Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kertokaa jos ajattelen jotenkin harhaisesti, mutta olen vääntänyt rautalangan itselleni näin.
 
Moodit on (järkevä) tapa puhua skaaloista sotkematta asiaan sävellajeja.
Sävellajit on tavallaan "käytännöllinen" tapa puhua musiikista: liittyy esmes laulajan äänialaan, kuvaa vain "kuinka korkealta laulu aloitetaan". Moodit on teoreettisempi ja kuvaavampi puhetapa, se kertoo sävelkulkujen luonteesta (puuttumatta siihen "kuinka korkealta aloitetaan").
 
Kuvitellaan että suomalainen rokkibändi soittaa Ukko Nooaa a:sta. Mukaan liittyy ulkomaanelävä saksofonisti, joka ei tunne biisiä, ja kysyy "miten se menee?". Suomalainen basisti-laulaja vastaa: "se on c-duuri a:sta". Tässä ei ole oikein mitään järkeä, joten kitaristi korjaa: "skaala on ioninen, soitetaan sävellajissa a ton laulajan takia ".
 
edit: doorinen korjattu ioniseksi, ks. myöhemmät viestit

Kuvitellaan että suomalainen rokkibändi soittaa Ukko Nooaa a:sta. Mukaan liittyy ulkomaanelävä saksofonisti, joka ei tunne biisiä, ja kysyy "miten se menee?". Suomalainen basisti-laulaja vastaa: "se on c-duuri a:sta". Tässä ei ole oikein mitään järkeä, joten kitaristi korjaa: "skaala on doorinen, soitetaan sävellajissa a ton laulajan takia ".
 
Siis mitä?!?

Siis mitä?!?
 
No voi sviddu. Oliko toi muidenkin mielestä täysin järjetöntä? *sytyttää palamaan sen ainoan muusikkiteoria-kirjan ja koittaa saada liekin tarttumaan kitaraankin*

No siis kyllähän mä usein käsitän juttuja väärin, mutt tolle en nyt löytänyt mitään järkevää ajatusta.
 
Meniks toi sun juttus nyt ihan varmasti sen ajatukses mukaan? Doorinenhan on 2. moodi? Jos viittit, ni laita vaikka joku toinen esimerkki, ni jos se valaisis vähän enemmän, mitä ajat takaa?!

Meniks toi sun juttus nyt ihan varmasti sen ajatukses mukaan? Doorinenhan on 2. moodi? Jos viittit, ni laita vaikka joku toinen esimerkki, ni jos se valaisis vähän enemmän, mitä ajat takaa?!
 
Joo, sorry. Kun se kirja ei syttynytkään niin tsekkasin: pitämän puhua ionisesta skaalasta eikä doorisesta.(editoin sen tuonne ylös)
 
Onko muuten joku syy minkä takia puhua ionisesta skaalasta eikä vain duuriskaalasta?

Joo, sorry. Kun se kirja ei syttynytkään niin tsekkasin: pitämän puhua ionisesta skaalasta eikä doorisesta.(editoin sen tuonne ylös)
 
No näin minä vähän epäilinkin...mutt silti toi kommentin ajatus jäi minulta käsittämättä?!
Siis tarkoitatko sitä, ett mikäli jonku kappale rakentuu jollekkin tietylle moodille, ni se tulis mainita...eikä, ett sanoo vaan pelkän sävellajin kantasävelen?!
Vai mitä ihmettä tarkoitit?!
 
Onko muuten joku syy minkä takia puhua ionisesta skaalasta eikä vain duuriskaalasta?
 
En tiedä, mutt noi termit on käsittääkseni erittäin vanhoja, joten joku musiikin teorian historiaan perehtynyt saaattas tietää?!

Onko muuten joku syy minkä takia puhua ionisesta skaalasta eikä vain duuriskaalasta?
 
Jos sä luet koko tän säikeen läpi, niin siihen on jo vastattu.

Siis tarkoitatko sitä, ett mikäli jonku kappale rakentuu jollekkin tietylle moodille, ni se tulis mainita...eikä, ett sanoo vaan pelkän sävellajin kantasävelen?!
Vai mitä ihmettä tarkoitit?!
 
En yrittänyt tarkoittaa mitään erityisen syvällistä, vaan olla vain avuksi keskustelun aloittajalle.
 
Itse sain ensimmäisen hämärän idean näistä moodeista (kuten näkyy, eivät ole kovin kirkkaita vieläkään) tuolla aiemmin esitetyn (oliko sen nyt Dr. Dominant) metodin avulla. Metodi on hyvä, mutta muistan kiinnittyneeni niiden valkoisten koskettimien kautta C-duuriin. Koitin Ukko Nooa esimerkillä tuoda esiin tätä moodien ja sävellajien eroavaisuutta.

Jos sä luet koko tän säikeen läpi, niin siihen on jo vastattu
 
No luin uudestaan läpi ja valaistuin Rantsun kirjoituksista.
 
Olen luullut että moodit ovat vain skaaloja (tai oikeastaan en ole aiemmin uskonut kun on toista todistettu), mutta ovatkin jotain muutakin.
 
Meneekö homma siis näin.
Aivan kuten on ääniä, hajuja ja värejä, biiseissä on ikäänkuin "tunnelmia". Osaa näistä tunnelmista ei voi selittää viittaamalla esmes tempoon, käytettyyn skaalaan, melodiaan, tai sointuihin. Näitä selittämättömiä tunnelmia on koitettu kuvata termillä moodi.
Jos sanotaan että tietyssä biisissä käytetään vaikkapa doorista SKAALAA, viitataan vain biisissä oleviin säveliin. Kun taas sanotaan että siinä on doorinen MOODI, viitataan käytettyjen sävelien lisäksi tiettyihin biisin rakenteisiin: sointujen ja sävelkulkujen sisäiseen logiikkaan. Siis ei pelkästään käyttyjen sävelien, vaan myös rakenteellisten asioiden kautta yritetään selittää tuota (mystistä) "tunnelmaa". (Moodien "ontologinen status" lienee aihe, josta musiikin filosofiassa on saatu paljonkin keskustelua aikaan)
 
Eli näin ymmärsin Rantsun ajatukset - menikö yhtään kohalleen?

Jos ei ajatella moodeja pelkästään asteikkoina, niin oikeastaan jooninen ja aiolinen ovat vaikeimpia tunnistaa, koska niitä voi olla vaikea erottaa duurista ja mollista.
 
Siis nyt kun luin vähän tarkemmin tän ketjun, ni rupes kiinnostamaan tämä asia! Siis millätavalla jooninen eroaa duurista...tai aiolinen mollista? Minä olen aina käsittänyt ne synonyymeinä, koska niissä on aivan samat sävelet. Silloihan vois otaksua, että niille rakentuva musiikkin on aivan samalaista.
 
Itse oon huomannu, ett moodien tunnistaminen on jopa helpompaa, kun luonnollisen mollin tunnistaminen. Luonnollinen molli saattaa usein kuulostaa duurimaiselta...eikä missään tapauksessa surumieliseltä/synkältä, niikun usein molli käsitetään. Lieneekö tässä sitt syy, miksi esim. pentatooninen molli käy usein varsin hyvin myös duuri kappaleisiin, vaikka siinä on pieni terssi?!
 
Se kyllä pitää paikkansa, että minun ainakin on mahdotonta erottaa jooninen ja aiolinen...mollista ja duurista!;D

Siis millätavalla jooninen eroaa duurista...tai aiolinen mollista? Minä olen aina käsittänyt ne synonyymeinä, koska niissä on aivan samat sävelet. Silloihan vois otaksua, että niille rakentuva musiikkin on aivan samalaista.
 
Aiolinen moodi on huomattavasti mollia harvinaisempi, sillä hyvin usein "mollibiiseissä" on juuri tuo korotettu 7. sävel (vaikkapa sointukierrossa Am-Dm-E7-Am, eikä esim. Am-Dm-Em7-Am), joka on mollille hyvin tunnusomainen. Aiolinen moodi EI OLE sama kuin molli.
 
EDIT: korjattu pieni kirjoitusvirhe (sointukierto alunperin "A-Dm-E7-Am")

Aiolinen moodi on huomattavasti mollia harvinaisempi, sillä hyvin usein "mollibiiseissä" on juuri tuo korotettu 7. sävel (vaikkapa sointukierrossa A-Dm-E7-Am, eikä esim. A-Dm-Em7-Am), joka on mollille hyvin tunnusomainen. Aiolinen moodi EI OLE sama kuin molli.
 
Onko tuo nyt sitt se ero noiden kahden välillä, ett esim. viidennen asteen sointu on duurissa, eikä mollissa, niinkuin astekon mukaan?!
Mulle ei nyt oikeen avaudu tää juttu?!
Jos minä soitan jonkun kappaleen ja pyydän toista soittajaa improvisoimaan mollissa, ni eikö lopputulos ole sama, jos käsken hänen improvisoimaan aiolisissa?!

Jos minä soitan jonkun kappaleen ja pyydän toista soittajaa improvisoimaan mollissa, ni eikö lopputulos ole sama, jos käsken hänen improvisoimaan aiolisissa?!
 
Mutta kun soittaa päräytät sen dominanttisoinnun, niin improvisoija huomaa, että tuo seiskasävel onkin ylennetty. Jos siihen soittaa pelkästään aiolisella, niin se ei kuulosta niin hyvältä. Ja noita mollejakinhan on useaa eri laatua. Harmoninen, melodinen, luonnollinen... Kannattaa tutustua.

Mutta kun soittaa päräytät sen dominanttisoinnun, niin improvisoija huomaa, että tuo seiskasävel onkin ylennetty. Jos siihen soittaa pelkästään aiolisella, niin se ei kuulosta niin hyvältä. Ja noita mollejakinhan on useaa eri laatua. Harmoninen, melodinen, luonnollinen... Kannattaa tutustua.
 
Tutustunut olenkin ja esim. harmoninenhan siihen käy mainiosti, mutta eihän luonnollinen molli ole samanlainen, kuin harmoninen molli?! Yhtä huonoltahan se kuulostaa luonnollinen mollikin, kun sen ylennetyn seiskasoinnun päällä?!
Siis tarkoitin tossa esimerkissäni sitä luonnollista versiota...jossa on ne ihan samat sävelet, kuin siinä aiolisessa?
 
Onko mun "ajatusmallit" jotenki persiillään, vai miks ei nyt avaudu tää juttu?!

Onko mun "ajatusmallit" jotenki persiillään, vai miks ei nyt avaudu tää juttu?!
 
No kieltämättä ei oikein mulle oikein avaudu. =)
 
Siis. Vaikkapa A-mollissa V7-sointuasteen päälle improvisoidaan. V7-sointuastehan A-mollissa sisältää siis tämän muunnetun seiskasävelen (ns. johtosävelen) eli Gissin (G#). Jos siihen päälle soitetaan A-aiolista mollia, jossa siis Geetä ei olekaan ylennetty, tulos kuulostaa hölmöltä.
 
E7:n sävelet: E, G#(!!!), B, D
A-aiolisen sävelet: A, B, C, D, E, F, G(!!!)
 
Tajusitko?

No kieltämättä ei oikein mulle oikein avaudu. =)
 
Siis. Vaikkapa A-mollissa V7-sointuasteen päälle improvisoidaan. V7-sointuastehan A-mollissa sisältää siis tämän muunnetun seiskasävelen (ns. johtosävelen) eli Gissin (G#). Jos siihen päälle soitetaan A-aiolista mollia, jossa siis Geetä ei olekaan ylennetty, tulos kuulostaa hölmöltä.
 
Kyllä minä sen ymmärsinkin, ett ei käy...mutta eihän luonnollisessa A-mollissa ole yhtälailla tätä ylennettyä G:tä?!

Skaalana aiolinen = luonnollinen molli. Tasan sama.
 
Mutta soinnuttaessa sävellajin mukaan mollissa V asteella on duuri, aiolisessa moodissa soinnuttaessa V aste on molli.
 
Näin käsitin; korjatkaa.

Skaalana aiolinen = luonnollinen molli. Tasan sama.
 
Mutta soinnuttaessa sävellajin mukaan mollissa V asteella on duuri, aiolisessa moodissa soinnuttaessa V aste on molli.
 
Näin käsitin; korjatkaa.
 
Ajatelkaa sointuja funktionaalisesti, sen jälkeen mietitte mikä moodi mihinkin sointuun. Jokaiselle soinnulle löytyy se sävellajiin nähden lähin moodi. Ainoastaan blues:issa on ns. blues-skaala jota voi tiluttaa edes takaisin joka sointuun kuulostaen edes jotenkin perustellulta (joo..onhan toki niitä kokonaan modaalisiakin biisejä).

Jos joku on hämmentynyt noista meikäläisen selityksistä, niin se voi johtua siitä, että (mikäli oikein olen ymmärtänyt) tuolla pop/jazzmusapuolella paitsi että joku biisi voi olla ihan oikeasti modaalinen, niin sen lisäksi moodeja käytetään improvisoinnissa apuvälineenä ihan ei-modaalisissakin kappaleissa.
 
Puhdas modaalisuushan on musiikissa ollut melko harvinaista sitten 1600-luvun lopun, jolloin duuri-molli -tonaalisuus löi itsensä lopullisesti läpi. 1800-luvulta lähtien on modaalisia melodioita tai modaalista soinnutusta taas käytetty hyvinkin monenlaisissa musiikkityyleissä, mutta yleensä jossain kohdassa, ennemmin tai myöhemmin, se duuri-molli pukkaa läpi... :)

Mulle, kuten ei näköjään kovin monelle muullekaan, ole vieläkään tullut selväksi moodien suhde toisiinsa tai duuriskaaloihin.
 
C-ionisessa, D-doorisessa ja E-fryygisessä on kaikissa samat sävelet, mutta eri kantasävel. Onko mahdollista että näiden eroavaisuus on täysin samanlainen käsite kuin tapauksessa C / Am? Eli siis soinnutus eroaa vaikkakin skaalan sävelet ovat samat.
 
Jos joku tietää kirjan missä kerrotaan moodeista selkeästi ja perusteellisesti niin kertokaa opuksen nimi jos aihe ei tätä kautta selkeydy.
 
Taidan vihdoin lähtee perehtyy toho Boleroon ku se sattuu soimaanki sopivasti tos taustal.. Tosin pitäs vissii lähtee kauppaanki et ehkä se jää taas..