Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Unohdin, että mollibluesasteikossakin on moodinsa. Niiden käytännön sovellutukset ovat vielä kokeilematta. Tarkoitit muuten varmaan, että 3. moodi, ei 6. (jos eka on a-sta lähtevä).
Itse sekoittelen bluesissa esim C-bluesasteikkoa ja C-duuribluesasteikkoa (aikaisemmin mainitsemaani).
 
No joo, teoria on handussa mutta aritmetiikka pätkii kun en käytä sormia apuna:-)
Toi duuri- ja mollibluesasteikon sotkeminen antaa kivaa vaihtelua ainakin jos on onni saada vetää pitkä bluessoolo.

...Kun kiraralla oppii yhden asteikon, siirtämällä vähän kättään samalla kuviolla saadaan se kaikissa sävellajeissa.
...
 
Nytsä varmaan sekoitat kitaran ja mandoliinin. :-)
 
Mut joo, tää on teoriapalsta.

No joo, teoria on handussa mutta aritmetiikka pätkii kun en käytä sormia apuna:-)
Toi duuri- ja mollibluesasteikon sotkeminen antaa kivaa vaihtelua ainakin jos on onni saada vetää pitkä bluessoolo.
 
Edellyttää varmaan, että bändissä ei ole kitaristeja.
 
Kättä liikuttamalla saa ihmeitä aikaan muuten....siis sooloissakin.

Edellyttää varmaan, että bändissä ei ole kitaristeja.
 
Miten niin?

Kommentti oli hieman ironinen viitaten Baronin lauseeseen "jos on onni SAADA vetää pitkä soolo".
Olen joskus ollut bändissä, jossa soolot oli aina kitarasooloja. Toisaalta kitaristi oli sen verta kova, että mielelläni annoin hänen olla sooloilija ja itse tyydyin komppaamaan.

Kommentti oli hieman ironinen viitaten Baronin lauseeseen "jos on onni SAADA vetää pitkä soolo".
Olen joskus ollut bändissä, jossa soolot oli aina kitarasooloja. Toisaalta kitaristi oli sen verta kova, että mielelläni annoin hänen olla sooloilija ja itse tyydyin komppaamaan.
 
Ja toinen juttu että kyllä kitaran volyymilla aina kiipparit hakkaa ja kun kitaristi alkaa vetää sun soolon päälle niin siihenhän loppui.

Ja toinen juttu että kyllä kitaran volyymilla aina kiipparit hakkaa ja kun kitaristi alkaa vetää sun soolon päälle niin siihenhän loppui.
 
Tottakai 100 wattisesta putkistackista lähtee mökää, ja niin voidaan mikittää piano tai vetää kiipparit 3000 wattisiin PA-laitteisiin. Mutta eikö kuitenkin kannattais lähteä oletuksesta, että kaikilla soittajilla on jotain järkeä päässä? :-)

Tottakai 100 wattisesta putkistackista lähtee mökää, ja niin voidaan mikittää piano tai vetää kiipparit 3000 wattisiin PA-laitteisiin. Mutta eikö kuitenkin kannattais lähteä oletuksesta, että kaikilla soittajilla on jotain järkeä päässä? :-)
 
Voihan siitä lähteä, mutta aina järkeä ei ole, kun "putkivahvistin kuulemma pääsee oikeuksiinsa vasta kovaa soitettaessa".
 
Mutta skaaloja kannattaa silti treenata. Sehän se alkuperäinen aihe kai oli, eikä kitarakamojen teho.

Voihan siitä lähteä, mutta aina järkeä ei ole, kun "putkivahvistin kuulemma pääsee oikeuksiinsa vasta kovaa soitettaessa".
 
Syyttäkää ennemmin rumpaleita.. :-D
 
Mutta skaaloja kannattaa silti treenata.
 
Jep, ja nimenomaan näin. Skaaloja voi ja kannattaa treenata, mutta skaaloilla ei treenata tekniikkaa. Siinä on selvä ero.

No totta Mooses skalojen soitolla tekniikka kehittyy ja samalla improvisaatiotaidot.... jos näin haluaa. Itselläni ainakin näin on käynyt. Toki voihan ne taidot saada vaikka "Kuurankukkaa" soittamalla tai treenaamalla Bullworkerilla. Skaalojen soitto on vähän tylsää hommaa, mutta mikään ei tule ilmaiseksi.
 
Selviä eroja ei ole olemassakaan, vain näkökulmaeroja ja painotuksia. :-)

No totta Mooses skalojen soitolla tekniikka kehittyy ja samalla improvisaatiotaidot.... jos näin haluaa. Itselläni ainakin näin on käynyt. Toki voihan ne taidot saada vaikka "Kuurankukkaa" soittamalla tai treenaamalla Bullworkerilla. Skaalojen soitto on vähän tylsää hommaa, mutta mikään ei tule ilmaiseksi.
 
Selviä eroja ei ole olemassakaan, vain näkökulmaeroja ja painotuksia. :-)
 
Tolla kiippariklasaripuolella on kovia sanoja Hanonit ja Czernyt ja aika tylsiä ne on mutta ilmeisen hyödyllisiä?
Ei kai sillä tekniikan treenaamisella oo genre-eroja.

No totta Mooses skalojen soitolla tekniikka kehittyy ja samalla improvisaatiotaidot.... jos näin haluaa.
 
Jos näin todellakin on, mistä johtuu, ettei kaikilla skaaloja renkuttavilla soittajilla ole älyttömän hyvä tekniikka? Paljon enemmän väliä on sillä, miten treenataan, kuin mitä treenataan. Mä nyt viittaan edellisen sivun pitkään vastaukseeni ristolle juurikin skaalojen treenaamisesta. En voi ymmärtää mistä on lähtöisin ajatus, että skaalojen renkuttaminen olisi jotenkin korvaamatonta tekniikkatreenissä. Kyllä kaikessa musiikissa on sisäänkirjoitettuna lukematno määrä harjoituksia, joiden avulla sen musiikin soittamista voidaan treenata.
 
Skaala ei ole harjoitus, eikä sormitus skaalalle ole harjoitus. Skaala on musikaalinen idea, ja sormitus on vain instrumenttisidonnainen toteutustapa sille. Jos jollekin on edestakainen näppäily hankalaa, sitä voi treenata analysoimalla tekniikkaansa, mikä siinä mättää ja kehittää harjoituksen, jolla pääsee ongelmasta eroon. Sellaisella harjoituksella ei tarvitse olla mitään tekemistä skaalojen kanssa, vaan paljon olennaisempaa on itse tekniikan analysointi, ja tiettyjen motoristen liikeratojen harjoitteleminen. Kun joku kysyy, miten tekniikkaa pitäisi treenata, vastaukseksi ei riitä pelkästään tietty skaala. Pitää myös saada tieto, miten käsiä pitäisi liikuttaa. Se, että soittaja soittaa skaalan jollakin sormituksella ei takaa sitä, että hän tekee motoriset liikeradat oikein.
 
Niin kuin sanoin, skaala on musikaalinen idea. Se on vain nimitys tietyille äänille, jotka sopivasti harmonisoituina tuottavat tietyn sävyn. Tekniikkaharjoitukseksi taas käy mikä tahansa fraasi, joka vahvistaa niitä motorisia liikeratoja, jotka omassa tekniikassa mättää. Tällaisen fraasin taas ei tarvitse olla mikään valmis tai kokonainen skaala. Riittää, että tapa jolla fraasi soitetaan, palvelee tekniikkaharjoituksena.
 
Mä en väitä, etteikö skaalojen sormituksiakin voisi käyttää tekniikkaharjoituksina. Kuitenkaan skaalat eivät ole millään tavalla korvaamattomia tekniikan treenaamisessa, eikä vain niitä soittamalla saada teknistä kehitystä aikaan. En ole keksinyt mitään syytä, miksi skaalat olisivat jotenkin oikeita musikaalisia fraaseja yleispätevämpiä harjoituksia, enkä ymmärrä mistä sellainen käsittämätön uskomus on peräisin. Päinvastoin, kun skaaloja soitetaan vain skaaloina, ensimmäisenä katoaa musikaalinen konteksti, jolloin harjoitus on vain motorista vailla sen kummempaa sisältöä. Oikea musiikki taas ei useinkaan ole sellaista, johon voisi tuosta vaan soveltaa valmiita skaalarakenteita.
 
Mä en tiedä miten voisin vääntää tarpeeksi paksusta rautalangasta ajatukseni. Mun mielestä sä teet skaaloista jotain aivan muuta kuin mitä ne onkaan. Aivan kuin nimitys "skaala" jotenkin mystifioitaisiin, ja se olisi avain sellaisiin asioihin, joihin se ei todellakaan ole.

...En voi ymmärtää mistä on lähtöisin ajatus, että skaalojen renkuttaminen olisi jotenkin korvaamatonta tekniikkatreenissä...
 
Muinaisesta historiastahan se on lähtöisin ja on varmasti toimiva tapa, koska nykypäivänäkin opettajat edelleen painottavat (ja vaativat) niiden soittamista ja osaamista. Mutta älä ymmärrä väärin, ei skaalojen sujuva hallinta ole ainoa autuaaksi tekevä, mutta se antaa hyvän pohjan muulle treenille. Klasaripuolella on sitten lisäksi vaikkapa etydit.
 
Biisien opettelu ja niissä olevien vaikeiden paikkojen hierominen on sitten ihan toinen juttu ja sitä on tietenkin jokaisen tehtävä jos aikoo biisinsä esittää, mutta se ei korvaa skaalaharjoituksia. Tätä biisien kohtien hieromistako sä siis kauppaat vaihtoehdoksi skaalatreeneille?
 
EDIT: Itsekeksityissä harjoituksissa on se piilevä heikkous, että aivot ja sormet tykkäävät tehdä vain sitä mitä ne oikeastaan jo osaavat.

1) Kaikista nyrkkeilynharrastajistaan ei tule Amin Asikaisia, kaikista skaalojen tiluttelijoistakaan ei tule Steve Lukathereita
 
2) Omien soiittoasentojen ja sormien motorististen liikeratojen tarkkailu kuuluu kaikkiin teknisiin harjoituksiin
 
3) Onko se "mystifiointia" jos yhdistää kaksi asiaa, tekniikka harjoittelun ja uusien skaalojen opettelun
 
4) Ohuempikin rautalanka riittää ajatuksesi ymmärtämiseksi. En vain ole niistä samaa mieltä. Tätä kutsutaan toisinaan rakentavaksi keskusteluksi, tässä tapauksessa turhaksi inttämiseksi, joka ei johda näköjään mihinkään.
 
5) Liika skaalojen soitto saattaa aiheuttaa hermostuneisuutta -Lääkäriliitto

Tätä biisien kohtien hieromistako sä siis kauppaat vaihtoehdoksi skaalatreeneille?
 
En välttämättä vaihtoehdoksi. Mua vaan korpeaa yleinen uskomus, että skaalatreenit ovat tekniikan kannalta jotenkin yleispätevämpiä kuin mitkään musikaaliset fraasit. Asia ei mielestäni ole lainkaan niin. Nimenomaan tekniikkatreeniksi kauppaankin edellisellä sivulla kuvailemaani ongelmalähtöistä treenaamista (esimerkki näppäilytekniikasta). Jos puhutaan tekniikan treenaamisesta, niin lähtökohdaksi ei pitäisi ottaa itse treenaamista tai välttämättä jotain skaalaa, vaan nimenomaan se asia, jossa tekniikka mättää. Usein tekniikassa mättää jokin tietyt liikeradat, jolloin on hyvä kehitellä harjoitus, jolla saadaan nimenomaan niitä tiettyjä liikeratoja harjoiteltua.
 
Siltikin mä kannatan musikaalisuuden liittämistä kaikkeen tekniikkaharjoitteluun. Tarkoitan, että on mielestäni paljon hyödyllisempää treenata kuvioita, joissa oikea musiikki on jotenkin läsnä. Tällaisella harjoittelulla ei tarvitse olla mitään tekemistä skaalojen kanssa. Voidaan kehittää jokin musikaalinen fraasi, joka vahvistaa niitä vaikeita liikeratoja.
 
EDIT: Itsekeksityissä harjoituksissa on se piilevä heikkous, että aivot ja sormet tykkäävät tehdä vain sitä mitä ne oikeastaan jo osaavat.
 
Tässä punnitaankin se, kuka osaa analysoida soittoaan sekä treenata itsekseen, ja kuka taas tarvitsee aina vaan opettajan apua treenaamiseen. Ei varmaankaan ole kauka haettua väittää, että kaikki oikeasti taitavat soittajat osaavat treenata itsekseen, eivätkä tietyn pisteen jälkeen ole tarvineet opettajaa. Mielestäni kaikkien soittoonsa vakavasti suhtautuvien olisi syytä hankkia pätevä opettaja, ainakin ensimmäiseksi viideksi vuodeksi, mutta yhtälailla opettajan pitäisi pystyä opettamaan oppilaalleen, miten tämä voi treenata tehokkaasti ilman opettajan ainaista apua.

3) Onko se "mystifiointia" jos yhdistää kaksi asiaa, tekniikka harjoittelun ja uusien skaalojen opettelun
 
Pointti oli se, että toisin kuin usein luullaan, skaalat ja tekniikkaharjoitukset eivät liity mitenkään erottamattomasti toisiinsa, eikä skaalat ole "se" asia, jolla tekniikka nimenomaan paranisi.
 
4) Ohuempikin rautalanka riittää ajatuksesi ymmärtämiseksi. En vain ole niistä samaa mieltä. Tätä kutsutaan toisinaan rakentavaksi keskusteluksi, tässä tapauksessa turhaksi inttämiseksi, joka ei johda näköjään mihinkään.
 
Siispä voisit perustella väitteesi, niin keskustelu ei menisi turhaksi inttämiseksi. ;-)

...Tässä punnitaankin se, kuka osaa analysoida soittoaan sekä treenata itsekseen, ja kuka taas tarvitsee aina vaan opettajan apua treenaamiseen. ...
 
Tää on nyt niin taas tätä. Profiilissasi toivot oppivasi joskus oikeasti soittamaan. Tietysti saat pitää oman käsityksesi, toivottavasti se sitten joskus tuottaa tuloksia.

Tää on nyt niin taas tätä. Profiilissasi toivot oppivasi joskus oikeasti soittamaan. Tietysti saat pitää oman käsityksesi, toivottavasti se sitten joskus tuottaa tuloksia.
 
Niinpä. Se on täysin fakta että ihmiset ovat erilaisia ja ajattelee saman asian eri tavalla. Näitä asioita jakaessaan kolleegalta toiselle (tai opettajalta oppilaalle) oppii huomattavasti enemmän kuin vain itse pohdiskelemalla.

Tuota.........minäkö tyhmä kun en ymmärrä?
Perusteluna sanoin aikaisemmin ja sanon vielä uudestaan.
Itselläni improvisaatiotaidot ja tekniikka on mennyt eteenpäin harjoittelun myötä. Perustelut ovat siis empiiriset. Olin vielä kymmenen vuotta sitä mieltä, että skaalojen soitto on turhaa, mutta muutaman vuoden aktiivisesti trenattuani muutokset on itselläni olleet selviä.
 
Toivottavasti väänsin tämän nyt riittävän selkeästi rautakangesta ;)

Mä oon tyhmä:
 
1. Aikoinaan treenasin Hanoneja. Sitten vaihdoin ne eri asteikkojen moodeihin kaikissa sävellajeissa sillä perusteella minkä sanoin eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla, tekniikkaa ja moodit tutuiksi.
2. Sitten treenaan etydeja, sekä klassisiä että jazz-likkejä
3. Ja tietenkin tärkein, piisejä!