Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Niin no, monien mielestä tätä legendaarista "ulossoittamista" ei oikeastaan ole olemassakaan, jos tutkii harmoniaa vähänkään syvällisemmin...
 
Voin sulle lyödä kuultavaksi aika monta valtavirran substituutiota, joista useimmat meistä ei kyllä niistä kuule että minkälainen korvaus on kyseessä. :D Herra Dave Liebman on arvostettu juu, mutta mä olen kyllä lakannut uskomasta sen chromatic approach -homman teoreettiseen juoneen.
Liebinkin soittoa kuuntelemalla huomaat kyllä että "lähellä ollaan ja nyt purkaudutaan", mutta en usko että sillä kohtaa on väliä mikä se korvaussointu tarkkaan ottaen on.
 
Eli, uskon että sen energian hallitseminen on tärkeämpää. Että kuulet, että "tuohon suuntaan sen linjan on nyt mentävä". Seurauksena on, että luultavasti soitat jotain joka on mielekästä myös sijaisharmoniana, mutta se analyysi sinänsä (että siitä usein syntyy jokin substituutio) ovat täysin sivuasioita ja johdannaisia siitä kuulonvaraisesti mielekkäästä ratkaisusta.
 
Myönnän silti, että harjoittelen itsekin erilaisia harkittuja sijaisharmonioita toisinaan, mutta toisaalta harjoittelen myös kuulonvaraista "ulossoittoa"... Eli että on sille "ulossoittamisellekin" paikkansa.
 
MrS

- - M.Breckerin tyylin diggailu. - - Mutta minkälaisiin juttuihin vaikka noissa sooloissa voisi kiinnittää huomiota ? Erityisesti niiltä osin, jotka ei kuulu diatonisiin tai perus-do-re-mi-säveliin ;)
 
Tsekkaapa Sibelius-Akatemian kirjastosta pro gradut. (Netistä pitäisi löytyä kirjaston hakupalvelu.) Voisin vaikka vannoa, että olen siellä nähnyt jonkun analysoineen gradussaan Breckerin sooloja, mutten muista kuka. Sieltähän se selviää koko homma.
 
Noin muuten, sitä saksovoonin sijaissormitushommaahan se Mikko-vainaan pilitys hyvin pitkällekin oli....
 
MrS

Niin no, monien mielestä tätä legendaarista "ulossoittamista" ei oikeastaan ole olemassakaan, jos tutkii harmoniaa vähänkään syvällisemmin...
 
Levine esittää kirjassaan Jazz Theory Book aika montakin nuottiesimerkkiä ulossoittamisesta.
Hänen mukaansa (ja varmaan monen muunkin) mielestä idis on inside-outside-inside ja sitten perustelee miksi ulossoittaminen missäkin tapauksessa kuulostaa hyvältä mutta perustelu ei ole harmonian "laajentaminen" vaan korvan "hämääminen"
Mielestäni oleellisin kommentti ulossoitosta on: "Don't be tentative. Play it with authority, or it may sound wrong!"

Tsekkaapa Sibelius-Akatemian kirjastosta pro gradut. Tai Joonatan Rautio.

Voisin vaikka vannoa, että olen siellä nähnyt jonkun analysoineen gradussaan Breckerin sooloja, mutten muista kuka. Sieltähän se selviää koko homma.
 
Hakukoneella löytyi tämä:
http://ethesis.siba.fi/ethesis/showrecord.php?ID=171384
 
Tekijät:_Poutiainen, Ari.
Nimeke:_Brecker and Patterns : : an analysis of Michael Brecker's melodic and instrumental devices /Ari Poutiainen.
Julkaistu:_Helsinki : : Sibelius-Akatemia,, 1999.
Ulkoasu:_47, 4 s. : : nuott.
Kohdehenkilö:_Brecker, Michael.
Asiasanat:_jazz - improvisointi
sävelasteikot - jazz
Huomautus:_Tutkielma.
Opinnäyte:_Lopputyö :, Sibelius-Akatemia, Sävellyksen ja musiikinteorian osasto,, 1999.

JoeQPublic: - dimiskaalat. Mihin ja miten ? puoli-koko-puoli asteikkoa tulee käytettyä dominantti- ja alt-sointujen päälle.
 
mitä käytätte 7b5- soinnun kanssa ? overtone, soinnun arpeggio, wholetone.
 
"kvarttijutut" ?? kvarttiharmonia?

Sainpas aika päräyttävän vinkin otettuani ensimmäisen soittotunnin aikoihin. Melkein noloa, kun täällä on tullut kelailtua näitä out-juttuja, skaaloja jne. Ihan perus septimi-terssi jännitys-purku, johon suhtauduin joo-joo-asenteella oppilaitosaikoina, toimii korvan treenauksessa uskomattoman hyvin, kun siihen vaan malttaa keskittyä. Päässyt vaan tollainen hevosen kokoinen juttu unohtumaan.
 
Vaikka tosiaan on koittanut aika paljon kelailla asioita mm. skaalojen, kakkosvitosfraasien ja 5-sointuarpeggioiden kautta, niin aina on hyvä palata tähän:
 
Koittaa vaan vaikka "laulaa" bussissa huom. mielessään jonkun biisin sointujen terssilinjaa, niin rupeaa se tonaliteetti aukeamaan ja korva tottumaan. Siihen sitten sekoittelee muunnettuja ääniä dominanttisointuihin, niin vot, eikä ole skaalallakaan enää _niin_ suurta väliä, vaikka skaalassahan ne sävelet uppoavat hyvänä pakettina sormiin...
 
Jotta takaisin peruskouluun ja kuuntelemaan sointujen terssejä vähän hartaammin. Huoh. Koko länsimainen musiikki ja itämainenkin kun tuppaa tuolle kuitenkin rakentumaan...

JoeQPublic: Ihan perus septimi-terssi jännitys-purku ... kun siihen vaan malttaa keskittyä.
 
No niin. nyt kun tota on tullu taas veivattua tota 7-3 muskariosastoa ja etsittyä lisäksi hyviä muunnettuja dominanttiääniä, niin alkaa tulla jotain järkeä "vieraitten sävellajien" harhautuksiinkin. Eikä tarvii vielä mennä edes Breckeriin. Ihan vaikka Rollinsin Tenor Madnessissa mua askarrutti pitkään, miksi toi yksi choruksen lopetus-II-V kuulosti niin hyvältä, ja missä hemmetin sävellajissa siinä mennään, kun vuosi on kuitenkin vaan -59 tms. Sehän on Bb-biisi, ja äijä saa dominantin F7:n päälle hetkeksi ihan selkeän fiiliksen Db-duurista, jossa on kuitenkin b6 ja b7. Sehän käyttelee siinä vaan tosiaan F7:n valikoituja ääniä ja lisäsäveliä. Ja tulos on hieno.
 
Eli ilmeisesti yksi mun korvaan hyvä out-juttu on IIIb-äänen päälle rakennettava duuritonaliteetti, jossa myös mollisävyjä. Jostain sain vinkin myös III-äänen duuri-maj-sävyisestä jutusta. Näitähän varmaan löytyy. Pienen ihmisen ilo oivaltaa. Ja pitää noita viitteitäkin lueskella, 'tokset!

Nosto!
 
Ootteko noita Barry Harrisin videoita kyyläilleet?
 
https://www.youtube.com/watch?v=-jO-sIrjTqg

Nopea tyhmä helppo kysymys. Onko alt skaala sama kuin altered?

heviäijä: Nopea tyhmä helppo kysymys. Onko alt skaala sama kuin altered?
 
On. Jos haluat puhua suomea niin Backlundin mukaan se on muunneasteikko.
 
Raukkis helppo tapa muodostaa se on nostaa duuriasteikon perussäveltä puolisävelaskel ja voilà: Siinä on alt-asteikko eli H-duuriasteikosta H C:ksi ja siinä on C-alt-asteikko.

Sielu.
 
_____

On hyvä verrata kappaleen sointuja suhteessa kappaleen sävellajiin ja muodostaa siten sointuäänten pohjalta lähimmät asteikot. Peruskadensseihin tuo ajattelu ei välttämättä päde, mutta stankuista löytyy usein tilanteita, joissa lähimmät asteikot voivat olla mielenkiintoisia ja harjoittelua vaativia.

Nostellaanpa.
 
Aloittaja mainitsi muunneasteikon ensimmäisen ja toisen sävelen dominanttisoinnun päälle. C-duurissa kuulemman Ab ja Bb, mutta wikipedian mukaan nuo ovat kaksi viimeistä säveltä C:ssä
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Altered_scale
 
EDIT: Nyt tajusin, että eikös homma muutu silloin, kun perusäveltä nostetaan puolikkaan, tai jotain sellaista tuossa yllä selitettiin.

heviäijä: Nostellaanpa.
 
Aloittaja mainitsi muunneasteikon ensimmäisen ja toisen sävelen dominanttisoinnun päälle. C-duurissa kuulemman Ab ja Bb, mutta wikipedian mukaan nuo ovat kaksi viimeistä säveltä C:ssä
 
https://en.wikipedia.org/wiki/Altered_scale
 
EDIT: Nyt tajusin, että eikös homma muutu silloin, kun perusäveltä nostetaan puolikkaan, tai jotain sellaista tuossa yllä selitettiin.
 
Aloittaja puhui C-duurin dominantista eli G7:sta. Asteikokin on siis G-alt eikä C-alt, joka olisi F-duurin dominantti.

TheGore: Aloittaja puhui C-duurin dominantista eli G7:sta. Asteikokin on siis G-alt eikä C-alt, joka olisi F-duurin dominantti.
 
Okei, hyvä tietää kiitoksia. Ensi kerran luetaan tarkemmin.

Tästä tulikin mieleen, että mitä järkeä on osata teoriaa, jos ei osaa soittaa :P Eli käytännön osaaminen puuttuu. Mietin nyt siis omalla kohdallani tätä ja saksofonin kannalta. Tärkeintä kai olis siinä osata eka kaikki perus sävellajit (duurit ja mollit), jotta voi hypätä jonkun bändin mukaan soittamaan perussettiä.

Jeesbox-: Tästä tulikin mieleen, että mitä järkeä on osata teoriaa, jos ei osaa soittaa :P Eli käytännön osaaminen puuttuu. Mietin nyt siis omalla kohdallani tätä ja saksofonin kannalta. Tärkeintä kai olis siinä osata eka kaikki perus sävellajit (duurit ja mollit), jotta voi hypätä jonkun bändin mukaan soittamaan perussettiä.
 
Itse ainakin opettelen teoriaa omaksi ilokseni ja ymmärtääkseni paremmin musiikikia kokonaisuudessaan sen historiaa ja vaikutteita sekä saaden "oivalluksia" kuunnellessani ja analysoidessani muiden musiikkia.

Mulla on käytössä Lydian chromatic consept. Näppärä ja looginen.

Nosto.
 
Tarvisin jotain käytännöllisiä kiinteitä opuksia tai sivustoja missä improvisoinnin perustyökalut käyvät ilmi. Hal Crookin How to Improvise on hieno, mutta liian "juurta jaksain", Bergonzit ovat kans kaikessa mahtavuudessaan liian systemaattisia ja eivät myöskään sisällä yhtään kuunteluesimerkkiä artistien levyiltä (???). Jerry Cokereita joskus selasin, mutta siitä on aikaa.
 
Semmoista missä käy ilmi sointuvaihdosten merkkailu, linjanmuodostus, kakkosvitoset, side skippingit, superimpositiot, rytminen variointi, blokkisoinnut, the whole shebang. Mieluiten kiinteästi ja selkeästi ilmaistuna. Helposti apuoppaat keskittyvät patterneihin ja moodeihin, mitkä eivät minua juuri nyt kiinnosta.