Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tämä on henkilökohtaisesti ensimmäinen sävellykseni, joten tukeudun teorioon malko paljon. Näin vältän virheet, ja saan "helpommin hyvön kuuloista". Myöhemmin kokemuksen karttuessa koetan uusia metodeja.

Selailin Tohtori Toonikan läpi ja siinä oli ihan hyvin perusjutut paketissa. Millähän opuksella kannattaisi lähteä tietoja laajentamaan? Enemmän kiinnostaisi tietää soinnutuksesta ja harmoniasta ja kaikesta mikä nyt oleellisesti liittyisi säveltämiseen.

Selailin Tohtori Toonikan läpi ja siinä oli ihan hyvin perusjutut paketissa. Millähän opuksella kannattaisi lähteä tietoja laajentamaan? Enemmän kiinnostaisi tietää soinnutuksesta ja harmoniasta ja kaikesta mikä nyt oleellisesti liittyisi säveltämiseen.
 
Millainen musa sua kiinnostaa? Kirjat on yleisesti ottaen jakaanutunut hieman tyylien mukaan. Jatsille omansa, nk. modernille taidemusalle omansa.

Millainen musa sua kiinnostaa? Kirjat on yleisesti ottaen jakaanutunut hieman tyylien mukaan. Jatsille omansa, nk. modernille taidemusalle omansa.
 
Mitenhän näin progen kun minun pitäs lukea jos toonika on selkeä.:) Suomeksi siis tai englanniksi. ps ei kiitos käsin piirettyjä nuotteja hahmotus häiriöisenä tuskaa lukea niitä.

Millainen musa sua kiinnostaa? Kirjat on yleisesti ottaen jakaanutunut hieman tyylien mukaan. Jatsille omansa, nk. modernille taidemusalle omansa.
 
Vedän fingerstyleä kitaralla eli säveltäsin kitaralle jotain pop musiikkiin verrattavaa. Jatsi ja klassinenkin kiinnostaa mutta oletan että niihin liittyvä teoria on niin vaikeaa ja aikaa vievää ettei siihen taida aika riittää. Kirjan kieli voi olla suomea tai englantia ihan sama kunhan se olisi kohtuullisesti saatavissa kirjastosta tai kaupasta. Nuotteja en lue muuta kun hyvin hyvin (hyvin) hitaasti eli se ehkä vähän rajottaa mutta hyvin sain asioita irti Toonikastakin.

Hyvin paljon keskittymistä ja luovaa toimintaa niin homma lähtee luistamaan.

Hyvin paljon keskittymistä ja luovaa toimintaa niin homma lähtee luistamaan.
 
Ai mitä kun oikeen keskittyy niin teoriaa rupeaa itsestään imeytymään päähän vai? jännää... Perus sävellajin soinnuillakin pystyy tekemään paljon hyvää musaa mutta mua ainakin kiinnostaisi tietää paljon emmänkin. Esim. sointujen lainaaminen toisesta sävellajista, modulaatiot...kaikkea tätä.

Ai mitä kun oikeen keskittyy niin teoriaa rupeaa itsestään imeytymään päähän vai? jännää... Perus sävellajin soinnuillakin pystyy tekemään paljon hyvää musaa mutta mua ainakin kiinnostaisi tietää paljon emmänkin. Esim. sointujen lainaaminen toisesta sävellajista, modulaatiot...kaikkea tätä.
 
Kyllä, teoria imeytyy aivoihin hyvässä keskittymisessä kovemmin päähän. Omaa kokemusta löytyy.

Vedän fingerstyleä kitaralla eli säveltäsin kitaralle jotain pop musiikkiin verrattavaa. Jatsi ja klassinenkin kiinnostaa mutta oletan että niihin liittyvä teoria on niin vaikeaa ja aikaa vievää ettei siihen taida aika riittää. Kirjan kieli voi olla suomea tai englantia ihan sama kunhan se olisi kohtuullisesti saatavissa kirjastosta tai kaupasta. Nuotteja en lue muuta kun hyvin hyvin (hyvin) hitaasti eli se ehkä vähän rajottaa mutta hyvin sain asioita irti Toonikastakin.
 
Ookoo. Minä en valitettavasti tiedä yhtään kirjaa joka suoraan vastaisi tarpeeseesi. Oli kirja mikä hyvänsä, se todennäköisesti sisältää nuotteja joten tässä vaiheessa mä voisin kuvitella että pari juttua edistäis sun asiaa:
 
1) Tee transkriptioita biiseistä jotka sulle kolisee. Eli kirjoita biisejä nuoteiksi, samalla opit nuottikirjoitusta/lukemista ja tulet tutkineesi sellaista musaa mikä sut sytyttää.
 
2) Hanki äänite ja nuotit/partituuri sellaisista biiseistä jotka sulle kolisee, ja tutki sieltä erityisesti sellaiset paikat mitkä on susta kiinnostavimpia. Pelkkä äänite tai pelkkä nuotti ei riitä, pitää olla molemmat että saat tästä kunnolla irti.
 
3) Soinnutus on tosi iso ja työläs aihe. Nyt en muista mikä sen ruotsalaisen kirjan nimi oli joka käsitteli soinnutusta, mutta olen kuullut siitä hyviä arvioita. Muistaisko kukaan muu täällä? Max Tabellin Jazzmusiikin harmonia vois olla yksi hyvä kirja, koska luulisin että jos pitää yksi reitti valita niin jazzmusan harmoniaa tutkimalla opit soinnuttamisesta paljon. En sano että muut reitit olis sen huonompia, vaan mun oma mielipide.

3) Soinnutus on tosi iso ja työläs aihe. Nyt en muista mikä sen ruotsalaisen kirjan nimi oli joka käsitteli soinnutusta, mutta olen kuullut siitä hyviä arvioita. Muistaisko kukaan muu täällä? Max Tabellin Jazzmusiikin harmonia vois olla yksi hyvä kirja, koska luulisin että jos pitää yksi reitti valita niin jazzmusan harmoniaa tutkimalla opit soinnuttamisesta paljon. En sano että muut reitit olis sen huonompia, vaan mun oma mielipide.
 
Mä olen kokenut nuo jazzharmonian kirjat hankaliksi koska niissä on lähtökohtana jo että kaikki lähtee nelisoinnuista. Itse olen tykännyt ruotsalaisen Sten Ingelfin teoksista, joista yksinkertaisempi on nimeltään "Praktisk harmonilära och ackordspel -visharmonik". Se käy aika kattavasti läpi miten laulelma- ja tanssimusiikki harmonisoidaan. Samalla selviää millaiset sointukulut käytännössä toimivat. Sitten Ingelfiltä löytyy tähän "itsenäinen jatko-osa" "Jazz & Popharmonik", tosin minusta pop-musiikissa pärjää pitkälle jo tuon ensimmäisen kirjan tiedoilla. Mutta tämä Ingelfin jazzkirjakin vaikuttaa Tabellia selkeämmältä ja maanläheisemmältä. Ingelf ei yritä sanoa kaikkea heti ja samantien, eikä ehkä mene niin pitkälle. Itseopiskelijan kannalta sanoisin että parempi niin.
 
En tiedä onko nämä niitä ruotsalaisia kirjoja joihin viittaat, mutta luulisin että muutkin ovat näitä nähneet kun niitä on Fazerilla/F-musiikissa joskus ennen pyörinyt.
 
Tuo kieli voi jollekin olla este, tietysti. Toisaalta ne vaikeimmat sanat tässä tapauksessa ovat samoja suomenkielisessäkin tekstissä.

Hyviä neuvoja Dominantilta. Näitä asioita pitäisi tehdä varmaan jokaisen joka haluaa musiikissa kehittyä. Sitä harrastan nykyäänkin että kun opettelen biisiä niin yritän ns. tajutan mitä soitan eli mietin mihin juttuihin kappaleessa käytetyt sointuvaihdokset ja muut perustuu. Toistaiseksi ajattelin kuitenkin pysyä linjassani enkä lähde opettelemaan "lukemaan musiikkia" koska en sitä niin tarpeelliseksi nää. Kaikissa kirjoissa varmaan on nuotteja mutta eiköhän sieltä välistä jotain saa riivittyä.
 
Toi ruotsin kielin on ainakin mulle ongelma että jos jollekin tulee kirjoja mieleen suomeksi tai englanniksi niin ilmotelkaa. Aihealue ainakin kuulosti aika passelilta näissä mainituissa kirjoissa. Varmaan painelen kirjastoon ja koitan löytää sieltä jotain sopivaa.

Joo, just noita Ingelfin kirjoja tarkoitin. Hyvää settiä musta!

Olettakaamme siis, että aloitteleva säveltäjä ei aloita sinfonian teosta, vaan mahdollisimman yksinkertaisesta populaarimusiikista.
 
Jos "populaarimusiikilla" tarkoitetaan popin/rockin säveltämistä, niin voinen kertoa omia epä-teoriapainotteisia näkemyksiäni taidemusiikkikeskustelun vastapainoksi.
 
Minun tapauksessani säveltäminen on aika intuititiivista ja tietyllä tavalla sattuman sanelemaa - ja ehkä osittain siksi kerta toisensa jälkeen mielenkiintoista ja palkitsevaa. Se ei oikeastan koskaan maistu puulta. Hyräilen ja rämpytän skebaa - sen enempää mitään tietoisesti miettimättä. Joskus vaan tyrkkään sormet johonkin sattumanvaraiseen kohtaan otelaudalla, ja katson mihin homma vie mennessään. Musiikin teorian ajattelulle ei ole säveltämisvaiheessa koskaan ollut tarvetta. Tietoinen ajatteluprosessi alkaa oikeastaan vasta sovitus- ja sanoitusvaiheessa ja biisin rakennetta hioessa. Kuulun aika pitkälti siihen koulukuntaan, jonka mielestä yksi hyvän pop-sävellyksen merkki on se, että se syntyy suht nopeassa tahdissa ilman sen suurempia kipuja ja vääntelyitä ja kääntelyitä - väkinäisyys ja liiallinen laskelmointi kun tuppaa kuulumaan helposti läpi.
 
Eli ehkä hyvä lähtökohta olisi vaan saada sellainen luova fiilis tai "flow" päälle - enkä nyt tarkoita mitään myyttistä Inspiraatiota, joka edellyttää elämän pahinta krapulaa tai sydämen veresihalle repivää eroa. Inspiraation puutetta itkevät ovat kokemukseni mukaan (yllätys yllätys) usein myös niitä vähiten tuotteliaita. Ja koska tekemällä oppii ja kehittyy, kannattaa mieluummin tehdä kuin olla tekevinään. Taidemusiikin säveltämisestä minulla ei ole minkäänlaista kokemusta eikä asiantuntemusta (ja ylipäätään teoreettinen lukeneisuuteni on erittäin rajallinen), mutta voisin kuvitella, että sellainen intuitiivinen luova fiilis on siinäkin hyvä lähtöpiste.

Juu, inspis tulee tekemisen lomassa.

Juu, inspis tulee tekemisen lomassa.
 
Allekirjoitan!
 
Pitää vain alkaa tehdä.
Esim, jos on valmis teksti edessä ja se puhuttelee, niin ei muuta kuin koneen tai soittimen ääreen ja sille sävelkaapua sekä sovitusta väsäämään. Näin minä ten. :)

Itellä on ongelmana on biisin rakenne. Viimeissimmän "biisini" rakenne tämä: ABCDEFEFGA. Eli ne on melkein kaikki kertakäyttö riffejä joista hyppään seuraavaan. Mikä neuvoksi?

Itellä on ongelmana on biisin rakenne. Viimeissimmän "biisini" rakenne tämä: ABCDEFEFGA. Eli ne on melkein kaikki kertakäyttö riffejä joista hyppään seuraavaan. Mikä neuvoksi?
 
Ei se mitään jos kuulostaa hyvältä se on tärkeintä eikä se meneekö teorioiden mukaan.

Ei se mitään jos kuulostaa hyvältä se on tärkeintä eikä se meneekö teorioiden mukaan.
 
Just näin. Usein rakenne tulee kivuttomasti "lennossa" samalla kun soittelee, mutta silloinkin kun pitää miettiä rakennetta, yritän mennä mahd. paljon fiilispohjalta. Eli soittelen biisiä ja siinä samalla sitten jotenkin aistii (paremman termin puutteessa), että tähän pitäis nyt tulla sitä ja tätä. Joskus kaavaa on toki kiva rikkoa tarkoituksella ja tietoisesti, mutta kuten todettua, tärkeintä että kuulostaa hyvältä omasta mielestä.

Kyllähän piisissä pitää olla joku "jippo" että se jää mieleen ja yksi mahdollinen on yllättävä rakenne tavanomaisen sijasta.

Kyllähän piisissä pitää olla joku "jippo" että se jää mieleen ja yksi mahdollinen on yllättävä rakenne tavanomaisen sijasta.
 
Tarttui kirjastosta tämmönen opus kuin Dave Stewart - Inside The Music. Siinä käsitelty juuri näitä jippoja sekä soinnutusta yleensä. Loistava kirja kaikille musiikin tekemisestä kiinnostuneille, voin suositella. Todella yleistajuinen eikä nuotteja ole nimeksikään. Lisäksi kirjoitus tyyli on omaperäinen ja humoristinen.