Musiikin teoria ja säveltäminen ›

hei, eddie:
 
usko tai älä et sä tarvitse kun yks tai ehkä kaks riffiä koko biisiin. ihan totta. olen itse oppinut tämän vasta äskettäin. yksikin hyvä riffi riittää, josta voit sitten varioida vaikka 10 riffiä lisää, kunhan käytät vähän mielikuvitusta. toimii paljon paremmin kuin se että yrität tunkea eri riffejä pötköön...

Kovin tuttua. Ja mulla on vielä usein semmonen ongelma, että kun olen saanut sävellettyä yhden mielestäni kelvollisen ja hyvän riffin, en saa sovitettua siihen muita riffejä sulavasti yhteen.
 
Sepäs juuri on minunkin ongelmani...
 
Kertokaapas nyt vielä ihmiset minkälaisissa tilanteissa ja miten teillä niitä riffejä on syntynyt.
 
Mitä muita sointuja käytätte metallimusiikissa kuin vitosia?

Sepäs juuri on minunkin ongelmani...
 
Kertokaapas nyt vielä ihmiset minkälaisissa tilanteissa ja miten teillä niitä riffejä on syntynyt.
 
Mitä muita sointuja käytätte metallimusiikissa kuin vitosia?
 
no, mä teen niin, että istun vaan alas ja alan jamitteleen ja pyöritteleen ideoita päässä. vaikee sanoa "miten" tarkalleen ottaen on syntynyt...ne vaan syntyy.
 
ihan KAIKKEA. no, en nyt ehkä ihan varsinaisesti soita metallia (no, okei jotkut on varmaan siitä eri mieltä, mut kuitenkin...).
 
vitos sointuja mä en itse asiassa käytä juuri paskaakaan. missään ei oo sanottu, että niitä on pakko ainoastaan käyttää. hanki joku jazz- kitara opas ja ala jankkaan sieltä uusia sointuja. mä teen tosi usein niin, et kuuntelen vaan mitä basisti soittaa, enkä soita välttämättä lainkaan samoja säveliä vaan "laajennan" sointuja. esim., jos basisti soittaa H A E, mä otan noi pohjasävelinä (en tosin aina) ja soitan vaan terssit (en kyllä niitäkään välttämättä) ja muita, niin että lopputuloksena soinnut vois olla vaikka Hmaj11 A6 ja Em7. (ihan vaan esimerkkinä) ja saatan soittaa ihan vaan kolmisointuina ne riffit. ton idean mä otin suoraan jazz äijjiltä.
 
muuten yks hyvä komppaustapa on soittaa vitossointujen lisäks kutossointuja, niin että soitat tavallaan sointukäännöksiä. tuo paljon enempi väriä ja kuitenkin pysyy se simppeli rock- juttu mukana. steve stevens (billy idolin kitaristi) mm. tekee paljon tota.

Kuutosia olen käyttänyt, mutta harvoin ne mielestäni sopivat. Tota kolmisointujippoa olen kokeillut...ja kokeilen vielä enemmän kunhan säveltaito harjaantuu nopeammaksi.
 
Mitä mieltä olette avosoinnuista ja barreista säröllä?

Mitä mieltä olette avosoinnuista ja barreista säröllä?
 
Mitä enemmän säröä ja sointuääniä, sitä enemmän puuroa, varsinkin jos muutkin soittimet päästävät mökää samassa mittakaavassa.
 
Duuri- tai mollisointuun tarvitaan vain kolme ääntä ja niistäkin voi kvintin jättää melko huoletta pois. Särön käyttö ei poissulje laajempienkaan sointujen käyttöä, mutta kuuden kielen barré-otteet ym. ovat usein tarpeettomia. Ei todellakaan aina tarvita kuutta ääntä kolmiääniseen sointuun.
 
Demppaaminen vähentää äänien resonointia ja voi usein selkeyttää soundia joka muuten menisi mössöksi.

Kuutosia olen käyttänyt, mutta harvoin ne mielestäni sopivat. Tota kolmisointujippoa olen kokeillut...ja kokeilen vielä enemmän kunhan säveltaito harjaantuu nopeammaksi.
 
Mitä mieltä olette avosoinnuista ja barreista säröllä?
 
siis, sun pitää ajatella niitä tavallaan sointukäännöksinä...toimii hyvin esim. laskevina linjoina. en tiedä, mut mulle ne toimii ainakin...

Mitä enemmän säröä ja sointuääniä, sitä enemmän puuroa, varsinkin jos muutkin soittimet päästävät mökää samassa mittakaavassa.
 
Duuri- tai mollisointuun tarvitaan vain kolme ääntä ja niistäkin voi kvintin jättää melko huoletta pois. Särön käyttö ei poissulje laajempienkaan sointujen käyttöä, mutta kuuden kielen barré-otteet ym. ovat usein tarpeettomia. Ei todellakaan aina tarvita kuutta ääntä kolmiääniseen sointuun.
 
Demppaaminen vähentää äänien resonointia ja voi usein selkeyttää soundia joka muuten menisi mössöksi.
 
riippuu myöskin siitä millaista säröä käyttää...putkisäröllä toimii laajemmatkin soinnut.

---tyhjää---

kehittyy kun soittaa paljon paljon ja paljon ja erilaista musiikkia, mieluiten vielä bändin kanssa, ja tietty vielä kuuntelemalla.

...niin eikä siitä ainakaan haittakaan voi olla.
 
mä yritän joka päivä soitella myös muiden biisejä ja sitten siinä sivussa kikkailen jotain omia riffejä tai ohjelmoin rumpukomppeja sun muuta.
 
mulla on sellanen systeemi, että jos ei kertakaikkiaan tunnu olevan päässä mitään riffin alkioita opettelen sitten muiden riffejä levyiltä...ja jos siitä ei riffipää kehity, niin ainakin kuulo kehittyy ja saattaa löytää jotain mitä ei ole ennen tullut ajatelleeksi...

itselläni ainakin käy tuo jesus-ilmiö... eli esimerkiksi käyn nukkumaan ja vähän aikaa makoiltuani tulee hyvä melodia/riffi mieleen. tässä tilanteessahan pitäisi pompata ylös punkasta, ottaa kitara karvaiseen käteen ja alkaa nauhottamaan kyseinen sähellys talteen. itse olen kuin aina jäänyt punkan pohjalle ja aamulla ei ole riffistä tietoakaan.
 
päiväsaikaan teen koneella rumpukompin ja soittelen sen päälle. joskus tulee jotain aikaiseksi, mutta usein se kuulostaa kovin väkinäiseltä tai plagioidulta.

Haa, täällä tämä vanha thread pyörii vieläkin.
 
Riffipääni on kehittynyt kyllä aika pirusti keskustelun aloitusajankohdan jälkeen. Viimeisin oivallus riffien säveltämisessä on ollut irtautuminen säännöistä eli en enää kiinnittä huomiota siihen, jos joku sävel ei kuuluu siihen asteikkoon, mihin riffi perustuu. Tällä tavalla syntyy paljon mielenkiintoisia ja uudenlaisia riffejä, joista osa on todella käyttökelpoisia ja osa tietenkin myös kuraa.

Soita mr. Gerhard Rihmakallolle, riffien kuninkaalle.
 
Rihmakallo tekee kovia riffejä, mutta peruskomppi vaiheessa mene Gerhardilla yliymmärryksen:)