Musiikin teoria ja säveltäminen ›

orfus: *Homman idea lyhykäisyydessään on siis se, että kehitetään osa-alueita erikseen.
 
Tämä ei ole lainkaan huono juttu.
 
Kun oikea tavu tulee suuhun nuottia katsoessa niin kurkku menee automaattisesti asentoon joka tuottaa oikean sävelkorkeuden. Siihen perustuu nuoteista laulaminen.
 
Tämä taas on täyttä fuulaa. Lihasmuistilla ja säveltapailun/sisäisen kuulon kehittämisellä ei ole mitään tekemistä keskenään, ja toi on lähinnä haitallinen ja nurinkurinen tapa muka "oppia" ko. asia. Oikea osaaminen perustuu siihen, että ääni, johon tähdätään, kuullaan mielessä jo ennen sen tuottamista laulaen tai instrumentilla (tässä kohtaa tekniikka, jolla ko. säveleen päästään, on vielä ihan toisarvoinen asia - kitaristeilla, pianisteilla ja laulajilla jne. kaikilla omansa).
 
Kun tietää mielessään esimerkiksi, miltä hypyn toonikalta dominantille (puhdas kvintti ylöspäin tai kvartti alaspäin) pitää kuulostaa, sen kuulee jokaisessa sävellajissa eikä tarvitse opetella 12 "kurkun asentoa" (voi v**** mikä "termi"). Tämän jälkeen ko. ääni lauletaan (tai soitetaan), jos esim. kvinttihyppyä ei saa kohdalleen/vireeseen niin sen voi hakea duuriasteikkokululla, myöhemmin kolmisoinnun kautta, ja lopulta suoraan.
 
Täältä tähän, jatkoa seuraa.

Janus: Aika paljon tyhjänjauhantaa, ns. "buzzword" 'eja ja pari todella fataalia asiavirhettä. Tähän hätään ei ehdi perata tota osiin kun päivät on aika täysiä, mutta se on asialistalla... suosittelen, että siihen asti kuitenkaan tuota ei nieltäisi ihan purematta.
 
Movable do -hommat on aina tuntunu tosi vammasilta. Miksi ei voi vain sanoa numeroita, toki kulloisenkin vallitsevan sävellajin puitteissa.
 
Ja nuo kurkunpääasiat sivuutin täysin. Intervallin soundin on oltava päässä, allekirjoittanut ei ole koskaan saanut sitä "sormiin" tai "kurkkuun". Mutta, en ymmärrä joten en kommentoi.

Intervallin soundin on oltava päässä, allekirjoittanut ei ole koskaan saanut sitä "sormiin" tai "kurkkuun".
 
Näin vuosien varrella olen kuullut kaikenlaisia kansanomaisia tapoja ilmaista asiaa. Mä luulen, että alkuperäinen kirjoittaja (orfus) ilmaisutavastaan huolimatta tarkoittaa sisäistä sävelkorvaa. Meikäläinen tekee usein niin, kun näen nuotin, että näen päässäni, miten se soitetaan omilla soittimillani. Ja toisin päin, kun joskus kirjoitan nuotinnosta biisistä tätä kuunnellen, niin päässäni mietin, miten tuo soitetaan ja jälleen siis omalla soittimellani. Tarkennan siis tässä vielä, että näen nuotit soittimieni kautta sisäisen sävelkorvan ja mielikuvituksen/kuvien avulla, ja toisin päin myös. On toki muitakin tapoja mulla käytössä, mutta tähän asiaan liittyen tommosta tulee mieleen.
 
Tästä johtuu se, että kun omat soittimeni ovat bassokitara ja kitara, niin aloitin pianon reilu pari vuotta sitten, jotta saan noi käännökset ja sen sellaiset soitettua myös omalla soittimellani oikein, enkä "sovella", kuten kitaralla usein joutuu säestyksen tekemään. Pointtini oli se, ja toivottavasti en pahastuta kenenkään mieltä, että nämä "nuotit sormissa -ilmaisut" ovat lähinnä, tai ainakin itse tulkitsen, slangikieltä, eikä niitä ehkä tule tulkita ihan sanatarkasti.

Korjataan aiemmin sanomaani sen verran että tosiaan do-re-mi -tavujen käytön on tarkoitus vahvistaa sävelten funktioiden kuulemista ja tunnistamista toonikaa vasten. Kirjassa oli joku sivulauseen maininta siitä että kurkku menisi oikeaan asentoon noita tavuja käyttäessä mutta se ei ole niin oleellista.

do-re-mi -tavujen käytön on tarkoitus vahvistaa sävelten funktioiden kuulemista ja tunnistamista toonikaa vasten
 
orfus, näin vähän ajattelinkin sun tarkoittavan. Itse asiassa allekirjoittanut on oppinut just ekat kadenssinsa ja säveltapailunsa tolla tekniikalla. la-do-mi (i), fa-la-do (VI), fa-la-re (ii6) ..... Nykyään kait näissäkin asioissa on useita koulukuntia, joista toinen jopa sanoo, että solfanimien käyttö on haitallista (ei vain siis turhaa vaan haittaa oppimista). Tiedä häntä, ei ole mulla noin korkeaan asiaan tietämystä ottaa kantaa. Kriittisyyttä vaan lukemaansa kohtaan ja ymmärrystä siihen, että tää musateoria ja käytännöt ovat syntyneet satojen vuosien ajan saatossa.

Janus:Tämän jälkeen ko. ääni lauletaan (tai soitetaan), jos esim. kvinttihyppyä ei saa kohdalleen/vireeseen niin sen voi hakea duuriasteikkokululla, myöhemmin kolmisoinnun kautta, ja lopulta suoraan.
 
Tai sitten voi muistella vaikkapa tämän tunnetun laulun alkua:
http://www.youtube.com/watch?v=yCjJyiqpAuU#t=18s

Vanhan ketjun nosto kun kerrankin löytyi:
 
Kitaratausta. Nyt pianon kanssa itseopiskellen yrittänyt parantaa myös nuotinlukutaitoa ja ehkä pientä edisttymistä onkin tapahtunut. Muutama hyödyllinen appikin on löytynyt jota voi työmatkalla (lausutaan "kokous") käyttää, ja pystyn jotenkuten lukemaan molemmilta avaimilta.
 
Mutta: pianon edessä kahden viivaston samanaikainen lukeminen on kyllä jotenkin vaikeaa. Tiedän että työtä tuo vaatii edelleen, mutta onko tuohon oikoteitä tai tehokasta tapaa millä synkkaa voisi opetella?
 
Tänks vinkeistä!

Päkytä vaikka jotain koraalikirjaa tempoon 20.
 
En jotenkin usko että tähän olisi oikotietä. Nimim. itsekin samalla polulla.

Epämuusikko: Päkytä vaikka jotain koraalikirjaa tempoon 20.
 
En jotenkin usko että tähän olisi oikotietä. Nimim. itsekin samalla polulla.
 
Hyvä neuvo!! Osaatko sanoa onko kahden klaavin lukemisessa yleensä parasta strategiaa? Oma käsitys on että vähän pitäisi pystyä ennakoimaan ja ainakin soinnut kannattaa lukea alhaalta ylös (jotta näkee helpoiten käännöksen). Jotenkin tuntuu että vasen käsi kannattaisi lukea ensin vaikka oikea käsi yleensä kuljettaa melodiaa.
 
Neuvoon liittyen googlasin lisää ja löytyi tämä, eli MAGA-koraaleja:
https://www.lds.org/bc/content/shar … _000_HymnsMadeEasy_eng.pdf?lang=eng
 
Täältä myös löytyy muutama neuvo lisää ja luettavaa:
http://www.belmont.edu/music/admissions/piano_sightreading.html

Sammo: Hyvä neuvo!! Osaatko sanoa onko kahden klaavin lukemisessa yleensä parasta strategiaa? Oma käsitys on että vähän pitäisi pystyä ennakoimaan ja ainakin soinnut kannattaa lukea alhaalta ylös (jotta näkee helpoiten käännöksen). Jotenkin tuntuu että vasen käsi kannattaisi lukea ensin vaikka oikea käsi yleensä kuljettaa melodiaa.
 
Neuvoon liittyen googlasin lisää ja löytyi tämä, eli MAGA-koraaleja:
https://www.lds.org/bc/content/shar … _000_HymnsMadeEasy_eng.pdf?lang=eng
 
Täältä myös löytyy muutama neuvo lisää ja luettavaa:
http://www.belmont.edu/music/admissions/piano_sightreading.html
 
Oletko opettelemassa ihan-vaan-nuotinlukua? Jos, niin silloin en itse laittaisi mitään sointumerkkipohjalta "pakotettua" ilmaisua sekaan. Laitoin sanan "pakotettua" mukaan siksi, koska heti kun aletaan nuotinluvun timmellyksessä katselemaan että hm hm minkähänlaisen soinnun tähän yhteyteen ymppäisin kas kas äänenkuljetus ja meneeköhän mutaiseksi vai liian lähelle melodiaa ja it's gone.

Epämuusikko: Oletko opettelemassa ihan-vaan-nuotinlukua? Jos, niin silloin en itse laittaisi mitään sointumerkkipohjalta "pakotettua" ilmaisua sekaan. Laitoin sanan "pakotettua" mukaan siksi, koska heti kun aletaan nuotinluvun timmellyksessä katselemaan että hm hm minkähänlaisen soinnun tähän yhteyteen ymppäisin kas kas äänenkuljetus ja meneeköhän mutaiseksi vai liian lähelle melodiaa ja it's gone.
 
Ihan nuotinlukua, hyvä huomio tuo. Ite en edes tuossa hymni/virsikirjassa huomannut noita sointuja. Noi näytti sikäli hyvältä että kitaristina käden ovat tottuneet tekemään periaatteessa samaa asiaa, ja klasaribiiseissä alkaa olla aina pitkälti hyvässä, mutta tämän kannalta pahassa, vähintään kaksi asiaa samaan aikaan. Ja vasuri tuossa kirjassa näyttää siltä että ei tuota vaikeuksia teknisesti että voi keskittyä molempien käsien lukemiseen.
 
Tänks vielä!