Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Minulla on c-kasetilla miltei kaikki parhaat 70- luvun lopulla ilmestyneen Martti Innasen "Huu-Haa-rallit".
 
Siinä on niin riemastuttavan törkeää tavaraa, mutta samalla myös ihan kelpo ralleja joilla voisi riemastuttaa varsinkin hartaampaa väkeä jossain sopivassa porukassa, kun niitä kitaran kanssa rallattaisi.
 
Eli minun pitäisi nuo kappaleet, aluksi ainakin parhaat saada soinnutettua oikeaan kuosiin.
 
Innanenhan oli aikoinaan kai ainakin jossain määrin arvostettu jazzkitaristi, tuo levykin on vain kitaralla säestettyä laulua.
 
Yksi tapahan olisi vain koettaa kuunnella ja hakea soinnut (ajoin yhden biisin tietsikkaan), sitä kun voi tietokoneessa kuunnella samat kohdat vaikka tuhat kertaa helposti, mutta haluisin oppia oikean tavan, sekä häpeäkseni on myönnettävä, että vaikka huomaan väärän soinnun kappaleessa, en tahdo tunnistaa oikeaa sointua kuulemani perusteella.
 
Siis joku opus tai muu laajempi perehtymismateriaalihan tässä tarvitaan mutta voisiko hommaan lähteä tällä ajatuksella:
 
1._Kuuntelen kappaleen ja kirjoitan sanat tarkasti muistiin, siirrän ne nuottipaperiin ja kirjoitan tavuttain.
2._Kuuntelen melodiaa ja vedän nuottiviivastoon tahtiviivat, yleensähän sointu vaihtuu tahdin alussa tai keskellä.
3._kirjoitan melodian nuottiviivastoon (mielestäni ei tässä vaiheessa ole tärkeää nuottipituudet, vaan sävelkorkeudet palleroina).
4._Sitten koetan määrittää sävellajin, (kokeilin jo ja transponoin sen kyllä C-duuriin, tuntui jotenkin helpommalta, kun mustat sitten erottui erillisinä "väliaikaisina").
5._Sitten onko kyseessä Duuri vai molli, kun kyseessä pelkkä melodia, vaikea hahmottaa miten sävelasteikon portaat, siis vaikka tiedänkin asteikkojen erot, niin sävelmähän voi mielestäni lähteä mistä kohtaa asteikkoa tahansa.
 
Siis mielestäni olen oivaltanut eri sävellajeihin kuuluvat soinnut ja sointuasteet, sekä tiedän että myös voi lainata siihen kuulumattomiakin sointuja.
 
Tuo vain, minkä asteen sointuja mihinkin, sekä sanat: "sointu purkautuu hienosti siihen, dominanttiteho, huipputeho" ym. ovat vielä hebreaa.
 
Mutta olenko jäljillä, että tahdin eka iskuun kuuluu sointu jossa on melodian sävel osana, toisessa iskussa voi olla sivusävel, kolmannessa taas pitäisi sekä soinnussa ja melodiassa olla joku sävel sama, neljännessä ei välttämättä?
 
Kun nyt joku sanoo kuitenkin, "hei, lue oikeesti joku alkeisopas", niin samalla hengenvedolla kysyn että mikä olisi hyvä opus, tai mikä linkki olisi hyvä?
Tohtori Toonika on, mutta miltä sivulta siellä nämä neuvotaan? En ole sitäkään niin hyvin lukenut. Välillä vielä vaikeaa tuo luetun ymmärryskin.
 
Minä olen kuitenkin aika huono lukemaan ruohonleikkurin käyttöohjeita sekä monimutkaisia soitto-opuksia. Toonika kyllä vähän selkeämpi, kun on alakoululaisten kirja..
 
Mutta jos joitain pikku vinkkejä ois tuohon heittää.

Toonikahan neuvoi yleensä kuuntelemaan bassolinjoja, mutta jos basso puuttuu, siitäkään ei apua.

Juu. Siinäpä se, basso puuttuu, eikä se minulle niin helppoa olisi vaikka olisi se bassolinjakin, mutta jostainhan tätäkin olisi kiva alkaa opetella.
 
Ehkä jonain päivänä vaikka sitten osaisi tuommoisen bassottaakin, mikäänhän ei ole vaikeaa kun vain osaa.
 
Mutta mietinpä nyt vain tätä melodian soinnutusta. Saattaahan tuo jäädä tekeytymäänkin vielä.
 
Aikahan se päässä sitten tekee työtään, Väyrys Pate tuon viisauden jo aikanaan kertoi kun nukkui yön yli.

Kannattaa opiskella teoria-asiat ihan alusta, eikä jättää mitään väliin, se nimittäin kostautuu myöhemmin.
Tuosta sinun kirjoituksestasi huomaa, että sinulla on asioita jäänyt välistä pois ja ne haittaavat nyt jatkossa..
 
Useinkin täällä näkee kysymyksiä joissa on ihan sama juttu.
Asiat vaatii sulatteluaikaa, ei ole oikotietä olemassa, tottakai on mahdollisuus pärjätä pelkällä korvallakin soittamisessa, soinnuttamisessa jne. jos haluaa musiikista kivan harrastuksen.

Kannattaa opiskella teoria-asiat ihan alusta, eikä jättää mitään väliin, se nimittäin kostautuu myöhemmin.
Tuosta sinun kirjoituksestasi huomaa, että sinulla on asioita jäänyt välistä pois ja ne haittaavat nyt jatkossa..
 
Oikeassa varmaan olet. mutta junnaava puurtaminen ei oikein tällä ikää tunnu niin kivalta.
 
Sitten olen kyllä ajatellut niinkin että asioita voi oppia tyvestä puuhun menemällä, mikä on hidas ja pitkää pinnaa vaativa tie.
 
Joskus olen kuitenkin huomannut että jos pomppaa jonkun asian yli, voi väliin jääneeseen asiaan päästä käsiksi myös yläkautta takautuvasti, eli puusta näkee paremmin kuin maasta.
 
Tämä teoria on minulle vain harrastus, en halua sen kanssa tuskailla, joku etukäteen opittu asia antaa paremmin motivaatiota opiskella mitä on jäänyt väliin. Puurtaminen ilman motivaatioita ei hyvä.
 
Ehkä silti alan tankata noita väliin jääneitä asioita, mutta voihan olla että tässäkin kävisi joku oivallus mikä veisi eteenpäin. Ja hoksaisi ne väliin jääneet asiat.
 
Tuhansista oppaista, niistä hyllyriveistä masentuu, niin mitä suosittelet parhaaksi?

Sävelkorvan harjoittaminen
 
"Kaikessa musiikin tekemisessä - ja erityisesti vapaassa säestyksessä - on edellytyksenä hyvä relatiivinen (= suhteellinen kirj. huomautus) sävelkorva. Hyvän relatiivisen sävelkorvan omaava soittaja osaa improvisoidessaan poimia oikean soinnun, intervallin, asteikkosävelen jne. oikeaan paikkaan."
 
Seppo Hovi
Vapaa säestys 2
 
Tuo soinnutus on monelle vaikea asia, ellei omaa hyvää sointukorvaa.
Pahimmat puutteet on vain pyrittävä opiskelemaan, ja silti kaikista ei ole kaikkeen ikävä kyllä -ja tarvitseeko ollakaan.

Mutta olenko jäljillä, että tahdin eka iskuun kuuluu sointu jossa on melodian sävel osana, toisessa iskussa voi olla sivusävel, kolmannessa taas pitäisi sekä soinnussa ja melodiassa olla joku sävel sama, neljännessä ei välttämättä?
 
Tämä on aika hyvä nyrkkisääntö. Kannattaa vain kokeilla eri sointuja joissa on samoja säveliä kuin melodiassa, ja sitten ihan korvakuulolta päättää mitkä sointujen yhdistelmät kuulostavat oikealta.
 
Sävellajia ei kannata miettiä sen perusteella miten asteikon portaat menevät, vaan sekin olisi paras selvittää korvakuulolta. Tätä voi kokeilla esimerkiksi siten että selvittää mitä kaikkia säveliä kappaleessa esiintyy, jolloin saadaan selville kappaleen asteikko, ja sitten vain soittelee näitä säveliä satunnaisessa järjestyksessä, jolloin syntyy eräänlainen uusi improvisoitu kappale, ja sitten koittaa kuunnella että mikä asteikon sävel on se sävel jolle kappaleen voi lopettaa. Tämä sävel on asteikon ja sävellajin juurisävel, eli jos kappaleen lopetussävel on C, niin silloin kappaleen sävellaji on C-duuri tai C-molli tms.
 
Mutta jos sävellajia ei ihan helposti löydy, niin ei kannata välittää siitä, vaan yrittää vain löytää sointuja joissa on samoja säveliä kuin melodiassa, ja jotka kuulostavat oikeilta.

Korva on paras apukeino soinnuttamisessa. Itse kuulen soinnut bassonkautta.
Ongelmia syntyy siinä, että soinnut eivät aina ole perusmuotoisia ts. joskus voi olla sointuna C-duuri, mutta bassossa onkin E , G tai jopa joku muu sävel. Koska en ole Tohtori Toonikan tekijä, uskallan suositella sitä kovasti, koska se on helppotajuinen ja mukava oppikirja.
Tennin ja Varpaman: Vapaa Säestys ja Improvisointi -kirjassa on myös hyviä soinnuttamisvinkkejä.
 
Nimim. Gunnar Vierasmaalainen
 
P.s. Joko mopon keväthuolto on tehty ?

Olen myös tömännyt tämän tästä soinnutusongelmiin yrittäessäni tehdä demolevyä omista kappaleistani.
Noin 80% soinnuista löytyy korvakuulolla aika helposti, mutta loppu onkin sitten hakusessa. Joudun joskus jopa muuttamaan hieman kappaleen kulkua, jotta saisin sen sopimaan tiettyyn soinnutukseen - ei mikään sen turhauttavampaa.
 
Mullakaan ei ole mitään alan koulutusta, mutta pystyn kuitenkin helposti soittamaan kuulemani kappaleet korvakuulolta.
Sointuja vaan on niin paljon. Vaikka valtavan määrän niistä voikin välittömästi sulkea kokeilujen ulkopuolelle, niin kuitenkaan kokeilujen kautta melko harvoin löydän oikeata sointua.

Kokeile ongelmapaikoissa, mitä säveliä melodiassa on. "Painavat sävelet" ovat yleensä jonkun soinnun perussäveliä, riippuu tietenkin melodiasta. Soinntujen tulee luonnolliseti kuullostaa hyvältä peräkkäin.
Korva on ehdottomasti paras soinnuttamistyökalu.
 
Soinnuttamisen oppiminen on joskus hidasta. Joillekin soittajalle se on helpompaa kuin toiselle. Huomaan sen päivittäin, kun yritän opettaa vapaa säestys oppilailleni melodian soinnuttamista.

Sävelkorvan harjoittaminen

"Kaikessa musiikin tekemisessä - ja erityisesti vapaassa säestyksessä - on edellytyksenä hyvä relatiivinen (= suhteellinen kirj. huomautus) sävelkorva. Hyvän relatiivisen sävelkorvan omaava soittaja osaa improvisoidessaan poimia oikean soinnun, intervallin, asteikkosävelen jne. oikeaan paikkaan."

Seppo Hovi
Vapaa säestys 2
 
Ykkönen on mulla lainassa, aika vähällä lukemisella kylläkin, mutta hyvän tuntuinen kirja, Saatan lainata kakkosenkin.

Tuo soinnutus on monelle vaikea asia, ellei omaa hyvää sointukorvaa.
Pahimmat puutteet on vain pyrittävä opiskelemaan, ja silti kaikista ei ole kaikkeen ikävä kyllä -ja tarvitseeko ollakaan.
 
Ei minusta ainakaan kaikkeen tarvitse olla. Luulen että omaan keskivertomusiikkikorvan ja sen avulla kun tarpeeksi harrastan, voin hämätä keskivertokuulijoita luulemaan että osaan soittaa ja laulaa kohtalaisesti. Se riittää pitämään harrastusintoani yllä.
 
Absoluuttinen musiikkikorva taisi netin mukaan olla n.0,01% väestöä. Jonkunlainen relatiivinen sävelkorva on lähes kaikilla.
Minun mielestäni tätä suhteellista sävelkorvaa voi treenata kuten lihaksiakin, jossa alkujaan ruipelon pitää harjoitella enemmän ja tehokkaammin, silti koskaan pääsemättä ihan huipulle.
 
Kun menin n. 5 kuukautta sitten laulutunneille, opettajan mukaan minulla oli ihan kelvollinen tämä relatiivinen korva, sitä nyt harjoitan lauluskaaloilla koko ajan lisää, jotta oppisin laulamaan kaikki asteikot selkäytimelläni oikein.
 
Kyllä minä kappaleessa huomaan mikä sointu ei sovi, sekä jos tiedän kappaleeseen kuuluvat soinnut, osaan ne mielestäni laittaa oikeisiin paikkoihin.
Taidanpa ottaa oudon kappaleen nuotit ja kirjoittaa lapulle siinä olevat soinnut, peittää ne nuoteista, ja ottaa kopion ilman sointuja. Siinäpä sointukorvaharjoituksia kun sijoittaa oikeisiin kohtiin.
 
Se vaan, kun minulla on pieni osa sointuja kirjassa "1000 kitarasointua", sekä netin linkeissä lisää:
http://www.all-guitar-chords.com/index.php?ch=C&mm=&v=3
http://www.looknohands.com/chordhouse/piano/
 
Myös osaan itse rakentaa kolmi- ja nelisoinnut koskettimille, sekä siitä siirtää ne kitaran otelautaan, kätevän lunttilapun avulla jonka tein.
 
Siis tällä peruskorvalla on vaikea niitä sopivia sointuja etsiä viidakosta, ellei saa valikoimaa pienennettyä, samoin sitä teoreettista tapaa tässä haen.
 
Tommilla oli juuri sellaista vinkkiä mitä kaipasin, oikopoluilleni matkalla kohti parempaa teoriatuntemusta, oikopoluilla on kivaa sitä odotellessa, että aikaa myöden perehdyn musiikkiteorian väliläksyihinkin, joita ellipellinen ehdotti. Tämä teorian oikominen on vähän kuin ostaisi velaksi auton.
 
Korva on paras apukeino soinnuttamisessa. Itse kuulen soinnut bassonkautta.
 
Mutta kun tuossa melodiasta puuttuu se basso, pitääpä Toonikaa tavata paremmin, se on kirja jota minäkin ymmärrän.
 
Tuohon bassolinjan ideaankin kun pääsisi kiinni ilman isompaa tankkuamista.
 
Tennin ja Varpaman: Vapaa Säestys ja Improvisointi -kirjassa on myös hyviä soinnuttamisvinkkejä.
 
Täytyypä tuohon kirjaan myös perehtyä
 
Mullakaan ei ole mitään alan koulutusta, mutta pystyn kuitenkin helposti soittamaan kuulemani kappaleet korvakuulolta.
 
Eipä minullakaan korvakuulolta soittaminen toki ole ongelma, mutta ilmeisesti olet paljon musikaalisempi kuin minä..
 
Kokeile ongelmapaikoissa, mitä säveliä melodiassa on. "Painavat sävelet" ovat yleensä jonkun soinnun perussäveliä, riippuu tietenkin melodiasta. Soinntujen tulee luonnolliseti kuullostaa hyvältä peräkkäin.
Korva on ehdottomasti paras soinnuttamistyökalu.
 
Juu, olen ymmärtänyt että "painavat sävelet" ovat yleensä tahdin ensimmäisenä tai kohotahdilla, toki ei kai aina niinkään.
 
Ps. Mopon keväthuolto = bensaa tankkiin ja katon alta taivas alle.
 
Ei ole tehty keväthuoltoa, koska en halua takatalvea enkä lumihankia.
 
Täällä palstoilla sitten keulii huoltamaton mopokin ihan hyvin.... :)

Mutta entäs kun on oma tekemä melodia niin miten se soinnutetaan.
 
Silleen miten kuullostaa hyvältä?
 
Melodian mukaan?
 
MITEN???
 
E alempiin:En tarkoita että pitäisi joku melodia soinnuttaa aattelin että onko jotain sääntöjä ja vastaavaa...
 
Ja sharkman ja se alempi: En ihan tarkoitanut tuotakaan=) =) =).

Toonikahan neuvoi yleensä kuuntelemaan bassolinjoja, mutta jos basso puuttuu, siitäkään ei apua.
 
Tämä on yleinen ajatusvirhe. Ei pidä kuunnella basistin soittamia linjoja, vaan alimpia polyfonisessa kudoksessa esiintyviä linjoja, ts. "basso"-linjoja. Yleensä niitä soittava soitin vaan bändimusiikissa sattuu olemaan sähkö- tai kontrabasso. Yhtä hyvin kitaran sointumatoissa on bassoääni - jos sähköbasso tulee mukaan, se ei enää ole koko tekstuurin matalin linja, mutta se on silti kitaran bassolinja. Kun hiffaa tämän ja oppii kuuntelemaan, oppii pikku hiljaa myös kuulemaan sointujen pohjasävelet sellaisessa musiikissa jossa pohjaääniä ei varsinaisesti soiteta. Imaginääripohjaääniä, syntyipäs taas uusi termi:D

Mutta entäs kun on oma tekemä melodia niin miten se soinnutetaan.
 
Silleen miten kuullostaa hyvältä?
 
Melodian mukaan?
 
MITEN???
 
Jos ei ole sointukorvaa, eikä tunne eri sointuja, niin vaikeaahan se on.
Kokeile tuntemiesi sointujen kanssa miten ne istuu melodiaasi ja hyväksy tai hylkkää ne ja kokeile uudestaan. Soita melodia sointuineen jollekin soinnutuksesta paremmin perillä olevalle kaverillesi, joka neuvoo ja opastaa sinua taitojensa mukaan eri soinnutusvaihtoehtoineen tuohon melodiaasi. Muuta en osaa tähän äkikseltään sanoa.

Laita se melodia jossain muodossa tänne niin me kyllä soinnutetaan se.

Jos ei muu auta niin osta ohjelma, joka automaattisesti soinnuttaa.
Mulla on sellainen ja se tekee kohtalaisen hyviä "konsepteja", joita kyllä täytyy viilata ennen kuin niitä kehtaa esittää.

Laita se melodia jossain muodossa tänne niin me kyllä soinnutetaan se.
 
Mä oon opetellu tekemään Open musicilla kaikkia hienoja venytettyjä ja puristettuja yläsävelsarjoja. Niillä soinnutan mitä vaan!

Jos ei muu auta niin osta ohjelma, joka automaattisesti soinnuttaa.
Mulla on sellainen ja se tekee kohtalaisen hyviä "konsepteja", joita kyllä täytyy viilata ennen kuin niitä kehtaa esittää.
 
Joku band in the box-versio vai mikä?

Joku band in the box-versio vai mikä?
 
Powertracks Pro Audio 11.
En mä oo sitä sen soinnutuksen takia ostanut, se on äänitysohjelma (sekvensseri?) mutta siinä on tällainenkin optio.
Siinä voi määrätä musatyylin, jonka mukaan soinnutetaan, kuinka usein sointu saa vaihtua, kuinka monimutkaisia sointuja saa käyttää (yksinkertaisimmillaan vain kolmisointuja ja powerchordeja) tai toisessa päässä slashchordit ja muunnetut soinnut.
 
Edit http://www.pgmusic.com/powertracks.htm
On sillä näköjään sama valmistaja kuin band-in-a-boxilla

Hitsi tässähän joutuu kohta työttömäksi. Pitäiskö siirtyä seiväshyppyyn tai katiskan rakentamiseen.