Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tietenkin oikeassa keikkatilanteessa soitetaan just sitä mitä mieleen tulee ja mä ainaskin soitan sekä tarkoituksella että vahingossa "väärin", mutta se poista sitä, että teoreettisesti voisi pohdiskella, mikä mihinkin tilanteeseen voisi olla oikein.
 
Joo joo, mutta mua huvittaa nämä teoriapohdinnat kaiken kaikkiaan. Soitetaan vaan.
Umpisuolen leikkaukseen jos jotain tarvitaan alavatsan peitetteitäni avaamaan; ja jos se vain teoriassa hallitaan, en mene leikkaukseen ollenkaan. Omaiset luo viimekatseen läheiseensä noin kuolevaan, viimeinkin muisti meni, tuskin tavataan.

Joo joo, mutta mua huvittaa nämä teoriapohdinnat kaiken kaikkiaan. Soitetaan vaan.
 
Musta nää teoriapohdinnat on oikeesti kivaa! Ei ne häiritse konkreettista soittotilannetta, ei niitä silloin ehdi miettiä.

Musta nää teoriapohdinnat on oikeesti kivaa! Ei ne häiritse konkreettista soittotilannetta, ei niitä silloin ehdi miettiä.
 
Niin, mutta pilkkaajien aitiot ovat aina täynnä osaajia, siksipä minäkin kainostelen täällä, kun muuhun en pysty. Itsetunto silti kohillaan. :)

Niin, mutta pilkkaajien aitiot ovat aina täynnä osaajia, siksipä minäkin kainostelen täällä, kun muuhun en pysty. Itsetunto silti kohillaan. :)
 
??????
Kyllähän korva sanoo mikä kuulostaa hyvältä. Teoreettisesti voi analysoida mitä asteikkoa käyttänyt ja mitä hajasäveliä siihen lisännyt.
 
Edit: Tää nyt menee off-topikiksi niin kuin mun kohdalla aina, mutta ei oo ainoastaan tärkeää mitä säveliä soittaa vaan lisäksi fraseeraus tai klasaripuolella agogiikka.

??????
Kyllähän korva sanoo mikä kuulostaa hyvältä. Teoreettisesti voi analysoida mitä asteikkoa käyttänyt ja mitä hajasäveliä siihen lisännyt.
 
Näin! Korva on aivan eri asia kuin kurva. ;)

Jos jonkun viisaan kirjoittama jatsin alkeiskirja tarjoaa mahdollisuutta että Watermelon Manissä käytetään kolmea miksolyydista asteikkoa niin miksei mun löytämään primitiiviseen rokkipiisiin "Hanky Panky" sopisi sama idis?
 
Varmasti sopii. Ei näissä analyyseissä yhtä totuutta aina ole - ja vielä vähemmän, jos miettii sitä melodian tai soolon rakentamisen kautta, jolloin soittaja vetää just sellaista melodiaa, joka sopii sillä hetkellä tavoiteltavaan fiilikseen. Kolmella miksolyydisellä asteikolla saa sitäpaitsi enemmän "oikeaoppisia" säveliä kuin pelkällä G-bluesskaalalla - mutta - myös lopputulos kuulostaa varmasti jatsahtavammalta kuin perinteisemmässä blues-vaihtoehdossa. Täysin makuasia kumpi on missäkin yhteydessä sopivampi.
 
Yritin omassa kirjoituksessani rinnastaa niitä moodeja sävellajeihin, jolloin useamman soinnun yli melodia viipyisi pääasiassa jonkun sävelkokoelman piirissä ja tuo sävelkokoelma määrittäisi sillä hetkellä vallitsevan sävelasteikon/sävellajin/moodin. Harmonisesti monimutkaisia biisejä analysoitaessa voi hyvin tulla useampia vaihtoehtoisia sävellajin määrityksiä ja siitä valinnasta voidaan sitten järjestää akateeminen väittely.
 
Piiskan kirjoituksen pohjalta jäi johtopäätös, että yksittäistä biisiä voi analysoida monien eri teoriakoulukuntien näkövinkkelistä mutta koska kukin teoria nojaa jonkun musiikkikultturin perinteeseen, löytyy biisejä joita ei yhdellä teorialla voi puhki analysoida (onneksi). Blues-asteikon toinen sävel on hyvä esimerkki: laulaja laulaa sen usein jostain perinteisen duuri- ja molliterssin väliltä, mikä on hankalaa ilmaista perinteisellä nuottikirjoituksella ja hankalaa soittaa koskettimilla ilman pitch bendiä.
 
Komppaan Baronia vahvasti tässä teoriakeskustelussa. Jokainen meistä oppii omalla tavallaan ja ainakin minua helpottaa, kun ymmärrän miksi jotkut asiat toimivat niinkuin ne toimivat. Ihan saman kielten opiskelussa. Kielioppi on tylsää ilman suoraa yhteyttä käytäntöön, mutta minä opin vieraat kielet paremmin kun käytännön rinnalla opiskelee kielioppia. Ei sitä teoriaa ehdi miettiä sen enempää soittaessa kun vierasta kieltä puhuessakaan, mutta treenatessa ja uusia ideoita kehiteltäessä on siitä minulle apua.
 
Olen todella iloinen siitä, että täällä on sellaisia osaavia kirjoittajia, jotka viitsivät käyttää omaa aikaansa oppimattomampien opastamiseen.

Joo joo, mutta mua huvittaa nämä teoriapohdinnat kaiken kaikkiaan. Soitetaan vaan.
Umpisuolen leikkaukseen jos jotain tarvitaan alavatsan peitetteitäni avaamaan; ja jos se vain teoriassa hallitaan, en mene leikkaukseen ollenkaan. Omaiset luo viimekatseen läheiseensä noin kuolevaan, viimeinkin muisti meni, tuskin tavataan.
 
Siihen aikaan kun lääketieteen teoriaa ei vielä ollut käytettävissä, opittiin asiat todella käytännössä ja kunkin nuoren tohtorinalun potilaat olivat todistamassa tätä oppimisprosessia. Onneksi nykyaikana se nuori, vasta äskettäin erikoistunut kirurgi, joka lähestyy alavatsaasi veitsi kourassa, on saanut sen teoreettisen koulutuksen ja tietää mitä on edessä. Jos se umpisuoli on pahasti tulehtunut, niin et ehdi tuskiltasi sairaalahenkilökunnan ansioluetteloja selata.
 
Jos muut ovat jo keksineet miten homman saa toimimaan, niin miksei sitä oppia yrittäisi hyödyntää?

Kuinka moodit menee mollisävellajeissa? Onko se sama systeemi? Esim:jos on semmonen kierto kuin am/dm/E7/am/E7:/, niin mitä moodia voisi soveltaa? Kiitos vastanneille!

Kuinka moodit menee mollisävellajeissa? Onko se sama systeemi? Esim:jos on semmonen kierto kuin am/dm/E7/am/E7:/, niin mitä moodia voisi soveltaa? Kiitos vastanneille!
 
Minä sanoisin että A-harmonisen mollin moodeja
 
ja dominanttiin dimiä

Minä sanoisin että A-harmonisen mollin moodeja
 
ja dominanttiin dimiä
 
A-doorinen vois käydä Am soinnulle ja E7:lle E-harmonisen mollin viides, jota mä oon tottunut sanomaan fryygiseksi dominantiksi, mutta tällä palstalla sitä nimeä ei saa käyttää, saa kuonoonsa, pitää sanoa mixb2b6!

Kuinka moodit menee mollisävellajeissa?
 
Molli on duuria kinkkisempi asia, koska duuriasteikkoja on yleisesti käytössä vain se yksi, mutta molleja löytyy tulkintatavasta riippuen kolme tai neljä kappaletta.
 
Nämä yleensä tonaliteetin muodostavat mollit ovat luonnollien molli, melodinen molli, harmoninen molli ja doorinen.
 
Mollibiisissä voi siis esiintyä minkä tahansa näiden neljän asteikon sointuasteita ja näin ollen moodejakin. Kannattaa siis tsekata nuo. Näistä suosittelen keskittymään melodiseen molliin koska luonnollinen (aiolinen) ja doorinenhan ovat jo tuttuja duurin puolelta. Harmonisessa mollissa taas on se tietty perussävy (ylennetty sekunti b6 ja maj7 välillä) joka pysyy samana kaikissa sen moodeissa. Harmonisen mollin moodeista yleensä käytetään ensimmäisen asteen lisäksi viidettä (mixob2b6) tai seitsemättä ("terssikäännös" mixob2b6:sta, toimii hyvin nouseviin dimeihin).
 
Melodinen molli taas on suositte sen "helppouden" takia. Tällä tarkoitan sitä että se ei sisällä lainkaan vältettäviä säveliä ja on siis improvisointiin käyttökelpoisempi kuin monet muut asteikot. Toki taitava soittaja osaa käsitellä dissonansseja ja välttää ansakuopat musikaalisesti mutta teoreettisesti asia on näin.
 
Melodisen mollin moodeista kannattaa tsekata ainakin neljäs (lyd. b7), kuudes (lokr. palautettu 2) ja seitsemäs (alt.-asteikko). Näitä jazzbiisit on täynnä.
 
HUOM! Melodinen molli ei juuri koskaan muodosta tonaliteettia siten että kappale sisältäisi vain melodisen mollin moodeja jossain tietyssä sävellajissa. Melodisesta mollista pikemminkin lainataan soundeja muuhun käyttöön kuten neljännettä astetta sijaisdominanteille ja seitsemättä molliin purkautuville dominanteille. Mutta tämä ei niinkään enää liity moodeihin sinällään vaan kuuluu ja toisen aiheen (harmonia-analyysi jazzmusiikissa tai mikälie) piiriin.

harmoninen duuri on kanssa kiva (oliks se nyt Ionian b6), siitä syntyy aika mehukas fuusiojazzi-viba.

Kuinka moodit menee mollisävellajeissa? Onko se sama systeemi? Esim:jos on semmonen kierto kuin am/dm/E7/am/E7:/, niin mitä moodia voisi soveltaa? Kiitos vastanneille!
 
Aloitteleva improvisoija voi kokeilla harmonista a-molliasteikkoa sooloihinsa.
Am Dm ja E7 ovat perustehot yksinkertaisessakin lastenlauluissa.
 
Pari kommenttia edellisiin keskusteluihin:
 
a) Musiikki on aina kultturisidonnaista. Esim. Perinteinen (chicago) blues käyttää enemmän bluesasteikkoa kuin moodeja.
Watermelon Man sen sijaan on "erikois-blues". Hancock tuntee modaalisen jazzin ja on halunnut uudistaa blues-formaattia. Hyvä näin.
 
b)Tässä keskustelussa osa mieltää moodit sooloissa käytetyiksi asteikoiksi (jazz)musiikissa. Itsekin teen niin.
Modaalisuus on duuri ja mollitonaliteettia vanhempi juttu. (Niinkuin joku mainitsikin). Kappaleen harmonia ja melodia voi "osua" esim. miksolyydisenasteikon sävelille.
 
Esim. Scarborough(?) Fair on doorinen kappale tai
Beatlesin Love Me Do miksolyydinen (ainakin laulun alkupuoli).
Monet laulut eivät pysy aina yhdessä moodissa vaan muuntuvat tilapäisesti.
 
c) Musiikin teoria ja analyysi ovat vain apukeinoja selventää ja havainnollistaa musiikissa tapahtuvia asioita. Teorian hallitseva voi olla yhtä hyvä muusikko kuin "luomu player". Jotkut kuulevat (vaistoavat) musiikilliset ilmiöt ilman musiikin teoriaa, jotkut tarvitsevat hieman apua.
Itse haluan mennä umpisuolileikkaukseen lääkärille, joka tietää missä se sijaitsee. Jos hän tietää umpilisäkkeen latinankielisen nimen, niin ei kai siitä haittaakaan ole, kunhan veitsi pysyy kädessä.
Pitäisikö kirurgin todeta: En välitä teoriasta. Mä vaan Vedän ;)
 
Nimim. Entinen hanuristi

harmoninen duuri on kanssa kiva (oliks se nyt Ionian b6), siitä syntyy aika mehukas fuusiojazzi-viba.
 
Harmoonine duuri ja sen moodit on hyvä esimerkki ihmisten teoreettisesti kehittelemistä asteikosta, jotka kieltämättä kuullostaa hyvin käytettynä sairaan siistiltä. Itse en oikein handlaa käytännössä.

Musiikin teoria ja analyysi ovat vain apukeinoja selventää ja havainnollistaa musiikissa tapahtuvia asioita
 
Mä oon tyhmä jätkä, joka on aloittanut nää hommat nollasta. Luulin tehneeni suuren keksinnön kun keksin bluesasteikon, mutta jos olisin silloin osannut teoriaa, olisin senkin keksimisen vaivalta säästynyt ja mennyt suoraan asiaan.

Olenko ymmärtänyt oikein, esim: D-miksolyydinen, sävelet d,e,fis,g,a,h,c,d.Tarkoittaa silloin että kyseessä on G-duuri sävellaji?
 
Ei, koska kaikille skaaloille on oleellista niiden intervallirakenne, joka määrää miltä ne kuulostavat, eikä verrata skaalassa esiintyvien nuottien nimiä johonkin muuhun skaalaan, jossa on erilainen intervallirakenne.
 
Miksolydisessä skaalassa intervallirakenne on w-w-h-w-w-h-w kun se duurissa (eli joonisessa moodissa) on sen vanha tuttu w-w-h-w-w-w-h ja nämähän kuulostavat ihan erilaisilta. (w = kokosävelaskel ja h = puolisävelaskel).

Sitten siitä moodaalisten biisien kompista. Kullekin moodille löytyvät sen sointuasteiden sointujen nuotit ottamalla ao skaalasta joka toinen ääni. Kolmisoinnuille kolme ääntä ja monimutkaisimmille soinnuille enemmän.
 
Esim: duuriskaalan 1,2,3,4,5,6,7 peruskolmisointu on 1,3,5, toisen asteen äänet ovat 2,4,6, kolmannen 3,5,7 jne. jolla periaatteella on saatu se tuttu, duurin sointuasteet I, ii iii, IV, V, vi, viidim. Se, onko kyseessä duuri, molli vaiko dim selviää ao. asteen kolmisoinnun terssirakenteesta.
 
Miksolydisen skaalan 1,2,3,4,5,6,b7 soinnut ovat samalla periaatteella:
 
1. aste 1,3,5 eli duuri jonka perussävel skaalan 1. ääni
2. aste 2,4,6 eli molli, perussävel skaalan 2. ääni
3. aste 3,5,b7 eli dim, perussävel skaalan 3. ääni
4. aste 4,6,1 eli duuri, perussävel skaalan 4. ääni
5. aste 5,b7,2 eli molli, perussävel skaalan 5. ääni
6. aste 6,1,3 eli molli, perussävel skaalan 6. ääni.
7. aste b7,2,4 eli duuri, perussävel skaalan 7. ääni
 
Saadaan miksolydisen skaalan sointuasteiden soinnut:
 
I, ii, iiidim, IV, v, vi, bVII.
 
Tällä systeemillä voi siis selvittää minkä tahansa skaalan sointuasteiden soinnut.
 
Terssirakenteen perusteella kyseessä oli duurisointu, jos kolmisoinnun nuottien väleillä sävelaskeleet ovat 2-1½, molli jos 1½-2, dim jos 1½-1½. Duuri merkitään isolla kirjaimella, molli pienellä, dim myös merkitty pienellä, koska sehän on molli, jossa myös kvintti alennettu.
 
Kun skaalan sointuasteiden soinnut ovat selvillä, perussoinnut melodiaan löytyvät tästä joukosta. Tästä voi sitten vielä petrata laajennetuilla soinnuilla, käännöksillä ja ties millä.
 
EDIT: Lisäystä yms.