Groove - Miten suomentaisit ko. termin? No tietysti sitä mitä itte aina saan aikaan aina soittaessani. Eli "se jokin". No joo: Toiset kutsuu sitä soittoa myös termeillä "järkyttäviä heittoja sisältävää pökkelöismiä" ja "surkeeta sähläämistä", mutt ei niiltä oo kysytty mitään. Vois sen suomentaa termillä "svengi", mutt tiedä sitten mitä se tarkoittaa ?. Eipä oo tuttu käsite. Mitä lie jatsimiesten vehkeilyä. |
Mitä on groove? Yksitasoinen rytminen ilmaisu musiikissa esittää asiat pelkistetysti ja mielikuvituksettomasti, kaikki on juuri sitä miltä kuulostaa, aivan kuin kuva joka esittää selkeästi ymmärrettäviä asioita niiden luonnollisessa ympäristössään. Neljäsosat ja kahdeksasosat ovat selkeästi jakosuhteessa toisiinsa ja päällekkäiset eri lähteistä tulevat rytmisen kuviot noudattavat samaa ajatusta. Tällaiset rytmit on helppo myös kirjoittaa ulos nuoteille matemaattisen täsmällisesti ja niiden toistaminen kirjoitetusta mnuottikuvasta on yksinkertaista. Ilmaisu sisältää rytmiä, muttei tunnu elävältä. Groove-ilmiö esiintyy kaksitasoisen päällekkäisen rytmisen elementin tuloksena ja on tyypillinen vain afrikkalaisperäisissä musiikkiperinteissä. Elementeistä ensimmäinen on joko toteutettu tai kuvitteellinen kuulijan mieleen saatu vaikutelma tasaisesta temposta tai pulssista ja toisen muodostavat peruspulssin päälle rakentuvat hienorytmiset manipulaatiot. Aiheiden näkemyksellinen asettelu (fraseeraus) muodostaa jännitteen peruspoljentoa vasten ja vaikka ilmaisu sisältäisi monimuotoisia polyrytmejä, pulssintunne tuntuu horisontaalisen fraseerauskaaren ansiosta vain vahvistuvan entisestään. Tilanteen jännitteisyyttä nostaa vielä purkausten harvalukuisuus mutta purkaminen ei kuitenkaan tarkoita paluuta yksitasoisuuteen. Myös horisontaalinen näkemys on olennainen edellytys groove-jännitteelle. Yhtälö 7/8 + 7/8 = 7/4 pätee aina. Sisempien jaksojen manipulointi suhteutetaan aina pidempiin jaksoihin. Merkittäviä ilmiölle ovat myös dynamiikka, melodisharmoniset seikat sekä afroamerikkalaisen musiikin tyylillinen estetiikka ja ilmiön tunnistamiselle luonnollisesti vastaanottavan kuulijan sivistys. Ylimalkaan voi sanoa kaiken afroamerikkalaiseen musiikkiperinteeseen pohjaavan musiikin perustuvan monitasoiselle rytmiselle ilmaisulle. Arvomaailmaa, joka on tyypillinen pohjois-amerikkalaiselle, brasilialaiselle ja kuubalaiselle musiikille, voidaan kutsua groove-estetiikaksi. Näissä musiikkiperinteissä on olennaista, että kuulijalle luodaan ensin vaikutelma rytmisestä peruskehyksestä, jota sitten fraseerausta manipuloimalla muokataan jännitteisemmäksi. On tuttua, että kahden soitetun nuotin etäisyys toisistaan saa jo kuulijan muodostamaan rymisen jatkumon omassa mielikuvituksessaan. Tätä ilmiötä esim. jazzmuusikko käyttää hyväkseen fraseeraamalla ideansa eri puolille joko kuviteltua rymistä kehystä tai säestävien instrumenttien ilmaisevaa selkeätä tempoa. Perustempon takana tapahtuvasta fraseerausilmiöstä, joka on tuttu jo afrikkalaisista juurista lähtien, käytetään usein termiä "laid back". Systemaattinen perustempon jäljessä roikkuva fraseeraus ei kuitenkaan saa aikaan toivottua jännitettä, lopputulos kuulostaa usein vain laahavalta. Tavoitteena sen sijaan on ilmaisu, jossa käytetään kontrolloidusti hyväksi koko neljäsosan rytmistä aluetta myös oletetun iskun etupuolelta. Tällä monitasoisella fraseerauksella kurotaan kiinni ajoittaain tarkoituksellisesti laahavat nuotit ja iskualan sisäinen jännite kohoaa, syntyy "push and pull" -efekti. Kuulija tuntee loputtoman oloisen jännitteen jopa fyysisenä tarpeena liikkua mukana. Musiikki svengaa. On saatu aikaan groove! Näin siis sibiksestä tuttu Jukkis Uotila selittää aiheesta. |