Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Moi! Meidän lauluyhtyeessä kaveri sovitti ei-niin-tunnetun biisin loppumaan IV-säveleen. Siis ei edes sointuun vaan unisonosäveleen. Kyseessä varsin perinteisen sointukulun biisi: I VI II V. B-osa menee about IV I IV II.
Tämän sovituksen lopussa on sitten vähän erikoisempi sointu, joka johtaa tuohon IV-loppusäveleen.
 
Oletteko törmänneet tällaiseen? Loppuuko mikään tunnettu biisi IV-sointuun? Tiedän kyllä, että jazzissa basso lopettaa silloin tällöin IV-säveleen, mutta unisono..heh..Pikkasen vaikeeta laulaa. Aivot ei tottele. :)

Plagaali lopuke.

Plagaali lopuke.
 
Eikös plagaali kadenssi itse asiassa lopu toonikasointuun, mutta sitä ENNEN on neljännen asteen sointu. Vastavetona siis autenttiselle kadenssille, jossa toonikaa edeltää dominanttisointu.
 
Lähdettä etsiessäni törmäsin tällaiseen nimitykseen kuin "Puolilopuke päättyy muuhun kuin I asteen sointuun: I-V" (http://www.uta.fi/mute/har12.htm)
 
Alkuperäiseen kysymykseenhän tämä ei sinänsä vastaa. Mutta, no, sille on nyt NIMI.

Jos edeltävä sointu on dominantti ja sitten päättyy IV-sointuun niin harhalopuke.

Loppuuko mikään tunnettu biisi IV-sointuun?
 
Siis loppuuko teidän tapauksessanne biisin originaali teema kuitenkin "normaalisti"? Että se IV -sävel on vain sovittajan keksintöä?
 
Sellaista biisiä ei tuu mieleen, että melodia loppuisi perusäänen kvarttiin. Mutta on joitakin biisejä, joissa viimeinen sointu on IV -asteen sointu, eli hieman sillein gospel-henkisesti. Ei välttämättä kuitenkaan kauhean tunnettuja biisejä.

Jees, noin mä vähän ymmärsinkin tuon teoriasivun myötä. Jännää muuten, että sana "plagaali" ei kovinkaan monta sivua antanut googlessa...

Siis loppuuko teidän tapauksessanne biisin originaali teema kuitenkin "normaalisti"? Että se IV -sävel on vain sovittajan keksintöä?
 
Biisi loppuu A-osaan ja fade out...
 
Sellaista biisiä ei tuu mieleen, että melodia loppuisi perusäänen kvarttiin. Mutta on joitakin biisejä, joissa viimeinen sointu on IV -asteen sointu, eli hieman sillein gospel-henkisesti. Ei välttämättä kuitenkaan kauhean tunnettuja biisejä.
 
Joo, oikeen nään sieluni silmillä mustat naiset heiluttamassa kämmeniään ilmassa, heh. Tossa IV soinnussa on sellanen uudelle tasolle nousemisen tuntu....siitä on vaikee enää edes palata.

Ehkä B-osa ei olekaan oletetussa sävellajissa ja IV I IV II onkin tulkittavissa I V I VI. Ja lopussakin IV-sävel onkin tulkittavissa kvarttia ylempänä olevan sävellajin toonikaksi.
 
Tossa IV soinnussa on sellanen uudelle tasolle nousemisen tuntu....siitä on vaikee enää edes palata.
Kuulostaa modulaatiolta. Efekti, joka hämäävästi ennakoi B-osaa mutta B-osaa ei sitten enää soitetakaan. Ja aikaisemmin biisissä B-osa on tavallaan tehnyt tilan tälle efektille?

Jees, noin mä vähän ymmärsinkin tuon teoriasivun myötä. Jännää muuten, että sana "plagaali" ei kovinkaan monta sivua antanut googlessa...
 
Kokeile "plagal ending"!

Ehkä B-osa ei olekaan oletetussa sävellajissa ja IV I IV II onkin tulkittavissa I V I VI. Ja lopussakin IV-sävel onkin tulkittavissa kvarttia ylempänä olevan sävellajin toonikaksi.
 
Mietin ihan tuota samaa. Tuo B-osa on vain niin selkeästi B-osa ja lähtee IV-soinnusta ajatellen koko biisiä.
 
Kuulostaa modulaatiolta. Efekti, joka hämäävästi ennakoi B-osaa mutta B-osaa ei sitten enää soitetakaan. Ja aikaisemmin biisissä B-osa on tavallaan tehnyt tilan tälle efektille?
 
No siltä se kuulostaakin. Modulaatiolta, joka ei vie mihinkään vaan jää roikkumaan ilmaan.

Sellaista biisiä ei tuu mieleen, että melodia loppuisi perusäänen kvarttiin. Mutta on joitakin biisejä, joissa viimeinen sointu on IV -asteen sointu, eli hieman sillein gospel-henkisesti. Ei välttämättä kuitenkaan kauhean tunnettuja biisejä.
 
...vai aletaanko taas vääntää tällä palstalla siitä, onko Sweet Home Alabama V-IV-I vai I-bVII-IV?
 
;)

...vai aletaanko taas vääntää tällä palstalla siitä, onko Sweet Home Alabama V-IV-I vai I-bVII-IV?
 
Johan se on ratkennut. Lynyrd Skynyrdin tuotantoa analysoineena pojat ei pysty monimutkaisempaan kuin V -IV -I!

...vai aletaanko taas vääntää tällä palstalla siitä, onko Sweet Home Alabama V-IV-I vai I-bVII-IV?
 
;)
 
Ai on täällä tuollaisesta kiistelty, heh. Mun korva sanoo selkeesti I-bVII-IV, mutta en mä sitäkään biisiä lopettais IV-sointuun. :P
 
EDIT: Voi hemmetti. Tässä livepätkässä esim. ne lopettaa tohon G-sointuun:
http://www.youtube.com/watch?v=80y0ZfmhKQY
Mun korva sanois, että sinne loppuun pitäis vielä iskee se D. Ärsyttävää!

Ai on täällä tuollaisesta kiistelty, heh. Mun korva sanoo selkeesti I-bVII-IV, mutta en mä sitäkään biisiä lopettais IV-sointuun. :P
 
Originaaliäänityksessä Lynyrd Skynyrd feidaa piisin lopun eli jää arvoitukseksi mihin ne lopettaa.

Originaaliäänityksessä Lynyrd Skynyrd feidaa piisin lopun eli jää arvoitukseksi mihin ne lopettaa.
 
Niinpä. Mut tosiaan livenä näyttäis olevan aina se G. Olkoon se nyt sitten I tai IV. Mun korva sanoo, et se G on IV ja koko homma jää roikkuu ilmaan.

onko Sweet Home Alabama V-IV-I vai I-bVII-IV?
 
Mut siinä on se bVII. Se vesittää kaiken. Jos olis I - V - IV, niin homma pysyis tiukemmin duuri-molli -tonaalisena.

Myös Deep Purplen Sometimes I Feel Like Screaming loppuu IV-asteelle ja myös sitä edeltää bVII.

Myös Deep Purplen Sometimes I Feel Like Screaming loppuu IV-asteelle ja myös sitä edeltää bVII.
 
Chris Isaak - Wicked Game
The Who - Behind Blue Eyes
 
jne. Onhan noita. Tosin noita kaikkia yhdistää se, että kyseessä on mollibiisi, joka loppuu IV asteen duurisointuun (modaalinen muunnesointu).

Sweet Home Alabama
 
"The guitar solo in the song is actually played in the wrong key. Producer Al Kooper noticed that Ed King played the solo in the key of G instead of D, the first chord in the progression. He was so vexed that he took to tune to California, and played it for his guitarist friend Michael Bloomfield. In fact, the song is in G, and King himself rips the exuberant, melodic blues lines in the E minor pentatonic Blues scale, which in the song functions as the G pentatonic scale. (from Guitar Edge magazine - July/August 2006)"
 
http://www.songfacts.com/detail.php?id=1702

Sweet Home Alabama
 
"The guitar solo in the song is actually played in the wrong key. Producer Al Kooper noticed that Ed King played the solo in the key of G instead of D, the first chord in the progression. He was so vexed that he took to tune to California, and played it for his guitarist friend Michael Bloomfield. In fact, the song is in G, and King himself rips the exuberant, melodic blues lines in the E minor pentatonic Blues scale, which in the song functions as the G pentatonic scale. (from Guitar Edge magazine - July/August 2006)"
 
http://www.songfacts.com/detail.php?id=1702
 
Jees, jännä on tää biisi tuossa suhteessa. Näin lainkaan kokeilematta - eipä tuohon kyllä oikeen vois soittaakaan sooloa D:stäkään. Se on se pahuksen C-sointu, jonka Apricotkin mainitsi...
Hhmm... Mitenköhän toimis D minor pentatonic scale (vaikka D onkin duuri)?