Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mun puolesta ... tuon "molemmat kvintin muunnokset"-tilanteen.
 
Jep. Kiitos selvennyksestä, loogistahan tuo on.
 
olen sitä mieltä että reaalisointumerkinnällä on turhaa yrittää kuvata voicingia, koska reaalisointumerkintä ei siihen taivu riittävällä tarkkuudella.
 
Ehdottomasti näin munkin mielestä.

Mun puolesta voi ihan yhtä hyvin kirjoittaa vaikka G7b5#5. Itse kirjoittaisin G7#5#11 jos haluan sinne molemmat kvintin muunnokset.
 
Jep, mä itse käyttäisin tän tapaista merkintää (yritän siis nyt kuvata ylä- ja alaindeksiä):
 

    (#5)
G7  (  )
    (b5)

 
Käsin ja Sibeliuksella (ja Finalella) kirjoitettuna toi taittuu, ja se riittää mulle. Toisaalta, sointu jossa on kvintin molemmat muunnokset on ainakin mun makuun sen verran obskuuri, että mielelläni kirjoittaisin myös haluamani voicingin ihan nuoteilla ulos. Toi mun preferoima merkintätapa juontaa juurensa siihen mulle opetettuun "tosiasiaan", että muunnettua+muuntamatonta kvinttiä ei voi olla soinnussa yhtä aikaa, mutta 2 muunnettua sen sijaan voi.
 
Voicingeista on puhuttu monessa ketjussa, mutta toistan oman näkemykseni myös tähän: olen sitä mieltä että reaalisointumerkinnällä on turhaa yrittää kuvata voicingia, koska reaalisointumerkintä ei siihen taivu riittävällä tarkkuudella. Kyseistä merkintätapaa ei ole edes tarkoitettu voicingien tai esim. vajaamuotoisten sointujen merkitsemiseen alunperin, joten jos yritetään kuvata voicingia sointumerkissä, joudutaan ennenpitkää aina suohon. Toki sitä voi tehdä mutta ne tilanteet joissa siihen pystytään luotettavasti ovat tosi vähissä.
 
Toi on totta. Olen tosin ainakin yhteen otteeseen törmännyt yhdessä teatterimusiikkijutussa ihan "livenä" ns. polysointuihin, eli vaakasuoralla viivalla kahteen toisistaan erotettuun päällekkäiseen sointumerkkiin, jotka sitten soitetaan sopivaksi katsomallaan voicingilla yhtä aikaa (alempi sointu matalempaa ja ylempi korkeampaa). Tällä tavallahan voisi ilmentää mm. upper structureja jos tarve olisi. Esim:
 
    Eb
___________
 G7(no 3rd)

Toi on totta. Olen tosin ainakin yhteen otteeseen törmännyt yhdessä teatterimusiikkijutussa ihan "livenä" ns. polysointuihin, eli vaakasuoralla viivalla kahteen toisistaan erotettuun päällekkäiseen sointumerkkiin, jotka sitten soitetaan sopivaksi katsomallaan voicingilla yhtä aikaa (alempi sointu matalempaa ja ylempi korkeampaa). Tällä tavallahan voisi ilmentää mm. upper structureja jos tarve olisi. Esim:
 
    Eb
___________
 G7(no 3rd)

 
Juu, toi on varmaan ainoa järkevä tapa kirjoittaa polychordeja ulos. Sillä voi tietysti noi upper structure-voicingit kuvata hyvin silloin kun mennään molemmat soinnut ahtaassa asettelussa. Orkesterisatsissa voi olla että alakerta ei ole ahdas, yläkerta yleensä aina on.

Kun kuitenkin nuottikirjoitus on keksitty, niin eikö sitä voisi käyttää soinnun hajotuksen ilmaisuun, jos se on tärkeä?

Kun kuitenkin nuottikirjoitus on keksitty, niin eikö sitä voisi käyttää soinnun hajotuksen ilmaisuun, jos se on tärkeä?
 
Tottakai voi. Mutta jos esim. big band -nuotissa "isot" soinnut on esitetty uloskirjoitettujen voicingien kanssa myös reaalisointumerkeillä, väitän että se helpottaa a) biisin prima vista -soittoa, varsinkin rytmimusiikkiin orientoituneemmilla soittajilla, sekä b) ulkoa oppimista. Itse ainakin muistan reaalisoinnuilla kirjoitetut sointuprogressiot helpommin kuin jotkut epämääräiset klusterit, mutta kukin tavallaan, molempi parempi jne.

Tottakai voi. Mutta jos esim. big band -nuotissa "isot" soinnut on esitetty uloskirjoitettujen voicingien kanssa myös reaalisointumerkeillä, väitän että se helpottaa a) biisin prima vista -soittoa, varsinkin rytmimusiikkiin orientoituneemmilla soittajilla, sekä b) ulkoa oppimista. Itse ainakin muistan reaalisoinnuilla kirjoitetut sointuprogressiot helpommin kuin jotkut epämääräiset klusterit, mutta kukin tavallaan, molempi parempi jne.
 
Niinpä, ja ei tartte olla kuin sointumerkki ja liidiääni merkattu niin vot! Eli ei aina tartte kirjoittaa kaikkea, vaan tarpeellinen.