Musiikin teoria ja säveltäminen ›

levesinet: Olen aina hiukan yllättynyt, kun kuulen absoluuttisesta sävelkorvasta. Niitä on varmaan eri asteisia, mutta se yksi tyyppi oli minusta ihan selkeä tapaus. Soitettiin toisen kaverin syntikalla laajoja sointuja ja vielä yritettiin hämätä pitch benderillä ja jätkä vaan luetteli kaikki äänet järjestyksessä alhaalta ylös ja aina oikein. Soitin muutamia sellaisia pirteitä kahden käden sointuja, joissa oli 8...10 ääntä.
 
Näinhän tämä menee: tuo Juccizen esilleottama asia on enemmänkin jotain relatiivista sävelkorvaa kautta muistia. Se, millä perustelisin tuon esimerkkisi enemmän "absoluuttiseksi sävelkorvaksi" liittyy vissiin siihen, että ei nyt vaadi mitään ainstainia täydentämään esmes teorialla kuulokuvaansa plokkaillessa sointuja, monissa tapauksissa yksinkertaisemmissa esimerkeissä toimii. Toisaalta jos mä soitan sulle pianolla kaksi viisiäänistä klusteria päällekäin tms. tosi monimutkaista sointua, ja jannu nimeää jokaisen nuotin ylhäältä alat oktaavialoineen oikein, niin hehei aikamoinen perus keikkamuusikko saat olla, että korvasi treenaat tuolle tasolle(ei hymiötä, hajotkaa vakavuuteeni).
 
Jucciz: ootko ikinä koettanu muuten plokata sointukiertoa jostain modaalisesta kierrosta? Meinaan sanotaan tämmönen 8 eri väh. nelisoinnun modaalinen kierto tai vastaava, on nimittäin hieman vaikeampaa, kuin tonaalisessa harmoniassa toisen asteen kvinttisekstin kuuleminen:D Toisaalta, ennen nillitystä myönnytyksenä sanottakoot ettei keikkamuusikkona välttämättä tarvitse taitota nännännää, mutta on se kiva leikitellä aina, eikä mikään taito musiikin saralla välttämättä ole "turha";)
 
E:
antnis: mä olen aika satavarma, että se on tietoista sävelten vertailua keskenään, sama miten huomaamattomaksi sen on itselleen alintajuntaan treenannut. Oikeasti absoluuttisen sävelkorvan omaavalla jampalla se on mun mielestä aivan meille käsittämättömän spontaania se sävelen tunnistaminen: missä ihan ok rel. sävelkorvan omaava joutuu vähän miettii sitä säveltä, ei absoluuttisen sävelkorvan omaava voisi ikipäivänä kuvitella joutuvansa ajattelemaan noin itsestäänselvää asiaa, pointtiini mukaan lukien, että jälkimmäinen kavereista tunnistaa myös virettä paljon syvällisemmin. En tiedä, olisko silmittömän diletantti vertaus käsitellä tässä jotain matemaatikkoa, joka näkee synestesian avulla jotkin alkuluvut väreinä tai jotain.

Tonski: E:
antnis: mä olen aika satavarma, että se on tietoista sävelten vertailua keskenään, sama miten huomaamattomaksi sen on itselleen alintajuntaan treenannut. Oikeasti absoluuttisen sävelkorvan omaavalla jampalla se on mun mielestä aivan meille käsittämättömän spontaania se sävelen tunnistaminen: missä ihan ok rel. sävelkorvan omaava joutuu vähän miettii sitä säveltä, ei absoluuttisen sävelkorvan omaava voisi ikipäivänä kuvitella joutuvansa ajattelemaan noin itsestäänselvää asiaa, pointtiini mukaan lukien, että jälkimmäinen kavereista tunnistaa myös virettä paljon syvällisemmin. En tiedä, olisko silmittömän diletantti vertaus käsitellä tässä jotain matemaatikkoa, joka näkee synestesian avulla jotkin alkuluvut väreinä tai jotain.
 
Kun aloitat soittamaan esimerkiksi kitaraa, et tiedä yhtään, missä eri sävelet otelaudalla sijaitsevat. Vähitellen opit kuitenkin tunnistamaan jokaisen sävelen paikan otelaudalla hetken miettimällä. Ajan kanssa se kuitenkin menee täysin spontaanisti, ja lopulta osaat soittaa minkä tahansa sävelen mistä tahansa kohtaa hetkeäkään miettimättä. Tai mieti, kuinka vaikeaa auton ajaminen on alussa. Sitten muutaman vuoden päästä pystyt ajamaan, keskustelemaan jonkun kanssa ja kuuntelemaan radioa samanaikaisesti sitä sen kummemmin miettimättä. Ei kukaan syntyessään sitä osaa, ja olen sitä mieltä, ettei kukaan syntyessään myöskään pysty nimeämään nuotteja tuosta vaan. Kaikki taito, mitä ihminen osaa, on jollakin asteella opittua. Toiset oppivat toiset asiat selkeästi helpommin, ja sitä kutsutaan lahjakkuudeksi. Mutta kaikki tarvitsee silti oppia, aina kävelystä ja puheesta lähtien.
 
Jos pystyt vähän miettimällä tunnistamaan sävelen, pystyt kyllä treenaamaan sen silleen, että tunnistat sen miettimättäkin. Eri asia on, koetko tämän taidon niin hyödylliseksi, että viitsit treenata sen sille asteelle. Lisäksi mikään ihmisen ominaisuus ei voi olla täysin absoluuttinen - erehtyminen on inhimillistä.

cr4b: Kun aloitat soittamaan esimerkiksi kitaraa, et tiedä yhtään, missä eri sävelet otelaudalla sijaitsevat. Vähitellen opit kuitenkin tunnistamaan jokaisen sävelen paikan otelaudalla hetken miettimällä. Ajan kanssa se kuitenkin menee täysin spontaanisti, ja lopulta osaat soittaa minkä tahansa sävelen mistä tahansa kohtaa hetkeäkään miettimättä. Tai mieti, kuinka vaikeaa auton ajaminen on alussa. Sitten muutaman vuoden päästä pystyt ajamaan, keskustelemaan jonkun kanssa ja kuuntelemaan radioa samanaikaisesti sitä sen kummemmin miettimättä. Ei kukaan syntyessään sitä osaa, ja olen sitä mieltä, ettei kukaan syntyessään myöskään pysty nimeämään nuotteja tuosta vaan. Kaikki taito, mitä ihminen osaa, on jollakin asteella opittua. Toiset oppivat toiset asiat selkeästi helpommin, ja sitä kutsutaan lahjakkuudeksi. Mutta kaikki tarvitsee silti oppia, aina kävelystä ja puheesta lähtien.
 
Jos pystyt vähän miettimällä tunnistamaan sävelen, pystyt kyllä treenaamaan sen silleen, että tunnistat sen miettimättäkin. Eri asia on, koetko tämän taidon niin hyödylliseksi, että viitsit treenata sen sille asteelle.
 
Mä en tiedä ihmisen anatomiaa tarpeeks tyrmätäkseni mitään tähän liittyvää, mutta väität siis, että fysiologisista, geenien määräämistä ominaisuuksista riippumatta kaikilla on edellytykse "oppia absoluuttinen sävelkorva"? Siis kun pointti on siinä, että mun käsittääkseni nää tämmösen taidon omaavien henkilöiden ei sit tartte opetella mitään muuta, kuin nimitykset näille eri sävelkorkeuksilla, koska he tunnistavat ne niin helposti: nykymaailmassa on hankalaa olla "treenaamatta" äänen intonaation ja sävelkulun tunnistuskykyä täysin, kun musaa tulee joka tuutista.
 
Mutta siis, tosta viestistäsi melkein karrikoimalla pääsis siihen, että kaikki voi oppia kaiken, kun käyttää kaiken aikansa siihen:D Mikä ei kuulosta lähtökohtaisestikaan kovin todenmukaiselta.

Tonski: Mä en tiedä ihmisen anatomiaa tarpeeks tyrmätäkseni mitään tähän liittyvää, mutta väität siis, että fysiologisista, geenien määräämistä ominaisuuksista riippumatta kaikilla on edellytykse "oppia absoluuttinen sävelkorva"? Siis kun pointti on siinä, että mun käsittääkseni nää tämmösen taidon omaavien henkilöiden ei sit tartte opetella mitään muuta, kuin nimitykset näille eri sävelkorkeuksilla, koska he tunnistavat ne niin helposti: nykymaailmassa on hankalaa olla "treenaamatta" äänen intonaation ja sävelkulun tunnistuskykyä täysin, kun musaa tulee joka tuutista.
 
Mutta siis, tosta viestistäsi melkein karrikoimalla pääsis siihen, että kaikki voi oppia kaiken, kun käyttää kaiken aikansa siihen:D Mikä ei kuulosta lähtökohtaisestikaan kovin todenmukaiselta.
 
Ei munkaan muistaakseni kauheasti tarvinnut opetella kävelemistä, se vain jotenkin tuli itsestään. Sitä ei voi tietenkään oppia, mikä on fyysisesti mahdotonta. Mutta kerta osa ihmisistä tunnistaa sävelet absoluuttisesti, niin se on siis mahdollista ihmisen oppia. Fyysisesti kun ei absoluuttisen sävelkorvan omaavien ihmisten aivoissa tai korvissa ole mitään erilaista kuin pelkästään suhteellisen sävelkorvan omaavien. Useimmat ihmiset treenaavat pelkästään suhteellista sävelkorvaa. Sävelkulun tunnistaminenhan on nimenomaan suhteellisen sävelkorvan tehtäviä.
 
E: En kiistä sitä, etteikö jotkut oppisi sitä lapsena "kuin itsestään" samalla tapaa kuin vaikka puhumista, mutta epäilen vahvasti, etteikö sitä voisi opetella vanhempanakin. En vain usko, että siinä ominaisuudessa on mitään "maagista", niin kuin usein annetaan ymmärtää.

cr4b: Ei munkaan muistaakseni kauheasti tarvinnut opetella kävelemistä, se vain jotenkin tuli itsestään. Sitä ei voi tietenkään oppia, mikä on fyysisesti mahdotonta. Mutta kerta osa ihmisistä tunnistaa sävelet absoluuttisesti, niin se on siis mahdollista ihmisen oppia. Fyysisesti kun ei absoluuttisen sävelkorvan omaavien ihmisten aivoissa tai korvissa ole mitään erilaista kuin pelkästään suhteellisen sävelkorvan omaavien. Useimmat ihmiset treenaavat pelkästään suhteellista sävelkorvaa. Sävelkulun tunnistaminenhan on nimenomaan suhteellisen sävelkorvan tehtäviä.
 
E: En kiistä sitä, etteikö jotkut oppisi sitä lapsena "kuin itsestään" samalla tapaa kuin vaikka puhumista, mutta epäilen vahvasti, etteikö sitä voisi opetella vanhempanakin.
 
Kävellä ei osaa vain yksi kymmenestä tuhannesta.. Aktiivisesta absoluuttisesta sävelkorvasta siis puhuttaessa. Ton lisäyksesi myötä on sanottava, että valtaosa psykologeista sanoo absoluuttisen sävelkorvan oppimiselle optimaalisen herkkyyskauden olevan 6-9 vuotta, toisinsanoen sulle opetetaan se silloin(jos et ole harva ja valittu), tai onnea vaan yritykseen myöhemmällä iällä. Mun mielestäni lähtökohtaisesti tällasissa keskusteluissa toi ääribehavioristinen näkökanta ihmisestä oppijana on typerän yksipuolinen, eikä anna kokonaiskuvaa esimerkiksi ihmisten fysiologisista eroista(voiko joku muka väittää, että kaikilla on samat edellytykset oppia tämä taito?), puhumattakaan kehitysiän kasvuympäristöstä(paskoista optimiympäristöön siirtyminenkään ei takaa oppimista). Lisäksi tällaisen sävelkorvan esiintyvyyttä on tutkittu jopa niin, että musiikkiharrastuksen aloitusikää ja harrastuneisuutta kontrolloidaan tarkasti: siltikin sukujen välillä on selviä eroja, eli syiden on osittain oltava geneettisiä.
 
En tämänkään jälkeen pakota ketään luopumaan mielipiteestään, mutta kaikki eivät voi oppia kaikkea, minä olen tätä mieltä, sori John B. Watson.

Enhän mä sanonutkaan, että kaikki oppisivat kaiken. En kiistä perimän merkitystä asiassa. Mutta uskon että, kuten lähes kaikissa muissakin asioissa, absoluuttisen sävelkorvan oppimisessa ei ole on/off -periaate, vaan siinä on useita eri tasoja. Toiset oppivat sen itsestään näkemättä siihen yhtään vaivaa, toisille se on vaikeampaa, ja useimmat eivät opi sitä koskaan. Mielestäni se, että se voidaan aktiivisesti opettaa joillekin lapsille joilla sitä ei ennestään ole ollut, osoittaa jo jotakin. Jos uskoo, että kaikki on mahdotonta, niin silloin kaikki on mahdotonta. Jos uskoo, että kaikki on mahdollista, niin useampi asia on mahdollista kuin edellisessä tapauksessa.

Tonski:
 
E:
antnis: mä olen aika satavarma, että se on tietoista sävelten vertailua keskenään, sama miten huomaamattomaksi sen on itselleen alintajuntaan treenannut. Oikeasti absoluuttisen sävelkorvan omaavalla jampalla se on mun mielestä aivan meille käsittämättömän spontaania se sävelen tunnistaminen: missä ihan ok rel. sävelkorvan omaava joutuu vähän miettii sitä säveltä, ei absoluuttisen sävelkorvan omaava voisi ikipäivänä kuvitella joutuvansa ajattelemaan noin itsestäänselvää asiaa, pointtiini mukaan lukien, että jälkimmäinen kavereista tunnistaa myös virettä paljon syvällisemmin. En tiedä, olisko silmittömän diletantti vertaus käsitellä tässä jotain matemaatikkoa, joka näkee synestesian avulla jotkin alkuluvut väreinä tai jotain.
 
Niin noin minäkin olen asian ymmärtänyt, ikävä vain, että en pysty asiaa mitenkään itse todentamaan :D

cr4b: Ei munkaan muistaakseni kauheasti tarvinnut opetella kävelemistä, se vain jotenkin tuli itsestään. Sitä ei voi tietenkään oppia, mikä on fyysisesti mahdotonta. Mutta kerta osa ihmisistä tunnistaa sävelet absoluuttisesti, niin se on siis mahdollista ihmisen oppia. Fyysisesti kun ei absoluuttisen sävelkorvan omaavien ihmisten aivoissa tai korvissa ole mitään erilaista kuin pelkästään suhteellisen sävelkorvan omaavien. Useimmat ihmiset treenaavat pelkästään suhteellista sävelkorvaa. Sävelkulun tunnistaminenhan on nimenomaan suhteellisen sävelkorvan tehtäviä.
 
E: En kiistä sitä, etteikö jotkut oppisi sitä lapsena "kuin itsestään" samalla tapaa kuin vaikka puhumista, mutta epäilen vahvasti, etteikö sitä voisi opetella vanhempanakin. En vain usko, että siinä ominaisuudessa on mitään "maagista", niin kuin usein annetaan ymmärtää.
 
On aivoissa muitakin eroja kuin fyysisiä. Tää on taas tätä mutusoopaa johon aikaisemmin viittasin. Mikä siinä asiassa on niin vaikeaa, että erittäin harvoilla ihmisillä on tällainen kyky luonnostaan ja myöhemmin voidaan joissakin tapauksissa EHKÄ saada asiasta jonkinlainen simulaatio aikaiseksi (mutta yleensä no chance). Tulee paha mieli kun uskomalla ei vuoret siirrykkään? Onhan joillakin ihmisillä eriväriset silmätkin, genetiikka on hassu asia.

antnis: On aivoissa muitakin eroja kuin fyysisiä. Tää on taas tätä mutusoopaa johon aikaisemmin viittasin. Mikä siinä asiassa on niin vaikeaa, että erittäin harvoilla ihmisillä on tällainen kyky luonnostaan ja myöhemmin voidaan joissakin tapauksissa EHKÄ saada asiasta jonkinlainen simulaatio aikaiseksi (mutta yleensä no chance). Tulee paha mieli kun uskomalla ei vuoret siirrykkään? Onhan joillakin ihmisillä eriväriset silmätkin, genetiikka on hassu asia.
 
Joo-oh. Sähän se tiedät, koska olet varmasti tutkinutkin asiaa niin paljon. Toistaiseksi ei ole pystytty osoittamaan mitään perintötekijää, joka olisi vastuussa tämän ominaisuuden kehittymisestä. Mielestäni ei siis ole todennäköistä syytä olettaa, että se olisi yksinomaan perinnöllistä. Ei kannata uskoa kaikkia myyttejä ("absoluuttinen sävelkorva on luonnonlahja") kyseenalaistamatta.
 
http://www.sciencedaily.com/releases/2001/02/010222074848.htm
 
Not surprisingly, the adults in her test all performed well on measures of relative pitch and poorly on absolute pitch. But the infants showed exactly the opposite pattern, excelling at absolute pitch but unable to recognize changes in relative pitch.
 
Absolute pitch provides a remarkably detailed tool for this cartography of sound, giving infants the ability to track extremely fine-grained information regarding everything they hear. But people eventually lose absolute pitch, Saffran argues, because it is simply too detailed to be functional in everyday life.
 

 
Takki ->

Keskustelussa mainittiin että aika jolloin absoluuttisen sävelkorvan voi oppia on 6-9 vuotta, mutta on olemassa menetelmä jolla voi lapselle opettaa absoluuttisen sävelkorvan, ja tämän menetelmän mukaan paras ikä on 3-4 vuotta, 5 vuotias on usein jo liian vanha. Tämä menetelmä on Naoyuki ja Ruth Tanedan kehittämä, ja ainakin joskus 80-luvulla (ehkä vielä nykyäänkin) on Saksassa ollut jonkinlaisia musiikkileikkikouluja joissa kyseistä menetelmää sovelletaan, ja väittävät että onnistumisprosentti on 100.
 
Lisäksi on toinenkin, Japanissa kehitetty menetelmä, jota on käytetty tutkimuksissakin, joka myös toimii pienillä lapsilla, ja ilmeisesti Japanissa on nykyään musiikkileikkikouluja joissa menetelmää sovelletaan. Tämä menetelmä on nimeltään Eguchi menetelmä (nimetty muistaakseni keksijänsä mukaan).
 
Myöhemmälläkin iällä on yritetty absoluuttista sävelkorvaa opetella, mutta kukaan ei aikuisena tiettävästi ole koskaan onnistunut, vaikka joissain mainosluonteisissa julkaisuissa toisin väitetäänkin.
 
Absoluuttinen sävelkorva ilmiönä on kategorinen, eli tietyt taajuudet luokitellaan kuuluvaksi samaan kategoriaan, toiset taajuudet toiseen. Hieman samalla tavalla puheen äänteet luokitellaan. Eri kielissä nämä luokitukset eroavat toisistaan. Näistä on olemassa mielenkiintoisia äännekaavioita, joista näkee miten yhden kielen äänteet sijoittuvat toisen kielen kartalle. Joskus yhden kielen kaksi eri äännettä ovatkin toisessa kielessä vain saman äänteen eri vivahteita, jolloin jälkimmäisen kielen puhujien on vaikea erottaa näitä ensimmäisen kielen äänteitä toisistaan. Onko kiinankielisen aikuisiällä täysin mahdotonta oppia erottamaan länsimaiset r ja l?
 
Harvalle tulisi mieleen ajatella että suomea äidinkielenään puhuvalla olisi jokin referenssivokaali (ö) päässä, jonka perusteella hän tunnistaa muut vokaalit. Musiikin yhteydessä näin voi helpommin ajatella, ehkä siksi että useilla ihmisillä ei ole mitään muuta tapaa käsittää säveliä kuin jokin referenssi ja suhteet siihen.

Tommi S.: . Hieman samalla tavalla puheen äänteet luokitellaan. Eri kielissä nämä luokitukset eroavat toisistaan.
 
Tästä on olemassa vauvoillakin tutkimuksia. Viron kielessä on vokaali joka on jossain ö:n ja o:n välissä (esim olut sanan alussa "õlu"), jonka virolaisvauvat tunnistavat mutta suomalaisvauvat ei.

Ammattikoulussa aikanaan oli opiskelukavereina moniakin absolutisteja. Eivät juurikaan osanneet kommentoida asiaa, koska se ominaisuus oli heillä aina ollut ja täysin luonnollinen asia. Yhden kaverin kodissa oli ollut alavireinen piano, ja hän olikin sitten muutaman vuoden iässä joutunut "tarkistamaan" korvansa virityksen; siitä miten se oli tapahtunut, jäi kysymättä.
 
Käytännön musisoinnissa absoluuttisesta korvasta oli ymmärtääkseni enemmän haittaa kuin hyötyä, esim. kuorossa laulaessa sävellajin muuttuessa ja/tai viritystason laskiessa/noustessa joutui oikeasti transponoimaan/nostamaan/laskemaan virettä. Atonaalisessa a cappella -musiikissa ominaisuus nousikin sitten arvoon arvaamattomaan...

Rantsu: Käytännön musisoinnissa absoluuttisesta korvasta oli ymmärtääkseni enemmän haittaa kuin hyötyä, esim. kuorossa laulaessa sävellajin muuttuessa ja/tai viritystason laskiessa/noustessa joutui oikeasti transponoimaan/nostamaan/laskemaan virettä.
 
Meillä lukion joulujuhlaproggiksessa oli acapella-poppoossa mukana yksi absolutisti. Hänen johdollaan sitten reenattiin sävellajin säilyttämistä aika hartaasti. Jos sävellaji rupesi hukkumaan, niin sitten kuunneltiin että missä tämä tyyppi menee. Myös kerran kuoron keikalla kuoronjohtaja unohti antaa lähtöäänen, niin tuli kiire kuulostella mistä tämä tyyppi rupesi laulamaan. En minä usko että absoluuttisesta korvasta olisi yhtään niin paljoa haittaa kun siitä on hyötyä.

Thevisa: Meillä lukion joulujuhlaproggiksessa oli acapella-poppoossa mukana yksi absolutisti. Hänen johdollaan sitten reenattiin sävellajin säilyttämistä aika hartaasti. Jos sävellaji rupesi hukkumaan, niin sitten kuunneltiin että missä tämä tyyppi menee. Myös kerran kuoron keikalla kuoronjohtaja unohti antaa lähtöäänen, niin tuli kiire kuulostella mistä tämä tyyppi rupesi laulamaan.
 
Aikanaan Ammattikoulun kuorossa oli parhaimmillaan ehkä 4 absolutistia 25-30 hengen porukassa, ja silti joskus vire heitti. Oltiin varmaan muut niin epämusikaalisia. :) Jos oli joku pitkä ja vaikka sopraanoille korkea ja raskas biisi, niin etteivät jaksaneet pitää, niin laski väistämättä, ei siinä väliäänen pari absolutistia aina mahtaneet mitään, perässä oli tultava.
 
En minä usko että absoluuttisesta korvasta olisi yhtään niin paljoa haittaa kun siitä on hyötyä.
 
Okei, annetaan siimaa, sanotaan vaikka, että siitä voi olla yhtä paljon haittaa kuin hyötyäkin. Mut suuri kaikinpuolinen musikaalisuushan tuohon absolutismiin tuntuu yleensä liittyvän.

Thevisa: En minä usko --
 
Absoluuttiseen sävelmuistiin liittyvät asiat tuskin ovat riippuvaisia uskosta :)
 
Itse olen juuttunut 438 viritykseen, koska lapsuudenkodissa oli alavireinen piano. Tämä siis siitä huolimatta, että minulla ei uskoakseni ole absoluuttista korvaa. Mitäs siitä uskotte? ;-)
 
MrS

MrShaft: Absoluuttiseen sävelmuistiin liittyvät asiat tuskin ovat riippuvaisia uskosta :)
 
Itse olen juuttunut 438 viritykseen, koska lapsuudenkodissa oli alavireinen piano.
 
Alavireinen? Aikoinaan ihan virallinen viritys.
Kaikki viritykset ovat ihmisen keksimiä ja vain suosituksia joita saa noudattaa tai olla noudattamatta.
Tää 440 on Goebbelsin sanelu, "natsiviritys"

MrShaft: Absoluuttiseen sävelmuistiin liittyvät asiat tuskin ovat riippuvaisia uskosta :)
 
No saa kai sitä nyt tämmöinen pieni ihminen silloin tällöin huonoja termejä käyttää!
 
Mutta kuten edellä aivan helvetin hyvin mainittiin, niin absoluttiiseen sävelkorvaan liittyy yleensä (omissa kokemuksissani poikkeuksetta) niin kovaa musikaalisuutta muutenkin, ettei se kaikkien plussien seassa hirveästi haittaa että vähän joutuu tietoisesti rukkaamaan pään sisäistä viritystään alaspäin meidän vähäisempien muusikoiden kanssa :)
 
Äitini kertoi kuinka hauska oli aina nuorena bileissä pistää yhtä puolisammunutta absolutistia laulamaan eri säveliä. Pianosta kun tarkastettiin, niin aina osui kohdalle, vaikkei tyyppi melkein enää muistanut nimeään.
 
EDIT: Itselläni osuu kaksi kertaa kolmesta C kohdalleen, kun muistelen ukulelen avoimien kielien ääniä. Ei ihan absoluuttista sävelkorvaa, mutta tästä se lähtee :P

baron: Tää 440 on Goebbelsin sanelu, "natsiviritys"
 
Klassisella puolella 442 ja nousussa.

Viljellään nyt tännekin informaatiota absoluuttisen sävelkorvan "salaisuudesta".
 
Ensiksi jokunen fakta:
 
1. Absoluuttinen sävelkorva ei riipu geeneistä, vaan periaatteessa jokainen terve (ei sävelkuollut) ihminen voi sen harjoittaa.
 
2. Sävelien tunnistaminen ei perustu sävelkorkeuteen vaan siihen, miltä sävel kuulostaa. Tämä voi olla vaikea käsittää, koska normaalisti kaikki sävelet kuulostavat samanlaisilta. Absolutisti tunnistaa sävelet kuitenkin aivan samalla periaatteella, kuin kuka tahansa erottaa viulun huilusta.
 
3. Kyseessä ei ole mikään on/off taito, vaan sitä on kaiken tasoista. Sitä voi verrata vaikkapa laskutaitoon toisilta se sujuu luonnostaan, mutta toisilla tökkii. Kuitenkin jokainen normaali ihminen oppii laskemaan hyvin harjoittelun myötä.
 
4. Relatiivikorva ja absoluuttinen sävelkorva ovat kaksi täysin eri asiaa. Ihmisellä voi olla vain toinen tai sitten molemmat. Kaikki ongelmat joiden sanotaan johtuvan siitä, että omaa absoluuttisen sävelkorvan (esim. transpunointiongelmat), johtuvat puutteellisesta relatiivikorvasta.
 
5. Taidon oppimisen kannalta iällä ei ole oleellista merkitystä. Kuitenkin pienet lapset ovat siitä erityisessä asemassa, että he yleensä kuulevat nämä "värit", jolloin heidän ei tarvitse ensin opetella kuuntelemaan niitä.
 
Oletko skeptikko? Epäilyttääkö? Ei haittaa! Voit kuitenkin todentaa asian ihan itse käytännössä.
 
Ota oma soittimesi (jonka äänen väriin olet tottunut) ja soita sillä erikseen Eb ja F#. Vertaile näitä kahta säveltä. Kuuntele miltä ne kuulostavat. Huomaatko niissä mitään eroa(muuta kuin äänenkorkeus)? Onko F#:ssa sellaista terävämpää/pistävämpää ääntä ja Eb:ssä taas pehmeämpää/miedompaa ääntä? Yleensä nämä erot huomaa parhaiten siltä oktaavialueelta, josta soitetaan useimmiten melodiaääniä (korva on tottunut kuuntelemaan niitä).
 
Suuri osa ihmisistä huomaa eron heti, ja loput pienen kuuntelemisen jälkeen. Erot ovat luonnollisesti hyvin pieniä muutenhan jokaisella olisi absoluuttinen sävelkorva. Erot kuitenkin selventyvät harjoittelun myötä. Muista myös, ettet rasita korvaasi liikaa. Jos et viiden minuutin kuuntelun jälkeen huomaa eroa, yritä seuraavana päivänä uudelleen. Älä yritä kuulla sävelissä eroja, vaan ainoastaan kuuntelet niitä.
 
Tarkoitus ei ole mainostaa mitään tuotetta, mutta yksi varmasti toimivan menetelmän kehittäjä on David Lucas Burge. Muitakin toimivia menetelmiä lienee, mutta pyrkisin karttamaan niitä, joita mainostetaan tyyliin "Opi absoluuttinen sävelkorva muutamassa viikossa". Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään simsala bim -juttu.
 
Itse olen harjoittanut absoluuttista sävelkorvaa muutaman kuukauden ja ero lähtötilanteeseen on kuin yöllä ja päivällä.
 
Vastaan mielelläni mahdollisiin kysymyksiin.

Mäkin olen tehnyt pari kuukautta tuolta löytyviä harjoituksia:
http://www.prolobe.com/
 
Osaan 8 nuottia siten, että tunnistan ne koska vaan, vaikka heti aamulla herättyäni ilman referenssiääntä oikein (lähes 100% tarkkuus). Kyseessä ei tosiaan ole mikään muistikikka, vaan nuotit kuulostavat selkeästi erilaisilta, ja tunnistan ne täysin automaattisesti. Kahden ja kolmen nuotin soinnut ovat vähän vaikeampia, mutta ne menevät tällä hetkellä 80% tarkkuudella. Lähtötasoni oli siis pari kuukautta sitten se, etten kuullut nuoteissa mitään eroa toisiinsa nähden.
 
Eipä tämä vielä mitään absoluuttista sävelkorvaa ole, mutta mielestäni nämäkin tulokset riittävät osoittamaan, että sen todellakin voi oppia. Eilenkin katselin jotain sarjaa, ja taustamusiikissa oli muutama pidempi nuotti, jotka pomppasivat suoraan esiin ja tunnistin ne, vaikka en aktiivisesti yrittänyt kuunnella niitä.