Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ei kannata kiistellä siitä, tekisikö melodian, vai soinnutuksen ensiksi. Molemmin päin toimii. Mutta pääsääntö on se, että se ensin, johon haluat panostaa enemmän. Jos haluat hyvän melodian, niin tee se ensin, keksi mahdollisimman monta tapaa soinnuttaa se valikoi niistä.
 
Tän jutun olen itsekkin huomannut. Ainakin itselläni tulee paljon mielenkiintoisempaa tavaraa, kun keskittyy ensin melodiaan siten, ett ei mieti sointuja tai riffejä vielä alkuunkaan. Tuntuu vaan, ett alitajunta "soinnuttaa" kappaletta puolestani, jos yrittää vaikka viheltää jotain uutta melodiaa;D
 
Hyviä riffejä ja jippojahan keksii sitt ihan lennosta, mutt hyvä melodia on mun mielestä paljon haastavampi juttu. Siksi sillä on hyvä aloittaa...

Olisiko tässä mitään mitään tarvetta FAQ:ksi? Tyrmätkää vaan, jos noita on liikaa.

Olisiko tässä mitään mitään tarvetta FAQ:ksi? Tyrmätkää vaan, jos noita on liikaa.
 
Mun mielestä vois vaikka pistääkin.

Itselläni biisinteon alkuajat menivät nimenomaan riffijutuista lähtöisin. Luulen että se liittyy jotenkin siihen että olen kitaristi. Riffiosasto on kitarismia ja kitaristille hyvin luontainen tapa alkaa touhuamaan sävellyshiekkalaatikolla.
 
Kaiken eletyn ja opitun jälkeen olen päätynyt Hörhönkin ehdottamaan järjestykseen - tärkein ensiksi. Jos teen poppibiisin laulettavaksi, aloitan ehdottomasti melodiasta. Jos teen metallia päänheilutustarkoituksiin, lähden rytmiikasta, riffeistä yms.
 
Toisaalta kun kokemusta on tullut lisää, huomaan aloittavani yhä useammin hyvin eri tavalla. Kun on hallussa monta eri tapaa "aloittaa", saa useammin kiinni jutuista jotka käynnistää sävellystyön.
 
Tähän varmaan kävisi hyvin yksi fraasi John Claytonin suusta:
 
"Write away from the piano, unless you're writing piano music!"
 
Ton kun kääntää toisin päin että tee pianomusaa pianolla, laulumusaa laulaen, kitaramusaa kitaralla etc...

mulla on ihan paska melodian taju...ainakin siltä itestäni tuntuu. tai jotenkin sellanen ihmeellinen "kammo" säveltää melodioita. kaikki lähtee aina riffeistä liikkeelle...

ylistykseni hörhölle ja tohtori dominantille tämän viestiketjun kirjoituksista. Molempien tekstit pitäisi saada jonnekin ikuiseen talteen ja kaikille luettavaksi jotka vain poppisrokkisjuttuja tekevät. FAQ tavaraa. kiitos, plussa molemmille tuntuu laihalta kiitokselta.

Kyllä minäkin olen sillä kannalla, että bassolinja ja laulu dominoivat biisiä, ei riffit. Kokeilkaa vaikka, soittakaa basso kulkemaan eri rataa kuin kitara.
Esimerkkinä Satisfaction. Yleinen luulo on, että Keith Richards heräsi yöllä biisin riffi päässä. Itse asiassa Satisfaction oli alun perin keskitempoinen blues-shuffle, joka myöhemmin muokattiin rokimmaksi ja vedettiin kitarakuvio pintaan.
Nykyään vain biisejä tehdään liikaa Gerhard Rihmakallo-periaatteella ja sitten ihmetellään että mikä on kun ei toimi.

mun mielestä taas rockia, joka on ehdottomasti rytmimusiikkia, jota tanssitaan, pitäisi säveltää nimenomaan riffistä ja/tai rytmiosastosta liikkeelle. tottakai melodiat ovat tärkeitä, mutta tarkoitus on kuitenkin saada biisi rokkaamaan...

Mää vaan laulelen siihen riffien päälle jotaa. Niin ne melodiat syntyy, kato!

Tota...hörhön kirjoitus vaikutti sellaselta että se olis ollu hyvä ymmärtää. Voisiktko hörhö ryydittää sitä käytännöllisillä esimerkeillä tyyliin "taatiitaa" tai yleisesti tunnettujen kappaleiden kohdilla niin saisi vähän paremmin kiinni. Ku noi termit ei tällaselle maallikolle oikein avaudu :)

Tota...hörhön kirjoitus vaikutti sellaselta että se olis ollu hyvä ymmärtää. Voisiktko hörhö ryydittää sitä käytännöllisillä esimerkeillä tyyliin "taatiitaa" tai yleisesti tunnettujen kappaleiden kohdilla niin saisi vähän paremmin kiinni. Ku noi termit ei tällaselle maallikolle oikein avaudu :)
 
Mitkäs osat tekstistä ovat vaikeselkoisia?

mun mielestä taas rockia, joka on ehdottomasti rytmimusiikkia, jota tanssitaan, pitäisi säveltää nimenomaan riffistä ja/tai rytmiosastosta liikkeelle. tottakai melodiat ovat tärkeitä, mutta tarkoitus on kuitenkin saada biisi rokkaamaan...
 
Mä meinasin sitä, että biisintekijä, joka usein on kitaristi, tekee liian "valmiin" kitarakappaleen (riffikokoelman) jota ei sitten yritetäkään sovittaa bändille vaan sanotaan laulajalle että hoilaa jotain ja vetäkää muut komppia...
Ei klassisetkaan riffit kuulosta miltään irrotettuna kontekstistaan.

Mä meinasin sitä, että biisintekijä, joka usein on kitaristi, tekee liian "valmiin" kitarakappaleen (riffikokoelman) jota ei sitten yritetäkään sovittaa bändille vaan sanotaan laulajalle että hoilaa jotain ja vetäkää muut komppia...
Ei klassisetkaan riffit kuulosta miltään irrotettuna kontekstistaan.
 
niin, otetaan vaikka se immigrant songin kitarariffi. ei varsinaisesti mitään ruudinkeksijä matskua, mutta rokkaa niin perkeleesti.

Mitkäs osat tekstistä ovat vaikeselkoisia?
 
NOin niinku kautta linjan esiintyvää vaikeatajuisuutta, välillä ymmärtää välillä ei. Jos tästä FAQ:ia väännetään niin voisi lisätä sinne sellasia rautalangasta väääntäen esimerkkejä. Jos viitsii.
 
Omana vinkkinä tulee laulumelodioiden tekemiseen, notta sillon ku on työstämässä tavaraa niin aina sävellyshetkien välillä kuuntelee mahdollisimman paljon musiikkia ja imee sieltä kikkoja ja vaikutteita.
 
Itse esim kuuntelen aina ennen nukkumaanmenoa 2-3 tuntia musiikkia, luurit päässä tietenkin. Siinä samalla mietin mitä pystyisin itsekäyttämään omissa biiseissä. Joku voisi väittää että toi on plagioimista, mutta itse en suhtaudu asiaan siten. Ei sieltä kuitenkaan ikinä oteta mitään yksi yhteen periaatteella.

Sanoi kuulemma ukko Stravinskykin aikoinaan: "The one who doesn't steal, doesn't have any ears!!"

Sanoi kuulemma ukko Stravinskykin aikoinaan: "The one who doesn't steal, doesn't have any ears!!"
 
(Off-topic) Siinä versiossa, jonka minä kuulin, se kylläkin oli: "Lesser composers borrow. Great composers steal."

mulle sanoi aikoinaan eräs säveltäjä "varastaa voi aina...kunhan et jää kiinni."

mulle sanoi aikoinaan eräs säveltäjä "varastaa voi aina...kunhan et jää kiinni."
 
Mua ei hävetä jäädä kiinni. Mitään uutta ei ole keksitty siitä, kun joku tuotti äänen musikaalisessa tarkoituksessa. Sen jälkeen on vain varioitu vanhaa.

Minusta laulumelodia tai yleensäkin piisien teko on sellanen juttu, että jos on taupumusta osata oikeasti säveltää en puhu nyt hevistä koska sitä nyt osaa kuka tahansa tehä hevi riffejä ja öristä kolmen sävelen melodia päälle. Vaan on kysymys soinnuista ja laulun sanoista. Itsellä tulee vaan uusia kappaleita jos sattuu oikea fiilis päälle mine soitan jotain sointukuviota ja laulan päälle ei piisien teko saa olla väkinaista matemaattista laskelmointia mikä passaa mihinkin vaan aito piisi ja sen sävelmä ja sanoma lähtee tunteesta

Minun lauluntekoni syntyy niin että sanat/melodia/soinnut/ ja sanat tulee yhtä aikaa, ja laulu ikään kuin syntyy itsestään. Musikaalisuus, sillä pelkästään pärjää. ŽPitää olla laulunteon lahja olemassa. Teoria Ym. jutut eivät kuulu laulumelodioiden tekoon, vaan sen pitää syntyä itsestään. Luonnollisesti ne syntyy. JOs ei, niin silloin on parempi olla yrittämättä turhaan. Kaikilla tätä lahjaa ei ole. Teoriat ei ikävä kyllä auta tähän tosiasiaan.