Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Juu korvat on kaikilla ja sähkö tulee töpselistä. Tää yks on kyllä jo omaa luokkaansa :D

antnis: Juu korvat on kaikilla ja sähkö tulee töpselistä. Tää yks on kyllä jo omaa luokkaansa :D
 
niinno, kaikkihan voi itse päättää mihin uskoa ja mihin ei. Jos olet sitä mieltä että tää on täysin postaskaa ni tee se, jos oot sellanen persoona että et kyseenalaista ni en tule sua estämään : )
 
Myönnän, olin vielä noin kuukaus taaksepäin sitä mieltä että tämä on selvä lahja, että vain tietyt ihmiset omaavat sen ja piste. Todistin itteni olleeni väärässä, tutustuin erillaisiin tutkimuksiin ja päätin ite testatata että mistä on kyse.
 
Jenkeissä on jo tietyissä musiikki kouluissa ruvettu pitää AB korvan kursseja koska tämä harjoitus tekniikka on osoittautunut toimivaksi ja luotettavaksi.
 
EDIT: Paitsi et mitä muutakaan reaktiota voinkaan odottaa kun kysessä on m.net : D

Fromi: niinno, kaikkihan voi itse päättää mihin uskoa ja mihin ei. Jos olet sitä mieltä että tää on täysin postaskaa ni tee se, jos oot sellanen persoona että et kyseenalaista ni en tule sua estämään : )
 
Myönnän, olin vielä noin kuukaus taaksepäin sitä mieltä että tämä on selvä lahja, että vain tietyt ihmiset omaavat sen ja piste. Todistin itteni olleeni väärässä, tutustuin erillaisiin tutkimuksiin ja päätin ite testatata että mistä on kyse.
 
Jenkeissä on jo tietyissä musiikki kouluissa ruvettu pitää AB korvan kursseja koska tämä harjoitus tekniikka on osoittautunut toimivaksi ja luotettavaksi.
 
EDIT: Paitsi et mitä muutakaan reaktiota voinkaan odottaa kun kysessä on m.net : D
 
Kyseenalaistan sinun kompetenssisi tämän asian käsittelyssä, etenkin kun argumentaatiosi on tasoa kaikillahan on korvat päässä, niin ei voi kuin todeta, että hyvää yötä.

Fromi:
Muusikko nimeltä David Lucas Burge on kehittänyt tavan löytää tämän ilmiön.
...
Eli ''David Lucas Burge - Perfect Pitch Supercourse''
 
Ehkä olen tässäkin ketjussa jo muutamaan kertaan maininnut tämän, mutta toistan vielä: David Lucas Burgen menetelmä absoluuttisen sävelkorvan kehittämiseen mitä ilmeisimmin _ei toimi_. Samantyyppisiä menetelmiä on jopa tutkittu joskus 1900 luvun alkupuolella, ja havaittu että jonkinlaista kehittymistä sävelten arvaamisessa ilmenee, mutta kyseinen arvaamistaito ei koskaan kehity oikeaksi absoluuttiseksi sävelkorvaksi.
 
Tähän voi esittää vastaväitteenä että jos kerran pystyy arvailemaan oikein säveliä jonkinlaisessa palikkatestissä (esim. Kalifornian yliopiston testi http://perfectpitch.ucsf.edu/) niin eikö se riitä todisteeksi että on absoluuttinen sävelkorva? Mitä muuta muka vielä tarvitaan?
Ja vastaus tosiaankin on että ei riitä. Absoluuttinen sävelkorva ei ole pelkkä kyky arvailla oikein säveliä joita mekaanisesti soitetaan yksi kerrallaan tasaisessa tahdissa n kappaletta. Jostain syystä absoluuttisen korvan omaavat henkilöt pärjäävät tällaisessa testissä keskivertoihmistä paremmin, joten kyseistä testiä voidaan käyttää melko luotettavasti erottelemaan "absolutistit" ja muut ihmiset, mutta kyseisen kaltaiset testit eivät ole mikään absoluuttisen sävelkorvan määritelmä.
 
Vertauksena voisi vaikka sanoa että ammattilaiskoripallonpelaajat pystyvät hyppäämään korkealle, ja että väestöstä voisi joitain tutkimuksia varten helposti erotella koripallonpelaajat ja muut henkilöt jonkinlaisella yksinkertaisella hyppytestillä, jossa mitataan kuinka korkealle henkilö voi hypätä. Kaikki koripallonpelaajat menestyvät kyseisessä testissä hyvin, kun taas tavalliset ihmiset eivät.
 
Tästä innostuneena joku voi sitten keksiä että hän alkaa harjoittelemaan korkealle hyppäämistä, ja tämä henkilö aloittaa säännölliset hyppyharjoitukset. Jo muutaman viikon päästä hän toteaa että tuloksia on tullut, hyppykorkeus on noussut, ja kohta lähestytään jo ammattilaisten tasoja. Sitten tämä henkilö vetää virheellisen johtopäätöksen: "Koska pystyn hyppäämään yhtä korkealle kuin ammattilaiskoripallonpelaaja, olen myös yhtä hyvä pelaamaan koripalloa kuin ammattilainen". Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ammattilaiskoripallonpelaaja osaa seurata pelin kulkua, tuntee pelissä käytettyjä taktiikoita, osaa pompotella palloa, osaa heittää pallon pitkälle ja tarkasti, jne. jne. Korkealle hyppäämisen taito on sitten kehittynyt ikään kuin huomaamatta siinä sivussa. Korkealle hyppäämistä varta vasten harjoitellut amatööri ei itse asiassa osaa ollenkaan pelata koripalloa, sillä hän on harjoitellut erästä epäoleellista sivuseikkaa.
 
Samoin absoluuttista sävelkorvaa esim. David Lucas Burgen menetelmällä opetteleva ei tod. näk. opettele absoluuttista sävelkorvaa, vaan jonkinlaista yleistä sävelten arvaamista, ja vaikka hän kehittyykin tässä sävelten arvaamisessa niin hän ei kuitenkaan koskaan pysty esim. nuotintamaan kuulemaansa musiikkia yhtä hyvin kuin oikean absoluuttisen sävelkorvan omaava.
 
Lyhyesti voisi sanoa että se, että jonkinlaista edistystä tapahtuu ei ole mikään tae siitä että edistystä tapahtuisi oikeaan suuntaan.
 
Myönnän, olin vielä noin kuukaus taaksepäin sitä mieltä että tämä on selvä lahja, että vain tietyt ihmiset omaavat sen ja piste. Todistin itteni olleeni väärässä, tutustuin erillaisiin tutkimuksiin ja päätin ite testatata että mistä on kyse.
 
Jenkeissä on jo tietyissä musiikki kouluissa ruvettu pitää AB korvan kursseja koska tämä harjoitus tekniikka on osoittautunut toimivaksi ja luotettavaksi.
 
Mitä olivat nämä tutkimukset joihin tutustuit?
Jenkeissä toimivista absoluuttisen sävelkorvan kursseista en ole kuullut, paitsi että joskus 1800-luvun puolella oli jonkun opettajan musiikkikoulu jossa pystyttiin lapsille opettamaan abs. korva. Lisäksi olen kuullut Saksassa käytössä olevasta menetelmästä jolla voidaan lapsille opettaa abs. korva, ja toisesta menetelmästä joka on käytössä joissain paikoissa Japanissa. Molemmat menetelmät toimivat vain jos opetus aloitetaan n. alle 4 vuotiaana.

Tommi S.: Ehkä olen tässäkin ketjussa jo muutamaan kertaan maininnut tämän, mutta toistan vielä: David Lucas Burgen menetelmä absoluuttisen sävelkorvan kehittämiseen mitä ilmeisimmin _ei toimi_. Samantyyppisiä menetelmiä on jopa tutkittu joskus 1900 luvun alkupuolella, ja havaittu että jonkinlaista kehittymistä sävelten arvaamisessa ilmenee, mutta kyseinen arvaamistaito ei koskaan kehity oikeaksi absoluuttiseksi sävelkorvaksi.
 
Tähän voi esittää vastaväitteenä että jos kerran pystyy arvailemaan oikein säveliä jonkinlaisessa palikkatestissä (esim. Kalifornian yliopiston testi http://perfectpitch.ucsf.edu/) niin eikö se riitä todisteeksi että on absoluuttinen sävelkorva? Mitä muuta muka vielä tarvitaan?
Ja vastaus tosiaankin on että ei riitä. Absoluuttinen sävelkorva ei ole pelkkä kyky arvailla oikein säveliä joita mekaanisesti soitetaan yksi kerrallaan tasaisessa tahdissa n kappaletta. Jostain syystä absoluuttisen korvan omaavat henkilöt pärjäävät tällaisessa testissä keskivertoihmistä paremmin, joten kyseistä testiä voidaan käyttää melko luotettavasti erottelemaan "absolutistit" ja muut ihmiset, mutta kyseisen kaltaiset testit eivät ole mikään absoluuttisen sävelkorvan määritelmä.
 
Vertauksena voisi vaikka sanoa että ammattilaiskoripallonpelaajat pystyvät hyppäämään korkealle, ja että väestöstä voisi joitain tutkimuksia varten helposti erotella koripallonpelaajat ja muut henkilöt jonkinlaisella yksinkertaisella hyppytestillä, jossa mitataan kuinka korkealle henkilö voi hypätä. Kaikki koripallonpelaajat menestyvät kyseisessä testissä hyvin, kun taas tavalliset ihmiset eivät.
 
Tästä innostuneena joku voi sitten keksiä että hän alkaa harjoittelemaan korkealle hyppäämistä, ja tämä henkilö aloittaa säännölliset hyppyharjoitukset. Jo muutaman viikon päästä hän toteaa että tuloksia on tullut, hyppykorkeus on noussut, ja kohta lähestytään jo ammattilaisten tasoja. Sitten tämä henkilö vetää virheellisen johtopäätöksen: "Koska pystyn hyppäämään yhtä korkealle kuin ammattilaiskoripallonpelaaja, olen myös yhtä hyvä pelaamaan koripalloa kuin ammattilainen". Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Ammattilaiskoripallonpelaaja osaa seurata pelin kulkua, tuntee pelissä käytettyjä taktiikoita, osaa pompotella palloa, osaa heittää pallon pitkälle ja tarkasti, jne. jne. Korkealle hyppäämisen taito on sitten kehittynyt ikään kuin huomaamatta siinä sivussa. Korkealle hyppäämistä varta vasten harjoitellut amatööri ei itse asiassa osaa ollenkaan pelata koripalloa, sillä hän on harjoitellut erästä epäoleellista sivuseikkaa.
 
Samoin absoluuttista sävelkorvaa esim. David Lucas Burgen menetelmällä opetteleva ei tod. näk. opettele absoluuttista sävelkorvaa, vaan jonkinlaista yleistä sävelten arvaamista, ja vaikka hän kehittyykin tässä sävelten arvaamisessa niin hän ei kuitenkaan koskaan pysty esim. nuotintamaan kuulemaansa musiikkia yhtä hyvin kuin oikean absoluuttisen sävelkorvan omaava.
 
Lyhyesti voisi sanoa että se, että jonkinlaista edistystä tapahtuu ei ole mikään tae siitä että edistystä tapahtuisi oikeaan suuntaan.
 

 
Mitä olivat nämä tutkimukset joihin tutustuit?
Jenkeissä toimivista absoluuttisen sävelkorvan kursseista en ole kuullut, paitsi että joskus 1800-luvun puolella oli jonkun opettajan musiikkikoulu jossa pystyttiin lapsille opettamaan abs. korva. Lisäksi olen kuullut Saksassa käytössä olevasta menetelmästä jolla voidaan lapsille opettaa abs. korva, ja toisesta menetelmästä joka on käytössä joissain paikoissa Japanissa. Molemmat menetelmät toimivat vain jos opetus aloitetaan n. alle 4 vuotiaana.
 
Hmm, mielestäni sun vertailu kuvat on jokseenki vähän poikkeavia.. ensinnäkin en oo missään vaiheessa maininnut että musta tulis joku musiikin ultranero jos tämän saisin, itse haen enemmänki sitä vapautta ja tietoisuutta, ja edellytystä tehdä musikaalisesti paljon enemmän asioita.. se ei vie pois mun treenaamista ja yleistä musiikin fyysistä harjoittelua..
 
Ensinnäkin, nämä muutokset jota omassa kuulemisessa olen huomannut, ne on todella positiivisia, vaikka en sillä absoluuttista sävelkorvaa saisi, ni jatkaisin silti samoja harjoituksia, toiseks, oon muutamaan kertaan ollu vuoren varma jostain sävelestä kun sen kuulen ja todennu että kuulin oikein, en nää että miks kehitys menisi väärään suuntaan ku kokemus ollut todellinen eikä sun näkökulmasta ns. ''arvaus'' vaan oikeesti kuullut sen ''värin'' joita omassa harjoituksessa opettelen kuulemaan.
 
tutkimukset on juuri näitä kavereita jotka ovat kehitelleet tapoja oppia tämän ilmiön, juuri David lucas burge, Ryan cameron sun muut.. Ryan cameronin menetelmään en perehdy koska hän puhuu ihan eri asiasta kuin absoluuttisesta sävelkorvasta, yhen tutkimuksen luin jostain lehdestä, en muista kuka oli sen kirjoittanut, mutta siinä kerrottiin kuinka monissa tutkimussa ei olla löydetty minkäänlaista geeni yhdistelmää joka voisi selittää tämän ilmiön.. toisinsanoen, miksi sitä EI voisi harjoitella? kun meillä kaikilla on samat mekanismit korvassa..
 
Niin ja mm, David Lucas Burge itse on opettanut tätä monille, ihan kurssi ja luento menetelmällä, ja hänellä on ollut monia oppilaita jotka tämän on onnistunut saamaan.
 
Syy miksi lapsuudestaan asti omannut absoluuttinen korva kuulee aikuisena selvemmin asiat on että hän on kuunnellut sillä korvalla jo niin monta vuotta.. on olemassa eritasoisia absoluuttisia sävelkorvia, jotkut kuulee esimerkiksi todella selvästi kaiken mikä on soitettu omalla instrumentilla, ja jotkut kuulee kaiken riippumatta mistään soittimesta..
 
en voi tietää mihin tää harjoitus menetelmä mut vie, mutta positiivisia pirteitä tää on herättänyt ja kokemus ollu tähän saakka hyvin hieno, en aijo lopettaa sen treenaamista, en voi tässä vaiheessa sanoa että kehittyykkö mulle kyseinen korva, ja et voi kyllä valitettavasti sinäkään, ennen kun sen itse kokee. Mutta tässä vaiheessa kuten aiemmin sanoin ni mulla ei tosiaan ole syytä uskoa että mun kehitys ei menis oikeeseen suuntaan. Kun en tosiaan usko että absoluuttisella korvalla ole mitään ''mystiikkaa'' itsessään, ne nuotit on samat meillekkin, jos vaan kuuntelee tarkemmin ni ehkä löytää asioita mihin korva saattaa tarttua..
 
Näistä asioista on niin paljon ristiriitaisia näkemyksiä että periaatteessa tästä on vaikea keskustella, näytin oman kantani ja näin myös sinun, näitä näkemyksiä tulin tänne kans etsimään. Ehkä saatan olla hieman liian utelias ihminen mutta tämmöiset asiat kiehtoo todella paljon ja mulla on tapana ottaa asiasta selvää : )
David Lucas Burge puhuu tästä asiasta hyvin asiantuntevasti ja osaa kertoa oman teoriansa todella pätevällä tavalla, kyseenalaistin tämän, mutta kokeilemalla selvis että, löysin juuri niitä asioita mitä itse Burge halusi minun löytävän.. Tää herätti uskoa, joten haluan selvittää mihin tämä vie : )
 
Ja nyt Hyvää yötä!

Fromi:
tutkimukset on juuri näitä kavereita jotka ovat kehitelleet tapoja oppia tämän ilmiön, juuri David lucas burge, Ryan cameron sun muut.. Ryan cameronin menetelmään en perehdy koska hän puhuu ihan eri asiasta kuin absoluuttisesta sävelkorvasta, yhen tutkimuksen luin jostain lehdestä, en muista kuka oli sen kirjoittanut, mutta siinä kerrottiin kuinka monissa tutkimussa ei olla löydetty minkäänlaista geeni yhdistelmää joka voisi selittää tämän ilmiön.. toisinsanoen, miksi sitä EI voisi harjoitella? kun meillä kaikilla on samat mekanismit korvassa..
 
Joo, nyt kun selasin taas noita Burgen sivuja niin vaikuttaa siltä että olet aika kokonaisena nielaissut kaiken mitä Burge omassa markkinointimateriaalissaan uskottelee.
 
Burge viittaa kahteen tutkimukseen joiden mukaan hänen menetelmällään on mahdollista opettaa ihmisille abosluuttinen sävelkorva. Ensimmäinen näistä tutkimuksista on Mark Rushin Ohio State Universityssä vuonna 1989 tekemä väitöstutkimus jossa opetettiin koehenkilöitä Burgen menetelmällä. Kyseisen tutkimuksen voi ladata tästä osoitteesta: http://etd.ohiolink.edu/view.cgi?acc_num=osu1216931520 jos kiinnostaa lukea mistä on kyse.
 
Lyhyesti voi sanoa että koehenkilöitä oli 26, näistä 12 kpl jaksoi jatkaa eikä jättänyt kesken, näistä kahdestatoista 5 kpl pystyi suoriutumaan kurssin loppuun saakka, ja näistä viidestä 1-3 sanottiin saaneen absoluuttisen sävelkorvan. Toisaalta kun lukee näiden kolmen parhaan oppilaan omia kuvauksia kokemuksistaan niin he sanovat että "kyllä tämä tästä vielä kovalla harjoittelulla oikeaksi absoluuttiseksi korvaksi muuttuu", eli vaikka heillä jo "on" absoluuttinen sävelkorva (jonkun alkeellisen arvaustestin perustella), niin he silti ovat itse sitä mieltä että tarvitaan lisää harjoitusta.
Lisäksi parhaiten menestynyt koehenkilö sanoo suoraan että hän hylkäsi Burgen menetelmän kesken kokeen koska piti sitä toimimattomana ja alkoi käyttämään omaa menetelmäänsä jossa hän yhdisti eri säveliä eri melodioihin.
 
Tiivistettynä siis voisi sanoa että näyttää kovasti siltä että Burgen menetelmä yksinkertaisesti _ei toimi_. Jos kuitenkin saat jotain tuloksia harjoittelulla niin olisi mielenkiintoista kuulla siitä. Tähänkin ketjuun kirjoitti noin vuosi sitten ainakin yksi henkilö joka yritti opetella absoluuttista sävelkorvaa. Mikäköhän tilanne on nyt?

My 2 cents: "absoluuttisen" sävelkorvan väkisin opettelun sijaan kannattaisi sekin aika käyttää vaikka instrumenttinsa treenaamiseen.

Janus: My 2 cents: "absoluuttisen" sävelkorvan väkisin opettelun sijaan kannattaisi sekin aika käyttää vaikka instrumenttinsa treenaamiseen.
 
Otahan blussa. Minäkin totisesti toivoisin osaavani soittaa, laulaa, säveltää tai sanoittaa. Mulla ei o mitn ongelmaa virittää kitaraa tai tarrata stemmaan kiinni.
Haittarin jos tuon lauteille, ni muut soittimet viritetään sen mukaan, eikä mittarilla.
 
Muuten vaan parempia korvia mä olen Joulupukilta toivonu joka vuosi, mut absoluuttia mä en o koskaan hoksannu toivoa, koska mä en todellakaan tiedä mitä mä sillä tekisin.

Tommi S.: Joo, nyt kun selasin taas noita Burgen sivuja niin vaikuttaa siltä että olet aika kokonaisena nielaissut kaiken mitä Burge omassa markkinointimateriaalissaan uskottelee.
 
Burge viittaa kahteen tutkimukseen joiden mukaan hänen menetelmällään on mahdollista opettaa ihmisille abosluuttinen sävelkorva. Ensimmäinen näistä tutkimuksista on Mark Rushin Ohio State Universityssä vuonna 1989 tekemä väitöstutkimus jossa opetettiin koehenkilöitä Burgen menetelmällä. Kyseisen tutkimuksen voi ladata tästä osoitteesta: http://etd.ohiolink.edu/view.cgi?acc_num=osu1216931520 jos kiinnostaa lukea mistä on kyse.
 
Lyhyesti voi sanoa että koehenkilöitä oli 26, näistä 12 kpl jaksoi jatkaa eikä jättänyt kesken, näistä kahdestatoista 5 kpl pystyi suoriutumaan kurssin loppuun saakka, ja näistä viidestä 1-3 sanottiin saaneen absoluuttisen sävelkorvan. Toisaalta kun lukee näiden kolmen parhaan oppilaan omia kuvauksia kokemuksistaan niin he sanovat että "kyllä tämä tästä vielä kovalla harjoittelulla oikeaksi absoluuttiseksi korvaksi muuttuu", eli vaikka heillä jo "on" absoluuttinen sävelkorva (jonkun alkeellisen arvaustestin perustella), niin he silti ovat itse sitä mieltä että tarvitaan lisää harjoitusta.
Lisäksi parhaiten menestynyt koehenkilö sanoo suoraan että hän hylkäsi Burgen menetelmän kesken kokeen koska piti sitä toimimattomana ja alkoi käyttämään omaa menetelmäänsä jossa hän yhdisti eri säveliä eri melodioihin.
 
Tiivistettynä siis voisi sanoa että näyttää kovasti siltä että Burgen menetelmä yksinkertaisesti _ei toimi_. Jos kuitenkin saat jotain tuloksia harjoittelulla niin olisi mielenkiintoista kuulla siitä. Tähänkin ketjuun kirjoitti noin vuosi sitten ainakin yksi henkilö joka yritti opetella absoluuttista sävelkorvaa. Mikäköhän tilanne on nyt?
 
tuosta ilmiöstä burge itseasissa itsekkin puhuu, hän mainitsi että monella hänen oppilaalla on ollut sellanen olo että ''Tässkö tää nyt on, onko tää nyt se korva?'' kun se yrittää kovasti selittää että absoluuttinen korva ei ole mikään lisättävä ominaisuus joka puhkeis joku päivä kukastaan, vaan se aukee sun korvassa päivä päivältään, sikshän monet jolla se on ollut lapsestaan asti on ollut ni tuntee asian luonnolliseks, koska se on luonnollinen, me ollaan vaan kehitetty siitä turha ''mysteerinen'' asia : D Burge kovasti painottaa että sitä pitäis jaksottain rupee käyttää käytännöllisessä harjoituksessa, esim transkriptiossa ym..
 
Ja kyllä, kerron mielelläni jos jotain hyvin merkittäviä tuloksia saan aikaseks : )

Janus: My 2 cents: "absoluuttisen" sävelkorvan väkisin opettelun sijaan kannattaisi sekin aika käyttää vaikka instrumenttinsa treenaamiseen.
 
Ihan niinkuin sanoin, tän asian reenaaminen ei vie pois muuta reenaamista.. korva on silti sun tärkein instrumentti.. : ) sitä paitsi, tää asia vie multa max 20min päivässä ku muuhun reenaamiseen kuluu hyvinki 4-5h päiväs.

Janus: My 2 cents: "absoluuttisen" sävelkorvan väkisin opettelun sijaan kannattaisi sekin aika käyttää vaikka instrumenttinsa treenaamiseen.
 
tämä, mutta tämä keskustelu tuppaa olemaan hedelmätöntä täälläpäin.

Fromi: tää asia vie multa max 20min päivässä ku muuhun reenaamiseen kuluu hyvinki 4-5h päiväs.
 
Tarkoitatko siis nyt salitreeniä vai mitä?

Fromi: Ja kyllä, kerron mielelläni jos jotain hyvin merkittäviä tuloksia saan aikaseks : )
 
Olisi myös kiva kuulla jos et saa mitään merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Usein tällaisissa asioissa käy niin että jos mitään ei tapahdu niin sitten ollaankin vain hiljaa ja unohdetaan koko juttu. Burge on varmaankin myynyt noita kurssejaan tuhansia kappaleita, mutta aika vähän on kuulunut henkilöistä jotka olisivat kyseisen kurssin avulla oppineet absoluuttisen sävelkorvan.

Tommi S.: Olisi myös kiva kuulla jos et saa mitään merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Usein tällaisissa asioissa käy niin että jos mitään ei tapahdu niin sitten ollaankin vain hiljaa ja unohdetaan koko juttu. Burge on varmaankin myynyt noita kurssejaan tuhansia kappaleita, mutta aika vähän on kuulunut henkilöistä jotka olisivat kyseisen kurssin avulla oppineet absoluuttisen sävelkorvan.
 
Toki kerron että vaikka en saisi kyseistä korvaa, muutokset mitä on jo nyt tapahtunut on jo periaattees tuon kurssin arvoisia..
 
Mutta täytyy muistaa että on ollut niitä ihmisiä jotka on onnistunut saamaan tuon korvan tällä menetelmällä, ihan ekana vaikkapa ihan itse Burge.. musta tuntuu että kaikki riippuu loppujen lopuks siitä kuinka halukas on itse tekemään töitä tuon eteen ja onko tietoinen miksi sitä harjoittelee, ja että tekeekö juuri niinku burge haluaa sun tekevän. Se on ollut kulema suurin syy sille miks jotkut eivät ole onnistuneet.. Ymmärrän toki senki jos jollain kestää ikuisuuden saamaan edes jonkinlaista näkemystä omasta kehityksestä kuin joillain se tulee hyvin nopeasti.. Absoluuttinen sävelkorva on hyvin laaja käsite, joillakin on todella vahva ja joillakin osittain vahva ja tietyissä tilanteissa hyvin heikko. Mutta jos tuolla menetelmällä edes oppisin saamaan sellasen korvan että olisin itse tyytyväinen ja saisin omat ''Maalit'' omaksuttuu ni olisin tyytyväinen.. Omistan omasta mielestäni aika vahvan relatiivisen korvan mutta toki sävelten tunnistaminen toisi lisäapua sillekkin vielä..

Parempi termi ilmiölle olisi absoluuttinen sävelkorkeuden muisti.
Kaikki musiikintekijät, muusikot, eivät sitä kuitenkaan omaa/opi, vaikka kuinka treenaavat. Korvaa voi toki kehittää muutoinkin jokainen lahjakkuutensa mukaan. Musikaalisuuden mittapuuna tuo ilmiö ei ole juurikaan merkittävä. Klassisella puolella esim. Wagnerilla ei tuota ominaisuutta muuten ollut. Ei ole minullakaan, vaikka pystyn muutoin osin musiikkia ja sen harmoniaa näin vanhana tanssimuusikkona hahmottamaan jonkin verran.

Fromi:
Mutta täytyy muistaa että on ollut niitä ihmisiä jotka on onnistunut saamaan tuon korvan tällä menetelmällä, ihan ekana vaikkapa ihan itse Burge..
 
On myös hyvä muistaa että vaikka onkin ihmisiä jotka väitetysti ovat tällä menetelmällä oppineet absoluuttisen sävelkorvan, niin kukaan ei ole heitä koskaan nähnyt tai tavannut. Ja jos Burgea pyytää vähän esittelemään absoluuttista sävelkorvaa niin hän kuulemma kieltäytyy, ja neuvoo että muidenkaan ei pitäisi "alentua" esittelemään omaa sävelkorvaansa. Mutta kaikenlaiset selitykset ja hätävalheet Burgella tuntuvat olevan tarkasti etukäteen mietittynä.

Ketjun aloitusviestistä: Kitarakamapalstan ammattilaiset olivat sitä mieltä, ettei tämä termi ole kohdallaan, tai ettei käytännössä absoluuttista sävelkorvaa ole. Miten on, mitä tarkoitetaan tässä kontekstissa sanalla absoluuttinen?
 
Olen luullut, että sanan absoluuttinen merkitys on - ja on sitä myös tässä kontekstissa - se minkä sanakirjoista löytää (lat. absolutus = irrotettu), ehdoton, rajoittamaton, riippumaton; puhdas; täydellinen. Vastakohta: relatiivinen.
 
Jäsen Fromi linjaa kuitenkin ketjun seitsemännellä sivulla: Absoluuttinen sävelkorva on hyvin laaja käsite, joillakin on todella vahva ja joillakin osittain vahva ja tietyissä tilanteissa hyvin heikko.
 
Tämän "määritelmän" mukaan absoluuttisuudessa olisi siis aste-eroja: absoluuttisuus voisi olla "osittaista" ja tietyissä tilanteissa myös "hyvin heikkoa" absoluuttisuutta voisi sanoa absoluuttiseksi. Onkohan tässä nyt jotain pielessä? Onko näin laajalla määrittelyllä enää mielekästä käyttää koko sanaa absoluuttinen, ainakaan älyllisen rehellisyyden nimissä?
 
Itse olen sitä mieltä, että nämä "määritelmälaventelijat" ovat hakoteillä, ja tämän(kin) toiminnan motiiveja selittävät perusinhimilliset hyveet
 
- ahneus
- kateus
- hyväksynnän kerjääminen

krk: Jäsen Fromi linjaa vähän kaikenlaista.

krk: Ketjun aloitusviestistä:
 
Olen luullut, että sanan absoluuttinen merkitys on - ja on sitä myös tässä kontekstissa - se minkä sanakirjoista löytää
 
Jäsen Fromi linjaa kuitenkin ketjun seitsemännellä sivulla:
 
Tämän "määritelmän" mukaan absoluuttisuudessa olisi siis aste-eroja: absoluuttisuus voisi olla "osittaista" ja tietyissä tilanteissa myös "hyvin heikkoa" absoluuttisuutta voisi sanoa absoluuttiseksi. Onkohan tässä nyt jotain pielessä? Onko näin laajalla määrittelyllä enää mielekästä käyttää koko sanaa absoluuttinen, ainakaan älyllisen rehellisyyden nimissä?
 
Itse olen sitä mieltä, että nämä "määritelmälaventelijat" ovat hakoteillä, ja tämän(kin) toiminnan motiiveja selittävät perusinhimilliset hyveet
 
- ahneus
- kateus
- hyväksynnän kerjääminen
 
Tässä on kieltämättä hyvä pointti esillä, itse yritin vain kyseenalaistaa sen sanan käyttöä, ku oon itse tavannut muutamia joilla on ''absoluuttinen'' sävelkorva, ja kaikilla ns. eri tasoinen, mutta sen verran kehittynyt että sen voisi nimetä ''absoluuttiseks''. Tässähän on vaan kysymys inhimillisyydestä, se että omaa absoluuttisen sävelkorvan ei omasta mielestäni tarkota sitä etteikö inhimillisiä erehdyksiä tapahtuisi, joillakin on niin vahva ''absoluuttinen'' korva että käyttää sitä päivittäin kuunnellessaan musiikkia ja tekee hyvin harvoin virheen analyysissä, mut on niitäkin jotka osaavat ns sulkea tämän toiminnan ja vain kuunnella musiikkia, ja käyttää sitä vaan niissä tietyissä asioissa, kuten transkriptio.. tällä tarkoitin että se on hyvin laaja käsite.. Ja taas, en voi itse sanoa mitään sanomaani sataprosenttiseks ku en itse omaa ''absoluuttista'' sävelkorvaa, kaikki perustuu vain kuulemiin asioihin ja näkemyksiin.. kyseenalaistan vain tämän ''mysteerisen'' ilmiön koska niinki kuin kokit/ruokakriitikot harjoittavat makuaistejaan ni miks ei muusikot ja muut vois harjoittaa kuuloaistejaan??.. Eli onko jotain oikeesti olemassa jota voisi kutsua ''absoluuttiseksi'' sävelkorvaksi..

Se vähä mitä olen kuuloaistista joskus huvikseni lukenut on minulta lähes tyystin unohtunut, mutta veikkaan, että absoluuttinen sävelkorva perustuu siihen, että kuuloinformaatioon liittyviä primitiivisiä sävelkorkeudesta riippuvaisia synaptisia kytkentöjä jostain poikkeuksellisesta syystä säilyy varhaislapsuudessa, huolimatta siitä, että samalla aivoihin kehittyy hahmontunnistuksen ja länsimaisen musiikin ymmärtämisen kannalta olennaisia säveltasosta verraten riippumattomia (harmonisten ja melodisten) intervallien tunnistusmekanismeja eli relatiivinen sävelkorva. Eli vaikkapa Doppler-ilmiö ei vaikeuta ohi kiitävän hälytysajoneuvon sireenin tunnistamista; päin vastoin Doppler-ilmiö ja automatkalla moottorin kierrosluvun vaihtelu kehittää aivoissa absoluuttisista taajuuksista ja spektreistä riippumatonta tunnistusta. Erillinen asia on omaksua sävelen käsite ja oppia nimeämään kaikki implisiittisesti tunnistamansa sävelet ja tätä kautta kuvailemaan musiikillisia kokemuksiaan kielellisesti.
Ja pelkään, että kun absoluuttisen sävelkorvan kannalta oleelliset synaptiset yhteydet on kerran menetetty, niin on käytännössä erittäin hankalaa saada kasvamaan niitä vastaavia yhteyksiä.
Ikään kuin pitäisi ohittaa monimutkaisia ja elintärkeitä prosessointivaiheita, päästää signaali melkein suoraan reseptoreilta sellaiselle alueelle, jossa eri aistimodaliteetit kytkeytyvät käsitteisiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Synaptic_pruning
 
Jos näin on, niin absoluuttisen sävelkorvan voisi ehkä saada aikuisiälle, mikäli mahdollisimman nuorena opetetaan nimeämään säveliä ja jotenkin sitä kautta tehdään itse sävelkorkeuksien luokittelemisesta mielekästä. Nimittäin ne kytkennät, joille on käyttöä, tuppaavat säilymään.
 
No, ehkä tämä menee jo liikaa mutuiluksi.
 
Fromi: niinki kuin kokit/ruokakriitikot harjoittavat makuaistejaan ni miks ei muusikot ja muut vois harjoittaa kuuloaistejaan??..
 
Sävelkorvan kehittämisessä ei tosiaan ole mitään paheksuttavaa. Varmaan kannattaa jatkaa niin kauan kuin tuntee edistyvänsä.
 
EDIT: Äh, kaikkea potaskaa sitä tuleekin kirjoittaneeksi. Vielä ihmeellisempi on kyky erotella eri äänilähteitä, esimerkiksi eri soitinryhmiä tai soittimia orkesterin välittämän paineaallon seasta. Jonkin verran auttaa se, että korvia on kaksi, mutta silti kyky erottaa jonkinlaisesta summa-aallosta yksittäisiä soittimia on aika ihmeellinen, ainakin jos yrittää teknisesti signaalinkäsittelyn ja soveltavan neurotieteen näkökulmasta lähestyä asiaa.