Musiikin teoria ja säveltäminen ›

-Voi teitä. Soittakaa korvakuulolta, niin ei tarvi moisilla päätään vaivata.
 
Niin tekee esim. WW.
 
Juu, ihan turhia ne nuotit siellä sinfoniaorkesterissa! Säveltäjä voi vaan sanoa: "Soittakaa näin! Skäppädubaa hubaa städää!"

Vielä lisäys tähän tuubakeskusteluun: Eb-tuuba on varmaan suosittu myös sen takia, että sen kanssa on diskanttiklaavia lukemaan tottuneen helppo soittaa. Ei tarvi osata lukea bassoklaavia eikä transponoida, kun vain kuvittelee F-avaimen paikalle G-avaimen ja etumerkkeihin kolme ristiä lisää tai kolme b:tä pois. Esim. soivasta Eb-duurista tulee C-duuri, ja kun bassoklaavissa Eb (eli Eb-vireisen tuuban C) on samalla paikalla kuin C diskanttiklaavissa, niin a vot! Näin esim. trumpetistin on suhteellisen helppo omaksua auttava tuubansoittotaito, kun energiaa ei mene äänenmuodostuksen lisäksi bassoklaavin tulkintaan tai transponointiin.
 
Toki hyvän tuubistin pitää pystyä soittamaan kaikilla mainituilla tuubilla (C, Bb, Eb ja F), mutta esim. itseni kaltaisille ei-tuubisteille Eb on kaikkein kätevimmän vireinen kone juuri edellämainitun fuskausmahdollisuuden takia.

-Voi teitä. Soittakaa korvakuulolta, niin ei tarvi moisilla päätään vaivata.
 
Niin tekee esim. WW.
 
BG:n kommentti ei liene haudanvakava, ja avautunee parhaiten tanssimusapalstaa seuranneille.
 
Sanottakoon kuitenkin, että joskus on esim. puhallinorkkakeikoilla hirmu hauska soittaa, kun tuubistiksi sattuu joku sellainen, joka pystyy tarvittaessa (lue: huonon arrin tullessa vastaan) tulemaan ulos lapuista.

BG:n kommentti ei liene haudanvakava, ja avautunee parhaiten tanssimusapalstaa seuranneille.
 
Sanottakoon kuitenkin, että joskus on esim. puhallinorkkakeikoilla hirmu hauska soittaa, kun tuubistiksi sattuu joku sellainen, joka pystyy tarvittaessa (lue: huonon arrin tullessa vastaan) tulemaan ulos lapuista.
 
Kerran oli kusinen paikka, kun kapellimestari oli unohtanut bassomapin kotiin. Eikä ollut ihan lyhyt keikka.

Onko transposing score päällä vai pois? Siis softassa? Jos kyse on kynästä ja paperista niin sitten ei mitään...
 
I'll get my goat...

BG:n kommentti ei liene haudanvakava, ja avautunee parhaiten tanssimusapalstaa seuranneille.
 
Sanottakoon kuitenkin, että joskus on esim. puhallinorkkakeikoilla hirmu hauska soittaa, kun tuubistiksi sattuu joku sellainen, joka pystyy tarvittaessa (lue: huonon arrin tullessa vastaan) tulemaan ulos lapuista.
 
No juu. Saatto tossa jotain tahatonta huumoriakin olla :D
 
Joskus tossa kävin lappujen kanssa pelimanniharjoituksissa. Olin ainoa. Hävetti.
Piti opetella ulkoa ja näyttää, että putoo :D

Höhöö...Kaverini on tyhmä..laitto tosi vanhan kitaran vireen normaalia viritystä oktaavia ylemmäs. Sitte se soitti. Katkes kaks kieltä ja talla irtos. Viritys nupeillekkin tais käydä jotain...en muista

Soitto korkeuksia tutkiskelen Essential Dictionary of Orchestration kirjasta.
 
Itelläni on Samuel Adlerin The Study of Orchestration joka on 03 julkastu ja kolmas painos. Suosittelen ko. opusta, nykypäivän tietoa jokasoittimesta sekä yleisesti eri sectioneille kirjottamisesta. Mukana myös nämä transponoitavat soittimet. Berlioz&Straussin Treatise on Instrumentation on kanssa hyvä, tosin on jo yli 100 vuotta vanha ja ei kaikilta osiltaan ole ihan ajantasalla.

Itelläni on Samuel Adlerin The Study of Orchestration joka on 03 julkastu ja kolmas painos. Suosittelen ko. opusta, nykypäivän tietoa jokasoittimesta sekä yleisesti eri sectioneille kirjottamisesta. Mukana myös nämä transponoitavat soittimet. Berlioz&Straussin Treatise on Instrumentation on kanssa hyvä, tosin on jo yli 100 vuotta vanha ja ei kaikilta osiltaan ole ihan ajantasalla.
 
Tuo Adlerin teos tarkoitus toki heti kuin voin ostaa lainasin erään vanhan painoksen kirjastosta eikä sisältö tuntunut niin kamalan pahalta... tuo "pikku vihkonen" jonka mainitsin olikin ensiapu vaikka onkin laajempi teos kuin luulinkaan.