Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Voiko minkä tahansa esim. Sointukäännöksen merkata korrektisti sointu merkillä? Vai nuoteiksiko menee?
 
Siis sointukäännöksen á la terssikäännös jne. (esim. F-duuri-kolmisointu A-C-F)? Voi merkitä: F/A. Sointu kauttaviivan vasemmalle puolelle, pohjasävel oikealle. Toimii myös sointuun kuulumattomilla pohjasävelillä, esim. A7/F#.
 
Tietenkin jos haluat jonkun hyvin tarkan hajotuksen sävelille tms, niin nuotit ovat aika paljon järkevämpi keino.

Voiko minkä tahansa esim. Sointukäännöksen merkata korrektisti sointu merkillä? Vai nuoteiksiko menee?
 
Kyllähän minkä tahansa nuottiyhdistelmän voi sointumerkinnnällä merkitä, mutta jos ei pohjaudu normaaliin tonaaliseeen, saattaa tulla niin monimutkainen että nuoteilla on helpompi.

Missään duurissa, mollissa tai moodeissa ei toiselle asteelle muodostu maj7-sointua.
 
Anteeksi saivartelu mutta esim. fryygisen ja lokrisen moodin toiselle asteelle muodostuu maj7-sointu, tosin toinen aste on näissä tapauksissa alennettu.

Anteeksi saivartelu mutta esim. fryygisen ja lokrisen moodin toiselle asteelle muodostuu maj7-sointu, tosin toinen aste on näissä tapauksissa alennettu.
 
Jes, tätä juuri tarkoitin, tosin ilmeisen epäselvästi...
 
"Alennetulle toiselle asteelle" (bII) siis muodostuu, mutta "toiselle asteelle" (II) ei.
 
:)

Anteeksi saivartelu mutta esim. fryygisen ja lokrisen moodin toiselle asteelle muodostuu maj7-sointu, tosin toinen aste on näissä tapauksissa alennettu.
 
Tää on teoriapalsta ja ilman tätä täydennystä mä olisin taas vähän ajan kuluttua tehnyt ihmetteleviä kysymyksiä.

Esim. ”Satin doll” kipaleen A-osan lopussa on emissio, kun D7 ei purkaudukaan suoraan Db7:lle, vaan väliin tulee Abm7 (tritonuskorvaus Dm7:lle). Abm7 ja Db7 muodostavat myös ns. ”sijaiskakkosviitosen”...
 
Am7 D7 I Abm7 Db7 I Cmaj7 jne.
 
Tuota noinniin... Eikös tuon voi ajatella ihan dominanttiketju-pohjalta?
 
Eli yksinkertaistettuna sama kadenssi olis D7 I G7 I Cmaj7, ts. V/V - V - I. G7 korvataan tritonuskorvauksella (Db7), ja molemmat dominantit (D7 ja Db7) laajennetaan II-asteen soinnulla (Am7 ja Abm7), jolloin saadaan:
 
Am7 D7 I Abm7 Db7 I Cmaj7; tolppina II-V/V - sII-sV - I.
 
Nyt siis mietityttää se, että tekeekö m7 -soinnun lisääminen dominanttiketjussa olevan soinnun eteen tilanteesta emission?
 
Tää on nyt ihan mutu-pohjalta, mutta jotenkin olen ymmärtänyt, että emissiossa olisi kyse esim seuraavanlaisesta tilanteesta:
 
Dm7 G7 I Abm7 Db7 I Cmaj7, eli II-V - sII-sV - I. Erona edelliseen siis se, että tässä on kaksi dominanttia joiden kohde on sama (vrt. ed. jossa oli dominanttiketju).
 
Korjatkaa toki jos olen ymmärtänyt väärin :)

Huh, apua ope!
Tää on muskarilaiselle ylivoimaista.
Kertokaa mulle mikä on oikein niin mä otan lomaa duunista ja alan yrittää sisäistää.

Tuota noinniin... Eikös tuon voi ajatella ihan dominanttiketju-pohjalta?
 
Eli yksinkertaistettuna sama kadenssi olis D7 I G7 I Cmaj7, ts. V/V - V - I. G7 korvataan tritonuskorvauksella (Db7), ja molemmat dominantit (D7 ja Db7) laajennetaan II-asteen soinnulla (Am7 ja Abm7), jolloin saadaan:
 
Am7 D7 I Abm7 Db7 I Cmaj7; tolppina II-V/V - sII-sV - I.
 
Just noin! (Termi "laajennetaan" on vaan vähän mun korvaan jännä tossa yhteydessä)
 
Nyt siis mietityttää se, että tekeekö m7 -soinnun lisääminen dominanttiketjussa olevan soinnun eteen tilanteesta emission?
 
Niin muakin!
 
Tää on nyt ihan mutu-pohjalta, mutta jotenkin olen ymmärtänyt, että emissiossa olisi kyse esim seuraavanlaisesta tilanteesta:
 
Dm7 G7 I Abm7 Db7 I Cmaj7, eli II-V - sII-sV - I. Erona edelliseen siis se, että tässä on kaksi dominanttia joiden kohde on sama (vrt. ed. jossa oli dominanttiketju).
 
Ton esimerkin mäkin oon tunneilla yleensä esittäny, ei vaan viimeks heti tullu mieleen yhtään biisiä missä soinnut menee niin...
 
Satin Doll esimerkissä vois kaiketi ajatella, että Abm7 on menossa Db7:aan, samoin kun "takaa tuleva" D7. Mutta voi siis olla, että emissiossa pitää nimenomaan olla aina käytetty dominanttiseptimisointuja esittämälläsi tavalla, jotta termin käyttö on ”oikeutettua”...en tiedä... (onks esim. Dr.dominantilla selkeämmät muistiinpanot omista opiskeluista?)
 
Max Tabell käyttää uudessa erinomaisessa kirjassaan Jazzmusiikin harmonia muistaakseni ainoastaan termejä ”viivästetty purkaus” tai ”harhapurkaus”, eikä emissiosta puhuta mitään. Se termi ei siis ehkä oo kuitenkaan kauheen oleellinen juttu, jos ymmärtää vaan mihin ne kekkosvitoset on menossa. Tosin okei, okei, täähän on teoriapalsta...:)
 
Jatketaan tutkimuksia, jotta saadaan faktaa pöytään!
 
P.s. Baronin muuten kannattais lukea se Tabellin opus...

JAZZMUSIIKIN HARMONIA
MAX TABELL
 
Jazzmusiikin harmonia käsittelee jazz- ja populaarimusiikin keskeisiä harmoniailmiöitä.Kirja sopii sekä keski- ja ylemmän asteen oppilaitosten että itseopiskelijan perusteokseksi.Kirjasta on pyritty tekemään käytännönläheinen linkittämällä esiteltävät ilmiöt jazzmusiikin mestareiden sävellyksiin. Nämä on koottu luetteloksi nuottikirjaviittauksineen. Oppimisen ja opettamisen helpottamiseksi jazzmusiikin pääosin englanninkielistä termsitöä on suomennettu ja koottu sanastoksi lyhyin selityksin.
 
Meidän hinta: 45,00 €
 
Ai tää vai, näkyy F-musasta olevan saatavana.
Täytyy otta ensi kuussa lomalukemiseksi.
 
Mä hämärästi muistelisin että Erkki Salmenhaara klasarikirjassaan olisi käyttänyt viivästetty purkaus termiä.

JAZZMUSIIKIN HARMONIA
MAX TABELL
 
Tilasin. Luin kirjasta jonkun esitteen ja arvostelun kun se ilmestyi ja ajattelin, että joskus hankin, mutta jäi.

Tilasin. Luin kirjasta jonkun esitteen ja arvostelun kun se ilmestyi ja ajattelin, että joskus hankin, mutta jäi.
 
Jee! :)

Jee! :)
 
Hain juuri kirjan postista ja kunhan olen sen lukenut (ja ymmärtänyt, siihen ehkä tarvitsen apuja) vaihdan roolia, muutun kyselijästä viisaaksi vastaajaksi!

Hain juuri kirjan postista ja kunhan olen sen lukenut (ja ymmärtänyt, siihen ehkä tarvitsen apuja) vaihdan roolia, muutun kyselijästä viisaaksi vastaajaksi!
 
Ostin ko. teoksen jostain nettikaupasta pdf-muotoisena, hyvä opus. Pdf-versiossa on myös kuultavana esimerkit (ei tosin kaikki). Taisi olla n. puolet halvempi kuin painettu versio.

Ostin ko. teoksen jostain nettikaupasta pdf-muotoisena, hyvä opus. Pdf-versiossa on myös kuultavana esimerkit (ei tosin kaikki). Taisi olla n. puolet halvempi kuin painettu versio.
 
www.ellibs.fi
 
24 euroa

Ostin ko. teoksen jostain nettikaupasta pdf-muotoisena, hyvä opus. Pdf-versiossa on myös kuultavana esimerkit (ei tosin kaikki). Taisi olla n. puolet halvempi kuin painettu versio.
 
Hyvä tietää, että tuollainenkin nettikirjakauppa on. Tykkään kyllä enemmän kirjoista, kivaa ilta lukemista, mutta riippuu vähän teoksesta.

Kappaleessa Someday my prince will come on parikohtaa jotka vaatisivat pientä selvennystä.
 
Eli soinnut menee Bb-sävellajissa: Bbmaj7 - D7(#5) - Ebmaj7 - G7(#5) - Cm7 - jne.
 
Minä tulkitsin, että tuo D7 on dominantti VI-asteelle joka tulee tahdin myöhemmin (emissio), ja kun VI-aste tulee, niin se onkin sitten taas dominantti II-asteelle. Luulisin, että tämä on ihan oikea analyysi, mutta...
 
Max Tabell kirjoittaa seuraavaa: "D7 ei pura Gm soinnulle, vaan tämän submedianttikorvaukselle Ebmaj7".
Tämä ilmeisesti on sama asia minkä minä olen oppinut ns. relatiivisena purkauksena (RV/III).
 
Onko nuo molemmat analyysit oikein, vai onko toinen kenties parempi / oikeampi?
 
Toinen kyssäri koskee samaa biisiä.
Soinnut Bb:
 
Cm - F7 - Dm7 - C#°7 - Cm7 - F7 - jne...
 
...ja analyysi
 
II - V - III - bIII° - II - V - jne...
 
Pitäisikö tuo ensimmäinen II-V ajatella olevan taas relatiivinen II-V III-asteelle, vai voiko tuon tulkita vain, että siinä nyt sattuu olemaan vain sävellajin II ja V aste ja V ei putkaannukkaan, ainakaan ihan heti. Kyllähän tuo ensimmäinen aste tulee sitten joskus.
 
Kolmas kysymys koskee tuota dim7 sointua. Mistä se tulee? Ymmärrän kyllä jos dim7 sointu etenee œ-sävelaskelta ylös päin, niin silloin se on tavallaan dominantin "yläpää" (7b9), mutta tässä tapauksessa se eteneekin alaspäin.
 
EDIT: niin ja onko tuolle dim7 soinnulle overtone oikea asteikko?
 
Toivottavasti joku auttaa. Kiitos!

Kappaleessa Someday my prince will come on parikohtaa jotka vaatisivat pientä selvennystä.
 
Eli soinnut menee Bb-sävellajissa: Bbmaj7 - D7(#5) - Ebmaj7 - G7(#5) - Cm7 - jne.
 
Minä tulkitsin, että tuo D7 on dominantti VI-asteelle joka tulee tahdin myöhemmin (emissio), ja kun VI-aste tulee, niin se onkin sitten taas dominantti II-asteelle. Luulisin, että tämä on ihan oikea analyysi, mutta...
 
Tämä on mahdollinen "oikea" analyysi.
 
Max Tabell kirjoittaa seuraavaa: D7 ei pura Gm soinnulle, vaan tämän submedianttikorvaukselle Ebmaj7. Tämä ilmeisesti on sama asia minkä minä olen oppinut ns. relatiivisena purkauksena (RV/III).
 
Juuri näin.
 
Onko nuo molemmat analyysit oikein, vai onko toinen kenties parempi / oikeampi?
 
Molemmat on oikein. Analyysivälineet mahdollistaa usein monta reittiä samalle tilanteelle ja niiden paremmuusjärjestys ei yleensä ole relevantti IMHO.
 
Toinen kyssäri koskee samaa biisiä.
Soinnut Bb:
 
Cm - F7 - Dm7 - C#°7 - Cm7 - F7 - jne...
 
...ja analyysi
 
II - V - III - bIII° - II - V - jne...
 
Pitäisikö tuo ensimmäinen II-V ajatella olevan taas relatiivinen II-V III-asteelle, vai voiko tuon tulkita vain, että siinä nyt sattuu olemaan vain sävellajin II ja V aste ja V ei putkaannukkaan, ainakaan ihan heti. Kyllähän tuo ensimmäinen aste tulee sitten joskus.
 
Ei mitään relatiivisia tähän näin - siinä vaan sattuu olemaan sävellajin omat kakkonen ja viitonen. Kolmonen on toonikatehoinen sointu, joten tehojen puolesta toi dominantti purkautuu, ei mene vaan ykköseen vaan rinnakkaistehoon. Tätä voisi kutsua myös harhalopukkeeksi kuten jos oltais menty kolmosen asemasta kuutoseen.
 
Kolmas kysymys koskee tuota dim7 sointua. Mistä se tulee? Ymmärrän kyllä jos dim7 sointu etenee œ-sävelaskelta ylös päin, niin silloin se on tavallaan dominantin "yläpää" (7b9), mutta tässä tapauksessa se eteneekin alaspäin.
 
Se on lopputulosta siitä, että väännetään yhtä sointua kohti toista sointua äänenkuljetuksella. Eli kyseessa on "kromaattinen muunnesointu". Dimi esiintyy joko dominantin yläpäänä tai kromaattisena muunnesointuna. Voit selvittää itse kumpi tapaus on kysymyksessä, kun katsot kohdesointua, mietit mikä dominantti johtaisi kohdesointuun, ja sen jälkeen katsot olisiko tämä kohdesointua edeltävä dimi tällaisen dominantin yläpää. Jos ei ole, dimi on kromaattinen muunnesointu.
 
EDIT: niin ja onko tuolle dim7 soinnulle overtone oikea asteikko?
 
Ei ole, dimisoinnulle pistetään lähes poikkeuksetta dimiasteikko. Jos se on dominantin yläpäänä, voi myös ajatella koko dimin dominanttina ja etsiä oikean dominanttiasteikon. Harmonisen mollin seitsemännellä asteella olevaan dimiin voi laittaa asteikoksi (yllättäen) harm. min VII :)
 
Toivottavasti mä en sähkö tehnyt sun kotiläksyjä sun puolesta!! ;) ;)

Kappaleessa Someday my prince will come on parikohtaa jotka vaatisivat pientä selvennystä.
 
Eli soinnut menee Bb-sävellajissa: Bbmaj7 - D7(#5) - Ebmaj7 - G7(#5) - Cm7 - jne.
 
Minä tulkitsin, että tuo D7 on dominantti VI-asteelle joka tulee tahdin myöhemmin (emissio), ja kun VI-aste tulee, niin se onkin sitten taas dominantti II-asteelle. Luulisin, että tämä on ihan oikea analyysi, mutta...
 
Max Tabell kirjoittaa seuraavaa: "D7 ei pura Gm soinnulle, vaan tämän submedianttikorvaukselle Ebmaj7".
Tämä ilmeisesti on sama asia minkä minä olen oppinut ns. relatiivisena purkauksena (RV/III).
 
Onko nuo molemmat analyysit oikein, vai onko toinen kenties parempi / oikeampi?
 
Kummatkin analyysit on periaatteessa oikein. Mä henk. koht. koen, että kyseessä on harhapurkaus 1/2-ylös (eli nimeltään relatiivinen tai submediantti -purkaus), koska se kohde (Ebmaj7) on lähempänä.
 
Toinen kyssäri koskee samaa biisiä.
Soinnut Bb:
 
Cm - F7 - Dm7 - C#°7 - Cm7 - F7 - jne...
 
...ja analyysi
 
II - V - III - bIII° - II - V - jne...
 
Pitäisikö tuo ensimmäinen II-V ajatella olevan taas relatiivinen II-V III-asteelle,
 
Relatiivisiksi nimetyt harhapurkaukset on puol- tai koko-ylös. Tolle terssi-alas-purkaukselle (medianttipurkaus) ei oo Pop/Jazz-Konservatoriossa (missä opiskelet :) annettu omaa nimeä, koska purkauksen todellinen kohde ajatellaan olevan kauempana.
 
vai voiko tuon tulkita vain, että siinä nyt sattuu olemaan vain sävellajin II ja V aste ja V ei putkaannukkaan, ainakaan ihan heti. Kyllähän tuo ensimmäinen aste tulee sitten joskus.
 
Jep. III-astetta on kutsuttu "sivumolliksi", koska sillä ”sivutetaan” toonika ja näin pidennetään sointuprogression jännitystä, joka purkautuu sitten vasta paria tahtia myöhemmin.
 
Max ei ole analyysimallissaan käyttänyt "zoomia ulospäin" (eli pyrkinyt hahmottamaan isompia kokonaisuuksia), vaan on analysoinut purkaukset yhtä viivästettyä purkaustyyppiä lukuunottamatta aina kappaleen seuraavan soinnun perusteella. Tapoja on monia...
 
Kolmas kysymys koskee tuota dim7 sointua. Mistä se tulee? Ymmärrän kyllä jos dim7 sointu etenee œ-sävelaskelta ylös päin, niin silloin se on tavallaan dominantin "yläpää" (7b9), mutta tässä tapauksessa se eteneekin alaspäin.
 
Sähän sanoit ostanees Tohtori Toonikan, lue sivu 236 :)
 
EDIT: niin ja onko tuolle dim7 soinnulle overtone oikea asteikko?
 
Juu ei. Overtone on 13#11 sointuun, koita tohon dimiasteikkoa! :)
 
Toivottavasti joku auttaa. Kiitos!
 
EDIT: Hitto toi dominantti on nopee vastaamaan...

Dr Dominant: Ei ole, dimisoinnulle pistetään lähes poikkeuksetta dimiasteikko
 
OK! Totta kai! Ihme oikosulku sattui vain tulemaan.
 
Toivottavasti mä en sähkö tehnyt sun kotiläksyjä sun puolesta!!
 
Heh, et! :) Mä kaivoin pöytälaatikosta läjän stankkuja ja aloin analysoimaan. Tiedä vaikka jos kävisi niin, että pääsisi kokeesta sitten läpi.
 
Bitti-Hiisi: Sähän sanoit ostanees Tohtori Toonikan, lue sivu 236 :)
 
No hitto! Olisihan se pitänyt arvata, että vaikka kysyisi kalasopan reseptiä, niin Tohtori Toonikasta löytyy vastaus :)
 
Niin ja kiitos molemmille vastauksista!

F#+ (eli kvintti on ylennetty)