Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mä koen tän ihan järkeväksi ja myös yhteneväksi käytännön elämän kanssa.
 
Nyt oot ihan hakoteillä: Luulo ei oo tiedon väärtti!
Ihmisen aistimuserotuskynnys toimii logaritmisesti ärsykkeen fysikaalisten ominaisuuksien suhteen. Eli just niin että oktaavi on aina oktaavi riippumatta siitä kuinka monta herziä niitten välissä on.

Siinäpähän saikkaatte hertseinenne vaikka loppuikänne.

http://en.wikipedia.org/wiki/Auditory_filters
http://ccrma.stanford.edu/~jos/bbt/ … uivalent_Rectangular_Bandwidth.html
 
Noilla sivuilla esitetään tarkempaa tietoa kriittisistä kaistoista. Lyhyesti sanottuna kriittiset kaistat ovat matalammilla taajuuksilla suhteellisesti leveämpiä, eli matalilla taajuuksilla erottelukyky on huonompi. Tästä luultavasti johtuu se että intervallit muuttuvat matalilla taajuuksilla atonaalisiksi.
 
Erittäin dissonoiva sointu ahtaassa asettelussa blokki-sointuna on G 13.
Sointuäänet alhaalta ylös ovat: E, F, G, B(tai H) E. Oktaaviäänet eli E- äänet purkautuvat D-ääniksi. Blokkina tulee näin ollen viisiäänisessä harmoniassa G7- sointu kvinttikäännöksenä. Tosi dissonoivaa, vai mitä?
 
En ihan tajua mitä tässä yritetään sanoa, mutta siis vaikka G7-sointu on blokkina paljon dissonoivampi kuin esimerkiksi kolmen tai neljän oktaavin alalle hajotettuna, ja tämä liittyy suoraan näihin kriittisiin kaistoihin. Tämä on se mistä nimimerkit Bad ja El Sapo kirjoittivat.

On toki reiät, siis puupuhaltimissa, mutta onkohan ne nyt ihan tasavireisiksi porattu..? Oli miten oli, niilläkin intonaatiota voi jonkin verran säädellä, jos ei halua "soittaa tasavireisesti". Ymmärtääkseni sen sijaan vaskipuhaltimien toiminta perustuu nimenomaan yläsävelsarjaan elikkä luonnonpuhtauteen eikä missään nimessä tasavireisyyteen, joskin niilläkin voi intonaatiota "hienosäätää". Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä.
 
En kyllä oo varma miten ne tarkalleen on porattu. Niissä kun ei ole joka äänelle omaa numiskaa. Puupuhaltimista en tiiä paljoa -> jätän ne sikseen.
 
Mut esim trumpetin 2venttiili laskee ääntä puolsävelaskelta. Eikös ookkin hullua. Putkea pidentämällä joka oktaavissa sama venttiili laskee sen puolikkaan?? Pärställä tehdään puhaltimilla vaan niin paljon, et turha sitä oikeen ees ajatella mihin ne on vritetty. Ja etenkin vaskissa, kun suurinta osaa putkista voi säätää.
 
Tasavireydestä puhuminen puhallinsoitinten yhteydessä on musta aika turhaa. Jokainen sointu koitetaan saada soimaan niin puhtaasti kuin mahdollista. Nimenomaan kvintit puhtaiksi, samoin oktaavit jne...

Nyt oot ihan hakoteillä: Luulo ei oo tiedon väärtti!
Ihmisen aistimuserotuskynnys toimii logaritmisesti ärsykkeen fysikaalisten ominaisuuksien suhteen. Eli just niin että oktaavi on aina oktaavi riippumatta siitä kuinka monta herziä niitten välissä on.
 
Mm... ja senkö takia esim. 4-osasävelaskeleita on ihan turha alaoktaaveissa koska ne eivät erotu? Senkö takia orkesterisatsissa ei kannata käyttää matalissa oktaaveissa pienempiä intervalleja, koska ne kuulostavat tukkoisilta (esim. bassosektion soittamat terssit alhaalta kuulostavat aikas hmmm... no, en kirjoittaisi kuin erikoistilanteessa) kun taas korkeissa niitä voidaan käyttää? Senkö takia jos sä soitat pieniä sekunteja korkealta pianolla, sä erotat äänet toisistaan kun taas matalissa oktaaveissa äänet eivät erotu?
Sä tajusit mun pointin ihan väärin. Oktaavi pysyy samana, mutta väliin mahtuu "enemmän" tavaraa, toisin sanoen konkreettisesti äänet eivät lisäänny, voihan sitä soittaa pieniä intervalleja matalalta, mutta käytettävissä olevia, toisistaan erotettavia ääniä on enemmän, joten ne äänet erottuvat toisistaan kun mennään ylemmäs.
Käytännön elämässä asiat ovat näin, dissonanssit ovat vähemmän käyttökelpoisia matalissa oktaaveissa. Tietysti mun teoriani voi olla hakoteillä, mutta se pätee käytännön elämässä - useat teoriat muodostuvat näin jos mietit asiaa;)

Käytännön elämässä asiat ovat näin, dissonanssit ovat vähemmän käyttökelpoisia matalissa oktaaveissa. Tietysti mun teoriani voi olla hakoteillä, mutta se pätee käytännön elämässä - useat teoriat muodostuvat näin jos mietit asiaa;
 
Se pointsi mitä mä tarkoitin ja joka oli vastoin sun esittämääsi: Ihmisen kuuloaistin erottelukyky ei oo tiettyjä hertsimääriä yleisesti vaan värähdyslukujen suhteita.
Eli esimerkki: Jos 1000 Hz: taajuudella erottelukyky on 3-4 Hz:n luokkaa niin taajuudella 2000 ei se oo sama, vaan luokkaa 6-8 Hz kun taas 500 Hz:n taajuudella puolet pienempi.
 
Edit: Mä oon oikeesti ollut koehenkilönä tutkimuksessa, jossa testattiin kuuloaistin erottelukykyä ja oon lukenut sen tutkimuksen tulokset eli mulla on tietoa, sulla luuloa.

Se pointsi mitä mä tarkoitin ja joka oli vastoin sun esittämääsi: Ihmisen kuuloaistin erottelukyky ei oo tiettyjä hertsimääriä yleisesti vaan värähdyslukujen suhteita.
Eli esimerkki: Jos 1000 Hz: taajuudella erottelukyky on 3-4 Hz:n luokkaa niin taajuudella 2000 ei se oo sama, vaan luokkaa 6-8 Hz kun taas 500 Hz:n taajuudella puolet pienempi.
 
Edit: Mä oon oikeesti ollut koehenkilönä tutkimuksessa, jossa testattiin kuuloaistin erottelukykyä ja oon lukenut sen tutkimuksen tulokset eli mulla on tietoa, sulla luuloa.
 
Sovitaan sitten niin, olen väärässä. Joka tapauksessa vaikka teoria ei pitäisikään paikkaansa niin havainnot pitää ja se on käytännön kannalta paljon tärkeämpää kun tehdään musiikkia.
 
Se sama asia sitten varmaankin vaan selittyy em. kriittisillä kaistoilla.
 
EDIT: Siinähän se sitten tulikin: http://www.acoustics.hut.fi/teaching/S-89.2300/lectures/ch08.pdf

Mm... ja senkö takia esim. 4-osasävelaskeleita on ihan turha alaoktaaveissa koska ne eivät erotu? Senkö takia orkesterisatsissa ei kannata käyttää matalissa oktaaveissa pienempiä intervalleja, koska ne kuulostavat tukkoisilta (esim. bassosektion soittamat terssit alhaalta kuulostavat aikas hmmm... no, en kirjoittaisi kuin erikoistilanteessa) kun taas korkeissa niitä voidaan käyttää? Senkö takia jos sä soitat pieniä sekunteja korkealta pianolla, sä erotat äänet toisistaan kun taas matalissa oktaaveissa äänet eivät erotu?
 
Matalat äänet on aina muhkeampia ja niis on enempi kuultavia yläsävelsarjoja soimassa. Liian pinent intervallit siis menee tukkoon paljon helpommin. Ei se kai sen kummosempaa oo...

Matalat äänet on aina muhkeampia ja niis on enempi kuultavia yläsävelsarjoja soimassa. Liian pinent intervallit siis menee tukkoon paljon helpommin. Ei se kai sen kummosempaa oo...
 
Tämäkin varmasti vaikuttaa, eli jos perustaajuus on vaikka 20Hz, niin kerrannaiset ovat silloin 20Hz välein, ja ylemmille taajuuksille mentäessä 20Hz on aina pienempi intervalli, jolloin kerrannaiset ovat lähempänä toisiaan, kun taas esim. ensimmäinen kerrannainen 40Hz on oktaavin ylempänä perustaajuutta.
Mutta matalissa äänissä ei tarvitse olla yhtään enempää yläsäveliä kuin korkeissa, ja ne matalat sävelet ovat silti dissonoivempia. Tämä johtuu todennäköisesti siitä että ne kriittiset kaistat ovat matalilla taajuuksilla suhteellisesti leveämpiä. Sillä sivulla johon linkitin aiemmin mainittiin nyrkkisääntönä että alle 500Hz taajuuksilla kriittisen kaistan leveys on 100Hz, ja yli 500Hz taajuuksilla se on 20% keskitaajuudesta. Siis esim. 100Hz kohdalla kriittisen kaistan leveys on 100Hz, eli se ulottuu välille 50Hz-150Hz, kun taas 1000Hz kohdalla kriittisen kaistan leveys on 20% 1000Hz:stä, eli 200Hz, eli se ulottuu välille 900Hz-1100Hz. Tuosta voi huomata että 100Hz kohdalla kriittinen kaista ulottuu 50% keskitaajuuden kummallekin puolelle, mutta 1000Hz kohdalla vain 10% keskitaajuuden kummallekin puolelle, eli 100Hz kohdalla täytyy dissonanssin välttämiseksi asetella sävelet suhteellisesti kauemmas toisistaan.
 
Nämä kriittiset kaistat siis ovat sellaisia että kun kaksi ääntä osuu samalle kaistalle niin aistitaan vain yksi ääni, joka on sellaista sekalaista mössöä, mutta jos kaksi ääntä ei osu samalle kaistalle, nämä äänet aistitaan erillisinä, eikä ole mitään huojuntailmiöitä ym. Tämä pätee vain yhtäaikaa soiviin ääniin, ei peräkkäisiin ääniin.

Piano sen sijaan on kiinteävireinen soitin, jonka tasavireisyydelle ei voi mitään.
 
Nyt taisi mennä pieleen tai sitten ymmärsin väärin. Pianonhan voi kyllä virittää muuhunkin kuin tasavireeseen jos siitä oli kysymys.

Nyt taisi mennä pieleen tai sitten ymmärsin väärin. Pianonhan voi kyllä virittää muuhunkin kuin tasavireeseen jos siitä oli kysymys.
 
Kyse taisi olla siitä, että pianoa soittaessa sävelen korkeutta ei voi - tai olisi kohtuuttoman vaikeaa - jälkikäteen enää säädellä. Korkeintaan matalilla kielillä, joissa ei ole niin kova paine, voisi kuvitella hyvin lujaa soittamalla saavansa kielet värähtelemään hetken ajan jossain vireessä kuin mihin ne on viritetty.
 
Tulee tosin mieleen sellainen koje (surrealistic device) tai ämpyily, että asettaisi kielten päälle sopivan painoisia metallisia putkia, joita voisi liikutella vaikkapa jollain vipujärjestelmällä - näin olisi mahdollista muutella pianon virettä hieman samaan tapaan kuin lap steel -kitarassa sävelkorkeuksia vaihdellaan.