Musiikin teoria ja säveltäminen ›

En ole opiskellut kuin klassista äänenkuljetusta, niin olen epätietoinen kevyen puolen jutuista.
Jos kappaleen alussa ja lopussa on vaikkapa nyt maj7-sointu, niin kuuluuko ylimmän äänen olla se septimi vai perussävel vai mikä tahansa soinnun sävel?
Kun klassisessa pitää aina lopettaa oktaaviasemaan, ja se tuntuu hieman hassulta tehdessä jatsisatsia.
Ilmeisesti muutenkaan ei ole niin tiukkoja sääntöjä vastaliikkeiden ja ylinousevien intervallien ja vaikka rinnakkaisten kvinttien kanssa?
Jos osaatte muutenkin sanoa jotakin perusvinkkejä, niin sanokaa ihmeessä. Olen kyllä kevyen teorian isossa ykkösessä jonkun verran käyttänyt, että muistan jotakin.

Jos kappaleen alussa ja lopussa on vaikkapa nyt maj7-sointu, niin kuuluuko ylimmän äänen olla se septimi vai perussävel vai mikä tahansa soinnun sävel?
 
Maj7-soinnun kanssa melodia (satsin ylin ääni) ei voi olla perusääni, sillä tällöin syntyy lähes väistämättä p9-intervalli jonkun toisen satsiäänen kanssa, syntyy melodis-inharmoninen tilanne EIKÄ KERTA KAIKKIAAN VOI VETÄÄ! (/sarkasmi)
 
Jos melodiassa on duurisoinnun perusääni, silloin nelisoinnuksi laajennettaessa maj7 korvataan 6:lla.

Yksi perusohje - yhteiset sävelet pysyvät paikoillaan ja muut liikkuvat asteittain. Tämä siis jos sun pitää saada aikaiseksi sointusatsia (esim. sointumatto millä vaan sointivärillä).
 
Nelisointu sisältää aina väkisin vähintään yhden dissonoivan intervallin, joten jos sen purkaa päätyy kolmisointuun. Tämän vuoksi dissonanssien purkamiset eivät toimi nelisointujen äänenkuljetuksella samalla tavalla kuin kolmisointujen. Rinnakkaisia kvinttejä väistellessä tulee sama ongelma vastaan, joutuu tiputtamaan sointujännitettä kun purkaa linjoja rinnakkaisia kvinttejä väistäessä.
 
Niin, toi MI-tilanne (melodisesti inharmoninen, pieni sekunti missä tahansa oktaavissa melodia/satsin liidisävelen alapuolella) alkaa olla jo legenda. Voihan sitä kirjoitella niitä pieniä nooneja tai pientä sekuntia sinne liidin alapuolelle jos niistä tykkää, ei siinä mitään. ;)

En ole opiskellut kuin klassista äänenkuljetusta, niin olen epätietoinen kevyen puolen jutuista.
Jos kappaleen alussa ja lopussa on vaikkapa nyt maj7-sointu, niin kuuluuko ylimmän äänen olla se septimi vai perussävel vai mikä tahansa soinnun sävel?
Kun klassisessa pitää aina lopettaa oktaaviasemaan, ja se tuntuu hieman hassulta tehdessä jatsisatsia.
Ilmeisesti muutenkaan ei ole niin tiukkoja sääntöjä vastaliikkeiden ja ylinousevien intervallien ja vaikka rinnakkaisten kvinttien kanssa?
Jos osaatte muutenkin sanoa jotakin perusvinkkejä, niin sanokaa ihmeessä. Olen kyllä kevyen teorian isossa ykkösessä jonkun verran käyttänyt, että muistan jotakin.
 
Ei ne "säännöt" niin tiukkoja ole siellä klassisella puolellakaan, ja ei sääntöä ilman poikkeusta..
Niinhän ne pitäisi tehdä, että kuulostaa hyvältä ja käyttää teoria "sääntöjä" apuna.

No kenraalibassossa ne on kyllä aika tiukkoja. Tosin, kuten sanoit, poikkeuksia on ihan tosi paljon.

No kenraalibassossa ne on kyllä aika tiukkoja. Tosin, kuten sanoit, poikkeuksia on ihan tosi paljon.
 
Kenraalibassohan on oppijakso jossa opiskellaan "ankaraan" tyyliin äänenkuljetusta, myöhemmin kun mennään soinnutukseen ja siitä eteenpäin niin siellä tulee eteen näitä "poikkeuksia" ym.

Niin, toi MI-tilanne...
Mauri Isoaho tilanne? Buu...

Ensinnäkin täytynee muistaa, että jazzsoinnutus on kaukana tonaalisuudesta, joten tamäntapaisia ongelmia ei aina voi väistää; äänenkuljetusopillisia virheitä käytetään paljon tehokeinoinakin. Toki jos saa esim maton aseteltua oikeaoppisesti, niin se kuulostaa yleensä hunajaiselta, mutta äänenkuljetus jazzharmoniassa onkin sitten tosiaan haastavampaa hommaa, kompromisseihin on usein päädyttävä.

Ensinnäkin täytynee muistaa, että jazzsoinnutus on kaukana tonaalisuudesta, joten tamäntapaisia ongelmia ei aina voi väistää; äänenkuljetusopillisia virheitä käytetään paljon tehokeinoinakin. Toki jos saa esim maton aseteltua oikeaoppisesti, niin se kuulostaa yleensä hunajaiselta, mutta äänenkuljetus jazzharmoniassa onkin sitten tosiaan haastavampaa hommaa, kompromisseihin on usein päädyttävä.
 
Kaukana tonaalisuudesta? Heh, kerropa lisää mitä tarkoitat, kuulostaa aika hurjalta väitteeltä:)

Ensinnäkin täytynee muistaa, että jazzsoinnutus on kaukana tonaalisuudesta, joten tamäntapaisia ongelmia ei aina voi väistää;
 
"Kaukana tonaalisuudesta"? Selvennä, ole hyvä.
 
äänenkuljetusopillisia virheitä käytetään paljon tehokeinoinakin.
 
Jos nyt viittaat noilla "virheillä" klassisen kontrapunktin kiroamiin rinnakkaisiin kvintteihin ja oktaaveihin jne., niin todetaanpa vain että noiden "virheiden käyttäminen" on sektionaalisen harmonian kirjoituksen elinehto, ei mikään harvinainen tehokeino.
 
Toki jos saa esim maton aseteltua oikeaoppisesti,
 
feng shui -sisustajien.net?

Ensinnäkin täytynee muistaa, että jazzsoinnutus on kaukana tonaalisuudesta
 
Kolmas ihmettelijä? Pitääks mun erottaa mun ope?

"Kaukana tonaalisuudesta"? Selvennä, ole hyvä.
 
Tarkoitan sitä, että jazzmusiikkion monasti vain sitä, että leikitään sointuväreillä, eikä välitetä länsimaisen taidemusiikin perinteisistä "pelisäännöistä".
EDIT: En kiellä, etteikö jazzmusiikki olisi ollenkaan tonaalista, ehkä "kaukana tonaalisuudesta" oli aika raju ilmaisu. :)
 
Jos nyt viittaat noilla "virheillä" klassisen kontrapunktin kiroamiin rinnakkaisiin kvintteihin ja oktaaveihin jne., niin todetaanpa vain että noiden "virheiden käyttäminen" on sektionaalisen harmonian kirjoituksen elinehto, ei mikään harvinainen tehokeino.
 
No näinhän se vähän oikeastaan on.
 
feng shui -sisustajien.net?
 
:D

En ole opiskellut kuin klassista äänenkuljetusta, niin olen epätietoinen kevyen puolen jutuista.
 
Mää en oo opetellu kumpaakaan. Ja epätietoinen olen minäkin. Mutt ei se koskaan oo haitannu. Kuitenkin olen huomannut, kuinka tiukasti omat biisit menee jossain skaalassa, yleensä. Ja sisältää niitä perus "ylöspäin / alaspäin" äänenkuljetuksia. Toisinaan ihan ärsyttävyyksiin saakka.
 
Sääntöjä... on tehty sen takia, ett niitä voi rikkoa, mutt luovasti tai sitten vahingossa. Esimerkkinä vaikka se, ett tulee otettua "se oikea" kolmisointu, mutt vahingossa vääriltä kieleliltä ja koettua eräänlainen "hei, toihan kuulosti paremmalta noin..."-elämys.
 
Tai sitten "pitäisköhän treenatakkin joskus ?" elämys.
 
Jos osaatte muutenkin sanoa jotakin perusvinkkejä, niin sanokaa ihmeessä.
 
Soita paranoi... eiku siis "fiiliksen" mukaan, mutt vääntämättä väkisin (= tää oli väkisin väännetty lause, kuten huomaa).
 
En muuten tiedä mitään puuduttavampaa, kuin kattoa / kuunnella vierestä, kun joku sananmukaisesti "tekee biisejä". Sen seuraaminen käy jo työstä. Lopputuloskin on yleensä yhtä kiinnostava kuin elementeistä koottu kerrostalo, tuhannen muun samoista elementeistä kootun kerrostalon keskellä.

Mää en oo opetellu kumpaakaan. Ja epätietoinen olen minäkin. Mutt ei se koskaan oo haitannu. Kuitenkin olen huomannut, kuinka tiukasti omat biisit menee jossain skaalassa, yleensä. Ja sisältää niitä perus "ylöspäin / alaspäin" äänenkuljetuksia. Toisinaan ihan ärsyttävyyksiin saakka.
 
on tehty sen takia, ett niitä voi rikkoa, mutt luovasti tai sitten vahingossa. Esimerkkinä vaikka se, ett tulee otettua "se oikea" kolmisointu, mutt vahingossa vääriltä kieleliltä ja koettua eräänlainen "hei, toihan kuulosti paremmalta noin..."-elämys.
 
Tai sitten "pitäisköhän treenatakkin joskus ?" elämys.
 

 
Soita paranoi... eiku siis "fiiliksen" mukaan, mutt vääntämättä väkisin (= tää oli väkisin väännetty lause, kuten huomaa).
 
En muuten tiedä mitään puuduttavampaa, kuin kattoa / kuunnella vierestä, kun joku sananmukaisesti "tekee biisejä". Sen seuraaminen käy jo työstä. Lopputuloskin on yleensä yhtä kiinnostava kuin elementeistä koottu kerrostalo, tuhannen muun samoista elementeistä kootun kerrostalon keskellä.
 
Tämän ketjun aloittamisen tarkoitus oli nimenomaan oppia niitä sääntöjä pääsykokeita varten.

Tuli vain mieleen noista rinnakkais intervalleista. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi 4-ääninen kuoro- tai piano satsi esimerkiksi. Siitä voi aika hyvin ymmärtää että jos siellä käyttää rinnakkaisia oktaaveja niin satsin 4-äänisyys muuttuu periaatteessa 3-ääniseksi, ja teho saattaa hävitä, tämä on mielestäni aika selvästi ymmärrettävissä. Rinnakkaiset kvintit taas "vähentävät melodian merkitystä" tai jotenkin vastaavasti oli jossakin oppikirjassa kirjoitettu. Kvintit ovat aika usein soinnun kallio, eli jos jostain sävelverkosta löytyy sävel ja sen alapuolelle puhdas kvintti niin se on on usein sen soinnun perus sävel. Mutta osaako kukaan selittää että miten, ja miksi se rinnakkaiskvintti peittää sitä melodia? Onko tietoa miksi se on niin kielletty klassisessa musiikissa? Ovatko nämä rinnakkaiset liikkeet kenties jotenkin liian konsonoivia?
 
Se on aika jännä että perus punk-kitaristihan ei ole ikinä soittanut laillisesti, koska kaikki sointuliikkeet mitä ko henkilö käyttää ovat 2xkiellettyjä, Powerchord jossa on rinnakkais kvintti ja rinnakkaisoktaavi, ja sitä siirrellään sitten toiseen paikkaan. :)

Se on aika jännä että perus punk-kitaristihan ei ole ikinä soittanut laillisesti, koska kaikki sointuliikkeet mitä ko henkilö käyttää ovat 2xkiellettyjä, Powerchord jossa on rinnakkais kvintti ja rinnakkaisoktaavi, ja sitä siirrellään sitten toiseen paikkaan. :)
 
En tiedä tuosta varsinaisesta kysymyksestäsi, mutta ainakin tuo punk -sointuotejuttu toimii siksi että se on itsessään looginen ja säännönmukainen systeemi, nk. vakiorakenne-kuljetus.
 
Pääasia on, että ei sotke täysin eri estetiikoista peräisin olevia juttuja keskenään, ellei tee sitä tarkoituksellisesti.

Aattelin tässä pistää yhen äänen kuljetus esimerkin kenraalibasso-kirjasta kun huvin vuoksi tuossa soinnutin.
 
http://loke.syh.fi/~tk04pe04/folder/
 
Tehtävässä on siis annettu aina alimman äänen, eli basson nuotti sekä soinnun tyyppi, (3-sointu, 4-sointu..) ja jos kyseessä on käännös, esim C-duurista kvinttikäännös G-C-E.. Tehtävät ovat neliäänisiä joten kolmisoinnuista tuplataan aina yksi ääni, yleisimmin pohjasävel.
 
Tuossa on kaksi esimerkkiä samasta sointukulusta, ainoastaan yksi sävel eroaa.
Toinen esimerkki (toinen rivi) on uskoakseni klassisen soinnutuksen sääntöjen mukainen. Huomasin kun ensin täytin tehtävää niin 3.tahdin sointujen välille muodostuikin yläänissä rinnakkaiskvintti tai oikeastaan ensin vähennetty kvintti ja sitten puhdas kvintti, eli kun siirrytään D7 soinnusta E-molli sointuun. Rinnakkaiskvintti siis on kielletty, ja kyllä se kieltämättä kuullostaa hieman oudolta se ensimmäinen versio, harmoninen teho jotenkin siitä vain katoaa ja palautuu vasta muutaman soinnun jälkeen, en tiedä miksi. Toisessa esimerkissä on homma muutettu sillälailla että E-mollisoinnun terssi on tuplattu, kenties hieman parempi vaihtoehto.
 
Aattelin kysyä asiaan perehtyneiltä mielipiteitä. Löytyykö kenties vielä parempia vaihtoehtoja, virheitä? Onko tällainen vähennetty->puhdas kvintti siirtymy vähemmän/yhtä kielletty kuin puhdas->puhdas?

Aattelin kysyä asiaan perehtyneiltä mielipiteitä. Löytyykö kenties vielä parempia vaihtoehtoja, virheitä? Onko tällainen vähennetty->puhdas kvintti siirtymy vähemmän/yhtä kielletty kuin puhdas->puhdas?
 
Mun tiedot klassisesta äänenkuljetuksesta on jäänyt johonkin 4 vuoden päähän, mutta mun mielestä toi toisen rivin 3. tahdin äänenkuljetus on parempi etenkin kahden ylimmän äänen osalta, koska siinä D7-soinnun (V7 G-duurisoinnulle) septimi ja terssi purkautuvat luonnollisesti sisäänpäin, ikäänkuin kohde olisi juuri sävellajin I aste G-duuri. Sen, että varsinainen sointu on toonikatehoinen E-molli, ei pitäisi mielestäni vaikuttaa äänenkuljetuksen sujuvuuteen etenkään diskanttipuolella - jos tossa kohtaa D7:n jälkeen todellakin tulisi G-duuri, niin silloin homma etenisi kuin toisella rivillä, mutta basso vain pysyisi D:ssä.

Aattelin tässä pistää yhen äänen kuljetus esimerkin kenraalibasso-kirjasta kun huvin vuoksi tuossa soinnutin.
 
http://loke.syh.fi/~tk04pe04/folder/
 
Tehtävässä on siis annettu aina alimman äänen, eli basson nuotti sekä soinnun tyyppi, (3-sointu, 4-sointu..) ja jos kyseessä on käännös, esim C-duurista kvinttikäännös G-C-E.. Tehtävät ovat neliäänisiä joten kolmisoinnuista tuplataan aina yksi ääni, yleisimmin pohjasävel.
 
Tuossa on kaksi esimerkkiä samasta sointukulusta, ainoastaan yksi sävel eroaa.
Toinen esimerkki (toinen rivi) on uskoakseni klassisen soinnutuksen sääntöjen mukainen. Huomasin kun ensin täytin tehtävää niin 3.tahdin sointujen välille muodostuikin yläänissä rinnakkaiskvintti tai oikeastaan ensin vähennetty kvintti ja sitten puhdas kvintti, eli kun siirrytään D7 soinnusta E-molli sointuun. Rinnakkaiskvintti siis on kielletty, ja kyllä se kieltämättä kuullostaa hieman oudolta se ensimmäinen versio, harmoninen teho jotenkin siitä vain katoaa ja palautuu vasta muutaman soinnun jälkeen, en tiedä miksi. Toisessa esimerkissä on homma muutettu sillälailla että E-mollisoinnun terssi on tuplattu, kenties hieman parempi vaihtoehto.
 
Aattelin kysyä asiaan perehtyneiltä mielipiteitä. Löytyykö kenties vielä parempia vaihtoehtoja, virheitä? Onko tällainen vähennetty->puhdas kvintti siirtymy vähemmän/yhtä kielletty kuin puhdas->puhdas?
 
Toi toinen esimerkki on parempi, tuota ekaa en laittaisi missään tapauksessa.
Mä ainakin välttäisin noita kvinttejä, ja peitettyjäkin, riippuen vähän tapauksesta.
 
Voisihan tuota lähteä tekemään tuon kolmannen tahdin Em: n kohdalla niinkin, että nuo ylä-äänet lähtisi ylöspäin ja muutenkin voisi yrittää tehdä tuo loppu niin, että sopraano (ja altto) etenisivät kokoajan loppua kohden ylöspäin (voisi tulla vaihtelevampi äänenkuljetus).
En tosin miettinyt tuota tuosta paljon eteenpäin, enkä viitti näin helteellä, illemmalla vois tutkia asiaa, mielenkiintoista!

Aattelin tässä pistää yhen äänen kuljetus esimerkin kenraalibasso-kirjasta kun huvin vuoksi tuossa soinnutin.
 
Siitä vielä että noissa nuoteissa on pari sointua mistä puuttuu kvintti. Tehtävään saa lisätä ne kvintit, muttan ne on jätetty pois ongelmien välttämiseksi/ äänenkuljetuksen helpottamiseksi. Tosin kvintti ei olekkaan pakollinen kolmisoinnussa.