Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Heips,
Olen tässä yrittänyt perehtyä jazzin ihmeelliseen maailmaan. Taustani on lahjattomassa ja kankea kitaroinnissa.
 
Kahdella aivosolulla varustettuun päähäni ei tahdo vieläkään upota ymmärrys, miksi kannattaisi ajatella moodeja/skaaloja vs. sointuja improvisoidessa.
 
Esimerkiksi jos improvisoisin Cmaj7 soinnun päälle, niin ennemmin miettisin Cmaj7 soinnun säveliä, ja sen extended (mitähän tuo on suomeksi?) versioita. Eli esimerkiksi miettisin C11#13 (Jos sointu sisältää äänet C, E, B, D, F#, A, niin onko tuo C11#13 oikea merkintä tapa?) sointua, ja käyttäisin sen ääniä improvisoidessa Cmaj7 soinnun päälle. Ymmärtääkseni nuo kyseiset äänet muodostavat C lyydisen asteikon. Kysymykseni olisi siis semmoinen, että miksi minun kannattaisi ajatella improvisoidessani ennemmin tuota C lyydinen asteikkoa, kuin tuota C11#13 sointua?
 
Tällä hetkellä minun on helpompi ajatella improvisointia sointujen pohjalta, kuin opetella samoille äänille vaihtoehtoinen (skaala/moodi) nimi. Yritän vain ymmärtää mikäli näin ajatellen menetän jotain todella keskeistä.
 
Toinen kysymykseni liittyi 9-sointujen merkitsemiseen. C-duurissa äänet C, E, G, B ja D muodostaisivat C9 soinnun. Onko oikea merkintä tuolle 9-soinnulle C9, vai Cmaj9? Koska siis tuo 7 ko. soinnussa on Maj7, eikä perinteinen seiska.
 
Tumpelo tässä vain yrittää päästä kärryille perusteista. :)

cosmob83: Heips,
 
Toinen kysymykseni liittyi 9-sointujen merkitsemiseen. C-duurissa äänet C, E, G, B ja D muodostaisivat C9 soinnun. Onko oikea merkintä tuolle 9-soinnulle C9, vai Cmaj9? Koska siis tuo 7 ko. soinnussa on Maj7, eikä perinteinen seiska.
 
Tumpelo tässä vain yrittää päästä kärryille perusteista. :)
 
Kyllä se on Cmaj9

Jazzista en uskalla lähteä pätemään mitään.
 
Mutta jos improvisoit vaikka ihan perus sointukierron päälle,
vaikkapa Cmaj7 - Am7 - F9 - G7. Kaikissa soinnuissa on C-duuriasteikon säveliä --> kierron päälle voi improvisoida käyttämällä C-duuriasteikkoa. Helpompaa kuin improvisoida joka soinnun päälle erikseen? Kuulostaa myös erilaiselta.

headhead: Jazzista en uskalla lähteä pätemään mitään.
 
Mutta jos improvisoit vaikka ihan perus sointukierron päälle,
vaikkapa Cmaj7 - Am7 - F9 - G7. Kaikissa soinnuissa on C-duuriasteikon säveliä --> kierron päälle voi improvisoida käyttämällä C-duuriasteikkoa. Helpompaa kuin improvisoida joka soinnun päälle erikseen? Kuulostaa myös erilaiselta.
 
Jos on F9, jossa on siis pieni septimi eli es, niin sen sävelet f g a h c d es eli melodisen mollin neljäs moodi kai. Mutta tämän tarkoitus lienee kuitenkin olla Fmaj9 ja lyydinen?
 
Kai sen chord-scale systeemin ajatus on lähinnä näkökulman muutos vertikaalisesta horisontaalisempaan. Jos ajattelee sointuja, tulee lähtökohdaksi helposti ne sointusävelet ja terssipinot ja arpeggiot, ja jos ajattelee skaaloina, niin tulee helpommin soitettua astekulkuja ja linjoja ja sen sorttista, "melodisempaa" settiä.
 
Sitten jos soinnulle ei ole määritelty laajennuksia, voi hakea vaihtelua muuttamalla hieman skaalaa niiden sointusävelten ulkopuolella. Tai sitten voi vedellä koko kiertoa läpi sillä joonisella c:stä, kuten yllä mainittiin, tai tehdä suurimmaksi osaksi niin ja poimia väliin mausteita noista muista.
 
Cmaj7 = joonista haetaan tässä, mutta myös lyydinen käy
Am7 = aiolinen, mutta doorinenkin käy, ja fryyginenkin
Fmaj9 = lyydinen, mutta jooninenkin menee
G7 = miksolyydinen, mutta tähän soitetaan myös alttia ja domdimiä ja ties mitä jos kvinttiä on lupa pahoinpidellä, kuten jatsissa tapana on
 
Kysymykseni olisi siis semmoinen, että miksi minun kannattaisi ajatella improvisoidessani ennemmin tuota C lyydinen asteikkoa, kuin tuota C11#13 sointua?
 
Tuollaista ei ole. Sointu, jolla haetaan c-lyydistä asteikkoa on Cmaj9#11. C tarkoittaa, että mukana ovat 1 3 5(ceg), maj että suuri 7(h), 9 että muuntamaton ysi (d) ja #11 että korotettu 11 (f#). A vielä puuttuu, ja olisi numeroltaan 13, mutta sitä ei tykätä tämän soinnun nimeen kirjoittaa, koska yleensä soinnut, joiden nimessä on 13 ovat funktioltaan dominantteja.

cosmob83:
Esimerkiksi jos improvisoisin Cmaj7 soinnun päälle, niin ennemmin miettisin Cmaj7 soinnun säveliä, ja sen extended (mitähän tuo on suomeksi?) versioita. Eli esimerkiksi miettisin C11#13 (Jos sointu sisältää äänet C, E, B, D, F#, A, niin onko tuo C11#13 oikea merkintä tapa?) sointua, ja käyttäisin sen ääniä improvisoidessa Cmaj7 soinnun päälle. Ymmärtääkseni nuo kyseiset äänet muodostavat C lyydisen asteikon. Kysymykseni olisi siis semmoinen, että miksi minun kannattaisi ajatella improvisoidessani ennemmin tuota C lyydinen asteikkoa, kuin tuota C11#13 sointua?
 
Tällä hetkellä minun on helpompi ajatella improvisointia sointujen pohjalta, kuin opetella samoille äänille vaihtoehtoinen (skaala/moodi) nimi. Yritän vain ymmärtää mikäli näin ajatellen menetän jotain todella keskeistä.
 
Sointu kaikkine lisä-äänineen on yhtä kuin asteikko. Ihan sama miten ajattelet, lopputulos on sama.
Eli kuten lähes oikein totesit, Cmaj13#11 (näin päin) soinnun sävelet muodostavat lyydisen asteikon. Mulle on helpompi ajatella että C-duuriasteikko jossa F on korotettu mutta kukin tavallaan:-)
.

Nelisormimangusti: Tuollaista ei ole. Sointu, jolla haetaan c-lyydistä asteikkoa on Cmaj9#11. C tarkoittaa, että mukana ovat 1 3 5(ceg), maj että suuri 7(h), 9 että muuntamaton ysi (d) ja #11 että korotettu 11 (f#). A vielä puuttuu, ja olisi numeroltaan 13, mutta sitä ei tykätä tämän soinnun nimeen kirjoittaa, koska yleensä soinnut, joiden nimessä on 13 ovat funktioltaan dominantteja.
 
Cmaj13????
(Pelkkä 13 on jatsissa yleensä pikakirjoitustapa merkitä että soinnussa on sekä suuri seksti että pieni septimi, nooni merkitään erikseen jos sitä kaivataan)

baron: Cmaj13????
(Pelkkä 13 on jatsissa yleensä pikakirjoitustapa merkitä että soinnussa on sekä suuri seksti että pieni septimi, nooni merkitään erikseen jos sitä kaivataan)
 
Jos on merkitty 13, niin siinä on yleensä intervallit 1, 3, 5, b7, 9, 13
Kvintin voi jättää pois iman että menettää paljoakaan, mutta jos ysin jättää pois, niin ääni ohenee. Eroa ei välttämättä huomaa niin helposti, koska ysi ei ole keskiössä, vaan enemmän täydentää soundia.
 
TLDR: kvintin ja ysin voi jättää pois, ilman että ääni muuttuu liikaa. Perussävelenkin voi jättää, jos löytyy bändistä basisti.
____________________
 
Alkuperäisestä aiheesta: Moodit oikein opetettuna ovat todella selkeitä ja johdonmukaisia oppia ja alkaa käyttämään soitossa. Pidemmän päälle hyödylliset korvaavat sointumerkinnät alkavat olemaan TODELLA huonoja tapoja sisäistää moodeja ja muita eksiittisia skaaloja.