Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mää oon edelleeni sitä mieltä, että säveltäjän tärkein avu on lahjakkuus. Myös opettelemalla voi saada hyvän biisin aikaan. Lisäksi sattuma & tuuri ovat aina mukana. Mutta lahjakkuus on avainsana.

Hyvä kappale lähtee melodiasta, joka soi päässä!! Ainakin itse tartun aina kitaraan kun jokin alkaa soimaan päässä ja koitan saada jotain paperille. Joskus voi myös tulla soittaessa jokin hyvältä soundaava riffi ja siihen sitten voi alkaa kehitella laulumelodiaa ja lyriikoita. Teoriasta on jonkin verran hyötyä säveltämisessä, että ihan ilman sitä EI pärjää...

Mää oon edelleeni sitä mieltä, että säveltäjän tärkein avu on lahjakkuus. Myös opettelemalla voi saada hyvän biisin aikaan. Lisäksi sattuma & tuuri ovat aina mukana. Mutta lahjakkuus on avainsana.
 
IMHO hyvät säveltäjät ovat tekemällä oppineita.

jabbe kultaseni kyllähän sä osaat jo melko mojovia biisejä tehdä : Fuselagessakin oli jo paljon ideaa, mutta sitä häiritsi se että mixauksessa jotain tai oikeastaaan aika paljonkin jotain uupui.. Tai ehkä halusit vain pelata provoa koko viestiketjulla :)

Elämä on niin äärimmäisen rankkaa. Kuunnelkaa hyvät lapset: jos tekee vaikka poppibiisin, niin tarvii hallita pop-teoriaa (perussoinnut, asteikot jne), jos tekee flamencoa, niin pitää osata flamencoteoriat, jos taas bluessia, niin on hyvä olla bluesskaalat ja duurisointurakenteet hallussa, muuten ei tule hyvää kappaletta.
 
Tämä monille äärimmäisen kamala "teoria" jota opetetaan opistoissa on suurimmalta osaltaan klassisen musiikin teoriaa. Rockia voi soittaa ilman tietoakaan napolilaisista soinnuista tai harmonisista molleista, mutta klassisen musiikin tekemisessä ne ovat välttämättömiä. Esim jazzia ei saa kuullostamaan jazzilta jos ei hallitse kaiken maailman vähennettyjä asteikoita tai edes II-V-I sointukulkua
 
ok?

Hyvän kappaleen tekemiseen ei ole yleispätevää ohjetta,niin kuin ei ole muunkaan taiteen tekemiseen.Se tulee vain jostakin.
 
Sanottakoon teoriasta sen verran,että osaamalla näitä asioita on itseilmaisu vapaampaa kun tietää miten ja mitä soittaa mihinkin.

Teoria on vaan. Teoriaa eli toimii "teoriassa". Se on niinkuin suuntaa antava ohje. Itselleni siitä on ehkä jonkin verran apua ollut, mutta hyvin vähän. Kai se riippuu ihmisestä. Miksei hyviä korvia arvosteta lainkaan? Siis vaikka osaisit "laskeskella" jotain helvetin hienoja sointuja ja soittaa maailman parhaiten, niin mitä hyötyä siitä on jossei sulla oo hyviä korvia?

No se on kuule helppoa. Joku soittopeli päälle tai alle ja menoks.
No tarkemmin ajateltuna niin voihan se olla että siihen tarvitaan jotain lahjakkuuttakin. Mistä minä tiedän...

Taisin sanoa tämän jossain toisessakin threadissa, mutta menköön.
 
Ilman teoriaa voi saada perkeleen hyviä kappaleita aikaan ja teorian kanssa voisaada myös hyviä kappaleita aikaan, joka tapauksessa teoriasta ei ole hittaa, sen avulla saa ylättävän paljon partemmin kappaleen kjonka kuuli päässään, kuulostamaan lopujen lopuksi siltä miltä se aluksi piti kuulostaa...

Lahjakkuus on ammattisäveltäjien ja -muusikoiden keksimä
myytti, jonka tarkoituksena on lannistaa aloittelevat
säveltäjät ja soittajat, jotta tunku alalle ei olisi liian
suuri. Työllä, hiellä ja ärräpäillä jokaisesta voi tulla hyvä
muusikoo/säveltäjä, se vaan vaatii pirusti työtä.
 
Tietysti mitä nuoremana homman aloittaa, sitä
helpommin asiat oppii, sehän on fakta.
 
Ja usein se on myös kiinni siitä miten asioita ajattelee.
(Henkilökohtaisesti olen huomannut tälläisen "etääntymis"-
metodin auttavan joidenkin asioiden hahmottamisessa...)
 
Tää ei vastannu alkuperäsen topicciin pätkääkään.
Painakaa miinusta jos siltä tuntuu.
 
Joonas.

No, jos teoriasta ei ole apua niin unohdetaan se. Mutta miten tehdään hyvää musaa? Mistä se tulee?
 
Neljän desimaalin tarkkuudella:
Persnahasta, sydämestä, sormista, kurkusta, eetteristä aivojen kautta suodattamalla kun istut 68:n bussissa Sörnäisten rantatiellä.
 
Melodia alkaa soida päässä ja poljet jalkaa, rummutat polvia ja juttu alkaa kulkea.
 
Treenikämpällä meinaat lähteä kuselle, joten tempaiset loppukaneetin omaisesti jonkun kitaralurituksen soittamanne biisin loppuun. Ja se kuulostaa hyvältä. Ja kolme tuntia myöhemmin rumpali hymyilee ja sinua vieläkin kusettaa.
 
Onko siihen jollain kaava?
 
Minä olen ajatellut, että joillain vain on se lahja jossain vaiheessa elämäänsä tai koko ikänsä. Juttuja vain syntyy, suodattuu siitä, mitä on kuullut, kokenut ja tuntenut.
 
Teoria auttaa, itsekin haluaisin osata enemmän. Mutta aina kun istun kitaran kanssa kirjan ääreen, soittaminen alkaa kiinnostaa enemmän kuin opettelu. Siksi en tajuakaan teoriasta yhtään mitään ja se kuuluu biiseissä, joita itse vihaan kaikkia.
 
Mutta bändikaverit tykkää niistä, ja se jo melkein riittää.

MattiAuer, tarjoan kaljat joku kerta.

Mozart-anekdootti:
 
Kun Mozart oli jo suuri tähti, joku nuori aloittelija tuli kysymään neuvoa, miten sävelletään sinfonia.
 
Mozart sanoi, että parasta alkaa pienimuotoisemmista.
 
Aloittelija vastasi, että Mozart itsekin jo hänen iässään sävelsi sinfonioita.
 
Mozart vastasi: Mä en kysynytkään miten.

MattiAuer, tarjoan kaljat joku kerta.
 
Ei kiitos kaljaa, kun mun elimistö ei sitä hyväksy. Mutta esim. kossu kolalla tai ilman maistuu millon vaan.

Eikö kappaleen(kuten muunkin taiteen) pitäisi vaan tulla, syntyä suorana tajunnanvirtana? Tyyliin laitat mankan nauhottamaan ja soitat soittimella improvisaationa valmiin kappaleen. Tämän jälkeen kuuntelet sen ja panet vaikka nuotit/soinnut ylös ja soitat sen aina samalla tavalla. Siis tämä tuntuisi mielestäni kaikkein luonnollisimmalta ja taiteellisimmalta. En tosin tiedä käyttääkö kovin moni moista kappaleentekometodia.
 
Mutta jos kappaleen eri osia, introja, säkeistöjä, kertsejä, outroja yms. pitää miettiä, järkeillä ja suunnitella, on se mielestäni paljon lähempänä matematiikkaa kuin taidetta.
 
Eli onko musiikki edes taidetta? Tai onko säveltäminen taidetta? Onko musiikin tulkitseminen ainoastaan taidetta? Onko valmis kappale taidetta? Kuinka valmis kappale voi olla taidetta, jos sävellysprosessi on lähempänä matematiikkaa kuin taiteen tekemistä?

Kuinka valmis kappale voi olla taidetta, jos sävellysprosessi on lähempänä matematiikkaa kuin taiteen tekemistä?
 
Mietitäänpä tätä nyt kaikki yhdessä:
"Jos juttua täytyy hirveästi miettiä, rakennella ja suunnitella (mikä ilmeisesti nykyään = matematiikka) , ei se ole taidetta."
 
Kirjallisuus ei siis ole taidetta ensinkään? Halitulikakkaa nimittäin syntyy useimmiten parhaankin kirjailijan tajunnanvirrasta, ja ideoita pitää jalostaa, työstää, sovittaa ja toimittaa uuteen muotoon tehokkaimman ja kauneimman ilmaisun saavuttamiseksi.
 
Eikä musiikin tarvitse erota kirjallisuudesta tässä suhteessa millään tavalla, vaikka ehkä sellainen vasta-argumentti houkuttelisi esittää taiteenlajien keskinäisiin eroihin vedoten.
 
Johonkin musiikkin tajunnanvirtasuoltaminen sopii. Kuitenkaan en uskaltaisi väittää, että esim. Metallican viimettäinen cd-lärpäkejulkaisu St. Anger on kyseisen yhtyeen AINOA taideteos, koska sen he tekivät itselleen uudella, "ihanteellisella" tajunnanvirtametodilla.
 
Juuri esimerkiksi progressiiviseen metalliin tai vaikka tranceen ei niinkään luontevasti istu tajunnanvirta - niitä pitää ainakin vähän rakennella. Silti niillä on ystävänsä, kuten minä, ja väitän niitä taiteeksi.
 
Tosin tänään kehiteltiin kämpillä yhtä juttua - keskellä päivää, yhenäkin, ennen töihin lähtöä treenien lopuksi päätin kokeilla yhtä ideaa ja jätkät lähti mukaan ja se kuulosti hyvältä. Ei malta oottaa, että pääsee huomenna sitä soittamaan.
 
Tällä otan nyt osaa tähän alkuperäiseen "miten hyvä kappale syntyy" diskurssiin. Kyseisen kehittelymetodin ja mekaniikan esittelinkin jo aiemmin, mutta nyt otan kantaa teorian tajuun, josta myös puhuttiin: minä en ymmärrä teoriasta juuri hölkäsen helevettiä.
 
Olen sitä lukenut ja opiskellut (lukion musiikin oppikirjat ja Suuri kitarakirja pääosin lähteinäin) mutta yhtymäkohdat omaan ilmaisuuni eivät ole tarpeeksi valjenneet ja unohtuneet ovat sävelopinkappaleet.
 
Rumpali ja basisti tänään esittivätkin, että osasyynä siihen että biisimme ovat (heidän mielestään, ei minun) hyviä on se, ettei minulla ole turhia sibiskaavoja säveltämisen suhteen, vaan tuon ulos vain ja ainoastaan niitä juttuja, jotka mulla soi päässä ja saa polkemaan niiden tahtiin.
 
Monella jää Sibelius-akatemiasta ja muista "oikean" musiikin oppilaitoksista päähän ajatuksia siitä, mitä "voi" ja "ei voi" tehdä, mikä on kokolailla onnetonta: selvästihän sitä voi tehdä kaikkea, mihin kurkku, sormet ja soittimen skaala taipuu, sanoi siitä herra säveltäjämestari mitä vain.
 
Älkääkä yrittäkökään keksiä mitään "kukas teidän bändissä kurkkua soittaa, eikö se oo vihannes öhöhöö" vitsejä tähän väliin.
 
Toisaalta itse kaipaisin ehkä bändimme vahvistukseksi juuri teoreettisesti erittäin pätevää jäppistä, joka voisi avata biisien solmukohtia, kun itse ei tiedä mihin jostain musikaaliststa kohdasta voisi mennä, kun ei aina osaa sanoa edes mihin siitä yleensä pop-musiikissa mennään.
 

 
Nonih. Jos vielä oliskin muuta niin ei voi jaksaa.
 
EDIT: tein työnakin välissä ja palasin päättämään ajatuksen.

Kannattaa lukea lyriikoita ja miettiä millainen melodia niihin sopisi (mieluiten sellaisia joita ei ole kuullut ennen, siis et tiedä alkuperäistä melodiaa). Katsokaa vaikka tätä ja miettikää:
 
alavilla mailla
 
menneiden heikkoudet
höyryävät kuopissa
alavilla mailla vuottaa
hallanvaaramies
 
täällä pahat teot
tiivistyvät kumpareiksi
vasemmalla voitte nähdä
pettymysten laakion
 
taivaanrannassa
pitää pahinta ääntä
huonon olon varisparvi
lentää väärinpäin
 
allamme avautuu
suomainen muodostelma
kasvaimia joita
ei löydetty ajoissa
 
joka yö joku siirtää
kaikkia kelloja eteenpäin
aurinko laskee aina
ylösnousun aikaan
 
täältä ei lähdetä
muualle ei vie tietä
ainutkaan muuttolintu
ei käy kääntymässä
 
kukaan tänne tulijoista
ei kulje tärisemättä
hyvien isien käsistä
ei edes uneksita
 
(tomi tuomaala)

Ja usein se on myös kiinni siitä miten asioita ajattelee.
(Henkilökohtaisesti olen huomannut tälläisen "etääntymis"-
metodin auttavan joidenkin asioiden hahmottamisessa...)
 
Kerro enemmän tuosta metodista.
 
Tää ei vastannu alkuperäsen topicciin pätkääkään.
Painakaa miinusta jos siltä tuntuu.
 
Ei paineta: -
Painetaan: +

Tuli kaks kertaa painoi yhden

Olen sitä mieltä että teoriavoi toimia inspiraationa.