 M_Rouge
10.08.2007 00:52:39 | |
|---|
Olen usein miettinyt miksi kitaraan (6-kieliseen) on vakiintunut tämä yleinen viritys EADGBE. Eikö olisi helpompaa kuin kitarassa olisi ihan puhdas kvarttiviritys, käytetäänhän sitä 6-kielisissä bassoissakin. Minusta se on jollain tapaa jopa helpompi, koko otelaudan nuottien hahmottaminen on yksinkertaisempaa. Yritin etsiä netistä infoa tämän asia tiimoilta, mutta eipä tullut vastaan. Täällä on varmaan tusinoittain sellaisia kavereita, jotka voisi valaista asian historiallisuutta ja käytäntöä, miksi siis kitaraan ei ole vakiintunut kvarttiviritys?
Ja sitten kvinttiviritys mandoliinissa ja viulussa GDAE (niinhän se kai on?) Mutta miksi? On muuten aika ufo soitin tuo mandoliini näin kitaristin näkökulmasta. |
 JPQ
10.08.2007 01:26:24 | |
|---|
Ja sitten kvinttiviritys mandoliinissa ja viulussa GDAE (niinhän se kai on?) Mutta miksi? On muuten aika ufo soitin tuo mandoliini näin kitaristin näkökulmasta.
varmaan vielä ufompi viulistin näkökannalta ja jotkut sävelet vaan taitaa soida jollain soittimilla paremmin.:)
|
 Schnowotski
10.08.2007 01:29:41 | |
|---|
Luulen, että tuo kitaran virityksessä esiintyvä suuri terssi liittyy nimenomaan tuohon kuusikielisyyteen: nelikielisellä soittimella ei ole ongelmaa asetella jokainen sormi eri kielellä eri nauhaväliin, kun otelautasormia on juurikin se neljä, mutta jos kitaralla haluaa käyttää hyödyksi sen suomia mahdollisuuksia soittaa neljää kieltä paksumpia sointuvoincingeja, on kielten virityksessä oltava poikkeus, joka suosii tavallisimpia sointutyyppejä. Onko jossain lisää mustikkaa. |
 Janus
10.08.2007 08:22:27 | |
|---|
varmaan vielä ufompi viulistin näkökannalta ja jotkut sävelet vaan taitaa soida jollain soittimilla paremmin.:)
Itseasiassa maniska on viulisteille ihan samanlaisen virityssysteemin takia melko helppo tajuta. Oon monesti nähnyt viulistien soittavan kakkossoittimena mandoliinia (jotkut erikoisproggikset, esim. musikaalit, sekä tietty pelimannijutut) ja jopa ottavan sen "vieraana" soittimena auttavasti haltuun todella nopeasti. |
 Sävis
10.08.2007 09:45:47 (muokattu 10.08.2007 09:46:30) | |
|---|
Luulen, että tuo kitaran virityksessä esiintyvä suuri terssi liittyy nimenomaan tuohon kuusikielisyyteen: nelikielisellä soittimella ei ole ongelmaa asetella jokainen sormi eri kielellä eri nauhaväliin, kun otelautasormia on juurikin se neljä, mutta jos kitaralla haluaa käyttää hyödyksi sen suomia mahdollisuuksia soittaa neljää kieltä paksumpia sointuvoincingeja, on kielten virityksessä oltava poikkeus, joka suosii tavallisimpia sointutyyppejä.
Tätä teoriaa kannatan itsekin. Nimittäin, jos kitaran viritys menisi tasaisin kvartein, olisivat kielet:
E A D G C F
Tällöin ylimmän ja alimman kielen välinen intervalli olisi siis kaksi oktaavia ja pieni sekunti. Ei kovin käyttökelpoinen intervalli perinteisessä, tonaalisessa kitaramusiikissa. "Kato! Mää joogaan sua nopeemmin! Mun aurani on rauhallisempi ku sulla, saatana! Mun sieluni kiertää korkeammilla tasoilla, senkin paskavelli! Siinäs istut lootusasennossa, niinku mykkä paskalla, sillävälin ku meikä harppoo pitkin avaruutta! NI!" -noir |
M_Rouge
10.08.2007 10:59:10 | |
|---|
Tätä teoriaa kannatan itsekin. Nimittäin, jos kitaran viritys menisi tasaisin kvartein, olisivat kielet: E A D G C F Tällöin ylimmän ja alimman kielen välinen intervalli olisi siis kaksi oktaavia ja pieni sekunti. Ei kovin käyttökelpoinen intervalli perinteisessä, tonaalisessa kitaramusiikissa.
No niinpä tietenkin, kun ajattelee ihan käytännössäkin... Minulla on ollut päässä tuo 6-kielisen basson kvarttiviritys BEADGC, joka tuntuu tosi mukavalta, mutta kysehän ei olekaan kitarasta vaan bassosta. Mutta jos joku tietää jotain hyvää sivustoa kielisoittimien historiasta niin voi varmaan heittää sen tänne, meinaan lähinnä kitara/mandoliini/viulu -soittimia. Mandolinin ja viulun kvinttivirityksllä lienee myös jotain tekemistä soittimien lyhemmän kaulan kanssa... vai? |
