeen he voisivat mennä hännystelemään näitä sankareita ja osoittaen näin muille, kuinka fantastisia he ovatkaan.
 
toisaalta tämä juttu on vain minun tulkintaa ja johtopäätöksiä tietyistä asioista ja voi olla, että ne tyypit täysin vilpittömästi pitivät esitystä spontaanina versiona mozartin pianokonsertoista.

ainoa mitä mä sanon, että mä en ymmärrä mitä merkitystä tai hyötyä kaikilla noilla termeillä on. mä en sanonut, että kenenkään pitäisi olla samaa mieltä.
 
Sun mielipiteet ovat tulleet julki, ei varmaankaan enää tarvitse jatkaa niiden toistamista. Sä kuulut ajatuksillasi marginaaliryhmään (ei pahalla/ei hyvällä), ja saat olla tuota mieltä. Kiitos ja näkemiin.

Mä en tiedä sitten mitä mä oikein opiskelen/opettelen, mä oon luullut, että musiikin teoriaa, mutta joka helvetin termillä/tempulla on heti käytännön sovellutus mun soittoon.
Miks mä sitä yrittäisin opetella, jollei sitä voisi soittoon soveltaa??
 
En ainakaan halutakseni teorian maikaksi.

Sun mielipiteet ovat tulleet julki, ei varmaankaan enää tarvitse jatkaa niiden toistamista. Sä kuulut ajatuksillasi marginaaliryhmään (ei pahalla/ei hyvällä), ja saat olla tuota mieltä. Kiitos ja näkemiin.
 
en usko että edes olen marginaalissa. luulen, että on paljon ihmisiä, joille asioiden kategorioilla ei ole juurikaan väliä.
 
musta vaikuttaa sille, että suurelle osalle ihmisiä se nautinto jonka ne saa siitä itse musiikista on toissijaista. sillä on enemmän tekemistä ryhmäidentiteetin rakentamisen kanssa ("mä olen hoppari" "mä olen metallisti" "mä olen jazzari" "mä olen rokkari") ja jonkinlaisen hierarkisen "nokkimisjärjestyksen" ylläpitämisessä. ("noi muut ei "tajua" tätä MUN musaa, joten ne on huonompia kun mä")
 
en usko, että kenenkään identiteettiä oikeasti määrittelee se mitä viihdemuotoa ne kuluttaa. en mä mielestäni ole "akira kurosawaisti", "sergio leonisti" tai "länkkäristi", koska mä tykkään katsoa sellasia leffoja. nuo kategoriat ovat olemassa vain siksi, koska ne ovat _luotuja_. ne luodaan, jotta tietyt asiat saadaan markkinoitua tietylle täsmäryhmälle, joka on valmis kuluttamaan näitä tietyn kohderyhmän tarpeisiin ja luotuun "elämäntyyliin" sopivia tuotteita.
 
en usko, että oikeasti on väliä sillä mihin kategoriaan joku musa mitä mä kuuntelen sujahtaa. mä tykkään duke ellingtonista, henry mancinista ja krystof komedasta, kyllä. jotkut sanoo sitä "jazziksi". ihan sama mulle, ei mun silti tarvitse tykätä kaikesta, joka määritellään siihen kategoriaan, koska älylliset kategoriat ei palvele musiikin kuuntelemista. mä pystyn siitä huolimatta kuuntelemaan sitä musiikkia varsin hyvin ja olemaan perillä mistä siinä on kyse.
 
tämä meni ehkä nyt vähän kauas cambiatoista ja muista, mutta heitin nyt vain väliin tällaista, joka tuli mieleen liittyen aiheeseen.

tämä meni ehkä nyt vähän kauas cambiatoista ja muista, mutta heitin nyt vain väliin tällaista, joka tuli mieleen liittyen aiheeseen.
 
Hieno lause. Ensin toteat, että ollaan kaukana aiheesta ja lopuksi päätät, että kirjoituksesi kuitenkin liittyi aiheeseen!:)
 
ja. mä. en. tajua. miksei. isoja. kirjaimia. osata. käyttää. lauseen. alussa. anteeks. oli. pakko.

Hieno lause. Ensin toteat, että ollaan kaukana aiheesta ja lopuksi päätät, että kirjoituksesi kuitenkin liittyi aiheeseen!:)
 
ja. mä. en. tajua. miksei. isoja. kirjaimia. osata. käyttää. lauseen. alussa. anteeks. oli. pakko.
 
siis, jos jokin periaate toimii jollakin "tasolla", niin sen pitäisi toimia myös muilla "tasoilla". onko se nyt deduktiivista vai induktiivista päättelyä, en muista (?).
 
mä oon laiska, sori . mä joudun vääntämään akateemisia esseitä koulussa ihan tarpeeks eikä muuten sitten huvita millään lailla. kirjoitan suurin piirtein samalla lailla kuin puhun.

http://www.allaboutjazz.com/php/news.php?id=1523
 
Mä sain kesäläksyksi "Stella By Starlightin" sointu/asteikkoanalyysin. Satuin löytämään netistä ylläolevan 5 sivun mittaisen analyysin siitä ja
1. Musta on hirveän kivaa perehtyä siihen
2. Odotan jännityksellä, mitä mun ope sanoo, kun/jos oon pystynyt sisäistämään oheisen linkin.