Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Kiitos korjauksista ja lisäyksistä. Muutama huomio.
 
Tuo bebop -termi asteikoissa viittaa vaan siihen yhteen lisättyyn (kromaattiseen) säveleen (jotta saadaan asteikkoon 8 ääntä 7 sijaan, näin ollen on helppo soittaa 8-osalinjaa kun pääiskuille osuu sointusävel), joten varsinaisesti nuo eivät ole omia itsenäisiä asteikoita. Jokainen voi tietysti itse tykönään ajatella miten haluaa.
 
Tuo oli varmaan ihan hyvä mainita.
 
Fryyginen asteikko ei sisällä dominanttisoinnun suurta terssiä, joten sellaisenaan se ei sovellu dominanttisoinnun asteikoksi. Sitä kylläkin käytetään sus-tyyppisissä dominanttisoinnuissa (esim. C7sus4b9), mutta silloin kyseessä on viittaus modaalisuuteen. Tällöin soinnun funktio ei ole dominanttiluoteinen (vaan modaalinen), asteikkoakaan ei voi sanoa dominanttisoinnun mahdolliseksi asteikoksi. Sama juttu tuon fryyginen #6 kanssa.
 
Puhutaanko nyt sointujen rakentamisesta vai improvisoimisesta? Käsittääkseni ketjun aloittaja kysyi skaaloja nimenomaan improvisoimiseen. Tuo duuriterssin puutehan on leimallista fryygiselle, ja voisin suorastaan väittää että se on nimenomaan tärkein syy käyttää skaalaa. Mikään ei varmaan ole niin väsynyttä ja lopuunkulutettua kuin johtosävelen purkaus perussäveleen. Itse asiassa sun perustelusi olla käyttämättä skaalaa, on paremmat perusteet käyttää sitä, kuin itse osaisin muotoilla :-).
Jazzmuusikot on soittaneet näitä fryygisiä ja/tai IVm kulkuja V7 soinnuille jo vuosikymmeniä. Fryyginen skaala dominantille on siis ikäänkuin sama kuin doorinen IV:lle asteelle, ja phrygian #6 taas ikäänkuin melodinen molli IV:lle asteelle. Näin mäkin ajattelin jo ennenkuin edes kuulin koko fryygisestä tässä yhteydessä. V7sus4b9 = IVm6/9. Eli varmaan juuri se mitä tarkoitat modaalisella viittauksella. Useinhan näitä sointuja näkee kirjoitettavankin näin, esim. Fm/G (G7sus4b9).
Kyllä kai solistilla on vapaus spontaaniin soinnun korvaamiseen V7 tilanteessa. Komppi sitten seuraa tai ei, pätevyydestä ja skarppiudesta riippuen.
 
Harmonisen duurin V on myös soveltuva dominanttisoinnun asteikko, kuten myös Harmoonisen duurin III. Mainitsematta sinulta jäi myös melodisen mollin V.
 
Lista dominanttisointujen mahdollisista asteikoista lyhykäisyydessään:
 
Miksolyydinen - C13 (C13sus4)
Lydian Augmented (overtone) - C13#11
Altered - C7b9#9#11b13
Dimished dominant - C13b9#9#11
Whole tone - C9#11b13
Harm. minor V (mixb2b6) - C7b9b13
Harm. major V (mixb2) - C13b9
Mel. minor V (mixb6) - C9b13
Harm. major III - C7b9#9b13
 
Näissä oli minulle ihan uusiakin, kiitos.
 
Harmonisen mollin II.moodi ei tuohon suoranaisesti sovellu, koska puolivähennetty sointu laajenee tonaalisesti 11-b13, ei 13.
 
Olen samaa mieltä siitä että harmoninen molli ei ole tässä paras mahdolinen. Sitä kuitenkin soitetaan paljon.

Puhutaanko nyt sointujen rakentamisesta vai improvisoimisesta? Käsittääkseni ketjun aloittaja kysyi skaaloja nimenomaan improvisoimiseen. Tuo duuriterssin puutehan on leimallista fryygiselle, ja voisin suorastaan väittää että se on nimenomaan tärkein syy käyttää skaalaa. Mikään ei varmaan ole niin väsynyttä ja lopuunkulutettua kuin johtosävelen purkaus perussäveleen. Itse asiassa sun perustelusi olla käyttämättä skaalaa, on paremmat perusteet käyttää sitä, kuin itse osaisin muotoilla :-).
Jazzmuusikot on soittaneet näitä fryygisiä ja/tai IVm kulkuja V7 soinnuille jo vuosikymmeniä. Fryyginen skaala dominantille on siis ikäänkuin sama kuin doorinen IV:lle asteelle, ja phrygian #6 taas ikäänkuin melodinen molli IV:lle asteelle. Näin mäkin ajattelin jo ennenkuin edes kuulin koko fryygisestä tässä yhteydessä. V7sus4b9 = IVm6/9. Eli varmaan juuri se mitä tarkoitat modaalisella viittauksella. Useinhan näitä sointuja näkee kirjoitettavankin näin, esim. Fm/G (G7sus4b9).
Kyllä kai solistilla on vapaus spontaaniin soinnun korvaamiseen V7 tilanteessa. Komppi sitten seuraa tai ei, pätevyydestä ja skarppiudesta riippuen.
 
Totta puhut, mutta...
 
Ensiksikin pitää mainita että solistilla on todella vapaus tehdä ihan mitä haluaa, eri asia sitten mitä mieltä kukin siitä on:)
 
Tuo mainitsemasi tilanne toimii, koska kyseessä on II-V tilanne. Tuossa komppi ja solisti soittaa käytännössä hieman eri tilannetta, tosin kummallakin on vahva logiikka ja siksi se myös toimii. Jos pelkistää tuon II-V ilmiön niin pohjimmiltaan siinä puhutaan juuri siitä pidätys-purkaus -ilmiöstä. Funktionaalisesti puhuttaessa nämä II-V voidaan pelkistää vain dominantiksi joka purkaa toonikaan.
 
Esimerkiksi:
 
Dm7 - G7 - C
Dm7 - G7sus4 - C
Dm7 - F/G - C
Dm7 - Dm7/G - C
Dm7 - Dm7b5/G - C
Dm7 - Dm9b5/G - C
 
Tuossa lähestytään asteittain miksolyydisestä sinne mainitsemaasi phrygian#6 asteikkoon päin. Edelleen siellä on vahvoja pidätyksiä jotka purkautuvat, ne vain siirtyvät asteittain lisäsävelien suuntaan, funktio itsessään pysyy edelleen samana.
 
Se, että solisti ja komppi soittavat harmonisesti eri tilannetta ei välttämättä kuulosta lainkaan pahalta (monesti päinvastoin), jos niillä molemmilla on oma vahva logiikkansa. Komppi soittaa esim. Dm7-G7-C ja solisti puuhastelee phrygian#6 -asteikon parissa purkaen sen lopulta vaikkapa C-lyydiseen. Molemmissa tapauksissa ilmenee sama dominantti-toonika ilmiö, pidätys-purkaus -ilmiö, solistilla vaan vähän korkeimmissa sfääreissä:)
 
Näin teoreettiselta kannalta (jossa etsitään niitä perustelluimpia vastauksia) pitää kuitenkin rajata asiat joihinkin raameihin, muuten käytännössä ainoa neuvo on "tee mitä vaan, kaikki käy", josta taas opetuskäytössä ei niin hirveästi kukaan hyödy:)
 
Ja modaalisuudesta voidaan puhua siinä kohtaa kun selkeitä II-V-I purkauksia ei esiinny.

Ensiksikin pitää mainita että solistilla on todella vapaus tehdä ihan mitä haluaa, eri asia sitten mitä mieltä kukin siitä on:)
 
Amatöörikommetti: Kaikki on sallittua, mutta poikkeaminen "oikeasta" mieluummin tarkoituksella kuin tyhmyyksissään.