Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Olen nähnyt tutkimuksen, että vauvaikäisenä ympäristön puhe/kieli muokkaa vauvan aivoja tunnistamaan kyseisessä kielessä esiintyviä äänteitä.
 
En ole nähnyt musiikista vastaavaa tutkimusta, mutta mielestäni olisi loogista uskoa vastaavuus.
 
Kyllä varmasti näin on hyvin pitkälle. Minä en erota vieläkään kaikkia venäjänkielen seitsemää ässää toisistaan, kun olen yhden suomalaisen imenyt äidinmaidossa.
 
Mutta ennenkuin alkaa romuttamaan koko länsimaista säveljärjestelmää selittäen, että konsonanssit ovat pelkästään opittuja, niin pitää muistaa, että kyllähän ne luonnonlakeihin (matemaattisiin suhteisiin) perustuvat konsonanssit toki muissakin musiikkikulttuureissa tunnetaan. Niissä toki tunnetaan muitakin intervalleja, mutta pitää muistaa, että miltei pelkästään melodisina ilmiöinä. Harmoniaa sikäli kuin se tarkoittaa yhtaikaa soivien äänien järjestelmää, ei oikeastaan ole olemassa. Näin olen ymmärtänyt, oikaiskaa joku asiaan paremmin perehtynyt, jos olen aivan hakoteillä! Melodiikka ja rytmiikka on sen sijaan kehittynyt länsimaiseen musiikkiin verrattuna aivan toiselle tasolle, kun ei ole ollut harmonian lakeja kiusaamassa... :)
 
Esim. intialainen ihminen saattaa pitää länsimaista musiikkia varsin värittömänä ja yksitoikkoisena. Häntä eivät kiinnosta meidän mielestämme mielenkiintoiset ja sisällökkäät harmoniat, eikä hän välttämättä edes miellä yhtaikaa soivien äänien yhteyttä. Tai siis näin ainakin joskus aikaisemmin, nykyäänhän varmasti länsimaista harmoniapuuroa tulee sielläkin joka tuutista...

Toisaalta noi ekat yläsävelet on niin luonnollisesti käsitettäviä asioita missä tahansa luonnon akustisessa äänessä, että vaikea kuvitella ettei joku ymmärtäisi oktaavia tai kvinttiä (siis luonnollisena, konsonoivana intervallina). Estetiikan kehittyminen on tietty vaikeasti arvioitava juttu mutta oiskohan niin, että mainitussa afrikkalaisessa esimerkissä nimenomaan pyritään muuhun kuin "helppoon" ratkaisuun. Voitais varmaan pitää varsin toivottavanakin, että musa ei aukee kun tietylle porukalle, kulttuurin muodostajille. Näin saadaan vahvistettua omaa kulttuuri-identiteettiä?
 
Kuulemma yleistäen voitaisiin sanoa, että (ainakin lähes) kaikelle afrikkalaiselle musiikille on tyypillistä tuo taipumus tietynlaiseen karheuteen soundeissa. Toki Afrikka on valtavan laaja manner ja tällaisten yleistysten tekeminen on vähän vaarallista, mutta tätä mieltä ainakin jotkut tutkijat ovat. Jossakin päin Afrikkaa on tosiaan käytössä sellainen pentatoninen asteikko, jossa oktaavi on jaettu viiteen yhtä suureen osaan. Eräs tutkija oli sitten alueella vieraillessaan virittänyt jonkin paikallisen soittimen ilmeisestikin viritysmittarin avulla niin, että oktaavit olivat täysin puhtaita ja sävelaskelet tasan 1/5-oktaavin kokoisia. Paikallisten suhtautuminen oli tähän ollut tyyliin: "Joo-o, ihan kiva, mutta tiedätkö, että se kuulostaa paljon paremmalta näin". Ja sitten henkilö oli virittänyt oktaavit ja vissiin muutkin sävelet hieman "pieleen".
 
Sitä mä oon joskus miettiny, että oiskohan toi afrikkalainen "karheus" siirtyny länsimaihin populaarimusiikin myötä. Esim. särön käyttämisessä tuntuis olevan kyse aika samasta asiasta. Eihän rock-musiikkikaan tavallaan oo mitään "kaunista" ja "konsonoivaa" (en keksi mitään järkevää termiä). Varsinkin aikuiset tais pitää sitä aika kamalana aluksi. Nyt on kuitenkin länsimaissakin estetiikka muuttunut, ja moni varmasti pitää rokkibiisejäkin "kauniina". Ainakin musatyyli on erittäin suosittu.
 
Mä en ehkä uskoisi siihen, että tolla afrikkalaisten pyrkimyksellä karheuteen olisi jotain tekemistä helppojen ratkaisujen välttämisellä. Kyse on vaan erilaisesta estetiikasta. Ehkä neki ymmärtää puhtaan oktaavin konsonoivana mutta pitää sitä esim. tylsän kuuloisena.
 
Ainakaan mun korvaan esim. variksen ääni ei kuulosta kovin säveltasolliselta. Siinä ei siis voi olla harmonista yläsävelsarjaa. Jos yläsävelsarjaa pidetään "luonnollisena", niin näin ollen esim. variksen ääni ei voi olla "luonnollinen".

Ehkä neki ymmärtää puhtaan oktaavin konsonoivana mutta pitää sitä esim. tylsän kuuloisena.
 
Tän tapaista mä tarkoitin oppimisella ja kulttuurisidonnaisuudella.

Mun mielestä ihmisen korva/mieli ei ole rakennettu niin matemaattisesti, että äänet, joiden värähdyslukujen suhde on ilmaistavissa pienten kokonaislukujen suhteena (konsonanssi) olisivat yksiselitteisesti miellyttäviä, vaan se on täysin opittua, kulttuurisidonnaista.
 
osoitteessa www.aruffo.com/eartraining on Christopher Aruffon päiväkirja jossa hän selittää tutkimuksiaan liittyen absoluuttiseen sävelkorvaan ja yleensä musikaalisten sävelten kuulemiseen.
 
Viimevuoden lopulla päiväkirjassa mainittiin tutkimuksesta joka oli tehty vuonna 1940 Heinz Wernerin toimesta. Tutkimuksessa oli koehenkilöille opetettu asteikko jossa jokainen sävelaskel oli alle 16,5 senttiä (puolisävelaskeleen sadasosaa), eli jokainen askel oli tasan 7 hertziä korkeampi kuin edellinen.
 
Kun koehenkilöt olivat kuunnelleet tätä uutta asteikkoa tarpeeksi kauan he alkoivat hahmottaa sen samalla tavalla kuin normaalin asteikon, esim. transponoitu melodia kuulosti samalta ja tietyt melodiat kuulostivat miellyttävämmiltä kuin toiset.
 
Tarkemmat linkit:
Päiväkirjamerkintä December 14, 2004 - And I say hello:
www.aruffo.com/eartraining/research/phase11comment.htm
 
Tutkimuksesta tarkemmin:
www.aruffo.com/eartraining/research/articles/werner40.htm

Mä en ehkä uskoisi siihen, että tolla afrikkalaisten pyrkimyksellä karheuteen olisi jotain tekemistä helppojen ratkaisujen välttämisellä. Kyse on vaan erilaisesta estetiikasta. Ehkä neki ymmärtää puhtaan oktaavin konsonoivana mutta pitää sitä esim. tylsän kuuloisena.
 
Niin, no mä nimenomaan miellän että noi helppo ratkaisu ja tylsän kuuloinen vois olla tässä tapauksessa sama asia. Omassa musiikin tekemisessä tulee myöskin viljeltyä noita synonyymeina;-) Puhuin siis kanssasi ihan samasta asiasta ainaski tässä mielessä.
 
Hyvä esimerkki tosta "karheasta" oktaavista suhteutettuna meidän länsimaisen musan estetiikkaan olis munsta blue-note, joka ei kyl ihan oo tasavireisesti kohillaan. Sehän on just makee esim. B.B. Kingin soittamana ja tulee samalla tavalla "pieleen" lähes aina. Kersana kun rupes bluesia kuunteleen, piti totuttaa ittensä tohon äänen vireeseen, sen soundiin (piti siis OPPIA sen intervallin hyvyys ja oikeus:)). Mut mistäspäin mualimaa se blue-note taas olikaan? ;-) Nii-i!

Kai se hieman liittyy aiheeseen, mutta minua on aina vaivannut miksi asteikko alkaa C:stä eikä A:stä? A olisi paljon loogisempi näin länsimaisesti ajatellen.

Kai se hieman liittyy aiheeseen, mutta minua on aina vaivannut miksi asteikko alkaa C:stä eikä A:stä? A olisi paljon loogisempi näin länsimaisesti ajatellen.
 
A-mollihan alkaa A:sta!

A-mollihan alkaa A:sta!
 
Milloin molli keksittiin?
Mun luulon mukaan duuria myöhemmin.

Milloin molli keksittiin?
Mun luulon mukaan duuria myöhemmin.
 
Mä taas luulisin, että jokseenkin samoihin aikoihin joonisen & aiolisen muodoissa.

Mä taas luulisin, että jokseenkin samoihin aikoihin joonisen & aiolisen muodoissa.
 
Mun ymmärtääkseni nykyään käytössä olevat nuottien nimet ovat peräisin keskiaikaisesta kirkkomusiikista.
Tunnettiinko siellä silloin molli?
 
Mun luulon mukaan ei, mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.

Mun ymmärtääkseni nykyään käytössä olevat nuottien nimet ovat peräisin keskiaikaisesta kirkkomusiikista.
Tunnettiinko siellä silloin molli?
 
Mun luulon mukaan ei, mutta korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä.
 
Aiolinen (tai siis se, mitä me tuolla nimellä nimitämme) oli olemassa tietääkseni jo antiikin aikana. Sehän on sama kuin luonnollinen molli.
 
Edit: Nyk. aiolista kutsuttiin keskiajalla nimellä plagaali doorinen, antiikissa taas muistaakseni se oli plagaali fryyginen. Tietääkö kukaan, mistä noi nykyisin käytössä olevat kirkkosävellajien nimet tulee, kun niitä ei esim. keskiajalla käytetty samalla tavalla? Tässä jotain aiheesta: http://www.uta.fi/mute/mel05.htm

Mun ymmärtääkseni nykyään käytössä olevat nuottien nimet ovat peräisin keskiaikaisesta kirkkomusiikista.
 
Boëthius nimesi 500-luvulla silloin käytössä olleen kahden oktaavin alan aakkosten 15 ensimmäisellä kirjaimella. Sittemmin vain tuo oktaavin pätkä A-G jäi käyttöön.
 
Johtuneeko nykyinen C-duurikeskeisyys sitten siitä, että ABCDEFG muodostaa A-mollin, jonka rinnakkaissävellaji on C-duuri, vai jostain muusta?

Boëthius nimesi 500-luvulla silloin käytössä olleen kahden oktaavin alan aakkosten 15 ensimmäisellä kirjaimella. Sittemmin vain tuo oktaavin pätkä A-G jäi käyttöön.
 
Johtuneeko nykyinen C-duurikeskeisyys sitten siitä, että ABCDEFG muodostaa A-mollin, jonka rinnakkaissävellaji on C-duuri, vai jostain muusta?
 
"521: Boethius introduces Greek musical letter notation to the West"
 
väittää netti

"521: Boethius introduces Greek musical letter notation to the West"
 
väittää netti
 
Munkin mielestä antiikissa jo nimettiin säveliä. Oisko toikin sitten Pythagoras'n keksintöä alun perin tai kenties jostain arabialaiselta alueelta peräisin?..

Aiolinen (tai siis se, mitä me tuolla nimellä nimitämme) oli olemassa tietääkseni jo antiikin aikana. Sehän on sama kuin luonnollinen molli.
 
Se näyttää erehdyttävästi samalta, mutta ei ole... :)

Se näyttää erehdyttävästi samalta, mutta ei ole... :)
 
No ei se tietenkään sama asia ole, mutta samat sävelet siinä on kuitenkin.

No ei se tietenkään sama asia ole, mutta samat sävelet siinä on kuitenkin.
 
Se näyttää ankalta, se kävelee kuin ankka, se paistettuna maistuu ankalta, mutta se kuitenkaan ei ole ankka????

Se näyttää ankalta, se kävelee kuin ankka, se paistettuna maistuu ankalta, mutta se kuitenkaan ei ole ankka????
 
No ehkä ne (aiolinen ja luonnollinen molli) ovat kummatkin ankkoja, mutta toinen on vaikka ranskalainen ja toinen kiinalainen ankka. Niillä on siis eri(kieliset) nimet. Ranskalaisesta ankasta tehdään ankanmaksapateeta ja kiinalaisesta Pekingin ankkaa. :)

No ehkä ne (aiolinen ja luonnollinen molli) ovat kummatkin ankkoja, mutta toinen on vaikka ranskalainen ja toinen kiinalainen ankka. Niillä on siis eri(kieliset) nimet. Ranskalaisesta ankasta tehdään ankanmaksapateeta ja kiinalaisesta Pekingin ankkaa. :)
 
Asiallisesti ottaen: kai ero on missä yhteydessä niitä käytetään, mutta ilman ympäristöä niillä ei ole eroa.

Sitä eroahan tässä taannoin puitiin aika pitkässäkin ketjussa; en jaksa kaivaa sitä nyt esille. Jossain se on. Mutta kyllä se ero vähintäänkin tuollaista ankan ja hanhen luokkaa on... :)
 
Eli ei oikein voi sanoa, että molli oli olemassa jo keskiajalla, koska oli aiolinen moodi. Koska se ei ole molli.