Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Osaatteko suositella hyvää säveltapailuharjoituskirjaa? En pääkirjastostakaan löytänyt oikeastaan mitään säveltapailukirjaa - ainoastaan sen historiasta kertovia kirjoja. Myös hyvät netistäkin löytyvät harjoitukset käyvät.

No mä olen käynyt läpi Skaala (klasaripuoli) ja Tohtori Toonika (rytmimusa). Varmaan F-Musiikista esim. löytyy molemmat.

Toonikassa on CD jossa on lukuisia äänitteitä ja tehtävänä plokata niistä rytmi, soinnut tai melodia ja opettajan kirjassa vastaukset jos haluaa tarkistaa menikö nappiin.

Jos haluaa syvään päähän niin Modus Novus. Vaikeutta piisaa.

Mikä on yläjohtosävel?

heviäijä: Mikä on yläjohtosävel?
 
Sävel joka ylhäältä päin purkautuu seuraavan soinnun säveleen.
Jos sointukierto on G7-C niin G7 soinnun terssi h purkautuu C-soinnun toonikaan c ja se on johtosävel.
G7-soinnun septimi f purkautuu C-soinnun terssiin e ja se f on yläjohtosävel.

baron: Sävel joka ylhäältä päin purkautuu seuraavan soinnun säveleen.
Jos sointukierto on G7-C niin G7 soinnun terssi h purkautuu C-soinnun toonikaan c ja se on johtosävel.
G7-soinnun septimi f purkautuu C-soinnun terssiin e ja se f on yläjohtosävel.
 
Kiitos tämä selventi, osaako joku suositella jotakin teoriakirjaa kitaristille, (saa toki sisältää teoriaa ihan yleisellä tasolla) joka ei olisi tohtori toonika? Tohtori toonika on erittäin hyvä kirja, mutta parin lainakerran jälkeen haluaisi jotain muutakin luettavaa.

heviäijä: Kiitos tämä selventi, osaako joku suositella jotakin teoriakirjaa kitaristille, (saa toki sisältää teoriaa ihan yleisellä tasolla) joka ei olisi tohtori toonika? Tohtori toonika on erittäin hyvä kirja, mutta parin lainakerran jälkeen haluaisi jotain muutakin luettavaa.
 
1. Ei kait (?) teoria kitaran kohdalla poikkea mitenkään yleisestä musateoriasta?
2. Mitä mä oon Toonikan jälkeen lueskellut: Backlund: Improvisointi pop/jazzmusiikissa ja Levine: Jazz Theory Book. Riippumatta genrestä niin jazz-teoria sopii?
3. Sitten mä oon lukenut Tabell: Jazz-musiikin harmonia ja Erkki Salmenhaara: Sointuanalyysi. Vaikka vika on klasarikirja niin kyllä sen periaatteet sopii kaikkeen musaan.

heviäijä: Kiitos tämä selventi, osaako joku suositella jotakin teoriakirjaa kitaristille, (saa toki sisältää teoriaa ihan yleisellä tasolla) joka ei olisi tohtori toonika? Tohtori toonika on erittäin hyvä kirja, mutta parin lainakerran jälkeen haluaisi jotain muutakin luettavaa.
 
Mick Goodrick: Advancing Guitairist. Perusteos, tosin ei ihan perusteista lähtevä.

Selvä, kiitokset molemmille. Pitää tsekata nuo kirjat.

Zeeboo: Mick Goodrick: Advancing Guitairist. Perusteos, tosin ei ihan perusteista lähtevä.
 
Erittäin hyvä kirja, joskin on vähintään yhtä paljon filosofian kuin kitaransoiton opus. Antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Ei sisällä tabulatuureja tai muutakaan valmiiksi pureskeltua ja pillillä imeskeltävää, ts. omia hampaita tarvitaan.

jogo3000: Apuva, en tajua näitä nuottien aika-arvoja ja tahteja yms.
 
Koitan nuotittaa yhtä juttua. Tässä on tahtilajina 4:4. Nyt tulee sellainen kohta jossa on vähän niinkuin triplettifiilis. Tässä on pätkä joka kestää ajallisesti kaksi 4:4 mittaista tahtia. Viisi nuottia joista viimeinen on hiukan muita pitempi. Eka tahdissa on kaksi pisteellistä neljäsosanuottia ja yksi neljäsosa. Toka tahdissa on eka kahdeksasosa (joka on yhdistetty edellisen tahdin viimeiseen nuottiin ja sitte pisteellinen neljäsosa ja lopuksi puolinuotti.

Tuolla tavalla tahdit tulee täyteen mutta tuntuu aika hankalalta tavalta merkitä ihan simppeli asia. Ptiäisikö tuossa hetkellisesti vaihtaa tahtilajia tai jotain?
 
Tahtilajit ilmoitetaan kauttaviivalla, ei kaksoispisteellä. Hyvän nuotinkirjoituksen periaatteisiin kuuluu se, että tahdin puolivälin tulisi näkyä 4/4-tahtilajissa. Siispä oikea kirjoitusasu on:
 
1. tahti: pisteellinen neljäsosanuotti, kahdeksasosanuotti+yhdyskaari+neljäsosanuotti, neljäsosanuotti+yhdyskaari
2. tahti: (yhdyskaari jatkuu), kahdeksasosanuotti, pisteellinen neljäsosanuotti, puolinuotti
 
Harjaantuneelle nuotinlukijalle tuo merkintätapa on kaikista selkein, vaikka neljä ekaa iskua ovatkin kaikki pisteellisen neljäsosanuotin mittaisia.

baron: Yksi simppeli periaate joka mulle on opetettu on että tahdin puoliosa pitää tulla esiin ja sen esimerkissäsi saa aikaiseksi sillä että ekan tahdin toisen pisteellisen neljäsosan korvaa kahdeksasosalla ja neljäsosalla jotka on kaarella yhdistetty ja ainakin mun mielestä se tulee helppolukuisemmaksi. Jälkimmäinen tahti taas on sellaisenaan helppolukuinen.
 
Ai Jucciz kävi lunttaamassa mun kirjoituksen:-)

Jucciz: Erittäin hyvä kirja, joskin on vähintään yhtä paljon filosofian kuin kitaransoiton opus. Antaa kyllä ajattelemisen aihetta. Ei sisällä tabulatuureja tai muutakaan valmiiksi pureskeltua ja pillillä imeskeltävää, ts. omia hampaita tarvitaan.
 
No tuohan kuulostaa oikein hyvältä, omien aivojen käyttäminen onkin kehittävämpää, kuin yrittää muistaa ulkoa jotain "valmiiksi pureskeltua".

baron: Ai Jucciz kävi lunttaamassa mun kirjoituksen:-)
 
Tää löytyy myös mun opinnäytetyöstä sekä Lappu soimaan -sivustolta. :)
 
http://jucciz.com/lappusoimaan/?sivu=viimeistely
(kuva 15)

Jucciz: Tää löytyy myös mun opinnäytetyöstä sekä Lappu soimaan -sivustolta. :)
 
http://jucciz.com/lappusoimaan/?sivu=viimeistely
(kuva 15)
 
No joo, me humppamuusikot jotka joudumme soittamaan kymmeniä piisejä keikalla eikä kaikkia olla ehditty opettelemaan ulkoa arvostamme helppolukuisia lappuja.

Mitenkäs muuten, onko tuossa advancing guitarist kirjassa nuotteja, vai pelkkää tekstiä?

baron: Ai Jucciz kävi lunttaamassa mun kirjoituksen:-)
 
Hjuu! :D Esimerkkihän on kuin nuotinkirjoittajan käsikirjasta ..juuri noin!

heviäijä: Mitenkäs muuten, onko tuossa advancing guitarist kirjassa nuotteja, vai pelkkää tekstiä?
 
Havainnollistavia nuotteja on kun jokin asia tai ajattelumalli esitellään, mutta ei esimerkiksi lainkaan kokonaisia biisiesimerkkejä. Kirja opettaa (ja myös pakottaa) ajattelemaan ja tekemään itse. Se on sitten joko hyvä tai huono juttu riippuen vastaanottajasta. Tabulatuurikirjoihin tottuneelle tai pelkkään riffipainotteiseen musaan syventyneelle soittajalle kirja on eittämättä kulttuurishokki.

Jucciz: Havainnollistavia nuotteja on kun jokin asia tai ajattelumalli esitellään, mutta ei esimerkiksi lainkaan kokonaisia biisiesimerkkejä. Kirja opettaa (ja myös pakottaa) ajattelemaan ja tekemään itse. Se on sitten joko hyvä tai huono juttu riippuen vastaanottajasta. Tabulatuurikirjoihin tottuneelle tai pelkkään riffipainotteiseen musaan syventyneelle soittajalle kirja on eittämättä kulttuurishokki.
 
No tuohan on hyvä asia, vaikkakin voi vaatia totuttelua. Mulla on pari soitto-opasta joissa on nuotit ja tabulatuurit esimerkkeinä johonkin asiaan, mutta ei kokonaisia biisejä ym. Nuo kirjat on vaan kaluttu läpi jo.