Vastaan vanhaan aiheeseen, koska muutkin vaikuttavat tekevän niin :).
Napolilainen (seksti)sointu on käytännöllinen, kun pitää ilmaista suurta tuskaa tai valitusta. Kyseessähän on mollin subdominanttisointu, jossa kvintin tilalla on pieni seksti (alunperin sekstipidätys). Eli niinkuin te merkitsisitte, C-duurissa C - Db/F - G - C. G-duurin voi myös korvata kuusneljä-pidätyksellä (C/G - G). Jatkuvaan käyttöön sointu ei kuitenkaan sovi.
Ahdistavaa tunnelmaa luo tietynlainen laskeva sointukulku kromaattisesti nousevan basson päällä. Sellaista sointukulkua voi periaatteessa jatkaa miten kauan kuin haluaa, eikä siitä tahdo päästä millään irti. Se tarjoaa myös modulaatioreittejä. Sointujen päälle saa myös tehtyä lähes atonaalisen melodian.
EDIT: Kyseinen sekvenssi on seuraava rakenteeltaan: mollikvarttisekstisointu, dominanttiseptimisointu, vähennetty septimisointu elikkäs dimi kromaattisesti nousevan basson yllä.
Esimerkki: C#dim - Gm/D - Eb7 - Edim - Bbm/F - Gb7 - C#dim/G - C#m/G# - A7 - A#dim - Em/H - C7 - C#dim ja niin edelleen. |
sakvaka
