Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Säveltäminen on aika nihkeää työtä, ehkä pitkästyttävin "VOVVOVOOVOVVOVOO" treenin jälkeen.
Mutta kokemuksen kautta oon huomannut, että metal musiikissa kannattaa säveltäminen alottaa kitarasta ja sitten rummut ja sit viimeisenä muut. Paitsi tietenkin jos bändin kanssa rupeaa vain soittelemaan ja biisi tulee tuostanoin vain(kuten yleensä meillä bändin kanssa).
Mutta ei se helpota asiaa yhtään kun joutuu sitten tabeja naputella koneella. Mutta sitten taas on vaihe kun pitäisi muistaa kappale soittaessa ja siinä menee vähän aikaa kunnes muistaa kaiken.
Yleensä itselläni on ongelmana, että siirryn joko pari tahtia liian aikaisin tai liian myöhään chorukseen tai johonkin muuhun osaan. :D
 
Että tämmöstä tänään.

Säveltäminen on aika nihkeää työtä, ehkä pitkästyttävin "VOVVOVOOVOVVOVOO" treenin jälkeen.
 
Paskat. Sehän on antoisinta puuhaa, uuden luominen.
 
Mutta kokemuksen kautta oon huomannut, että metal musiikissa kannattaa säveltäminen alottaa kitarasta ja sitten rummut ja sit viimeisenä muut. Paitsi tietenkin jos bändin kanssa rupeaa vain soittelemaan ja biisi tulee tuostanoin vain(kuten yleensä meillä bändin kanssa).
Mutta ei se helpota asiaa yhtään kun joutuu sitten tabeja naputella koneella. Mutta sitten taas on vaihe kun pitäisi muistaa kappale soittaessa ja siinä menee vähän aikaa kunnes muistaa kaiken.
Yleensä itselläni on ongelmana, että siirryn joko pari tahtia liian aikaisin tai liian myöhään chorukseen tai johonkin muuhun osaan. :D
 
Että tämmöstä tänään.
 
Mikäs tämän kirjoituksen pointti oli?

hmm.. ei tällä oikein mitään pointtia ollut. Huvitti vain kirjoittaa omaa näkemystä asiasta. (:

Mä taas rakastan omien biisien sävellystä. Niitä taitaa olla jo aikamoinen pino valmiina ja useimmat näistä biiseistä paisuvatkin 10-15 minuuttisiksi.
Väkisin tekemälle ei oikeen taas onnistu, mutta useimmiten se on parasta mahdollista ajanvietettä.

Empä ole säveltänyt mitään aikoihin.. minulta on omin päin säveltäminen kielletty. surullista.

Mä taas rakastan omien biisien sävellystä. Niitä taitaa olla jo aikamoinen pino valmiina ja useimmat näistä biiseistä paisuvatkin 10-15 minuuttisiksi.
Väkisin tekemälle ei oikeen taas onnistu, mutta useimmiten se on parasta mahdollista ajanvietettä.
 
Kappas sama juttu nykyään harvoin paisuu pitkäksi ja pitäs ehtiä
säveltämäänkin tässä... (vois tänään myöhemmin kattoa josko)

Empä ole säveltänyt mitään aikoihin.. minulta on omin päin säveltäminen kielletty. surullista.
 
Kannattiko mennä Akatemiaan?:D
 
Hei, kerropa vähän sävellysosaston meiningistä, en ole kamalasti kuullut sisäpiirin tietoa, mitä nyt parilta opiskelijalta jotain pientä, mutta sekin on ollut sellaista vaitonaista höpinää.
 
Eli lähinnä kiinnostaa se, että mitä siellä puuhataan? Mitkä ovat yleiset päämäärät, dogmit, metodit, ihanteet jne.? Viimeksimainitut kiinnostavat varsinkin.

Eli lähinnä kiinnostaa se, että mitä siellä puuhataan? Mitkä ovat yleiset päämäärät, dogmit, metodit, ihanteet jne.? Viimeksimainitut kiinnostavat varsinkin.
 
Päämääränä on kartuttaa mahdollisimman monipuolinen tekninen sävellystaito jota voi sitten käyttää omiin sävellyksiin. Ihanteista en oikeen osaa sanoa. Jokaisella sävellysopettajalla on omat näkemyksensä siitä mitkä on tärkeitä asioita musiikissa.
 
Ekan vuoden tärkein aine on satsioppin peruskurssi jossa opetellaan soinnuttamista ihan alusta alkaen. Ihan ensin opeteltiin kuljettamaan pohjamuotoisia I ja V asteen sointuja neliäänisessä asettelussa ja sitten vähitellen lisättiin aina pari sointua ja niiden sointukäännöstä lisää siihen valikoimaan mitä sai käyttää annetun melodian soinnutamistehtävissä. Kaikista eniten päänvaivaa tulee juuri siitä sointujen oikeaoppisesta äänenkuljetuksesta. Nyt aloitettiin myös kontrapunktin opiskelu.
 
Tosi simppeleitä juttujahan nuo tavallaan on mutta ne vaan opetellaan semmoisella varmuudella ja valtavalla läksymäärällä että tyhmemmällekin jää jotain mieleen. Ensivuoden puolella siirrytään kromatiikkaan ja joskus hamassa tulevaisuudessa kaikkeen mielenkiintoseen eli 1900-luvun juttuihin. Vielä pitää jaksaa puurtaa bachin koraalien ja preludien kanssa.
 
Sävellystunneilla ollaan sitten tehty atonaalista kaksiäänistä kudosta ja mietitty vähän niiden melodioiden rakennuspalikoita. Tietty onhan noita solfa, historia, soitto ja analysointijuttuja näiden kahden sivussa.

Empä ole säveltänyt mitään hyvää aikoihin.. minulta on selvin päin säveltäminen kielletty. surullista.
 
Ei aivan näin mee, mutta en ole hyvää säveltänyt aikoihin. Ja sävellän aina selvin päin.

Päämääränä on kartuttaa mahdollisimman monipuolinen tekninen sävellystaito jota voi sitten käyttää omiin sävellyksiin. Ihanteista en oikeen osaa sanoa. Jokaisella sävellysopettajalla on omat näkemyksensä siitä mitkä on tärkeitä asioita musiikissa.
 
Ekan vuoden tärkein aine on satsioppin peruskurssi jossa opetellaan soinnuttamista ihan alusta alkaen. Ihan ensin opeteltiin kuljettamaan pohjamuotoisia I ja V asteen sointuja neliäänisessä asettelussa ja sitten vähitellen lisättiin aina pari sointua ja niiden sointukäännöstä lisää siihen valikoimaan mitä sai käyttää annetun melodian soinnutamistehtävissä. Kaikista eniten päänvaivaa tulee juuri siitä sointujen oikeaoppisesta äänenkuljetuksesta. Nyt aloitettiin myös kontrapunktin opiskelu.
 
Tosi simppeleitä juttujahan nuo tavallaan on mutta ne vaan opetellaan semmoisella varmuudella ja valtavalla läksymäärällä että tyhmemmällekin jää jotain mieleen. Ensivuoden puolella siirrytään kromatiikkaan ja joskus hamassa tulevaisuudessa kaikkeen mielenkiintoseen eli 1900-luvun juttuihin. Vielä pitää jaksaa puurtaa bachin koraalien ja preludien kanssa.
 
Sävellystunneilla ollaan sitten tehty atonaalista kaksiäänistä kudosta ja mietitty vähän niiden melodioiden rakennuspalikoita. Tietty onhan noita solfa, historia, soitto ja analysointijuttuja näiden kahden sivussa.
 
Minkälaista kamaa siellä arvostetaan, musiikillisesti? Säveltävätkö opiskelijat ja opettajat järjestään vain "modernia" kamaa, vai onko ihan perinteisten rakennuspalikoiden käyttökin hyväksyttyä? Vai yrittävätkö kaikki vaan olla tosi erikoisia? ;)

Minkälaista kamaa siellä arvostetaan, musiikillisesti? Säveltävätkö opiskelijat ja opettajat järjestään vain "modernia" kamaa, vai onko ihan perinteisten rakennuspalikoiden käyttökin hyväksyttyä? Vai yrittävätkö kaikki vaan olla tosi erikoisia? ;)
 
Kai sitä on ihan laidasta laitaan kaikenlaista. Tietenkin tämä meidän aikamme musiikki on ymmärrettävästi sävellyksessä etusijalla mutta kyllä kai kaikki ovat sitä mieltä että hyvää musiikkia on aina ollut ja tulee aina olemaan siinä missä taitavia säveltäjiäkin.
 
Jos perinteisillä rakennuspalikoilla tarkoitat kolmisointuja niin sävellystunnilla ne on kiellettyjä kuten myös liian pitkät diatoniset (max 5 sävelen) sointikentät. Tuossa satsikurssilla niitä sitten pyöritellään senkin edestä. Tarkoitus on kai käydä tässä opiskelun aikana läpi kaikki erilaiset sävellystekniikat että niitä voi sitten tarpeen mukaan hyödyntää omassa työssään.

Kai sitä on ihan laidasta laitaan kaikenlaista. Tietenkin tämä meidän aikamme musiikki on ymmärrettävästi sävellyksessä etusijalla mutta kyllä kai kaikki ovat sitä mieltä että hyvää musiikkia on aina ollut ja tulee aina olemaan siinä missä taitavia säveltäjiäkin.
 
Jos perinteisillä rakennuspalikoilla tarkoitat kolmisointuja niin sävellystunnilla ne on kiellettyjä kuten myös liian pitkät diatoniset (max 5 sävelen) sointikentät. Tuossa satsikurssilla niitä sitten pyöritellään senkin edestä. Tarkoitus on kai käydä tässä opiskelun aikana läpi kaikki erilaiset sävellystekniikat että niitä voi sitten tarpeen mukaan hyödyntää omassa työssään.
 
Perinteisillä rakennuspalikoilla tarkoitan lähinnä pyrkimystä jännitteiden purkamiseen ja tonaalisesti perusteltua musiikin rakentamista tonaalisten värien välttämisen sijaan. Aivan sama vaikka kyseessä olisivat kolmi-, neli-, kuusi-, tai jotkut riitasointuiset klusterit.
 
Pannaanko teitä vielä kirjoittamaan fuugia, inventioita, pieniä sonaattimuotoisia pätkiä tai muuta pienempää kamaa vai onko pyrkimys hallittuun "hallitsemattomuuteen", ts. pyrkimys ulos perinteestä tai siitä mikä on valmiiksi määriteltyä?

Pannaanko teitä vielä kirjoittamaan fuugia, inventioita, pieniä sonaattimuotoisia pätkiä tai muuta pienempää kamaa vai onko pyrkimys hallittuun "hallitsemattomuuteen", ts. pyrkimys ulos perinteestä tai siitä mikä on valmiiksi määriteltyä?
 
Luultavasti näita on myös edessäpäin.

Itsellä on ongelmana se, ettei pysty vain tekemään yksinkertaisia power-sointu kappaleita, vaan aina pitää olla jotain monimutkaista. Itse tykkään lähinnä tehä tämmöistä progressiivista/psykedeelistä kamaa, mutta kun ei oikein välillä tule ideoita. Nykyään yleensä teen raskaampia hevi-kappaleita, kun sen tyylisessä bändissä soittelen. Siksi kysyisinkin, että miten säveltää hyviä proge/psyke -biisejä? Tarttuako vain skeban varteen ja katsoa mitä lähtee vai kuunnellakko musaa ja yrittää saada siitä inspiraatiota?

Itsellä on ongelmana se, ettei pysty vain tekemään yksinkertaisia power-sointu kappaleita, vaan aina pitää olla jotain monimutkaista. Itse tykkään lähinnä tehä tämmöistä progressiivista/psykedeelistä kamaa, mutta kun ei oikein välillä tule ideoita. Nykyään yleensä teen raskaampia hevi-kappaleita, kun sen tyylisessä bändissä soittelen. Siksi kysyisinkin, että miten säveltää hyviä proge/psyke -biisejä? Tarttuako vain skeban varteen ja katsoa mitä lähtee vai kuunnellakko musaa ja yrittää saada siitä inspiraatiota?
 
Näin mä teen, eli kuuntelen ennen skeban varteen tarttumista mahdollisimman monipuolisesti musiikkia, ja sitten vain sähläämään kitaran kanssa. Sitten kun yksi idea on tullut, niin siitä alkaa sitten kappale paisua ja joskus siitä tulee hieman liiankin pitkä ja monimutkainen. Oikeastaan ongelmani on että en osaa säveltää enää yksinkertaisia biisejä, vaan niistä tulee aivan ihmeellisiä häröily biisejä.

Näin mä teen, eli kuuntelen ennen skeban varteen tarttumista mahdollisimman monipuolisesti musiikkia, ja sitten vain sähläämään kitaran kanssa. Sitten kun yksi idea on tullut, niin siitä alkaa sitten kappale paisua ja joskus siitä tulee hieman liiankin pitkä ja monimutkainen. Oikeastaan ongelmani on että en osaa säveltää enää yksinkertaisia biisejä, vaan niistä tulee aivan ihmeellisiä häröily biisejä.
 
Hmmm... Täytyy tuota kokeilla. Kiitoksia vain neuvosta. Itseenikin tuo vika lause pätee usein, että tulee vähän häröilyä.

Hmmm... Täytyy tuota kokeilla. Kiitoksia vain neuvosta. Itseenikin tuo vika lause pätee usein, että tulee vähän häröilyä.
 
Se on sitä että kaikki mitä kuuntelee menee alitajuntaan ja siitä saa siten vaikutteita. Itse yritän tämän takia kuunnella mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista. Eli jos haluaisin oppia tekemään taas yksinkertaista matskua niin pitäisi siis kuunnella jotain yksinkertaista musiikkia aika reilusti :P Näin se minulle menee.

Perinteisillä rakennuspalikoilla tarkoitan lähinnä pyrkimystä jännitteiden purkamiseen ja tonaalisesti perusteltua musiikin rakentamista tonaalisten värien välttämisen sijaan. Aivan sama vaikka kyseessä olisivat kolmi-, neli-, kuusi-, tai jotkut riitasointuiset klusterit.
 
Minä en ihan tajua, mitä tarkoittaa "tonaalisesti perusteltu musiikin rakentaminen", mutta yritän silti vastata. Minä olen ainakin sävellystunneilla harjoitellut erilaisten "perinteisten" tilanteiden käyttöä atonaalisella materiaalilla, mm. rakentanut harmoniakulkuja, joihin lisännyt pidätyksiä ja tehnyt melodioita, joissa on soinnun säveliä seka erilaisia loma- ja sivusäveliä. Tällaisiako meinasit?
 
Pannaanko teitä vielä kirjoittamaan fuugia, inventioita, pieniä sonaattimuotoisia pätkiä tai muuta pienempää kamaa vai onko pyrkimys hallittuun "hallitsemattomuuteen", ts. pyrkimys ulos perinteestä tai siitä mikä on valmiiksi määriteltyä?
 
Kyllä pannaan, mutta kuka pannaan tekemään mitäkin, riippuu opettajasta ja oppilaasta itsestään todella paljon. Näitäkin tehdessä siis yleensä mietitään sitä, että miten jotkut vanhat tonaalisuudelle perustuvat muodot voidaan tuoda atonaaliseen musiikkiin.
 
Sharkman muuten, Nevanlinna on sanonut minulle (humalassa tosin), että kannattaa säveltää myös omia juttuja, ei pelkästään "läksyjä". :)

Hauskintahan se musiikissa on juuri omien biisien tekeminen, erityisesti pitkällä aikavälillä. On aina mukava tehdä biisit ihan intuitiivisesti ja sitten myöhemmin kuunnella biisejä aivan kuin ne olisi jonkun muun tekemiä. Parhaimmillaan pitää biiseistä jo niin paljon, että kuuntelee itsekin koko ajan omia biisejä. Itsellä ainakin on sellainen tilanne Vortechissa kun ei kukaan muu tunnu tekevän samanlaista musiikkia, niin pitää sitten kuunnella omia ;) Varsinkin nyt tulevan levyn biisit (15 kpl, joista muutama vielä putoaa ehkä), ovat sellaisia joita en ole koskaan kuullutkaan. Parhaiten kai kuvaisi ...and Oceans, mutta huomattavasti nopeammalla tempolla, progemmilla kitarariffeillä ja monimutkaisemmilla elektroniikoilla sekä futuristisemmalla otteella ja grindimausteilla siellä täällä. Mikäs tehdessä :)

Sharkman muuten, Nevanlinna on sanonut minulle (humalassa tosin), että kannattaa säveltää myös omia juttuja, ei pelkästään "läksyjä". :)
 
Joo en kyllä ajatellut kovin tosissaan tuota kieltoa ottaa.. ja olenpa sitä jo tässä rikkonutkin.