Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Ok, myönnän heti alkuun, että otsikko on aika kehno, mutta ei nyt tullut mieleen parempaakaan. Mutta, kysymys on siitä, että ainakin näin huonommalle nuotinluijalle ei ole aina helppoa havaita jotain rytmistä (tai miksei melodistakin) ideaa nuoteissa. Miksei tähän ole kehitetty mitään konstia, vai onko?
 
Yksinkertainen esimerkki: on pisteellinen kahdeksasosa ja kuudestoistaosa. Ne näyttävät visuaalisesti yhdeltä kokonaisuudelta, mutta käytännössä saattaa olla niin, että yksi idea päättyy tuohon pisteelliseen kahdeksasosaan ja seuraava idea ponnistaa vauhtia kuudestoistaosasta.
 
Onko missään tehty esimerkiksi värillisiä nuotteja joista ideat kävisivät helpommin ilmi?

Ok, myönnän heti alkuun, että otsikko on aika kehno, mutta ei nyt tullut mieleen parempaakaan. Mutta, kysymys on siitä, että ainakin näin huonommalle nuotinluijalle ei ole aina helppoa havaita jotain rytmistä (tai miksei melodistakin) ideaa nuoteissa. Miksei tähän ole kehitetty mitään konstia, vai onko?
 
Yksinkertainen esimerkki: on pisteellinen kahdeksasosa ja kuudestoistaosa. Ne näyttävät visuaalisesti yhdeltä kokonaisuudelta, mutta käytännössä saattaa olla niin, että yksi idea päättyy tuohon pisteelliseen kahdeksasosaan ja seuraava idea ponnistaa vauhtia kuudestoistaosasta.
 
Onko missään tehty esimerkiksi värillisiä nuotteja joista ideat kävisivät helpommin ilmi?
 
Ei tollaista oikein voisi tai ainakaan pitäisi olla kuin sun esimerkissä. Tohtori Toonikassa on aika paljon neuvottu, miten nuotit pitää kirjoittaa, että ne olisi järkeviä/helppolukuisia.
Esim niin, että iskujen paikat on helppo hahmottaa ja sama (lyhyt) nuotti ei jatku iskusta toiseen vaan se on merkitty kahdella nuotilla, jotka sitten yhdistetty kaarella.
 
Ja samaan fraasiin kuuluvat nuotit voidaan myös merkitä kaikki sillä toisella isolla kaarella, jonka oikeaa nimeä en tiedä.

Yksinkertainen esimerkki: on pisteellinen kahdeksasosa ja kuudestoistaosa. Ne näyttävät visuaalisesti yhdeltä kokonaisuudelta, mutta käytännössä saattaa olla niin, että yksi idea päättyy tuohon pisteelliseen kahdeksasosaan ja seuraava idea ponnistaa vauhtia kuudestoistaosasta.
 
Tässä auttavat aksenttimerkit. Siis > tai ^ tai vastaavat siellä nuottien yläpuolella, jotka kertovat että tätä nuottia painotetaan muita enemmän. Puhaltajille ja jousisoittajille tutut fraasikaaret myös helpottavat tajuamaan mitkä nuotit kuuluvat samaan rytmiseen pakettiin ja mitkä ovat osa seuraavaa kokonaisuutta.

Onko missään tehty esimerkiksi värillisiä nuotteja joista ideat kävisivät helpommin ilmi?
 
Kai.. Valitettavasti nuotteja joutuu yleensä tositilanteessa lukemaan sellaisessa valaistuksessa jossa mustavalkoinenkin tuottaa vaikeuksia. Itse en ainakaan haluaisi osan nuoteista olevan keltaisia kun takana helottaa kirkkaanpunainen värivalo.
 
Luulenpa että tuottaisi myöskin vaikeuksia standardisoida tietty väri tarkoittamaan tiettyä asiaa jne. Varsinkin kevyessä musiikissa on valitettavan(?) usein tilanteita joita ei vain voi nuottikuvalla selvittää, vaan pitää selittää suullisesti soittajalle mistä on kyse.

Kiitokset tähänastisista! Kyllä tämä on esimerkki elävästä elämästä, bassolinja populäärimusiikin puolelta. Sivutolkulla pelkkiä nuotteja ilman minkäänlaista muuta vinkkiä siitä mitä on ajettu takaa. Itselläni on kyllä usein (=melkein aina) suuria vaikeuksia hahmottaa pelkkien nuottien avulla mitää nuottien taakse kätkeytyy.
 
Tapanani onkin ympyröidä nuottirykelmiä, piirrellä nuolia ylös ja alas, kaarisulkeita, pystyviivoja yms sen jälkeen kun olen mielestäni ymmärtänyt jotakin.
 
Tuo väri-idea ei varmaankaan ole käyttökelpoinen, mutta jotain extraa nuottien oheen usein kaipaisi.

Jos rytminen ilmiö ylittää iskualat tai tahtiviivan, voi sitä olla hankala hahmottaa nuottikuvasta. Tähän auttaa nuotinluvun harjoittelu ja rytminen säveltapailu.
 
Usein vastaan tulee myös yksinkertaisesti huonosti kirjoitettuja nuotteja, joissa ei ole käytetty mitään niistä keinoista joilla ihan tavallisiakin nuottilappuja saataisiin näyttämään järkevämmiltä. Pelkästään aksenttimerkeillä voidaan ilmaista jo useimmat asiat. Kahdeksas- ja kuudestoistaosien poikkeukselliset palkitukset ovat myös tehokas keino ilmaista nuottien poikkeuksellinen ryhmittely.

On omituista miksi nuotteja ei ole viety pidemmälle. On toki säveltäjiä joilla on omia tapoja merkata ideoitaan (hulpeat Wieniläiset sarjallisuuksineen), mutta kaiken kaikkiian nuotteja ei ole juurikaan kehitetty joihinkin satoihin(?) vuosiin.
 
Esim. mielestäni dynamiikka olisi helppo merkata Dynamiikka "käyrällä". Viivaston "takana" menisi sydänsähkökäyrän tapainen, mikä osoittaisi dynamiikkaa. Eli jos jossain kohtaa pitäisi soittaa TÄYSIÄ, niin silloin käyrä yltäisi viivaston ylimälle viivalle, ja tuskin kuuluva ääni alimmalle. Se olisi helppo ja nopea piirtää viivastolle. Pystyisi myös merkitsemään äänen dynaamisen etenemisen, eli ääni voisi syttyä kovaa mutta hiljentyä samantien jne..
 
Itse lukisin aika-arvoja paremmin, jos ne olisi jaettu kappaleessa esiintyviin nopeimpiin mahdollisiin aika-arvoihin. Eli esim. koko sävellys olisi merkattu rytmeiltään 16-osiksi, sitten vain nuotit olisivat yhdistetty rytmin edellyttämällä tavalla, eli 1/4osa olisi 4 kpl yhdistettyjä 16osia. Jotenkin tuntuisi luontevammalta, kun silmät liukuisivat tasaisesti viivastolla. Sitten epäjakojen (triolit tms.) kohdalla turvauduttaisiin perinteisiin keinoihin. Eipä sillä, kun ym. Toonika opusta jauhoin yksi ilta, ja tutustuin oikein kirjoitukseen, niin ei tuossa perinteisessä tavassa mitään vikaa ole. Ehkä olen vain itse jotenkin "visuaalinen" persoona, ja hahmotan asiat paremmin näin.

Nyt olis ruutia halvalla tarjolla... kaupan päälle pyörä!

Työskentelen itse tuottaja/äänittäjä/studiotyöläisenä. Musaa tulee tehtyä aivan laidasta laitaan. Itse olen kasvanut pop-musiikin vaikutuksen alaisena.
 
Täytyy sanoa, että mua ihmetyttää aivan tajuttomasti monien klassisen puolen soittajien (opiskelijoiden tai valmistuneiden) käyttäytyminen oikean elämän studiotilanteissa. Ne menee aivan lukkoon, jos kaikkea ei oo nuotinnettu. Niillä ei oo mitään annettavaa, jos ei ole paperia ja pilkkuja edessä. On tosi vaikea välillä ymmärtää sellasta ajatusmaailmaa.
 
Toisaalta, jos nuotit on edessä ja kerrot tarkalleen, minkälaista fiilistä haetaan, niin se kyllä tulee sieltä. Tulee vielä aivan sairaan kauniisti. Mutta jos ehdottaa vaikkapa melodian värittämistä, korukuvioita tai jopa pientä improa II-V-I, ni nehän on aivan puissa. On se omituista, että musiikki merkitsee eri ihmisille niin eri asioita...
 
Hups... ja sori. Ei tää nyt oikein tainnut liityä millään tavalla rytmisen "idean" osoittamiseen nuoteissa. Tuli vaan mieleen, kun luin threadia läpi...

Jazzpianisti Mark Levinen mukaan lattarimuusikot haluaisivat mielummin lukea clave-rytmit "suoraan" kirjoitettuna, ts. ilman näitä iskujen yli kirjoitettuja kaaria tahdin sisäisillä synkoopeilla. Heille se on selkeämpää.
 
Kuullostaa ehkä loogiselta, kun nämä rytmithän toistuu kokolailla ko. repertuaarissa. Ja mustettakin säästyy ja maailma pelastuu.
 
Eli tyylisuunnilakin on siis väliä kirjoitustapaa valitessa???

Esim. mielestäni dynamiikka olisi helppo merkata Dynamiikka "käyrällä". Viivaston "takana" menisi sydänsähkökäyrän tapainen, mikä osoittaisi dynamiikkaa. Eli jos jossain kohtaa pitäisi soittaa TÄYSIÄ, niin silloin käyrä yltäisi viivaston ylimälle viivalle, ja tuskin kuuluva ääni alimmalle. Se olisi helppo ja nopea piirtää viivastolle. Pystyisi myös merkitsemään äänen dynaamisen etenemisen, eli ääni voisi syttyä kovaa mutta hiljentyä samantien jne..
 
Itse lukisin aika-arvoja paremmin, jos ne olisi jaettu kappaleessa esiintyviin nopeimpiin mahdollisiin aika-arvoihin. Eli esim. koko sävellys olisi merkattu rytmeiltään 16-osiksi, sitten vain nuotit olisivat yhdistetty rytmin edellyttämällä tavalla, eli 1/4osa olisi 4 kpl yhdistettyjä 16osia. Jotenkin tuntuisi luontevammalta, kun silmät liukuisivat tasaisesti viivastolla. Sitten epäjakojen (triolit tms.) kohdalla turvauduttaisiin perinteisiin keinoihin. Eipä sillä, kun ym. Toonika opusta jauhoin yksi ilta, ja tutustuin oikein kirjoitukseen, niin ei tuossa perinteisessä tavassa mitään vikaa ole. Ehkä olen vain itse jotenkin "visuaalinen" persoona, ja hahmotan asiat paremmin näin.
 
Minä en ainakaan innostu kummastakaan näistä ideoista. Tuo käyrä, joka osoittaisi dynamiikan, sekoittuisi helposti nuotissa jo valmiiksi oleviin kaariin ja palkkeihin. Ainoa tapa saada se selkeästi erottumaan, olisi tehdä siitä jonkun muun värinen, mutta erilaisten värien käyttö nuoteissa on monestakin syystä hankalaa, mustavalkokopiot kun jyräävät täälläkin.
 
Tuossa aika-arvojutussa taas tulisi sellainen ongelma, että ihmiset alkaisivat laskea niitä rytmejä sen pienimmän aika-arvon mukaan sen sijaan, että hahmottaisivat niitä rytmisiä kokonaisuuksia.

Täytyy sanoa, että mua ihmetyttää aivan tajuttomasti monien klassisen puolen soittajien (opiskelijoiden tai valmistuneiden) käyttäytyminen oikean elämän studiotilanteissa. Ne menee aivan lukkoon, jos kaikkea ei oo nuotinnettu. Niillä ei oo mitään annettavaa, jos ei ole paperia ja pilkkuja edessä. On tosi vaikea välillä ymmärtää sellasta ajatusmaailmaa.
 
Tämä on kyllä tiedossa. Itse asiassa ns. klassisen puolen opetus on muuttunut ja muuttuu edelleen kohti sellaista opetusta, jossa improvisoiminen ja omien kappaleiden säveltäminen saa sijaa. Tällaiset muutokset vaan käyvät niin hitaasti, kun kaikki nykyiset opettajat ovat opiskelleet sillä vanhalla tyylillä.

Hups... ja sori. Ei tää nyt oikein tainnut liityä millään tavalla rytmisen "idean" osoittamiseen nuoteissa. Tuli vaan mieleen, kun luin threadia läpi...
 
Liittyy mielestäni oikein hyvin aiheeseen :)
 
Keskustelu lähti liikkeelle konkreettiseta tilanteesta. Pelkästään nuotteja lukemalla yksin kotona ei oikein millään tahtonut aueta mitä haettiin. Kun sitten kaveri sattui tuntemaan bassolinjan ja vetäisi sen, niin tajusi että noinhan se menee!
 
Suurimman osan ongelmasta voi panna ilman muuta oman kehnon lukutaidon piikkiin, mutta niin kuin joku tuolla aikaisemmin totesi, ehkä nuottien kirjoitustapakaan ei ollut paras mahdollinen.
 
En jotenkin jaksa uskoa, että maailma olisi ihan valmis myöskään nuottikirjoituksen osalta.