Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Tein tuossa yhden kuorobiisin, joka toimisi nuottina 2 - 3 sivuisena ihan ok, mutta ongelma tulee siinä, kun 2. ja 3. säkeistön laulavatkin eri äänet. Biisin rakenne on seuraavanlainen:
 
A = intro
B1 = verse 1. (SA)
C = kertosäe
D = välisoitto
 
Itse ongelma tuleekin nyt, kun verseä laulavatkin nyt tenorit ja bassot:
 
B2 = verse 2. (TB)
C
D
 
Edelleen, nyt muuttuukin verse kaikkien äänten laulettavaksi:
 
B3 = verse 3. (SATB)
C
A
C
Loppui.
 
Nykyisessä muodossaan, kokonaan aukikirjoitettuna biisi vie melkoiset 4 A4-sivua. Miltä vaikuttaa, kannattaako se kuitenkin pitää nelisivuisena vai olisiko 2 - 3 sivua kuitenkin käsiteltävyyden kannalta parempi? Laiskanmiehen ratkaisuhan voisi olla kirjoittaa nuotti vain 1. versen osalta ja löydä riittävät kertausmerkinnät. Sitten kirjoittaa 2. ja 3. säkeistö tekstinä vain siihen nuottien viereen merkattuna, mitkä äänet sen laulavat. Haen siis tällä sitä, että onko olemassa jotain merkintöjä, joilla kaikki äänet saisi kirjoitettua auki versejen osalta, mutta lyhentää muuta samana pysyvää nuottia?
 
Toivottavasti tästä sai jotain selvää!

Olisko kellään tietoa, kun itse yritin teoriaa lukea, enkä nyt kässännyt äkkiseltään, milleen saisi selkeästi toistuvat kohdat merkittyä!
 
Nuotti on lähdössä kuorolle ihan lähipäivinä, niin olisi hyvä tietää, voiko tuosta nelisivuisesta vielä lyhentää! :D

Jos ajatellaan pelkästään nuotin muotoa, kolme tai neljä sivua on aivan sama asia. Yksi sivunkääntö, kaksi aukeamaa. Mikäli neljä on selkeämpi, en näe mitään syytä puristaa pakettia kolmeen. Laulaja arvostaa selkeyttä, ei niinkään ultratiivistä kertaus/D. C. -pakettia, jonka lukemiseen tarvitaan ohjeet.

ituvirtanen: Jos ajatellaan pelkästään nuotin muotoa, kolme tai neljä sivua on aivan sama asia. Yksi sivunkääntö, kaksi aukeamaa. Mikäli neljä on selkeämpi, en näe mitään syytä puristaa pakettia kolmeen. Laulaja arvostaa selkeyttä, ei niinkään ultratiivistä kertaus/D. C. -pakettia, jonka lukemiseen tarvitaan ohjeet.
 
Samaa mieltä.

Ok! Hyvä juttu saada omalle aavistukselle vahvistusta. Pidetään nuotti siis 4-sivuisena. :)

Kuoronuotit muutenkin on usein pitkiä, joten laulajat ovat tottuneet sivujenkääntelyihin. Heille se ei muutenkaan ole mikään mahdoton homma kun käsissä on kansio, jossa sivujen kääntely on suht helppoa verrattuna soittajiin.
 
Kertaukset sivulta toiselle on tosin hankalia. Ja jos biisiä treenataan paljon, niin maaleja, senjoja ja codia voi käyttää, mutta jos tarkoitus on soittaa lähestulkoon prima vistana niin rakenne mahdollisimman simppeliksi. Sama pätee myös nuottiviivaston kokoon ja tiiviyteen, muistilappuna toimiva nuotti voi olla kirjoitettu kompaktiin kokoon.
 
PS. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos nuotti menee yli kaksisivuiseksi, siinä on liian vähän improvisaatiota. ;)

Segno, ei senjo. Ei mulla muuta. :)

Eipä kelvannu kuorolle, tuli ennen toimitusta kuorolaiselta takaisin, että liian pitkä. Noh, tein sitten sen laiskan miehen ratkaisun, eli kirjoitin vain 1. säkeistön osalta ja jatkosäkeet kirjoitettuna ja viereen hakasulkein merkintä tyyliin MIEHET ja KAIKKI. Harrastajakuoro kyseessä. Onneksi oli samat stemmat kullakin äänellä säkeessä. Jos olisi ollut edistyksellisempää harmoniaa, niin eipä olis juuri vaihtoehtoja jääny! Semmonen tapaus tällä kertaa.

Jucciz: Segno, ei senjo. Ei mulla muuta. :)
 
Italiaa: kirjoitetaan segno, äännetään "senjo".

baron: Italiaa: kirjoitetaan segno, äännetään "senjo".
 
Ei silti koskaan kirjoiteta "senjo". Eihän?

Ei....