Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Blues-, rock- ja muut vastaavat kevyen musiikin genret eroavat klassisesta varsin suuresti siinä, että jo musiikillinen materiaali sitoo johonkin tyyliin. Tästä syystä rajat ovat klassisessa, päinvastoin kuin Jumina5/6 väitti, erittäin paljon löyhemmät kuin kevyessä musiikissa. Kevyessä musiikissa erittäin harvoin yritetäänkään tehdä erityyppisiä teosmuotoja, vaan pikemminkin, jos niitä on, ne ovat taas jo sinänsä jonkin uuden genren ominaisuus - vrt. tyypillinen tapa soittaa jazz-biisejä ja tyypillinen heviviisu.
 
Noh tuota.. Tämä taas riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Voisin itse sanoa, että jo klassisten teoksien soittimet ja niiden käyttötapa karsii osan mahdollisuuksista pois. Toisaalta soittimissa on enemmän valinnanvaraa, mutta soittimien soundi on aina sama eikä esim. pianon virityksiä muutella kesken kappaleen. Mainitsemillasi 'tyypillisillä' jazz/heviviisuilla voi olla yllättävänkin paljon yhteistä. Silti kaksi samaan tyylisuuntaan kuuluvaa kappaletta voi olla soittimiltaan ja soinnutuksiltaan täysin erilaisia. Taas asia riippuu siitä, mitä kuuntelee. Soinnutuksia, soundeja, tempo-vaihdoksia, mitä tahansa. Mutta eihän näissä asioissa ole absoluuttisia totuuksia.
 
On näitä väittämiä kyllä hupaisaa lukea, ei siinä mitään, asiasisältö tuntuu olevan vaan melkoisen vähäistä.
 
No mutta tämähän onkin keskustelua eikä tietosanakirjaa. Ja pitää lisätä vielä, etten todellakaan ali-arvosta klasaria, se on oma taiteenmuotonsa muiden joukossa.
 
E: Hukkui pala tekstiä.
 
E2: Ehkä voisin kiteyttää omaa mieipidettäni sillä, että klassisessa musiikissa ei yleisesti sekoiteta eri tyylisuuntia läheskään niin paljon kuin ns. 'kevyessä musiikissa'. Poikkeuksiahan on, mutta noin yleisesti.

Noh tuota.. Tämä taas riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Voisin itse sanoa, että jo klassisten teoksien soittimet ja niiden käyttötapa karsii osan mahdollisuuksista pois. Toisaalta soittimissa on enemmän valinnanvaraa, mutta soittimien soundi on aina sama eikä esim. pianon virityksiä muutella kesken kappaleen.
 
Mitä tarkoitat tuolla, että soittimien soundi on aina sama? Pianon viritystä on toki hankala muuttaa kesken kappaleen, mutta sama vaikeushan on pop/jazzpuolellakin. 1900-luvun taidemusiikissa perinteisiä instrumentteja käytetään todella monin tavoin, eikä minusta voi sanoa, että niiden soundi olisi aina sama.
 
Esimerkiksi viulun äänenväriä voi säädellä todella paljon jo pelkästään jousen paineella: jos jousen painaa tiukasti kieliä vasten, on tuloksena lähinnä rahinaa. Sen lisäksi viuluun voi laittaa sordiinon, sitä voi soittaa jousen puupuolella, tallan päältä tai takaa, pizzicatona tai erilaisten elektronisten efektien läpi. Oma lempparini kuitenkin on erilaisten symbaalien soittaminen viulun jousella - kuulostaa aivan joltain elektroniselta tietokoneääneltä!
 
Live-elektroniikkaa teoksissaan käyttänyt tuttu säveltäjä on Kaija Saariaho. Hänen eräässä sooloselloteoksessaankin sellistin on otettava esitykseen mukaan muun muassa viive-efektejä. Sen lisäksi hänen teoksissaan on hyvin paljon nimenomaan jousisoittimien äänenväreillä leikkimistä. Hälystä selkeisiin äänenkorkeuksiin.
 
Piano on helppo instrumentti preparoida, eli sen kielien väliin voi tunkea erilaisia objekteja muuttamaan sen äänenväriä. Edellä kuvatussa Schnittken ensimmäisessä Concerto grossossa pianon kielten väliin on laitettu kolikoita, preparoimattomat kosketinsoitinosuudet soittaa cembalo. John Cage on säveltänyt paljon teoksia preparoidulle pianolle. Voipa instrumentteja viritellä etukäteenkin: Ivesin eräässä teoksessa kahdelle pianolle toinen piano on viritettävä neljäsosa-askeleen toista korkeammalle. Vähän aikaa sitten radiosta tulleessa Kilpiön teoksessa pianistin tuli sormin näppäillä pianon kieliä kannen alta.
 
Vain muutamia esimerkkejä mainitaksena. Ja tämän lisäksi klassisella puolella on kyllä käytössä kaikki ne instrumentit ja elektroniikka mitä populaarimusiikinkin puolella. Moderneissa teoksissa hyvinkin voi nähdä jazzbändin sinfoniaorkesterin backlinena - en muista kenen requeimissa näin oli.
 
En tiedä vastasiko tämä yhtään siihen, mitä ajoit takaa, mutta tuli ainakin lämmin tässä kirjoitellessa.

Moderneissa teoksissa hyvinkin voi nähdä jazzbändin sinfoniaorkesterin backlinena - en muista kenen requeimissa näin oli.
 
Ainakin Lloyd Webberin.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Requiem_%28Webber%29

Mitä tarkoitat tuolla, että soittimien soundi on aina sama?
...
 
En tiedä vastasiko tämä yhtään siihen, mitä ajoit takaa, mutta tuli ainakin lämmin tässä kirjoitellessa.
 
Eiku kato kyse oli klassisesta musiikista. Siis Mozartista ja Beethovenista. ;)

En kyllä näkisi hirveän suuria eroja esim. Bluesin ja Klasarin välillä, jos ajatellaan lokeroimista. Molemmissa säveltäjät tuntevat musiikkityylinsä historian ja pyrkivät uudistamaan ja kehittämään sitä. Kaikenlainen tyylilokerointi on vaan tapa selkeyttää ja hahmottaa suurta musiikkikenttää. Jazzissa,Bluesissa ja Rockissa uudet genret tulevat varmaan nopeammin kun klasari puolella.
Itseäni on aina ihmetyttänyt ns. teknomusiikin lokerointi, jossa genret vaihtuvat kun kaveri ostaa uuden rumpukoneen tai synan ;)
 
"Who doesnt know his past, is doomed to repeat it" totesi Paleface

Mitä tarkoitat tuolla, että soittimien soundi on aina sama?
 
Juu, puhuin enemmän nimenomaan niistä tyypillisistä klassis-kappaleista, kuten alkuperäisessä lainauksessa puhuttiin tyypillisistä jazz/hevi/tms.-kappaleista.
 
Tottakai kaikenlaista löytyy kun kaivaa vähänkin pintaa syvemmältä, ja ehkä siksi toiset (kuten minä) mieltävät klassisen rajallisempana, ja sama taas toisinpäinkin. Kävin joku aika sitten kuuntelemassa (jo mielestäni hieman ajan kuluttaman) Tulilinnun, ja olihan esim. se kielisoittimien 'kieltenraapimis'-kohta ihan hieno. Hankala vaan kun täälläpäinkään ei kovin paljoa konsertteja ole, ja klassista en jaksa paljoa kuunnella levyiltä. Joskus kävin kuuntelemassa jonkun Einar Englundin teoksen, ja se oli kyllä jo ihan mielenkiintoinen, mutta aika moderniahan se olikin.
 
Avartavaa keskustelua kyllä.
 
E: Niin ja tuosta vielä, että olisi mielenkiintoista käydä kuuntelemassa jotain erikoisempia konsertteja, mutta ainakin pienemmissä paikoissa käytännössä kaikki järjestetyt soittavat jotain samoja Mozart/Beethoven-kappaleita (juuri niitä heh). Tämä on omiaan vahventamaan käsitystä klassisen konservatiivisuudesta, yhdessä ylen ykkösen (hirveän) yöklassisen kanssa...

Juu, puhuin enemmän nimenomaan niistä tyypillisistä klassis-kappaleista, kuten alkuperäisessä lainauksessa puhuttiin tyypillisistä jazz/hevi/tms.-kappaleista.
 
Tottakai kaikenlaista löytyy kun kaivaa vähänkin pintaa syvemmältä, ja ehkä siksi toiset (kuten minä) mieltävät klassisen rajallisempana, ja sama taas toisinpäinkin. Kävin joku aika sitten kuuntelemassa (jo mielestäni hieman ajan kuluttaman) Tulilinnun, ja olihan esim. se kielisoittimien 'kieltenraapimis'-kohta ihan hieno. Hankala vaan kun täälläpäinkään ei kovin paljoa konsertteja ole, ja klassista en jaksa paljoa kuunnella levyiltä. Joskus kävin kuuntelemassa jonkun Einar Englundin teoksen, ja se oli kyllä jo ihan mielenkiintoinen, mutta aika moderniahan se olikin.
 
Avartavaa keskustelua kyllä.
 
E: Niin ja tuosta vielä, että olisi mielenkiintoista käydä kuuntelemassa jotain erikoisempia konsertteja, mutta ainakin pienemmissä paikoissa käytännössä kaikki järjestetyt soittavat jotain samoja Mozart/Beethoven-kappaleita (juuri niitä heh). Tämä on omiaan vahventamaan käsitystä klassisen konservatiivisuudesta, yhdessä ylen ykkösen (hirveän) yöklassisen kanssa...
 
Kannattaisi kuunnella sieltä Ylen ykköseltä uuden musiikin erikoisohjelmia. Niitä tulee yleensä tiistaisin ja torstaisin. Sitten ehkä osattaisiin puhua samasta asiasta. Einar Englundkin kun on jo kuollut ja kuopattu, eikä hänen musiikkinsa kerro mitään uusimmasta musiikista.
 
Puhe Stravinskista ja Englundista tässä yhteydessä kun on vähän sama, kuin puhuisi Beatlesista ikäänkuin se olisi uusinta pop-musiikkia.

Puhe Stravinskista ja Englundista tässä yhteydessä kun on vähän sama, kuin puhuisi Beatlesista ikäänkuin se olisi uusinta pop-musiikkia.
 
Ontuva vertaus, koska beatlesista ei ole edes kovinkaan kauaa.. alle 40 vuotta. Kevätuhri on jo kuitenkin 100 vuotta vanha gubbe.

Kannattaisi kuunnella sieltä Ylen ykköseltä uuden musiikin erikoisohjelmia. Niitä tulee yleensä tiistaisin ja torstaisin. Sitten ehkä osattaisiin puhua samasta asiasta. Einar Englundkin kun on jo kuollut ja kuopattu, eikä hänen musiikkinsa kerro mitään uusimmasta musiikista.
 
Puhe Stravinskista ja Englundista tässä yhteydessä kun on vähän sama, kuin puhuisi Beatlesista ikäänkuin se olisi uusinta pop-musiikkia.
 
No mainitsin vain muutaman mitä on tullut viime aikoina käytyä katsomassa. Missäs noita uusimpia uutuuksia sitten esitetään? Niinkuin sanoin, minusta ei tunnu kovinkaan kiinnostavalta kuunnella klassista radiosta/äänitteiltä, koska mielestäni tuollainen musiikki vaatii jo live-tilanteen (niinkuin moni muukin musiikki kyllä). Ja kyllähän klassiseen musiikkiin vieläkin kuuluu olennaisena osana 1800-luvulta peräisin olevien teosten esittäminen, eli hankala löytää yhtäkkiä suurta määrää esim 2000-luvulla tehtyjä teoksia.

Ontuva vertaus, koska beatlesista ei ole edes kovinkaan kauaa.. alle 40 vuotta. Kevätuhri on jo kuitenkin 100 vuotta vanha gubbe.
 
???
 
Miksi sä taas puutut epäolennaisuuksiin? Ihan sama kuin sanoisi ettei Ladaa ja Ferraria voi vertailla koska toinen on italialainen.

No mitäpä kuuluu Erkki Lindenin sinfonialle? Viimeisin viesti tähän ketjuun on näköjään reilun vuoden takaa.
 
Oletko tehnyt korjauksia teokseen, tai mahdollisesti aloittanut uutta puhtaalta pöydältä? Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka tämä projekti jaksaa.
 
AS

No mitäpä kuuluu Erkki Lindenin sinfonialle? Viimeisin viesti tähän ketjuun on näköjään reilun vuoden takaa.
 
Oletko tehnyt korjauksia teokseen, tai mahdollisesti aloittanut uutta puhtaalta pöydältä? Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka tämä projekti jaksaa.
 
AS
 
Yritin korjata, mutta huomasin sen toivottomaksi. Kun sävellystä oli työstänyt jo kahden vuoden ajan, sitä oli liian vaikea muuksi enää muuttaa.
 
Olen aloittanut uuden sifonian säveltämisen keväällä 2008.
Tällä kerralla yritän säveltää kaksiosaisen 20 minuuttia pitkän biisin täydelle orkesterille.
 
Nyt en aseta mitään tavoitteita sävellyksen esittämisen suhteen, en aio esitellä sitä myöskään tällä palstalla.
Arvosteluvaiheissa yritän kuitenkin saada suoran kontaktin joihinkin palstan keskustelijoihin,
kuten esim. John Titoriin, joka mielestäni havaitsi hyvin osuvasti sävellykseni ongelmat.
 
Mutta sävellys on vasta alussa ja parhaillaan yritän sisäistää suuren säveltäjän, Brahmsin oppeja, joista otteita seuraavaksi:
 
1. Kun opiskelet musiikkia, tärkein asia on oppia tarkka kontrapunkti- vastakohta,
moniääni -säveltäminen
 
2. Kirjoittaa ensin varioita, on joskus hyvä aloituksille.
 
3. Tavallisesti parhaat ideat liikkuvat mielessä, älä ponnistele liikaa, niin ideat tulevat kantamaan sävellystyössäsi.
 
4. Älä sävellä ennen kuin koko ajatus on varma. Kun saat idean, mene ja kävele ulkona hetken aikaa, kun jatkat niin huomaat, että ajatus oli vasta alussa.
 
5. Kirjoita melodia ja basso yksinään, niin kuulet onko melodia ankea ja basso tylsä.
 
6. Sinun täytyy oppia kuinka työskennellä. Sinun täytyy kirjoittaa päivät toisensa jälkeen ja olla ajattelematta onko se merkittävää. Mitä tulee melodioihin, joudut kirjoittamaan monta melodiaa, ennen kuin käyttökelpoinen ilmaantuu.
 
7. Ei pitäisi aina luottaa ideaansa. Kynä ei ole vain kirjoittamista varten, vaan myös korjaamista varten. Muttaa hyvin varovaisesti. Kerran kirjoitetusta on vaikea päästä eroon. Mutta jos on tulossa johtopäätös jota et ole toteuttanut, vaikka hyväkin sinänsä, mieti sitä pitkään, tässä vaiheessa se on helppo jättää toteuttamatta.
Kuinka usein yrität säästää sellaista kohtaa ja näin tuhota koko asia, saamatta mitään mainittavaa aikaan, raataa idean kanssa sen sijaan että aloittaa asian herrana.
Toisinaan hyväksynnät, kuten tässä, tarjoavat peitellyn ongelmaelementin, joiden läsnäolo saattaa olla sinulle vaistonvarainen, mutta et voisi lukita sitä sinne kaikkia.
Korjaukset pitäisi saada tehtyä tarkasti, erityisesti sävellyksen yksityiskohtiin.
 
8. Epäilemättä imitaatio-jäljittely on paras tapa ymmärtää kuinka musiikki on kirjoitettu ja rakennettu. Alussa säveltäjä saattaa seurata suurten mestareiden, Beethoven, Mozart, Brahms, Haydn jne. sävellysten koostumuksen tekotapaa. Tällä tavoin voi ymmärtää rakennetta ja käyttää sitä omassa työssä.
Kaikki säveltäjät ottavat ideoita toisten sävellyksistä, mutta näitä ideoita ei voi käyttää nuotti nuotilta omassa kappaleessa.
Vastakkaisuus, se on se tapa käyttää tai muuttaa ideaa ja kehittää sitä, mikä ilmaisee nerouden säveltäjässä ja hänen kirjoitelmassa.
Kun aloitat säveltämään, on hyvä aloittaa kopioida tai seurata tiettyä kappaleen rakennetta tai sävellystyyliä; näin voi huomata kuinka kokoonpano on muodostettu ja lisätä se omaan ideaan.

Jokos olet Erkki hommannut pätevämmän paketin soundeja, kuin ne taannoiset soundfontit, jotka eivät oikein päästäneet dynamiikkaa oikeuksiinsa, eivät ole tuota laajusluokkaa olevaan hommaan sopivia.
 
Hyvät keväät!

Vastakkaisuus, se on se tapa käyttää tai muuttaa ideaa ja kehittää sitä, mikä ilmaisee nerouden säveltäjässä ja hänen kirjoitelmassa.
Mitä kaikkea tarkoitat vastakkaisuudella? Jos tarkoitat kontrastin maksimointia mahdollisimman monissa eri ulottuvuuksissa, niin se on pirun hyvä idea.
- vuorotellen nopeaa ja hidasta tempoa
- vuorotellen pehmeää ja kovaa dynamiikkaa
- vuorotellen kevyttä ja massiivista orkestrointia
- vuorotellen surullista ja iloista tunnelmaa
- vuorotellen koristeellista ja korutonta tekstuuria
- vuorotellen uutta ja kertausta jne.
Vastakohdat korostavat toisiaan, ja parhaimmillaan teoksen osaset kasvattavat toistensa arvoa.

Jokos olet Erkki hommannut pätevämmän paketin soundeja, kuin ne taannoiset soundfontit, jotka eivät oikein päästäneet dynamiikkaa oikeuksiinsa, eivät ole tuota laajusluokkaa olevaan hommaan sopivia.
 
Hyvät keväät!
 
Joo nyt on 76 megainen äänipankki, missä on vain sinfoniaorkesterin soittimet.
Kutakin soitinta tai ryhmää löytyy vähintään 5 erilaista, joista voin sitten valita sopivan kulloiseenkin kohtaan sävellyksessä.
Siis voin vaihtaa kesken kappaleen eri soundilla soivia soittimia.

Joo nyt on 76 megainen äänipankki, missä on vain sinfoniaorkesterin soittimet.
76 gigaa se on, arvaan ma.

76 gigaa se on, arvaan ma.
 
Minkä valmistajan paketti?

Mitäpäs luulet, pitävätkö bluesasiantuntijat tätä kappaletta bluesina?
 
Bluesissa on kuitenkin se hyvä puoli, että sitä voi soittaa yksinkin ilman, että tarvii kuunnella "asiantuntijoita".
 
Sinfonian kanssa kurjempaa on kun siinä tarvii aika monta soittajaa samaan aikaan ellei tee koko juttua tietokoneella. Joutuu mielistelemään auktoriteetteja ja ei voi tehdä minkälaista sinfoniaa huvittaa.
 
Miten voi säveltää sinfonian, jos sinfonian käsite ei ole selkärangassa ahkeran kuuntelun ja partituurien analysoimisen kautta?
 
Minun mielestä todellinen taide vai syntyä pitkälti fiilispohjalta.
 
En tiedä miten moni yrittäjyyttä tieteellisesti tutkiva tai vaikka elinkeinoasiamiehenä työskentelevä on itse aktiivinen uusien yritysten perustaja tai todelliseksi yrittäjäksi omin varoin ryhtyvä.
 
Näinköhän taiteilijana olemistakaan voi kovin paljoa lähestyä analyysien kautta, vaan pitää olla valmis itse ryvettymään jos meinaa taiteilijana toimia.
 
Periaatteessa meistä jokainen joka pystyy tännekin kirjoittamaan pystyisi kirjoittamaan runokirjan jos on riittävästi motivaatiota. Puuttuu vain innostus toteuttaa itseään sillä saralla ja ei ole halua asettaa itseään alttiiksi ryvettymiselle.
 
Sinfoniassa ihmetyttää miksei jokainen saisi säveltää sellaista sinfoniaa kuin haluaa? Laulaminen on vapautunut karaoken myötä ja patsaitakin voi veistää vaikka moottorisahalla. Mikä tekee sinfoniasta sellaisen, ettei se olisi jokaisen kiinnostuneen ulottuvilla?
 
Tuli heti mieleen George Gershwin ja erittäin tunnettu kappale Summertime, joka on pätkä kokonaisesta neekerioopperasta. En ole mikään klassisen musiikin asiantuntija, tai bluesasiantuntija, mutta mitäpä luulette?
 
Kiva biisi, sen voi esittää jokainen kiinnostunut tyylillään.

76 gigaa se on, arvaan ma.
 
Ei, vaan tiedoston koko on todellakin 74.7 Mt eli 78336004 tavua.
 
Äänipankki perustuu Emun 8MBGMSFX:n, jota olen itse muuttanut Vienna SounFont studio 2:lla.
Valmiita soittimia löytyy netistä runsaasti ja näitä keräämällä sekä osittain itse muokkaamalla olen saanut rakennettua mainitsemani sinfoniaorkesterin.

Mitä kaikkea tarkoitat vastakkaisuudella? Jos tarkoitat kontrastin maksimointia mahdollisimman monissa eri ulottuvuuksissa, niin se on pirun hyvä idea.
 
Nämä ohjeet olivat osa suuren säveltäjän Brahmsin ohjeista säveltäjille, ei minun.