Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tää olisi hyvä inttämisen paikka, mutta olisiko siitä kenellekään hyötyä?
 
pakkoko sun on ruveta mistään inttämään? sano asiasi...

pakkoko sun on ruveta mistään inttämään? sano asiasi...
 
No kerrohan nyt alkajaiseksi, mitä uutta populaarimusiikin teoriassa on sellaista, jota klasaripuolella ei olisi keksitty jo sata vuotta sitten?

No kerrohan nyt alkajaiseksi, mitä uutta populaarimusiikin teoriassa on sellaista, jota klasaripuolella ei olisi keksitty jo sata vuotta sitten?
 
kuten jo aiemmin mainitsin puhuin marginaalisemmasta populaarimusiikista, johon ei oikeastaan ole mitään konservatorioteorioita tai yhtään mitään teorioita. miten toi sun kysymys ylipäätään liittyy mihinkään?

No kerrohan nyt alkajaiseksi, mitä uutta populaarimusiikin teoriassa on sellaista, jota klasaripuolella ei olisi keksitty jo sata vuotta sitten?
 
Polyrytmiikka, jazzin sijaissoinnutus, sointukorvaukset.

Polyrytmiikka, jazzin sijaissoinnutus, sointukorvaukset.
 
Voit saada mut tietämättömyydestä kiinni, mutta mun luulon mukaan Stravinski joskus 1920 luvulla sovelsi polyrytmiikkaa, en tiedä teorian kanssa vai ilman.
 
Muihin en osaa ottaa kantaa, jos ne on popmusiikin inventioita niin hyvä on.

Voit saada mut tietämättömyydestä kiinni, mutta mun luulon mukaan Stravinski joskus 1920 luvulla sovelsi polyrytmiikkaa, en tiedä teorian kanssa vai ilman.
 
Mutta siitäpä ei olekkaan mainitsemaasi sataa vuotta kulunut. Ja palikkarytmejä niiden on oltava, kun orkesteri tuppaa oleman melkoinen köntys.
 
Muihin en osaa ottaa kantaa, jos ne on popmusiikin inventioita niin hyvä on.
 
Noista ei voi tietysti sanoa, mutta väittäisin jazziin ilmestyneen harmoniansa ennenkuin se kokeiltiin klasarissa.

Mutta siitäpä ei olekkaan mainitsemaasi sataa vuotta kulunut. Ja palikkarytmejä niiden on oltava, kun orkesteri tuppaa oleman melkoinen köntys.
 

 
Noista ei voi tietysti sanoa, mutta väittäisin jazziin ilmestyneen harmoniansa ennenkuin se kokeiltiin klasarissa.
 
Jos jankutetaan: Kävin netissä lunttaamassa, Stravinskyä voi aientaa 10 vuotta ja kyllähän sinfoniaorkesterin lyömäsoitinpuolella aikamoinen määrä kolistimia on.

Sellainen selkeä ero jatsipuolen ja klasaripuolen opeista löytyy, että jatsipuolen ajattelussa soinnullisen ajattelun perustana on nelisointu, eikä kolmisointu. Pitää kysäistä viisaammilta tarkkaa ajankohtaa, mutta 30-luvulla nelisointuajattelu oli jo ihan selkeästi käytössä. Siten myös melodisessa ajattelussa muutkin kuin kolmisoinnun sävelet voivat olla "stabiileja".
 
Yksittäisinä sointuina kaikki tonaaliset värit dominanttidimiin saakka on tietääkseni tehty klasaripuolella jo 1800-luvulla, joten siinä mielessä jatsarit eivät ole "keksineet" uutta. Ainakin mitä itse tunnen (tosin varsin vajavaisesti) Ravelin ja Debussyn biisejä, siellä on ainakin tullut noita laajempia rakenteita aika taajaan vastaan. Aika monet jatsipuolen isommalle bändille kirjoittaneet ovat diggailleet impressionisteja. Quincy Joneskin kävi opiskelemassa Pariisin konservatoriossa, niin ja Argentiinan Lalo Schifrin (Mission Impossible ja monta muuta leffatunnaria).
 
Voisi myös ajatella niin, että kyse on vain estetiikasta. Suuri osa jatsistakin kun on pitkälle tonaalista tai modaalista (tai edellisten risteytystä) musiikkia joka sinänsä toimii samoin periaattein kuin klassinenkin musa sen puolen teoriakäsityksen näkökulmasta.
 
Itse ajattelen niin, että musiikin keskeiset ilmiöt on melko tyhjentävästi "mallinnettu". Itse teorianopetuksessa näyttäisi olevan sellainen aika menossa, että opettamisen metodiikka menee tällä hetkellä aika tavalla eteenpäin (jo oli aikakin!).
 
Itse uskon myös siihen, että kaikki musiikki on marginaaleista tai niiden puutteesta huolimatta kuitenkin soivaa ääntä, ja siihen pätevät kaikki yläsävelsarjasta kumpuavat totuudet. Yksi aika hyvä ja yleispätevä taso on ajatella musiikkia jännitteen luomisena ja purkamisena. Siihen on sitten eri keinoja niin melodian, rytmin, harmonian, sointivärin (orkestrointi tai omituinen kitarasoundi) kuin muodon puolesta. Itselleni tiedon keruusta ei ole toistaiseksi ainakaan haittaa koitunut - niin, ja syvällä marginaalissa ollaan siitäkin huolimatta!! ;D

Screw you guys. Me tehtiin tänään koulussa sentään transkriptio
siperialaisen metsäläisen kulmaharpulla soittamasta biisistä.
Onnistu melko hyvin viisirivisellä nuottiviivastolla, mutta
olihan se vänkää, kun suurin osa äänistä oli jossain tuntemiemme
sävelien välimaastossa. Tahtilajit meni silleen, että
16/4 , 15/4 ,17,5/4 ja 17,5/4. Tai noin ne kannatti kirjottaa, jotta
kappaleen sai biisin pysymään rakenteellisesti fiksuna.
(tai en tiedä kannattiko, sen kuulen sitten ensi maanantaina)
 
Että silleen. Ja joku kehtaa kysyä, mitä teorialla tekee...
Onhan se nyt saatana käytännöllistä.
 
Joonas.
PS. Pakko myöntää, että mä olin ton transkription
teossa mukana lähinnä kirjurina...

Missä te äijät opiskelette? Mä tahtoo kanssa opiskella musaa. Minne mennä? Mitä vaaditaan?

Screw you guys. Me tehtiin tänään koulussa sentään transkriptio
siperialaisen metsäläisen kulmaharpulla soittamasta biisistä.
Onnistu melko hyvin viisirivisellä nuottiviivastolla, mutta
olihan se vänkää, kun suurin osa äänistä oli jossain tuntemiemme
sävelien välimaastossa.
Tekikin jo mieleni kysyä aiheesta - kuinka paljon löytyy musiikkia jota ei normaali asteikolla pysty soittamaan? Perustuuko nykyinen jako muuhunkin kuin mutuun?

säveltämisen teoria tms.? lienee oikeasti hyödyllistä, mutta ennen sitä pitäisi osata jotain (tai paljonkin) perusteista......

argh. en ymmärrä.
 
I know the feeling. Joskus teini-ikäisenä oli tullut soiteltua rokkipäntissä semmosen kolmen vuoden ajan, kun kaveri ehdotti kummia. Oltiin kitaristeja kumpakin eikä ymmärretty musiikin lainalaisuuksia kuin käytännön kautta. No tää kaiffari oli keksiny ilmoittautuvansa läheisen ison kaupungin konservatorion kesäkursseille, jossa opetettiin teorian ja säveltapailun pk:t 1/3 - 3/3. Yhden tason solfa ja teoria kesti aina viikon eli rapsautettiin kolmessa viikossa kaikki pk:t plakkariin. Välillä meinas vaan tulla identiteettikriisi, kun oltiin just päästy lukion ekalta ja heiluttiin siellä rokkarin näkösinä niitten kymmenvuotiaitten seassa. Tupakillakin käytiin salassa ettei kakarat paheksu...
 
Kolmessa viikossa pääsi siedettävällä rahasummalla rajusti kiinni musiikin teoriapuoleen. Kyseisiä tietoja pysty sitten hyödyntään mm. opiskelemalla itse pianon ja basson soittoa. Kun sitä ajattelee, niin saattoipa se suistaa minut nykyiseen ammattiinikin, musiikin nyplääjäksi. Suosittelen kyllä todella vahvasti, jos tämmösiä palveluita vielä jostakin löytyy. Säästy iteltäkin monet perse edellä puuhun kapuamiset, kun tiesi teorian kautta miten sitä hommaa kannattaa lähteä lähestymään.
 
Ja sitähän se teoria minusta paljolti on. Se helpottaa ja nopeuttaa asioiden omaksumista, auttaa ymmärtämään miksi jokin kuulostaa joltakin ja saapi soittajan tietoiseksi äänistä joita tämä näprää. Samalla se ei kuitenkaan poista sitä intuition ja keksimisen riemua, jota säveltäessä ja improvisoidessa kokee. Mulla teoria on tässä suhteessa helpottanut ja nopeuttanut sävellysrosessia, kun tietää jo teorian kautta tiettyjä musiikista esiin kumpuavia fiiliksiä tai mahdollisuuksia.

Tekikin jo mieleni kysyä aiheesta - kuinka paljon löytyy musiikkia jota ei normaali asteikolla pysty soittamaan? Perustuuko nykyinen jako muuhunkin kuin mutuun?
 
Niin, mikä on "normaaliasteikko"?
 
Kaikki se, mitä länsimainen teoria opettaa, perustuu 12-säveliseen järjestelmään, joka vuorostaan perustuu pohjimmiltaan antiikin Kreikkaan ja Pythagoraan havaitsemiin yhteyksiin sävelkorkeuksien ja lukusuhteiden välillä. 12-säveljärjestelmäänkin on historian kuluessa ollut lukemattomia erilaisia viritystapoja ja eräät säveltäjät ovat jakaneet oktaavia pienempiin osiin, mutta vakiintunut käytäntö on temperoitu 12-sävelinen viritysjärjestelmä.
 
Selväähän on se, että länsimainen järjestelmä pätee vain länsimaiseen musiikkiin. Muiden kansojen musiikki eri puolilla maailmaa perustuu täysin toisenlaisiin säveljärjestelmiin: Arabian, Intian, Kiinan, Balin, Afrikan jne. alkuperäiskansoilla on kaikilla oma toisista riippumaton musiikkinsa ja siihen omat järjestelmänsä virityksestä alkaen. Kaikkien tuntema blueskin perustuu alunperin ei-länsimaiseen viritykseen: blues-asteikon terssi ei ole suuri eikä pieni, vaan itse asiassa jotain siltä väliltä.

Kaikkien tuntema blueskin perustuu alunperin ei-länsimaiseen viritykseen: blues-asteikon terssi ei ole suuri eikä pieni, vaan itse asiassa jotain siltä väliltä.
 
Laulaen sen pystyy esittämään oikein. Jotkut kiipparistit yrittävät jäljitellä sitä soittamalla ison ja pienen terssin yhtä aikaa.

Niin, mikä on "normaaliasteikko"?
 
Kaikki se, mitä länsimainen teoria opettaa, perustuu 12-säveliseen järjestelmään, joka vuorostaan perustuu pohjimmiltaan antiikin Kreikkaan ja Pythagoraan havaitsemiin yhteyksiin sävelkorkeuksien ja lukusuhteiden välillä. 12-säveljärjestelmäänkin on historian kuluessa ollut lukemattomia erilaisia viritystapoja ja eräät säveltäjät ovat jakaneet oktaavia pienempiin osiin, mutta vakiintunut käytäntö on temperoitu 12-sävelinen viritysjärjestelmä.
 
Selväähän on se, että länsimainen järjestelmä pätee vain länsimaiseen musiikkiin. Muiden kansojen musiikki eri puolilla maailmaa perustuu täysin toisenlaisiin säveljärjestelmiin: Arabian, Intian, Kiinan, Balin, Afrikan jne. alkuperäiskansoilla on kaikilla oma toisista riippumaton musiikkinsa ja siihen omat järjestelmänsä virityksestä alkaen. Kaikkien tuntema blueskin perustuu alunperin ei-länsimaiseen viritykseen: blues-asteikon terssi ei ole suuri eikä pieni, vaan itse asiassa jotain siltä väliltä.
 
OMG! mr Musavisa iskee jälleen!

Laulaen sen pystyy esittämään oikein. Jotkut kiipparistit yrittävät jäljitellä sitä soittamalla ison ja pienen terssin yhtä aikaa.
 
Kitaristit?Blue note (n.1/4 bend) on erittäin käytetty tehokeino blues-kitaristien keskuudessa.Kun puhutaan taitavan blues-kitaristin kyvystä saada kitara itkemään, puhutaan usein juuri kitaristin taidosta käyttää blue-noteja taitavasti.

Aloittaja purnaa asiasta! Mutta aloittaja ei huomioi sitä, että jokaisella musiikilla on jo oma teoriansa. Hertsit ja petterit ovat sidoksissa länsimaisiin luonnontieteiden käsitteisiin, joten teoriasta tulisi taatusti liian tieteellinen, eikä itse musiikkia selittävä ja kuvaileva.
 
Teoria ei tarkoita pelkästään kouluainetta, vaan kulloisenkin musiikin yleisiä käytäntöjä. Yleisesti musiikinteoriat selittävät ja kuvailevat jo olemassa olevia musiikkikulttuureja ja niiden musiikillisia ilmiöita. Toki ajoittain, kuten tiukka neliääninen satsin kirjoitus ja rivitzydeemit 1900-luvulla, ovat laajalti ohjailleet myös itse musiikintekoprosessia tiedostetusti. Yleensä musiikkikulttuurin kirjoittamattomat, kuulonvaraiset ja draamalliset teoriat ohjaavat musiikintekoprosessiamme tiedostamattamme, kuten taipumuksemme tehdä biisejä säkeistö-kertosäe -muodossa tai duuri ja mollisointujen käyttö ei-funktionaalisissa harmonioissa. Kaikki on siis opittua, nojautuu teoriaan ja käsitykseemme oman kulttuurimme "hyvästä musiikista".
 
Mutta mikä on tämä musiikkikulttuuri käsite ja mitä me edustamme. Nykyään musiikkikulttuurit ovat pirstoutuneita ja verkostoutuneita, joten jos naapurissa soi Bachin etydyt, siellä toimii länsimainen musiikkiteoria vallan mainiosti, mutta jos siellä soikin Etiopian nomadien musiikki, länsimainen teoria ja muoto-oppi ei saa siitä mitään irti. Jos naapurissa soi Meshuggah, tarvitaan apuun useampia teorioita selittämään musiikin sisältöä.
 
Elikkä aloittaja - olette oikeassa asiassa, missä "klassisesta perinteestä" ponkaissut populaarimusiikinteoria on turhan monimutkainen asia selittämään rytmimusiikin ilmiöitä, vaikkakin se kykenee siihen. Olisi suuremman pohdinnan aika koskien rytmimusiikin teorian lähtökohtia, jotta saisimme länsimaisen funktionaalisen, temperoidun ja metrisen teorian lisäksi myös "vähemmän länsimaista muusikko-eksellenssiä" vaativia teorioita: fenomenologista musiikin tulkintaa ohjaavia teorioita - havaitsemisen problematiikkaa!

fenomenologista musiikin tulkintaa ohjaavia teorioita - havaitsemisen problematiikkaa!
 
Gsus!Lebenwelt!

Voe helevettiläinen kun repesin otsikolle...

Mieluummin sanoo (Basistille) että tässä soitat F:n, sävelen kesto puolinuotin verran.
 
Luuletko että tajuaa? No ehkä puolet tosta...