Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Hymm. sitä mietin montako tahtia yhdelle riville jos vihkon koko on noin A4. Musta 3-4 olis selkeää mutta haluaisin tietää onko tästä jokin käytäntö. Vaikka nuottikirjoitukseen liittyy monia kummallisuuksia niin silti se kiinnostaa.

montako tahtia yhdelle riville jos vihkon koko on noin A4.
 
Käytännössä kaikki vihkot on A4:sia.
 
Tahtien määrä rivillä riippuu tahtien sisällön määrästä.
 
Mielellään niin, että tahtimäärä mukailee musiikin rakennetta. Olisi hyvä pyrkiä parillisiin tahtimääriin, eli neljä tai kuusi tahtia rivillä. Lapun pitää kuitenkin olla selkeästi luettavissa, jolloin tahtien sisältö ratkaisee tapauskohtaisesti.
 
Jos on vaikka 3/4 -biisi, jossa melodia menee pelkillä neljäsosanuoteilla, niin tiivistän usein kuuteen tahtiin / rivi, kuitenkin niin että biisin osan loppukohta on loogisesti myös rivin lopussa.
 
Ongelman muodostaa jokin tiukka funk -juttu, jossa on paljon 1/16 -tavaraa. Kaksi tahtia rivillä on turhan väljä jolloin tulee paljon rivejä, kolme olisi usein hyvä muuten, mutta sitten tulee pariton määrä tahteja riviä kohti, ja ihmismieli on tottunut hahmottamaan paremmin parillisia määriä.
 
Täytyy vain katsoa että mikä on loogista ja näyttää hyvältä.

Jos keikkalapuista puhutaan, niin siinä vähän tappelee keskenään sivujen määrä ja selkeys.
Jos mahdollista, pyrin ahtamaan korkeintaan kahteen sivuun selkeydenkin kustannuksella.
Perustanssimusan, jota eniten soitan, kappaleitten osien tahtimäärät ovat yleensä neljällä jaolliset eli neljä tahtia/rivi on yleensä selkein vaihtoehto.
Oleellista olisi, että kappaleen osat alkavat rivin alusta ja päättyvät rivin loppuun.

Perustanssimusan, jota eniten soitan, kappaleitten osien tahtimäärät ovat yleensä neljällä jaolliset eli neljä tahtia/rivi on yleensä selkein vaihtoehto.
 
Toi on hyvä periaate ("taidemusiikkiin" toi taas ei päde ihan niin yksiselitteisesti). Joskus joutuu tekemään kompromisseja, yleisin on varmaan kerrattava 8 tahdin osa, jonka lopussa on ensin 2 tahdin mittainen ykkösmaali, ja kertauksen jälkeen 2 tahdin mittainen kakkosmaali. Tällöin sopiva layout osalle voisi olla

||:    1   |   2   |   3   |   4   |   5   |   6    |
(1.)   7    |    8    :|| (2.)    7     |     8    ||

Ideani ovat luultavasti enempi taidemusaa kuin tanssimusaa ja ainakin
kokoonpanot suurehkoja.

Ideani ovat luultavasti enempi taidemusaa kuin tanssimusaa ja ainakin
kokoonpanot suurehkoja.
 
Sit niin monta tahtia riville kuin selkeästi mahtuu. Ei tosin ole haittaa siitä, että kappaleen osat (joko selkeät rakenneosat, kuten intro, melkein samanlaisena toistuvat A-, B- C- jne osat ja vastaavat TAI sitten harjoitusnumerot) osuvat stemmoissa rivien alkuihin (partituurissa sillä ei ole väliä). Tällöin soittaja löytää osat nopeasti selaamalla silmillään vain nuotin vasenta reunaa, joka on kymmeniä kertoja nopeampaa kuin tahdin 126 etsiminen jostain lapun keskeltä. Toi on mun mielestä hyvä nyrkkisääntö, oli taidemusaa eli ei.
 
Toinen juttu, mikä vaikuttaa riville/sivulle tulevien tahtien määrään ja sisältöön on sivunkäännöt. Jos kyseessä on yhtään pidempi teos (stemmaa kohden 3 sivua tai enemmän), pitää varmistaa (selkeän layoutin lisäksi) että paikoissa, joissa soittaja joutuu kääntämään sivua, on sopivan mittainen tauko musiikissa. Erittäin harva soitinryhmä soittaa keskeytyksettä esim. 15 minuutin biisissä alusta loppuun. Sovituksen/notaation ammattilaiset pystyvät tämän lisäksi ottamaan huomioon mm. puupuhaltimien sormitukset: esim. laittamaan klarinettistemmaan sivunkäännön kohdalle pitkän äänen, jonka sormitukseen tarvitaan vain vasenta kättä ja oikea käsi jää vapaaksi kääntämään sivua.

Mä teen yleensä niin, jos tulee enemmän kun kaksi sivua, että teippaan 2. ja 3. sivun yhteen ja taitan keikkamapissa kolmossivun ekan ja tokasisun väliin.

Mä teen yleensä niin, jos tulee enemmän kun kaksi sivua, että teippaan 2. ja 3. sivun yhteen ja taitan keikkamapissa kolmossivun ekan ja tokasisun väliin.
 
mäkin värkkäilin tota, mutta nyt ajattelin yrittää siirtyä tohon biisi/aukeama, maksoi mitä maksoi. ja aukeama siis 2xa4. kissankokoisella fontilla kaikki tarvittava. eli tuuraajia varten on sitten eri lappu...
 
syy niinkin typerä kuin hajataitto, mikki ständissä ja soitin kädessä - ei pysty kuikkimaan enää kovin pitkältä silmäkulmasta mitä se lappu enää sanoo kun pitää kuitenkin keikistää eturivin pojille samalla. ainahan vois tietty opetella sanat ulkoo mut humpat menee sekasin keskenään kovin helposti. ehkä sit syksymmällä :)
 
sillon kun tekee käsinkirjoitettua nuottia niin yrittää katsoa että biisin eri osat alkaa aina omalta riviltään ja vetelee tahtiviivat sen mukaan. ja vähän käyttötarkoituksesta riippuen - jos tarttee lyriikat kirjoittaa siihen samaan niin ~4 tahtia/rivi, jos ei niin 5-6/rivi. ja onko kyseessä keikkalappu (jolloin tekee ISOLLA JA SELKEÄLLÄ ja kirjoittaa vain sen minkä ehdottomasti tarttee) vai täys partituuri (jolloin viilataan vähän pienemmällä että kaikki mahtuu eikä siitä kuitenkaan yksittäisiä stemmoja soiteta).