Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kokonaisia biisejä ehkä kerran kolmessa kuukaudessa... siis niitä mainitsemisen arvoisia. Kyllä siis biisejä sinänsä tulee luotua kolme-neljä kuukaudessa, mutta ne on poikkeuksia lukuunottamatta kuraa. Niistä tulee sitten riffejä ja melodiojeja poimittua mestariteoksiin. Näitä sitten hiotaan se kolme kuukautta tai enemmän.
 
Näin on näppylät.

En ole kymmenen vuoden aikana saanut yhtään kappaletta siihen kuntoon että se olisi täysin valmis.

Oisko 4-5 vuodessa, yleensä ne biisit jää just joihinki riffeihin joita tosiaan syntyy 5 tunnissa :)

Mulla on ihan satunnaista nuiden biisien kanssa joskus saattaa tulla kaks perä jälkeen ja joskus voi olla 2-3kk ettei tule mitään... Pimeinä aikoina tulee eniten :)

Oisko 4-5 vuodessa, yleensä ne biisit jää just joihinki riffeihin joita tosiaan syntyy 5 tunnissa :)
 
niin tai 5,5/h... heh heh

ei mitn väärä nappi

yks parhaita muusikoiden.netistä saamiani neuvoja : biisejä kannattaa harjoitella tekemään "väkisin". Kannattaa opetella luomaan tuskassa ja hiessä ja epätoivossa, väsyneenä ja täysin vailla inspiraatiota. Silloin inspiraation iskiessä hyvää tulee kuin itsestään..
 
Toiseksi, ei se ole mikään odotuspeli. Biisien tekeminen. Ei ne mistään ikkunasta tai ovesta luokse tule. Ne pitää puurtaa ja syynätä ja rakentaa, vaivaa pitää nähdä. Mitä enemmän sitä tekee, biisiä ja biisejä, sitä helpommaksi niiden tekeminen käy. "Luomisen kynnys" laskee.
 
tsemppiä vaan.

Maelstorm puhuu asiaa isolla AAlla.
 
Tarvittaessa biisejä tulee ainakin kaksi tunnissa jos tarve vaatii ja poppia tehdään. Isompia orkesteribiisejä olen kirjoittanut maksimissaan viikon per biisi (aktiivinen työstöaika, ei oikein voi arvioida etukäteissulattelua mitenkään).
 
Mitä enemmän biisejä tekee sillä mentaliteetilla että tästä pitää nyt tulla valmis ennen sänkyynmenoa, sitä enemmän tulee työtapoja ja kaikenmoisia kikkoja joilla hommaa edistää. Ja ei koskaan tiedä tuleeko se tosi hyvä biisi jostain elämänmittaisesta inspiraation kypsyttämisestä vai siitä biisistä jonka vaan teki tuosta noin ilman muita "laatuvaatimuksia" kuin se että homma pitää saada valmiiksi.
 
Hassuinta tuntuu olevan se, että se mitä itse pitää mielestään hyvänä ei korreloi paljoakaan siihen mitä toiset omista tekeleistä tykkäävät. Turha siis itse lähteä arvioimaan tuliko listahitti vai ei. Toiset sen kuitenkin päättää, itte pitää vaan kiertää tahkoa jos siltä tuntuu.
 
Motto: yksi valmis biisi on parempi kuin kaikki keskeneräiset yhteensä!!

oon kyllä hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta onko sitä mitään järkeä toisaalta suoltaa väkisin paskaa? mitä virkaa sillä paskalla on? eikö ole parempi antaa biisien syntyä, kuten ne syntyy eikä yrittää väkisin vääntää niitä loppuun asti, jos lopputulos on perseestä?

oon kyllä hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta onko sitä mitään järkeä toisaalta suoltaa väkisin paskaa? mitä virkaa sillä paskalla on? eikö ole parempi antaa biisien syntyä, kuten ne syntyy eikä yrittää väkisin vääntää niitä loppuun asti, jos lopputulos on perseestä?
 
Jos leipä on siitä kiinni,ni joskus pitää suoltaa väkisinkin.Pätee kaikkiin ammatteihin.Esim. arkkitehti ei voi ilmoittaa piirustusten tilaajalle deadlinen lähestyessä,että mulla nyt ei oikein ole fiilistä...
Parhaat luomukset syntyy tietysti silloin,kun jutut tulee sydämmestä,mut harvalla ihmisellä on pelkästään niitä hyviä päiviä.

Jos leipä on siitä kiinni,ni joskus pitää suoltaa väkisinkin.Pätee kaikkiin ammatteihin.Esim. arkkitehti ei voi ilmoittaa piirustusten tilaajalle deadlinen lähestyessä,että mulla nyt ei oikein ole fiilistä...
Parhaat luomukset syntyy tietysti silloin,kun jutut tulee sydämmestä,mut harvalla ihmisellä on pelkästään niitä hyviä päiviä.
 
Joteskin se inspiskin tahtoo syntyä, kun deadline lähestyy.

Jos leipä on siitä kiinni,ni joskus pitää suoltaa väkisinkin.Pätee kaikkiin ammatteihin.Esim. arkkitehti ei voi ilmoittaa piirustusten tilaajalle deadlinen lähestyessä,että mulla nyt ei oikein ole fiilistä...
Parhaat luomukset syntyy tietysti silloin,kun jutut tulee sydämmestä,mut harvalla ihmisellä on pelkästään niitä hyviä päiviä.
 
ilmeisesti et ymmärtänyt pointtia...

Joskus on monta kuukautta joitten aikana en saa mitään aikaiseksi ja joskus teen useita kappaleita viikossa.
 
Vaihtelee.

Kyllä se läpisäveltäminenkin auttaa. Yleensä kuitenkin niihin biiseihin pitää sitten palata ja kattoa toisen jos kolmannenkin kerran kun on uusi päivä koittanut. Korjailua, osien poistoa, uusia juttuja, koukkuja, lopulta päätetään sitten tuleeko mitään vai pistetäänkö roskiin tahi varastoon.

Parahin Huevos,
 
moni paljon rakastettu ja tunnustettu pop-sävelmä on syntynyt täytebiisiksi sutaisten vasemmalla kädellä nopeasti, kuin väkisin. Otan yhden esimerkin, mutta vain sillä ehdolla ettei tämän sävelmän tematiikkaan lähdetä yhtään sen enempää: Kiss - I was made for loving you. Kaikki tietävät tämän kappaleen vaikka siitä on jo kuin miljoona vuotta kun se julkaistiin. Kappaleen ei pitänyt edes päätyä levylle, niin kovin vähän bändi itse sitä rakasti ja kai tuottaja tai vähintään äänittäjäkin vierastivat. Kansa rakasti. Levy-yhtiö rakasti. Rakastaa edelleen.
 
Ei väkisin väännetty tai vasemmalla kädellä äkkiä hutaistu välttämättä ole paskaa, sitten loppuviimeksi. Hän ken biisejä luomaan uskaltautuu on yleensä itse niin lähellä luomuksiaan ettei niiden sisäavaruudesta käsin oikeastaan ollenkaan ymmärrä miltä ne kuullostavat muille. Vaikka kuinka väittäisi omaavansa objektiivisen korvan omien biisiensä suhteen niin miten sellainen voisikaan loppuviimeksi olla totta? Jos pääasiallinen luomistyö on keskittynyt intohimoisesti luomaan jotain monimutkaista ja vaikeaselkoista voi tällaisen prosessin keskellä äkkiä kyhätty "helppo pikapaskabiisi" ollakin juuri tarpeaksi yksinkertainen megalomaaniseksi hitiksi, ja pääasialliset kappaleet jotakin, joka jättää kuulijan kuin kuulijan kerta toisensa jälkeen kylmäksi kysymysmerkiksi.

Tähän voisi oikeastaan vielä laittaa tällaisen jutun mikä on minun mielestäni aika olennaista:
 
Soittamaan oppii soittamalla, säveltämään oppii säveltämällä, paskaa oppii lapioimaan lapioimalla!!
 
Jos lähdetään sille tielle ettei tee biisiä ennenkuin on hyvä meininki ja on etukäteen varma siitä että nyt tulee hyvä, voidaan unohtaa koko homma. Kun treenaa soittamista tai laulamista, tulee soitettua tai laulettua aika paljon tuota lantaosastoa ennenkuin alkaa syntyä nk. "hyvää jälkeä". Eli oppirahat ovat sitä epämiellyttävän tuoksuista tuotetta jota syntyy sivutuotteena harjoittelusta. Ja vaikka olisi kuinka hyvä soittaja, paskalla pitää nöyrtyä käymään aina silloin tällöin jotta pääsee eteenpäin.
 
Mielestäni on itsensä petkuttamista ajatella että säveltäminen on jotain mitä ei tartte treenata ollenkaan - antaa vaan jumalaisen inspiraation tulla ja hoitaa homman ...
 
Ja kuten maelstormkin totesi, itse ei ole objektiivinen omien tekeleittensä suhteen. Tottakai tekijällä itsellään on mielipide omista biiseistään, mutta se on vain yksi mielipide. Ja lähtökohtia säveltämiseen on monia, ei kaikkien tarvitse tehdä listapoppia eikä pidäkään. Hulluksihan siinä silloin ihmiskunta tulisi!!
 
Tähän lopuksi hieman Martha Graham-nimisen ihmisen ajatuksia:
 
"There is a vitality, a life force, a quickening that is translated through you into action, and because there is only one of you in all time, this expression is unique.
 
And if you block it, it will never exist through any other medium and be lost. The world will not have it. It is not your business to determine how good it is: nor how valuable it is: now how it compares with other expressions. It is your business to keep it yours, clearly and directly; to keep the channel open.
 
You do not even have to believe in yourself or your work. You have to keep open and aware directly to the urges that motivate YOU.
 
Keep the channel open ...
No artist is pleased ...
 
There is no satisfaction whatever at any time. There is only queer, divine dissatisfaction; a blessed unrest that keeps us marching and makes us more alive that the others."

Parahin Huevos,
 
moni paljon rakastettu ja tunnustettu pop-sävelmä on syntynyt täytebiisiksi sutaisten vasemmalla kädellä nopeasti, kuin väkisin. Otan yhden esimerkin, mutta vain sillä ehdolla ettei tämän sävelmän tematiikkaan lähdetä yhtään sen enempää: Kiss - I was made for loving you. Kaikki tietävät tämän kappaleen vaikka siitä on jo kuin miljoona vuotta kun se julkaistiin. Kappaleen ei pitänyt edes päätyä levylle, niin kovin vähän bändi itse sitä rakasti ja kai tuottaja tai vähintään äänittäjäkin vierastivat. Kansa rakasti. Levy-yhtiö rakasti. Rakastaa edelleen.
 
Ei väkisin väännetty tai vasemmalla kädellä äkkiä hutaistu välttämättä ole paskaa, sitten loppuviimeksi. Hän ken biisejä luomaan uskaltautuu on yleensä itse niin lähellä luomuksiaan ettei niiden sisäavaruudesta käsin oikeastaan ollenkaan ymmärrä miltä ne kuullostavat muille. Vaikka kuinka väittäisi omaavansa objektiivisen korvan omien biisiensä suhteen niin miten sellainen voisikaan loppuviimeksi olla totta? Jos pääasiallinen luomistyö on keskittynyt intohimoisesti luomaan jotain monimutkaista ja vaikeaselkoista voi tällaisen prosessin keskellä äkkiä kyhätty "helppo pikapaskabiisi" ollakin juuri tarpeaksi yksinkertainen megalomaaniseksi hitiksi, ja pääasialliset kappaleet jotakin, joka jättää kuulijan kuin kuulijan kerta toisensa jälkeen kylmäksi kysymysmerkiksi.
 
no, suoraan sanottuna minun mielestäni populaarimusiikissa voisi ylipäätään karsia aika reilusti julkaistavia biisejä. joka kerta kun avaan radion siellä soitetaan biisejä, jotka kuulostavat tavattoman väkinäisille ja kaavamaisille riman alituksille.
 
minusta biisin "hitteys" ei ole mikään taiteellinen kriteeri myöskään.
 
en myöskään sanonut, että väkisin tehty on myös väkisin paskaa. pointtini oli se, että minun mielestäni on järkevämpää antaa biisin tulla valmiiksi silloin kun se tulee valmiiksi ja siihen tottakai on monenlaisia metodeja enkä todellakaan usko mihinkään "jumalaiseen inspiraatioon".

no, suoraan sanottuna minun mielestäni populaarimusiikissa voisi ylipäätään karsia aika reilusti julkaistavia biisejä. joka kerta kun avaan radion siellä soitetaan biisejä, jotka kuulostavat tavattoman väkinäisille ja kaavamaisille riman alituksille.
 
minusta biisin "hitteys" ei ole mikään taiteellinen kriteeri myöskään.

 
Yritin vain välittää sinulle yhden näkökulman lisää, joka voisi toimia perusteluna sille että miksi pitää "vääntää väksin paskaa" niinkuin kirjoitit aiemmin. Kuinka monta kappaletta itseltäsi ja itsestäsi leikkaisit irti veitsellä jos joku maailman diktatuuri yhtäkkiä haluaisi säännöstellä julkaistavan musiikin määrää?
 
en myöskään sanonut, että väkisin tehty on myös väkisin paskaa. pointtini oli se, että minun mielestäni on järkevämpää antaa biisin tulla valmiiksi silloin kun se tulee valmiiksi ja siihen tottakai on monenlaisia metodeja enkä todellakaan usko mihinkään "jumalaiseen inspiraatioon".
 
Anteeksi nyt, mutta minulla ei ole uskoa itse itsensä valmistaviin kappaleisiin, niitä kun 'lojuu pöytälaatikossa' jokunen eivätkä ollenkaan itse ole innostuneet loppuun asti itseään rakentamaan. Olemme varmaan sinun kanssasi melkolailla samaa mieltä asioista loppuviimeksi, mutta kun kirjoitat .."on järkevämpää antaa biisin tulla valmiiksi " tunnut edustavan täysin päinvastaista näkökulmaa mitä minä olen tässä yrittänyt tarjoilla. duunia duunia duunia, eikä mitään "biisit valmistavat itsensä" mentaliteettia. siinä minun reseptini.
 
jokaiselle biisinkirjoittajalle tässä viestini loppuun törkeä ja ahdistava PAKOLLINEN haaste ja kotiläksy: Tee seuraavan kahden viikon sisään kolme uutta biisiä: Yksi bailubiisi, yksi fiilistelybiisi, ja yksi biisi jossa on 'vähän molempia.' Tiedän, teimpä v*ttumaisen vaatimuksen mutta viis siitä, tee kun kerran pakko on (kiität minua kuukauden päästä!) niin, ja jos luit tämän muttet saanut aikaan olet onneton epatto ja ananasakäämä.

Jostain syystä minulla kappale ei koskaan ole vain putkahtanut maailmaan. Kappale on syntynyt, kun olen tosissani alkanut tekemään sitä, ja mitä enemmän hionut ja pyöritellyt, sitä parempi lopputulos. Ja mitä enemmän olen säveltänyt, sitä enemmän olen kokenut oppineeni siitä, miten se tehdään.
 
On kirjailijoita, jotka miettivät, paljonko lukijalle kannattaa jättää aukkoja. Sitten on niitä, jotka tuumivat, miten maailma luodaan ja mitkä hahmot ovat tarinan kannalta olennaisia ja miksi. Jotkut jopa tutkivat draaman kaarta(sisäiset ja ulkoiset konfliktit) ja vaiheita(alkusysäys, esittely, kehittely, syvennys, kärjistys, kliimaksi, ratkaisu ja häivytys). Joskus tuo ei ole tarpeen. Riittää vain, kun ajattelee kerronan keinoja(dialogi, kuvaus, suora kerronta). Tuossa on joukko vinkkejä monenlaisen stoorin tuottamiseen.
 
Nyt tämä keskustelu muistuttaa sitä, kun joukko kirjailijoita, jotka suostuvat käyttämään vain ja ainoastaan vapaata assosiaatiota(ts. tajunnanvirtaa) hyökkäävät puritaaneina muita kirjailijoita kohtaan.

8Anteeksi nyt, mutta minulla ei ole uskoa itse itsensä valmistaviin kappaleisiin, niitä kun 'lojuu pöytälaatikossa' jokunen eivätkä ollenkaan itse ole innostuneet loppuun asti itseään rakentamaan. Olemme varmaan sinun kanssasi melkolailla samaa mieltä asioista loppuviimeksi, mutta kun kirjoitat .."on järkevämpää antaa biisin tulla valmiiksi " tunnut edustavan täysin päinvastaista näkökulmaa mitä minä olen tässä yrittänyt tarjoilla. duunia duunia duunia, eikä mitään "biisit valmistavat itsensä" mentaliteettia. siinä minun reseptini.
 
edelleenkään minä en ole missään sanonut, että biisit "valmistuvat itsestään", päinvastoin.
 
sinä ymmärrät minut nyt aivan väärin...ja ehkäpä minä ymmärsin sinut väärin.
 
minun pointti: tee helvetisti duunia, mutta älä tyydy mihinkään väkisiin väännettyyn tekeleeseen. minusta sellainen on hirveää tuhlausta, jos sulla on vaikka hyvä osa/riffi/idea, mutta väännät sen loppuun aivan väkipakolla. tottakai sun pitää tehdä ihan helvetisti työtä sen eteen, mutta minusta ei pidä tyytyä biisiin, joka kuulostaa väkinäiselle.
 
jokaiselle biisinkirjoittajalle tässä viestini loppuun törkeä ja ahdistava PAKOLLINEN haaste ja kotiläksy: Tee seuraavan kahden viikon sisään kolme uutta biisiä: Yksi bailubiisi, yksi fiilistelybiisi, ja yksi biisi jossa on 'vähän molempia.' Tiedän, teimpä v*ttumaisen vaatimuksen mutta viis siitä, tee kun kerran pakko on (kiität minua kuukauden päästä!) niin, ja jos luit tämän muttet saanut aikaan olet onneton epatto ja ananasakäämä.
 
minusta tuo on vain huono tapa tehdä biisejä, tosin en ole mikään huippukokenut biisin tekijä, mutta kai minullakin on silti oikeus mielipiteeseeni. minun mielestäni on hyvä olla helvetisti biisejä tekeillä yhtä aikaa ja työstää niitä pikkuhiljaa. ei siis millään laiskuri asenteella, vaan antaa biisien tulla valmiiksi, kun ne tulevat...tästähän on mm. monet klassiset säveltäjät puhuneet ns. "siemen" ideasta.
 
näinhän esim. beethoven on monia sinfonioitaan säveltänyt ja moni hänen sinfonioistaan valmistui monessa vuodessa. siitä huolimatta tuotanto on kattava.