Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Auttakaa hömppää! Olenko ymmärtänyt oikein, esim: D-miksolyydinen, sävelet d,e,fis,g,a,h,c,d.Tarkoittaa silloin että kyseessä on G-duuri sävellaji?
Jos esim. sävellajina on G-duuri, niin mistä teoriassa tiedän, että minkä soinnun päälle voi mitäkin moodia soittaa? Auttaisi paljon, jos löytyisi nettisivu,tai kirja, missä tämä selitettäisiin niin, että minäkin sen ymmärrän. Kiitos vastanneille!

Auttakaa hömppää! Olenko ymmärtänyt oikein, esim: D-miksolyydinen, sävelet d,e,fis,g,a,h,c,d.Tarkoittaa silloin että kyseessä on G-duuri sävellaji?
Jos esim. sävellajina on G-duuri, niin mistä teoriassa tiedän, että minkä soinnun päälle voi mitäkin moodia soittaa? Auttaisi paljon, jos löytyisi nettisivu,tai kirja, missä tämä selitettäisiin niin, että minäkin sen ymmärrän. Kiitos vastanneille!
 
Varmaan sellainen nettisivu olisi kovin hyödyllinen mutta ennen sitä:
Asteikosta voi muodostaa terssipinoja eli käytännössä joka toinen sävel eli esimerkisssäsi
D - F# - A - C
ja katsoa mikä sointu siitä muodostuu eli tässä tapauksessa D7

Lyhyt katsaus, joka on varmasti selitetty muuallakin ja paremmin:
 
Duuriasteikon moodit (esimerkkinä G-duuri, toimii samalla tavoin myös muissa sävellajeissa):
 
I-aste: G-jooninen (duuriasteikko), asteikosta muodostuva nelisointu mahdollisine lisäsävelineen: Gmaj7 (9,11,13)
II-aste: A-doorinen, sointu lisäsävelineen: Am7 (9,11,13)
III-aste: B (tai H)-fryyginen, sointu lisäsävelineen: Bm7 (b9,11,b13)
IV-aste: C-lyydinen, sointu lisäsävelineen: Cmaj7 (9,#11,13)
V-aste: D-miksolyydinen, sointu lisäsävelineen: D7 (9,11,13)
VI-aste: E-aiolinen (luonnollinen molli), sointu lisäsävelineen: Em7 (9,11,b13)
VII-aste: F#-lokrinen, sointu lisäsävelineen: F#m7b5 (b9,11,b13)
 
Huomautuksia: Asteikkoihin liittyvät soinnut on tässä esimerkissä muodostettu terssipinoperiaatteella josta Baronkin puhui. Toki moodeista saa muunkinlaisia sointuja asettamalla sävelet eri järjestykseen mutta tällainen tapa hahmottaa mielestäni parhaiten moodien ymmärtämistä kullakin sointuasteella tonaalisessa musiikissa.
 
Tämän väriset lisäsävelet ovat ns. vältettäviä säveliä jotka tonaalisessa ympäristössä aiheuttavat ei-toivotun dissonanssin sijaitsemalla puoli sävelaskelta peruskolmisoinnun yläpuolella. Modaalisessa ympäristössä juuri nuo vältettävät sävelet tuovat esiin moodin karakteerin ja ovat kovassa käytössä.

Kiitos ja kumarrus! Nyt tuli faktaa, jota olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa! Kiitos!

Jossain toisessa ketjussa, jossa oli puhetta mm. Smells like teen spiritin ja muiden biisien modaalisuudesta, tuli esille, että vanhassa(kan) modaalisuudessa ei moodia käytetä ihan suoraan vain moodin sävelistä kolmisointuja tekemällä, vaan siellä on poikkeuksia, jotka kuuluvat asiaan.
 
Onko tähän olemassa mitään sääntöjä, tai jonkinlaisia yleisiä käytäntöjä, jollaisia ainakin käsitin olevan, ja voisiko niitä mistään löytää luettaviksi?
 
Löysinpä sen ketjun tässä kirjoitellessani. Haa. Hianomies kirjoittaa näin:
 
"F-doorisessa biisissä voi esiintyä Db-pohjainen sointu, eikä se doorisuus siitä mihinkään katoa. Ihan tavallista se on vanhoilla mestareilla. Mutta en siis väitä, että S. on doorinen biisi, vaan sitä, että noin ne soinnut yhdistyvät vanhassa modaalisessa musiikissa."
 
Tästä saan sellaisen kuvan, että tuo poikkeus olisi jotenkin kovinkin olennainen osa modaalisuutta, eikä sinänsä pelkkä luovuuden palosta syntyvä poikkeus siellä täällä. Tulkitsenko vain väärin? Tulkitsenko asian liian vakavasti, eli onko kyse vain kevyestä vierailusta toisenlaiseen molliin, mikä ei vielä moodia kadota?

Kertokaa nyt vielä, mihin näitä moodeja voi käyttää?
 
Varsinkin duurisävellajeissa voi helposti käydä kaikki moodit läpi, opiskella niiden nimiä ja kuunnella asteikolle ominaista sointia. Eri asteille terssipinoista muodostuvat soinnut syntyvät myös loogisesti ja niitä on helppo opiskella. Tämä pohdiskelu ja istuskelu pianon ääressä on opettanut ajattelemaan eri kappaleiden soundimaailmaa asteikkojen kautta, joka taas on auttanut melodioiden ja soolojen soittoa.
 
En ole kuitenkaan saanut moodien suhteen minkäänlaista ahaa-elämystä. Joku asteikko, joka tuntuu sopivan biisin eri osiin tulee otetuksi käyttöön ilman, että asteikon tai moodin nimiä ehtii pohtia. Mihin näitä moodeja voi ihan oikeasti käyttää?

Kertokaa nyt vielä, mihin näitä moodeja voi käyttää?
 
Varsinkin duurisävellajeissa voi helposti käydä kaikki moodit läpi, opiskella niiden nimiä ja kuunnella asteikolle ominaista sointia. Eri asteille terssipinoista muodostuvat soinnut syntyvät myös loogisesti ja niitä on helppo opiskella. Tämä pohdiskelu ja istuskelu pianon ääressä on opettanut ajattelemaan eri kappaleiden soundimaailmaa asteikkojen kautta, joka taas on auttanut melodioiden ja soolojen soittoa.
 
En ole kuitenkaan saanut moodien suhteen minkäänlaista ahaa-elämystä. Joku asteikko, joka tuntuu sopivan biisin eri osiin tulee otetuksi käyttöön ilman, että asteikon tai moodin nimiä ehtii pohtia. Mihin näitä moodeja voi ihan oikeasti käyttää?
 
Mut ei kai tää oo mitään salatiedettä?
Jooninen on yksi duuriasteikon moodeista, aiolinen toinen eikä ne muutkaan sen kummempia ole.

Mut ei kai tää oo mitään salatiedettä?
 
Olen itse asiassa kysynyt samaa itseltäni, kun en ole löytänyt moodeista mitään erityistä viisautta. Onko kyse vain siitä, että kun löydettiin uusi asteikko, niin piti sillekin joku nimi antaa?
 
Jos joku melodia tuntuu kulkevan D-miksolyydisessä moodissa, niin G-duuriasteikon sävelistä kuitenkin on kyse. Ehkä tuossa edellämainitussa joku teema alkaa D:stä tai päättyy D:hen, mutta en vain näe/kuule niin dramaattista eroa että tekisi mieli huudella kitaristille, että vedä siihen soolon viimeiseen tahtiin joku kiva D-miksolyydinen huipennus. Helpompaa on todeta, että soolo menee kertosäkeen soinnuilla G-duurissa ja päättyy viidennen asteen sointuun - jos sitä nyt ylipäänsäkään on tarpeellista lähteä toisia neuvomaan.
 
Jos biisin sävellaji vaihtuu jatkuvasti, niin silloin asteiden miettiminen ei välttämättä ole helppoa. Voisi ajatella sävellajeista ja asteista välittämättä, että tuon D:n kohdalla seuraan miksolyydistä ja tuon toisen D:n kohdalla jotain muuta moodia, koska se vaan kuulostaa hyvältä. Mutta jos näin toimii, niin itse asiassa sitä tulee määrittäneeksi sillä kohdalla kappaletta käytössä olevan sävellajin ja kyseisen soinnun asteen. Onko siis kyseessä saman asian tarkastelu kahdesta eri näkökulmasta eikä lopulta ole suurta merkitystä kummalla tavalla asiat mieltää?

Onko kyse vain siitä, että kun löydettiin uusi asteikko, niin piti sillekin joku nimi antaa?
Nimetäänhän uusia eläinlajejakin
 
Jos biisin sävellaji vaihtuu jatkuvasti, niin silloin asteiden miettiminen ei välttämättä ole helppoa. Voisi ajatella sävellajeista ja asteista välittämättä, että tuon D:n kohdalla seuraan miksolyydistä ja tuon toisen D:n kohdalla jotain muuta moodia, koska se vaan kuulostaa hyvältä. Mutta jos näin toimii, niin itse asiassa sitä tulee määrittäneeksi sillä kohdalla kappaletta käytössä olevan sävellajin ja kyseisen soinnun asteen. Onko siis kyseessä saman asian tarkastelu kahdesta eri näkökulmasta eikä lopulta ole suurta merkitystä kummalla tavalla asiat mieltää?
 
Analyysi on aina suhteellista. Kappaleet eivät mene aina alusta loppuun samassa moodissa/sävellajissa.
D-miksolyydinen kappale ei ole G-duuri kappale vaikka siinä on samat sävelet. Muutenhan moodeissa ei olisi mitään mieltä. D-miksolyydisen laulun tai sen osan päätösointu on yleensä D, G-duuri laulun G
 
Esim miksolyydisessä kappaleessa perinteiset duurin sointutehot ovat muuttuneet:
 
G-duurissa (perustehot): G - C - D7 - G
G-miksolyydisessä : G - C - Dm7 - G (Huom! transponoitu G:henniin, että toonika on sama)
 
Ei moodit ole ainoastaan improvisaatiossa käytettyjä skaaloja.

Olen itse asiassa kysynyt samaa itseltäni, kun en ole löytänyt moodeista mitään erityistä viisautta. Onko kyse vain siitä, että kun löydettiin uusi asteikko, niin piti sillekin joku nimi antaa?
 
Olen lukenut että joskus muinoin satoja vuosia sitten oli musiikissa käytössä nämä moodit, mutta aikojen kuluessa ja meidän päiviimme saavuttaessa ainoastaan kaksi moodia säilyi yleisessä käytössä, ja ne loput jäivät taka-alalle. Nämä kaksi jäljelle jäänyttä moodia ovat ne mitä me kutsumme duuriksi ja molliksi. Moodit eivät siis ole mitään uusia asteikkoja joille on annettu nimi, vaan ne ovat vanhoja asteikkoja, joiden surkastunut muoto on meillä yleisesti käytössä duurina ja mollina.

D-miksolyydinen kappale ei ole G-duuri kappale vaikka siinä on samat sävelet. Muutenhan moodeissa ei olisi mitään mieltä.
 
Juuri tätä olen juuttunut miettimään. Moodit esitellään kirjallisuudessa yleensä jonkun sävellajin eri sävelistä alkavina asteikkoina, enkä ole osannut ajatella moodia riittävän itsenäisenä asteikkona. Siitäkään huolimatta, että periaatteessa olen ollut tietoinen moodien historiasta keskiaikaisina kirkkosävellajeina ja siitä, että jooninen ja aiolinen asteikko vain ovat jostain syystä tulleet nykymusiikissa suositummiksi kuin muut.
 
Esim miksolyydisessä kappaleessa perinteiset duurin sointutehot ovat muuttuneet:
G-duurissa (perustehot): G - C - D7 - G
G-miksolyydisessä : G - C - Dm7 - G (Huom! transponoitu G:henniin, että toonika on sama)
 
Tämä oli erinomaisen havainnollinen esimerkki. Monet näistä detaljeista ovat periaatteessa tiedossa, mutta en ole vain saanut niitä vielä järjestykseen mielessäni. Kiitos avusta.

Kelpaisko tää jonkunlaiseksi esimerkiksi:
Kolmen soinnun 12 tahdin blueskaavan mukainen piisi, joka kirjoitettu C-duuri-etumerkinnöillä ja soinnut
G7 - G7 - G7 - G7 - C7 - C7 - G7 - G7 - D7 - C7 - G7 - G7
 
Eli miksolyydinen piisi, asteikot G, C ja D miksolyydinen?

Kolmen soinnun 12 tahdin blueskaavan mukainen piisi, joka kirjoitettu C-duuri-etumerkinnöillä ja soinnut
G7 - G7 - G7 - G7 - C7 - C7 - G7 - G7 - D7 - C7 - G7 - G7
 
Eli miksolyydinen piisi, asteikot G, C ja D miksolyydinen?
 
Tämä taas ei tunnu edellä sanotun perusteella loogiselta. Tuohan tarkoittaisi sitä, että koko kappale moduloituu uuteen sävellajiin/asteikkoon/moodiin aina kun sointu vaihtuu. C-duuri etumerkintänäkin tuntuu kaukaa haetulta kun biisi tuntuisi kulkevan jossain G:stä alkavassa asteikossa.
 
G-duuriasteikkoon poikkeuksena ensimmäisellä ja neljännellä asteella on dominanttiseptimi, eli Fis on alennettu F:ksi ja H Bb:ksi, joten ei tämä ole puhdas G-duuri tai G-molli. G-bluesasteikko tulee ekana mieleen ja minä lähtisin hakemaan melodiaa sieltä ja vielä sitä terssiä (H vs. Bb) vielä tilanteen mukaan vähän vaihdellen.
 
Jos kaikki soinnut ovat dominanttiseiskoja, niin kyllähän kappale varsin miksolyydinen on luonteeltaan. Tämä tuntuu kuitenkin aika teoreettiselta lähestymistavalta - ei niitä moodeja ainakaan sävellajien kaltaisesti tällä kohtaa käytetä.
 
En kuvittele, että sävellajin pitäisi pysyä samana melodian edetessä, mutta ellei sointukulkua saada edes parin kolmen soinnun ajan sovitettua jonkun sävellajin sisällä tapahtuvaksi progressioksi- vaikkapa jazzille tyypillinen ii-V-I - ei sävelläjilla ole enää merkitystä ja tullaan jonkun modernimman harmoniaopin piiriin - vaikkapa juuri modaaliseen musiikkiin. Esimerkin blues-kaavalle odottaisin hieman perinteisempää harmonia-analyysiä.
 
Saa kritisoida vapaasti - en väitä osaavani, haluan oppia.

Kelpaisko tää jonkunlaiseksi esimerkiksi:
Kolmen soinnun 12 tahdin blueskaavan mukainen piisi, joka kirjoitettu C-duuri-etumerkinnöillä ja soinnut
G7 - G7 - G7 - G7 - C7 - C7 - G7 - G7 - D7 - C7 - G7 - G7
 
Eli miksolyydinen piisi, asteikot G, C ja D miksolyydinen?
 
Bluesissa on omat lainalaisuutensa ja musiikkikulttuurinsa kuin ns. länsimaisessa taidemusiikissa. Seiskat ovat "itsenäisiä".
Levine puhui tästä Suomen vierailullaan.
 
1. Perinteenen musiikkiopistojen musiikin teoria pohjaa Länsi-Eurooppalaiseen perintöön.
 
2. Melodinen molli ja sen moodit Itä-Eurooppalaiseen (kansan)musiikkiin.
 
3. (erilaiset) Pentatoniset asteikot Lähi- ja Kauko-Itä + monet muut etnokulttuurit
 
4. Blues pohjautuu löyhästi afrikkalaisuuteen
 
5. Synteettiset asteikot (esim alt ja dimi) ovat teoreettisesti syntyneitä.

Unohtakaa tuo teoria ja soittakaa mitä lantusta löytyy!
 
terv. pajupillienvuolija

Jos kaikki soinnut ovat dominanttiseiskoja, niin kyllähän kappale varsin miksolyydinen on luonteeltaan. Tämä tuntuu kuitenkin aika teoreettiselta lähestymistavalta - ei niitä moodeja ainakaan sävellajien kaltaisesti tällä kohtaa käytetä.
 
Jos 12 tahdin aikana on kolme moodia (yksi per sointu), niin en puhuisi miksolyytisestä luonteesta.
 
G-miksolyydisessä moodissa perustehot olisivat nelisointuina:
G7 - Cmaj7 - Dm7
Kullostaisi aika veikeältä bluesilta.
 
Viittaan aikaisempaan väittämääni, että Blues ai ole modaalista musiikkia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Unohtakaa tuo teoria ja soittakaa mitä lantusta löytyy!
 
terv. pajupillienvuolija
 
Tämä osasto on nimeltään Musiikin teoria ja säveltäminen.
Moodien ymmärtäminen ei estä lantun leikkaamista eikä musasta nauttimista ja soittamista.....edes haitarimusiikin, valitettavasti ;)

Tämä osasto on nimeltään Musiikin teoria ja säveltäminen.
Moodien ymmärtäminen ei estä lantun leikkaamista eikä musasta nauttimista ja soittamista.....edes haitarimusiikin, valitettavasti ;)
 
Myin juuri haitarini.
 
Ps.
 
Näppäryys ko.soittimen hallintaan tuotti minulle ylivoimaisia vaikeuksia, joten siksipä luovuin siitä -haitarista. Itkusilmin nautin heidän, osaavimpien harmonikansoittajien ja instrumenttiensa käsitelytaidoista. Sorruin siis juomaan -ja kasatessani jälleen itseni siirryin jouhevasti nelikielisen basson varteen. No, soinnuista jotain tiedän kuitenkin, kiitos useiden räpläämieni haitarien, ja niiden näppäimien.

Jos 12 tahdin aikana on kolme moodia (yksi per sointu), niin en puhuisi miksolyytisestä luonteesta.
 
G-miksolyydisessä moodissa perustehot olisivat nelisointuina:
G7 - Cmaj7 - Dm7
Kullostaisi aika veikeältä bluesilta.
 
Viittaan aikaisempaan väittämääni, että Blues ai ole modaalista musiikkia sanan varsinaisessa merkityksessä.
 
Mulla on joku jatsin opetusnuotti/CD. Siinä tarjottiin Hancockin "Watermelon Man" asteikoiksi kyseisiin sointuihin liittyviä miksolyydisia, ei blues-asteikkoa.
Piisin soinnut F7, Bb7, C7, melkein blues-kaavan mukaan, paitsi että rakenne 16-tahtinen.
Tyhmä kysymys:
Jos jonkun viisaan kirjoittama jatsin alkeiskirja tarjoaa mahdollisuutta että Watermelon Manissä käytetään kolmea miksolyydista asteikkoa niin miksei mun löytämään primitiiviseen rokkipiisiin "Hanky Panky" sopisi sama idis?

Unohtakaa tuo teoria ja soittakaa mitä lantusta löytyy!
 
terv. pajupillienvuolija
 
Tietenkin oikeassa keikkatilanteessa soitetaan just sitä mitä mieleen tulee ja mä ainaskin soitan sekä tarkoituksella että vahingossa "väärin", mutta se poista sitä, että teoreettisesti voisi pohdiskella, mikä mihinkin tilanteeseen voisi olla oikein.