Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Miksi et jaksa?
 
toisaalta, en itsekään mielelläni ajattele sointujen keskinäisiä "sukusuhteita". Tietenniin jotkut äänet, jotka "mielellään" menevät johonkin, olisi hyvä tietää. + tietenkin yhteiset sävelet sointujen (ja sitä myötä asteikoiden) kesken, mutta kun on rumpali niin ei tule joka päivä näitä pyöriteltyä.
 
Tarkoitin siis, että usein klassisella puolella tulee ainakin perus sointuvaihdot ajateltua sointusteina ja etsittyä modulaatiot sun muut, se on ainakin hyödyllistä. Monet poppibiisitkin perustuvat samoihin juttuihin ja suurin osa niistä onkin suht. ymmärrettävissä myös sointuasteina, mutta kun alkaa tulla lainasointuja paljon ja semmotteita biisejä, jotka eivät välttämättä edes kulje tietyssä sävellajissa edes pitkään, ei oikein edes pysty ajattelemaan samalla lailla. Kärjistetty esimerkki on esimerkiksi Harry Potter kolmosleffan saundtrackin joku biisi, oliko se nyt Hedwig teema vai mikä, jota kävimme musiikkiopistolla läpi, siinä oli pitkät pätkät sävelkulkuja jotka menivät samaan aikaan kahden-kolmenkin sävellajin mukaan(tai jotain), en muista ihan tarkkaan, siitä on aikaa..
 
Poppipuolella on välillä kyllä hauskaa kun kuuntelee radiosta jotain suht. yksinkertaista melodiaa, siinä kuulee tasan ja tarkkaan tai ainakin melkein, miten sävelkulut ja soinnut menevät, aika friikki tunne..

Juurikin niitä sointujen keskinäisiä logiikoita pitäisi opetella, varsinkin kuulemaan, erittäin yleishyödyllistä.
 
niinpä. vaan kun on saamaton.
 
Niin, ja siis perus-sointuanalyysi ja moodien metsästys tiettyyn pisteeseen asti menee. Mutta saakelin astemerkki/moodi/kanta-asteikkohelvettiä tarpeeksi rämpineenä ei jaksa jokaista sukujuurta metsästää. Tietenniin vielä nämä V/I, V/vi, V/bVI ja niiden tritonuskorvaukset jotenkuten menee. Tai meni.

Tiivistettynä yläolevaan keskusteluun.
Fm on neljännen asteen muunnesointu. Fm6 soitetaan usein Fm/D (= Dm7 -5).
C - F -C lopuketta kutsutaan muuten plagaaliseksi kadenssiksi (jos sillä nyt on jotain seksuaalista merkitystä)

niinpä. vaan kun on saamaton.
 
Niin, ja siis perus-sointuanalyysi ja moodien metsästys tiettyyn pisteeseen asti menee. Mutta saakelin astemerkki/moodi/kanta-asteikkohelvettiä tarpeeksi rämpineenä ei jaksa jokaista sukujuurta metsästää. Tietenniin vielä nämä V/I, V/vi, V/bVI ja niiden tritonuskorvaukset jotenkuten menee. Tai meni.
 
Loppujen lopuksi nuo merkit ovat vain yksi hahmotustapa. Jotkut keksii itse noi helpommin vaikkapa korvalla, jotkut taas merkinnöistä. Ihmiset ovat erilaisia, ja siksi samaa asiaa on hyvä opiskella monelta eri kantilta, vahvistaen sitä asian "kokonaisymmärrystä".
 
Ja..lopulta nuo kaikki nivoutuvat yhteen, vaikkapa: kuuntelemalla toteat että melodia ääni on #11 bassoon verrattuna, teoriatunneilta muistat että #11 ei esiinny mollisoinnuissa -> jokin duuripohjainen, edellinen sointu oli IV asteen mollisointu, seuraava sointu on se tuttu I toonika, joten tuon tilanteen pitää tietysti olla "alennetun kolmannen asteen relatiivi II-V, jolloin sointu on X13#11, lähimmän asteikon tietysti ollessa overtone ts. lydian dominant". Helppoa!:)

Dominantti ja toonika, voi, heitä ei saa erottaa! He ovat ikuisesti naimisissa. Tonaalisen musiikin ykköspari nro. 1.
 
Mutta voivathan ne ottaa lomaa toisistaan välillä...tai niitten täytyykin vähän ottaa.

Mikä se oli muuten se ihme purkaus, se hämypurkaus, että se ei purkeakaan ykköselle vaan kuudennelle asteelle, jos muistan oikein.
 
On mulla kirjallisuuttakin tosta, mutta en nyt jaksa tarkistaa nimitystä enkä tota astettakaan.. :d
 
Vai tuliko tota tossa keskustelussa jo esille? Muistin tuon vasta jälkeenpäin...

Se oli se harhalopuke. Aiemmin mainittiin kaikenlaisia mielenkiintoisia purkauksia

Hmm. Siis minähän en teoriasta hirveästi ymmärrä, ja taisin ilmaista itseni hieman epäselvästi. Tarkoitin siis, että jos F on C-duurin subdominantti, niin onko F-molli silloin C-duurin mollisubdominantti? Meneekö termit nyt ihan oikein? Ja tuotahan näkee ihan joka päivä, esim. C - Am - C7 - F - Fm - C - D7 - G
 
Siis en tiedä, onko kukaan tähän vastannut (en jaksanut alkaa kaikkia lukemaan, ettei vastaaminen unohdu). Kyllä tuota f-mollisointua voi C-duurissa käyttää. Kun esim. tuota f-mollia käytetään C-duurissa, sitä kutsutaan modaaliseksi soinnuksi, koska se lainataan c-mollista, joka on C-rinnakkaissävellaji (jos nyt muistan termin tarkoituksen oikein, mutta kaikki kuitenkin ymmärtää). Kyseessä periaatteessa on siis subdominantti, mutta sen terssi on alennettu. Ja tuo modaalinen tulee siitä, että tällasia on käytetty keskiajan ja renessanssin musiikissa yleisesti. Näin siis olen käsittänyt. (Ennen barokkiahan käytettiin kirkkosävellajeja eli moodeja, ja barokkiaikanakin vielä soinnutettiin vahvasti modaalisesti...)

Ja tuo modaalinen tulee siitä, että tällasia on käytetty keskiajan ja renessanssin musiikissa yleisesti. Näin siis olen käsittänyt. (Ennen barokkiahan käytettiin kirkkosävellajeja eli moodeja, ja barokkiaikanakin vielä soinnutettiin vahvasti modaalisesti...)
 
Olet käsittänyt hiukan väärin. Modaalisten muunnesointujen nimi tulee siitä, että muunnesävel on modaalisella asteella (III tai VI), eli niillä asteilla jotka erottavat duurin ja mollin toisistaan. Ja ne ovat siis etupäässä duuri-molli -tonaalisuuteen (eikä vanhaan modaaliseen musiikkiin) liittyvä ilmiö.

koska se lainataan c-mollista, joka on C-rinnakkaissävellaji (jos nyt muistan termin tarkoituksen oikein, mutta kaikki kuitenkin ymmärtää).
 
Joo ymmärrän mitä tarkoitat. Termi on väärä, C-duuri sävellajin rinnakkais sävellaji on a-molli, siinä on sama etumerkintä kuin C-duurissa, c-molli on taas Es-duurin rinnakkaissävellaji, mut joo, ei siitä sen enempää...
 
Niin ja se termi josta aikaisemmin puhuin on joo harhalopuke, tuo vaikeasti muistettava sana joka ei kovin usein tule vastaan.....

Olet käsittänyt hiukan väärin. Modaalisten muunnesointujen nimi tulee siitä, että muunnesävel on modaalisella asteella (III tai VI), eli niillä asteilla jotka erottavat duurin ja mollin toisistaan. Ja ne ovat siis etupäässä duuri-molli -tonaalisuuteen (eikä vanhaan modaaliseen musiikkiin) liittyvä ilmiö.
 
Kyllähän moodit eli kirkkosävellajit on ikivanhoja. Duurin ja mollin asteet erottaa muiltakin asteilta kun III ja VI (miksi vain ne?).
Modaalinen muunnesointu on siis sointuaste joka on lainattu toisesta moodista tai muunnesävellajista
Esim. C-miksolyydisessä I ja V7 on C ja Gm7. Jälkimmäinen on "karaktäärisointu".

Kyllähän moodit eli kirkkosävellajit on ikivanhoja.
 
No saattoiko mun vastauksesta saada vastakkaisen käsityksen?
 
Duurin ja mollin asteet erottaa muiltakin asteilta kun III ja VI (miksi vain ne?).
 
Jos tarkastellaan vaikka C-duuriasteikkoa c d e f g a h c
 
ja harmonista c-molliasteikkoa (koska harmoninen molli on duuri-molli-tonaalissa soinnutuksessa "perusmolliasteikko") c d es f g as h c
 
niin huomataan, että erot ovat III ja VI asteilla eli e-es ja a-as. Modaalinen muunnesointu voi olla vaikka II asteella, mutta se sävel, joka on muuntunut, on VI asteen sävel eli C-duurissa as a:n tilalla.
 
Modaalinen muunnesointu on siis sointuaste joka on lainattu toisesta moodista tai muunnesävellajista
 
Toisesta sävellajista peräisin oleva sointu voi yhtä hyvin olla myös ns. lainamuunnesointu, joista tavallisin on välidominantti. Esim. mainitsemasi Gm7 on C-duurissa lainamuunnesointu (joka siirtää lainasävellajin, F-duuri, II asteen tehon esiintymissävellajin V asteelle), eikä modaalinen muunnesointu.

Puhut näköjään asteista sävelinä. Itse puhuin sointuasteista. Jos C-molli loppuu C-duuri sointuun, se on myös (laina) muunne sointu "Picardin terssi"......aika korni lopetus muuten.

Toisesta sävellajista peräisin oleva sointu voi yhtä hyvin olla myös ns. lainamuunnesointu, joista tavallisin on välidominantti. Esim. mainitsemasi Gm7 on C-duurissa lainamuunnesointu (joka siirtää lainasävellajin, F-duuri, II asteen tehon esiintymissävellajin V asteelle), eikä modaalinen muunnesointu.
Kadenssissa, C -F - Gm7 -C, Gm7 ei ole toisen asteen sointu kyllä millään. Jazzin II-V-I jutut eri asia.

Puhut näköjään asteista sävelinä. Itse puhuin sointuasteista.
 
Anteeksi, jos ilmaisin asian epäselvästi.
 
Jos C-molli loppuu C-duuri sointuun, se on myös (laina) muunne sointu "Picardin terssi"......aika korni lopetus muuten.
 
Se taas on modaalinen muunnesointu, yksi niistä harvoista jotka lainataan molliin duurista. Juontaa juurensa ajalta, jolloin mollisointua ei pidetty tarpeeksi konsonoivana ollakseen sopiva kappaleen päätössoinnuksi.

Kadenssissa, C -F - Gm7 -C, Gm7 ei ole toisen asteen sointu kyllä millään.
 
Niin. Tällaiset soinnulliset ilmiöt eivät tietenkään aina ole yksiselitteisiä, ja usein riippuu soinnullisesta ympäristöstä, miten joku sointu on analysoitavissa.
 
Jos kuvaamasi kadenssi on keskellä C-duuritonaalista ympäristöä, niin kyllä se Gm7-C hahmottuu aika vahvastikin F-duuriin vieväksi II-V -yhdistelmäksi.
 
Jos sitten taas joku biisi menee pääasiassa noilla soinnuilla, ja G-duurisointua puolestaan vältellään, niin silloin kyseessä onkin tietysti C-miksolyydinen modaalisuus. Sen analysoinnissa perinteisen duuri-molli -tonaalisen sointuanalyysin keinot ja nimitykset eivät enää toimikaan, kun toonika-dominantti -jännite lakkaa olemasta, ainakin perinteisellä I-V -akselilla.
 
Jos esim. ajattelee em. sointuihin perustuvaa kappaletta, niin C-sointu tietysti tuntuu "perussoinnulta". Mutta mikä on "dominantti" eli jännitteisin sointu, joka eniten vaatii purkausta perussoinnulle? Onko se Gm7? Eikö Gm7 tunnukin purkautuvan yhtä perustellusti myös F:lle? Ja toisaalta F C:lle? Mielenkiintoista...! :)

Niin. Tällaiset soinnulliset ilmiöt eivät tietenkään aina ole yksiselitteisiä, ja usein riippuu soinnullisesta ympäristöstä, miten joku sointu on analysoitavissa.
Näinhän se on. Samaa mieltä.
 
Jos kuvaamasi kadenssi on keskellä C-duuritonaalista ympäristöä, niin kyllä se Gm7-C hahmottuu aika vahvastikin F-duuriin vieväksi II-V -yhdistelmäksi.
Tää sointukierto on osana jotain Beatles-kappalettakin. Kyseisessä kappaleessa se on "mollidominantti" vähän samaan tapaan kuin "Vanhoja poikia viiksekkäitä" kappaleessa (vähän ennen kertsiä) eli kohdassa "yksi ymmärtää Kaipuun sen..."
 
Jos sitten taas joku biisi menee pääasiassa noilla soinnuilla, ja G-duurisointua puolestaan vältellään, niin silloin kyseessä onkin tietysti C-miksolyydinen modaalisuus. Sen analysoinnissa perinteisen duuri-molli -tonaalisen sointuanalyysin keinot ja nimitykset eivät enää toimikaan, kun toonika-dominantti -jännite lakkaa olemasta, ainakin perinteisellä I-V -akselilla. Tätä tarkoitin.
 
Jos esim. ajattelee em. sointuihin perustuvaa kappaletta, niin C-sointu tietysti tuntuu "perussoinnulta". Mutta mikä on "dominantti" eli jännitteisin sointu, joka eniten vaatii purkausta perussoinnulle? Onko se Gm7? Eikö Gm7 tunnukin purkautuvan yhtä perustellusti myös F:lle? Ja toisaalta F C:lle? Mielenkiintoista...! :) Tuossa ei olekaan kunnon dominanttiseiskaa. Modaalisuus aiheuttaa hieman "leijuvan" fiiliksen. Bb-duurikaan ei ole kovin "dominanttinen" (Vii)
 
Mielenkiintoistahan näitä on mietiskellä hyppytunneilla. :)

Puhut näköjään asteista sävelinä. Itse puhuin sointuasteista. Jos C-molli loppuu C-duuri sointuun, se on myös (laina) muunne sointu "Picardin terssi"......aika korni lopetus muuten.
 
Tä?? Moni hieno piisi loppuu siten esim Xavier Cugatin Ruizenor (Nightingale) tai hieno samba Cumana.
(Miten tulikin lattariesimerkkejä?)