Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Mielipuoliselta kuulostava musiikki? Mitä se on? Miten sellaista tehdään? Onko sellaista tekeviä bändejä olemassa?
 
Kysymys saattaa kuulostaa vähän hölmöltä, mutta mikä tekee musiikista mielipuolisen kuuloista? Saundeilla pääsee melko pitkälle, mutta mitä muita tapoja tähän on?
 
Dim-skaalalla saa melko häiriintyneen kuuloista musiikkia aikaan. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Stonen White Worms. Onko muita skaaloja, joilla saa vastaavaa aikaiseksi?
 
Led Zeppelinin Dazed and Confused'n kitarassa käytetty jousi kuulostaa myös mielipuoliselta. Mitäs muita vastaavia tapoja on tehdä mielenkiintoista musiikkia?
 
E: Mielipuolisia kappaleita voi myös listata.

Minusta mielipuolisuus ei synny, ainakaan pelkästään, hassujen skaalojen käytöstä vaan hektisyydestä. Eli siis ADHD-meiningillä hypitään kauhealla röydöllä erilaisista osista toisiin ja välillä mennään kakofoniaan asti.

raymond scott ja edgard varése...

Minusta mielipuolisuus ei synny, ainakaan pelkästään, hassujen skaalojen käytöstä vaan hektisyydestä. Eli siis ADHD-meiningillä hypitään kauhealla röydöllä erilaisista osista toisiin ja välillä mennään kakofoniaan asti.
 
Suosittelen Fantomasia.
Herra Patton on saanut aikaan melko mielenvikaista musiikkia.

Rahmaninovin etydi op. 33 nro 6 (joskus numerolla 3). Ihan pimeetä tavaraa.. mutta hienon kuuloista!

Minusta mielipuolisuus ei synny, ainakaan pelkästään, hassujen skaalojen käytöstä vaan hektisyydestä. Eli siis ADHD-meiningillä hypitään kauhealla röydöllä erilaisista osista toisiin ja välillä mennään kakofoniaan asti.
 
http://www.causeforeffect.org tosin ilman "kakofoniaa" mutta adhd meininkiä löytyy :)

Tom Waits on onnistunut tekemään melko nyrjähtäneen kuuloista tavaraa. Taitaapi olla vain enemmän kiitos tuotannon, kuin sävellysten.

"Mainstreamimpaa" mielipuolista tavaraa:
System of a Down
The Mars Volta
Ulver (lähinnä levyt Themes from William Blake's the Marriage of Heaven and Hell sekä Blood Inside, tosin nämäkin vain hetkittäin.)
 
Vähän tuntemattomampaa:
Scholomance (varsin raakaa erittäinkin progressiivista tilublackistä)
 
Eli pöydänpureskeluostastoahan löytyy vähän joka tyylisuunnasta.

killing joken revelations.

Eilen tuli postiluukusta The bad plus nimisen orkesterin levy These are the vistas ja siinä on jotain nyrjähtänyttä.
 
Mielenkiintoinen levy mielestäni, vaihtelee jonkinsortin tuomionjazzista kauniisiin klasarivaikutteiseen meininkiin. Hienoja sävellyksiä. Ai niin, ja coverointi Smells like teenspiritistä..

Eilen tuli postiluukusta The bad plus nimisen orkesterin levy These are the vistas ja siinä on jotain nyrjähtänyttä.
 
Mielenkiintoinen levy mielestäni, vaihtelee jonkinsortin tuomionjazzista kauniisiin klasarivaikutteiseen meininkiin. Hienoja sävellyksiä. Ai niin, ja coverointi Smells like teenspiritistä..
 
Itsekin tutustuin tuohon bändiin hiljattain ja kyllä on erittäin mielenkiintoista matskua. Iron Manin coveri Give levyltä on myös melko erikoinen.

1900-luvun taidemusiikista löytyy paljon mielipuolisen kuuloista musiikkia.
 
Täytyy mainostaa säveltäjää nimeltä "Anton Webern", jolta kannattaa tsekata "five pieces for orchestra", kahdeskymmeneskuudes opus ("das augenlicht"), kuusi bagatellia ja sitten vielä ainakin 5. ja 6. opus. Jos intoa riittää niin "rondo for string quartet". Hänestä kirjoitetaan: "Uuden Wienin koulun säveltäjistä Webern vei dodekafonian pisimmälle: hänelle 12-sävelrivi ei ollut luonteeltaan melodinen säveljono, vaan abstrakti sävelrakenne."
 
Karlheinz Stockhauzenilta kannattaa kuunnella ainakin Gesang der Jünglinge ja klavierstück III-X

eminem - kim. hihi, siinä vähän tärähtänyt biisi, vaikka en eminemistä paljon perusta.

John Zorn. Suosittelen aloittamaan levystä "Chimeras" tai "IAO". Tyylisuuntana siis sekopäinen klassinen improvisaatio. Zorn on myös tehnyt erinnäisiä kymmeniä levyjä jazzista grindiin (Painkiller).

Tim Buckley : Starsailor
 
70-luvun alusta laulutaiteen mestariteos. Levyllä on oikeastaan vain kaksi "tavallista" folk-rock-pop kappaletta, loput on enemmän tai vähemmän kokeellisia (mutta hyvällä tavalla), outoine tahtilajeineen ja uskomattomine vokaalisuorituksineen. Onneksi olin kuunnellut jazzia jo vuosia ennenkuin tuon levyn kuulin ensimmäistä kertaa, muuten se olisi voinut mennä ärsyttävänä kokeellisena musiikkina ohi. Todella outoa ja mielipuolista musiikkia, tietyllä tavalla, mutta siitä ei pääse mihinkään että siitä paistaa sellainen rehellisyys ja intohimo läpi, joskin Tim Buckleyn huumori pikkurivoine sanoineen ym. löysää kiristysvyötä pään ympäriltä. Olin kylläkin jo Tim Buckley fani ennenkuin kuulin Starsailor levyn, mutta tuo on mielestäni mielipuolisin, ahdistavin, kaunein, rumin, kokeellisin ja paras levy jonka olen kuullut. Levyn nimiraita Starsailor on koottu pelkästään 16-vokaaliraidasta, josta osa on takaperin. Melodiaa on vaikea löytää, mutta jollain hienolla tavalla se vaan kuulostaa hyvältä ja mielipuoliselta...

Italiasta kajahtaa:www.zuism.com ja otsikon zuism alta löytyy muutama mp3. Ei todellakaan auennu ekalla eikä tokallakaan kerralla ja kolmatta en enää uskaltanu. Mielipuolista vai taidetta, tiedä sitten, mutta itse kallistun ekan suuntaan.

Italiasta kajahtaa:www.zuism.com ja otsikon zuism alta löytyy muutama mp3. Ei todellakaan auennu ekalla eikä tokallakaan kerralla ja kolmatta en enää uskaltanu. Mielipuolista vai taidetta, tiedä sitten, mutta itse kallistun ekan suuntaan.
 
Kyseessä on yhtye nimeltä Zu. Kävivät Suomessakin 2002 keväällä ja voin sanoa että oli ehkä paras keikka jonka olen nähnyt. Aikaisemmat levyt ovat varsin heikkoja mutta Igneo (2002) on silkkaa rautaa. Tuottajana toimii Steve Albini. Kotisivujen ääninäytteet ovat kyseiseltä levyltä. Myöhemmin heiltä on ilmestynyt Live In Hellsinki CD, äänitetty Semifinalissa.
 
Saksofoni/bassokitara/rummut.

Joo, eivät oikeesti oo mitään ihan turhia jätkiä. Mutta kun se menee todella noin "rajalle" niin meikämaallikosta alkaa kuulostaa jonkin verran omituiselta, jopa mielipuoliselta. Toki saavat kaiken heille kuuluvan arvostukseni osakseen. Ei tällainen kaikilta synny, vaikka miten vääntäis.

Mutta kun se menee todella noin "rajalle" niin meikämaallikosta alkaa kuulostaa jonkin verran omituiselta, jopa mielipuoliselta.
 
Minusta he kuulostavat todella omituiselta ja "mielipuoliselta" ja siksi pidänkin heidän kappaleistaan. Jotain "puoli-free" jatsia se taitaa olla, kappaleissa on rakenteet mutta esim. basistin (itse olen basisti) kuviot menevät kyllä upeasti yli ja ohi.

Farmers marketin levy "musikk fra hybridene" on hyvinkin häiriintynyttä, samoin Zapan "Dangerous kitchen" Myös Bowien "I'm deranged" kannattaa tsekata.