Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Itse en kvarttisoinnuista puhuttaessa välttämättä suoraan ajattelisi noita sointujen rakenteita tuohon tapaan (vaikka voihan niinkin tietysti tehdä). Pikemminkin mietin minkä asteikon sisällä liikutaan. Esim. jos kompattava sointu on Cmaj-pohjainen, niin valitsisin asteikoksi C-lyydisen (#11), josta voi sitten ottaa kvarttipinoja lähtien ihan mistä asteikon äänestä tahansa. C-F#-B-E, D-G-C-F#, E-A-D-G jne. Kaikki vaihtoehdot "toimii" suhteessa perusääneen eli C:hen.
 
Juu. Kvarttipinoja kannattaa mieluummin ajatella etenkin tommosessa pop/jazz soitannassa lähinnä sointujen ylärakenteina kuin itsenäisinä sointuina johtuen duuri/molli tonaliteetin puuttumisesta.
 
Eikös esimerkissäsi ole kuitenkin yksi pienehkö "suden kuoppa" eli C ja D ollen suuren sekunnin päästä toisistaan eivät välttämättä kuulosta hyvältä samassa oktaavialassa? Tilanne tietysti korjautuu esim. siirtämällä D oktaavialaa ylemmäksi (suuri nooni). Vai ajattelenko taas liian vaikeasti?

Eikös esimerkissäsi ole kuitenkin yksi pienehkö "suden kuoppa" eli C ja D ollen suuren sekunnin päästä toisistaan eivät välttämättä kuulosta hyvältä samassa oktaavialassa? Tilanne tietysti korjautuu esim. siirtämällä D oktaavialaa ylemmäksi (suuri nooni). Vai ajattelenko taas liian vaikeasti?
 
Ihan fiksustihan sinä olet koko ajan ajatellut :) Luonnollisesti noiden vaihtoehtojen kanssa saa käyttää omaa arviointikykyään. Jotkut noista kvarttipinoista ei välttämättä sellaisenaan toimi yhtä hyvin (huom. makuasia) kuin toiset ja paljon on myös kysymys siitä miten nuo soinnut rytmisesti sijoittaa.
 
Esim. Tuo D-G-C-F#-käännös johon sinäkin taisit nimenomaan viitata ei sellaisenaan välttämättä kuulosta mitenkään älyttömän hienolta, mutta jos sitä käyttää vaikkapa noiden kahden muun mainitsemani käännöksen välissä ja sijoittaa sen rytmisesti jotenkin järkevästi, niin sehän voikin toimia ihan hyvin. Tai sitten ei... Makuasioitahan nämä taitavat olla.

Juu. Kvarttipinoja kannattaa mieluummin ajatella etenkin tommosessa pop/jazz soitannassa lähinnä sointujen ylärakenteina kuin itsenäisinä sointuina johtuen duuri/molli tonaliteetin puuttumisesta.
 
En kannata. Ne vain luovat uuden harmonian duuri tai mollin tilalle. Ei siis ole pakko yrittää pysy niissä.

Olisko jollain antaa joku esimerkki kappaleesta, joka jotenkin hyödyntää kvarttisointuja?
 
Ajan takaa, että onko tää vain teoreettista pohdiskelua vai onko tällä joku käytännönkin merkitys?

Olisko jollain antaa joku esimerkki kappaleesta, joka jotenkin hyödyntää kvarttisointuja?
 
Ajan takaa, että onko tää vain teoreettista pohdiskelua vai onko tällä joku käytännönkin merkitys?
 
Ainakin modaalisemmassa jazz-musassa noita kyllä käytetään komppauksessa paljonkin. Ei vaan tule nyt yhtään hyvää esimerkkiä mieleen :D Olisikohan Herbie Hancockin "Maiden Voyagessa" ollut kvarttisointuja...?

Ainakin modaalisemmassa jazz-musassa noita kyllä käytetään komppauksessa paljonkin. Ei vaan tule nyt yhtään hyvää esimerkkiä mieleen :D Olisikohan Herbie Hancockin "Maiden Voyagessa" ollut kvarttisointuja...?
 
Olishan se tietysti jännä kokeilu yrittää tehdä piisi, jossa duurin ja mollin sijasta olisi puhtaita ja ylinousevia kvartteja (tritonuksia)
 
Jos sen vielä saisi kuulostamaan hyvältä!

esim "so what".. Siinä on kvarttiesaa.. Tai niit sanotaan jopa "sowhat-blokeiksi" tms..
 
Joo, muutenkin noissa modaalisissa jutuissa kvarttihajotuksia käytetään paljonkin.. Just edellä mainitun tyypiset kuten impressions yms... Muutenkin jatsimusassa kvarttijuduja käytetään jonkin verran (ja fuusio, ks "The Spirit Of The New Age") hoho

Olisko jollain antaa joku esimerkki kappaleesta, joka jotenkin hyödyntää kvarttisointuja?
 
Ajan takaa, että onko tää vain teoreettista pohdiskelua vai onko tällä joku käytännönkin merkitys?
 
Miles Davis - So what
 
loista zibale...

Sävelsin noin kuukausi sitten erään pikkukappaleen, muttei sitä ole vielä saatavilla.

McCoy Tyner käyttää upeasti kvarttisointuja. Parhaiten nuo kvarttisoinnut sopivat mielestäni dooriseen ja alttiin. Vai mikä superlokrinen se nyt olikaan. McCoy-tyyliin c-doorisesta: PAM-->ykköselle basso-ääneksi C, oktaavina tietty, SKLÄDÄM-->Eb-A-D, KRAK-->F-Bb-Eb, ja koko ajan oikea käsi hurjastelee ylös-alas semmoisella mollipentatonisella skaalalla (en muista nimeä) jossa septimi on korvattu kutosella. Nannaa!!!

Siis onko normaali sus4-sointu kvarttisointu? Senhän pystyy soittamaan muodossa 5-1-5 eli esim Csus4 G-C-F ?

Siis muodossa 5-1-4...

Siis onko normaali sus4-sointu kvarttisointu? Senhän pystyy soittamaan muodossa 5-1-5 eli esim Csus4 G-C-F ?
 
Näin voi myös ajatella. Tosin sus-soinnuilla on monesti taipumuksena purkaa pidätetty kvartti takaisin terssiin (duuri- tai mollisellaiseen).

Näin voi myös ajatella. Tosin sus-soinnuilla on monesti taipumuksena purkaa pidätetty kvartti takaisin terssiin (duuri- tai mollisellaiseen).
 
Juu, riippuu tietysti musasta.

Siis onko normaali sus4-sointu kvarttisointu? Senhän pystyy soittamaan muodossa 5-1-5 eli esim Csus4 G-C-F ?
 
Kyllähän se on. Siinä on kvartteja päällekkäin.

Olisko jollain antaa joku esimerkki kappaleesta, joka jotenkin hyödyntää kvarttisointuja?
 
Ajan takaa, että onko tää vain teoreettista pohdiskelua vai onko tällä joku käytännönkin merkitys?
 
Alban Berg, Wozzeck p. 45
Bernstein, Seven Anniversaries for Piano p.3
Valentino Bucchi, Piano Sonantina p. 3
Copland, Piano Fantasy p. 2
Hindemith, Nobilissima Visione (orchestral) p. 49
Honegger, King David p.5
Schönberg, Kammersymphonie Op. 9 p. 1
Roger Sessions, Symphony No. 2 p. 67
Stravinsky, Septet p. 11
Walton, Concerto fo Viola and Orchestra p. 12
Webern, Piano Variations Op. 27 pp.5-6
 
Lähde Persichetti: Twentieth Century Harmony

Eli jos kappaleessa on esim Cm7:ää, niin päälle soitetaan C-doorisesta asteikosta koottuja kvarttipinoja. Jos sointu on C7, tehdään asteikko C-miksolyydisen asteikon sävelistä. Näinkö se menee?

Eli jos kappaleessa on esim Cm7:ää, niin päälle soitetaan C-doorisesta asteikosta koottuja kvarttipinoja. Jos sointu on C7, tehdään asteikko C-miksolyydisen asteikon sävelistä. Näinkö se menee?
 
Molliseiskan päälle sopii säveltensä puolesta doorisen lisäksi myös fryyginen ja aiolinen.

oikea käsi hurjastelee ylös-alas semmoisella mollipentatonisella skaalalla (en muista nimeä) jossa septimi on korvattu kutosella.
 
Kumoi.
 
(4 ja puol vuotta myöhässä, hoho.)

Eli jos kappaleessa on esim Cm7:ää, niin päälle soitetaan C-doorisesta asteikosta koottuja kvarttipinoja. Jos sointu on C7, tehdään asteikko C-miksolyydisen asteikon sävelistä. Näinkö se menee?
 
Miksolyydisestäpä hyvinnii. Itse tykkään käyttää "pelkkien" kvarttipinojen sijaan tällaisia voicingeja. Pakko oikeestaan sanoo "tämän näköisiä", kun ei voi nuoteiksi kirjoittaa... Johdettuna F-duurista

   I                    III                      V
|-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|
|-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|
|---|---|-o-|---|---|  |---|---|-o-|---|---|  |---|---|-o-|---|---|
|---|---|---|---|-o-|  |---|---|---|---|-o-|  |---|---|---|-o-|---|
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|
 
 VI                     VIII
|-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|
|-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|
|---|---|---|-o-|---|  |---|---|-o-|---|---|
|---|---|---|---|-o-|  |---|---|---|---|-o-|
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|
 
   X                    XI                      
|-o-|---|---|---|---|  |---|-o-|---|---|---|  
|-o-|---|---|---|---|  |-o-|---|---|---|---|  
|---|---|-o-|---|---|  |---|---|---|-o-|---|  
|---|---|---|---|-o-|  |---|---|---|---|-o-|  
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|  
|---|---|---|---|---|  |---|---|---|---|---|  
 

 
RMM:stä voisi varmaan kanssa johtaa näitä pinkkoja, mutta itse en ole oikein saanut pelaamaan. Jos rakennetaan tuolla samalla idealla kuin tuossa yläpuolella, niin kolmannessa voicingissa latavaan tulee suuri terssi... Itse en ole saanut arvottua oikein käyttökelpoisia RMM:stä, joten nuo duurijohdannaiset on saaneet piisata.
 
EDIT:
Eikös esimerkissäsi ole kuitenkin yksi pienehkö "suden kuoppa" eli C ja D ollen suuren sekunnin päästä toisistaan eivät välttämättä kuulosta hyvältä samassa oktaavialassa? Tilanne tietysti korjautuu esim. siirtämällä D oktaavialaa ylemmäksi (suuri nooni). Vai ajattelenko taas liian vaikeasti?
 
Jos kvartteina kasataan, niin D-G-C-F# pinossa D ja C väli on pieni septimi, eikä se suinkaan kuulosta pahalta.
 
Noissa esimerkkivoicingeissa just tuo suuri/pieni sekunti noiden sisällä saa ne kuulostamaan niin hemmetin hyvältä. Tietysti tämä on kovasti kontekstisidonnainen juttu. Ihan eri juttu on sitten, jos sointuäänen ja melodiaäänen väli on dissonoiva tyyliin Maj7 + perusääni melodiaan.
 
Tämäkin 4 ja puol vuotta myöhässä....
 
EDIT 2:
 
Olisko jollain antaa joku esimerkki kappaleesta, joka jotenkin hyödyntää kvarttisointuja?
Ajan takaa, että onko tää vain teoreettista pohdiskelua vai onko tällä joku käytännönkin merkitys?
 
Kitaristeista Eric Johnson, Allan Holdsworth, Wolfgang Muthspiel, Raoul Björkenheim jne biiseistä saisi aika pitkän listan. Voisi sitä kitaristilistaakin jatkaa..
 
Myöhässä tämäkin....