Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Nyt tulee typerä kysymys, mutta antakaa anteeksi.
 
Vähän pöljä olen teorian kanssa, ja olen jo pitkään miettinyt mitä (ja miksi) tapahtuu Kingston Wallin Shine on me -kappaleen lopussa kohdassa saksofonisoolo.
 
Soinnut on Dm, D, G, B, D, F#, A, C#
 
Molli vaihtuu duuriin, sen ymmärrän, mutta en osaa tuota sen enempää eteenpäin analysoida. Mitä (asteikkoa) Kukko soittaaa minkäkin soinnun päälle ja miksi?

Loistava soolo kyllä, eikä yhtään typerä kysymys, päin vastoin.
 
En tiä onko noita sointuja järkeä hirveästi funktionaalisen harmonian näkökulmasta järkeillä (tai ainakin saa tulla joku mua järkevämpi järkeileen), mutta esim. heti alussa toi D on selkeesti välidominantti G:lle. Ehkä muitakin vois miettiä sekundaarisina funktioina, mutta kun G on saavutettu, niin mun mielestä tossa taitaa ideana olla liikkeet terssein ylöspäin kunnes päädytään tohon C#-sointuun (ja onko sen jälkeen vielä joku Hendrix-versio aiheesta), joka toimittaa jonkinlaista johtosävelsoinnun virkaa. Ehkä.
 
Tällasta leffa-soundtrackeistä tuttua asiaa siis tuo terssein liikehdintä; ideana on sointuja yhdistävät sävelet oikeestaan:
https://en.wikipedia.org/wiki/Chromatic_mediant
 
Mitä (asteikkoa) Kukko soittaaa minkäkin soinnun päälle ja miksi?
 
Mun korvaan tuo kuulostaa siltä, että se ei välttämättä ajattele mitään asteikkoa, vaan todennäköisesti se ajattelee sointusäveliä ja sit vähän maustaa. Sointukulku on niin yllättävä ja kimurantti, että pelkillä sointusävelillä saa aikaan jo vaikka mitä.
 
D-sointujen päälle se soittaa mm. C:tä (7) (eli hänkin varmaan kuulee sen dominanttina). B:n päällä oleva nopee tilu kuulostaa mun korvaan B7-sointuarpeggiolta, jossa on mukana myös C (eli b9) ja sit C# (eli 9) ehkä? Ainoo mun mielestä "asteikkomainen" hetki koko soolossa on A:n päällä oleva tilu, jossa oon kuulevinani A duuriblues-asteikon (en kuunnellut kovin tarkasti onko siinä muutakin, mutta duuribluesilla saat ton saundin).
 
Näitä voi varmaan monesta kulmasta pohtia. Toivottavasti viitsii joku muukin kommentoida kun olisi hauska tietää, miten muut tuon sointukulun näkee/kokee.

Kuinkahan paljon on melodioita ym sävellykseen liittyvää, minkä joku heittänyt päästään miten hyvältä kuulostaa ja sitten jotkut yrittää järkeillä siihen järkeä teorian kautta.
Mikä tietenkään ei ole väärin. Mielenkiintoistahan se silti on funtsia miksi ja miten joku juttu toimii.

telescope: Kuinkahan paljon on melodioita ym sävellykseen liittyvää, minkä joku heittänyt päästään miten hyvältä kuulostaa ja sitten jotkut yrittää järkeillä siihen järkeä teorian kautta.
Mikä tietenkään ei ole väärin. Mielenkiintoistahan se silti on funtsia miksi ja miten joku juttu toimii.
 
Näinhän se yleensä melodioiden kanssa tuntuu menevän. Sävellysten soinnutuksen, sovitusten ja orkestroinnin kanssa on valtavasti hyötyä teorian ja toimivaksi todettujen mallien osaamisesta, mutta melodian kanssa tuntuu olevan eri juttu. Hankala edes sanoa voiko melodiapäätä oppia vai onko se jotenkin luontaista ja tulee koko elämän aikana kuunnellusta ja soitetusta musiikista vai mistä on kyse. Tietysti soinnutuksen ja asteikoiden pohjalta voi arvella toimivia ratkaisuja, mutta hyvän melodian kirjoittaminen tuntuu olevan jotenkin intuitiivisempaa. Ehkä melodioiden koristeluissa voi sitten miettiä erilaisia tapoja päätyä paikasta toiseen mielenkiintoisemmin, mutta silloinkin pitää olla jo se vahva melodia pohjalla. Onhan Bachin ajoilta lähtien tietysti ollut kaikenlaisia työkaluja sävellysten muljauttelemiseen ties miten päin ja siinä on voinut löytyä hienojakin juttuja vähän kuin vahingossa. Mystisiä asioita nuo melodiat...

Luulisi jotenkin, että septimin kautta juohevasti mollista duuriin. Mielenkiintoinen runko sävellyksessä.

Kirjan mukaan Petri diggaili tätä biisin kirjoittamisen aikoihin:
 
https://www.youtube.com/watch?v=UJf_zoIWnDA