Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Moodit asteikkona alkaa olla jo tuttua kauraa, mutta entäpä moodien laajentaminen harmoniaksi? Menevätkö sointutehot aina saman kaavan mukaan I=toonika, II= jne.? Ei ole tullut vielä teoriakirjaa vastaan, jossa se selvästi sanottaisiin. Useimmissa käsitellään duurin ja mollin harmonia, jonka jälkeen siirrytään eteenpäin harmoniseen molliin, blues harmoniaan tms.
 
Esimerkki, jossa C-duuri/A-molli harmonia järjestettynä Dm alkaen:
D Doorinen
I/Dm7 II/Em7 III/Fmaj7 IV/G7 V/Am7 VI/Hm7b5 VII/Cmaj7
 
Kun sanotaan, että joku kappale menee vaikkapa D Doorisessa, niin kappale varmaankin sisältää enemmän D doorisen säveliä kuin d-mollin(Bb->B/H)? Onko kappaleen harmonia silloin ym. esimerkin kaltainen?
 
Mitenkäs D Doorisen kappaleen notaatio? Käytetäänkö C-duuri/A-molli etumerkintää & merkataan jotenkin D Doorinen? Vai tuleeko soittajan itse havaita, että Dm on siinä toonikatehoinen, vaikka etumerkintä C-duurin(samalla tavalla kuin duurin ja mollin selvittäminen)?
 
Tuosta osoitteesta voi hakea kappaleita moodien perusteella: http://koka.phpwebhosting.com/~scarterfrogs/php/ListTunesForMode.php
Mutta tuolta löytyvissä kappaleissa on harmoniat sen verran monimutkaisempia, joten ei oikein löytynyt selvää yksinkertaista harmoniaa, joka vahvistaisi epäilyni. Joku ystävällinen voisi listata kappaleita, joissa olisi käytetty harmoniaa edelläkäsitellyllä tavalla.

Mitenkäs D Doorisen kappaleen notaatio?
 
Yleensä kai sävellajin mukainen. Pari poikkeusta oon nähnyt ja ne oli miksolyydisia piisejä, tää täällä tapeltu "Sweet Home Alabama" ja sitten joku kolmen soinnun rokkipiisi.

Kun sanotaan, että joku kappale menee vaikkapa D Doorisessa, niin kappale varmaankin sisältää enemmän D doorisen säveliä kuin d-mollin(Bb->B/H)? Onko kappaleen harmonia silloin ym. esimerkin kaltainen?
 
Miten voi sisältää D-dooriseen enemmän D-doorisen säveliä kuin D-dooriseen asteikkoon kuuluu?
 
Tuo D-doorisen vertaaminen D-molliin on vain muistisääntö. On helppo muistaa, että D-doorinen on kuin luonnollinen D-molli, paitsi asteikon kuudes sävel onkin sitten puolisävelaskeleen korkeampi. Näin olleen D-dooriseen asteikkoon kuuluu suhteessa toonikaan sävelet 1-2-b3-4-5-6-b7, ja se on syytä ajatella ihan vain itsenäisenä doorisena soundina.
 
Aivan kuten huomasit tiettyyn moodiin sävellettyjä kappaleita kuunnellessasi yleensä harmonia vaihtelee kappaleen aikana paljon: voi olla välidominantteja toisille sointuasteille, välillä voidaan käyttää jotain toista moodia tai moduloida ylös tai alas päin. Sillä, että käytetäänkö kolmi-, neli- viisi-,tai kuusisointuja ei juurikaan ole väliä. Doorisen sävyn saa kyllä esille niillä kolmisoinnuillakin. Joitain moodeja voi jopa olla helpompi käyttää jos ei kauheasti laajenna sointuja.

Tunnut olevan ihan oikeilla jäljillä. Yksinkertaiseksi (ehkä liiankin) esimerkiksi sopinee vaikka tuolta linkin takaa saatavasta listasta löytyvä Uriah Heepin Easy Livin'. Sen "säkeistö" ja "kertosäe" pelaavat soinnuilla Dm, F ja G -- IV aste on siis G-duuri, joka paljastaa sävyn D-mollin sijasta D-dooriseksi, kun Bb onkin palautettu B:ksi. Laulumelodia kylläkin pysyy C-G-kvintin välillä, joten se ei yksin riitä tuomaan moodin sävyä esiin.

Moi!
 
Mun kello alko kilistä, ja ajattelin kysyä tällästä asiaa:
 
Onko kysymyksenasettelussa jo lähtökohtaisesti jotain vikaa kun puhuttaessa modaalisesta musiikista pyritään löytämään tonaalisen harmonianmuodostuksen mukaisia tehoja (toonika/ dominantti /subdominantti tms.)? Mainitut tehot ilmenevät käytännössä toki tietyissä moodeissa, mutta onko mielekästä miettiä modaalisia harmoniarakenteita tonaalisten termien pohjalta? Ja ehkä se tärkein kysymys: kun puhutaan moodeista, onko kyse silloin aina modaalisesta musiikista, vai ovatko nämä moodit loppujenlopuksi myös osa tonaalisen musiikin käsitteistöä?
 
EDIT: ja onko klasa/pop-puolella eroja?
 
Jeps.
 
Joonas.

Onko kysymyksenasettelussa jo lähtökohtaisesti jotain vikaa kun puhuttaessa modaalisesta musiikista pyritään löytämään tonaalisen harmonianmuodostuksen mukaisia tehoja (toonika/ dominantti /subdominantti tms.)? Mainitut tehot ilmenevät käytännössä toki tietyissä moodeissa, mutta onko mielekästä miettiä modaalisia harmoniarakenteita tonaalisten termien pohjalta? Ja ehkä se tärkein kysymys: kun puhutaan moodeista, onko kyse silloin aina modaalisesta musiikista, vai ovatko nämä moodit loppujenlopuksi myös osa tonaalisen musiikin käsitteistöä?
 
Jotain ton suuntaista mä yritin aloitusviestissä kysyä, mutta vajavaisen musiikin teorian tuntemukseni ja sanaston puutteen vuoksi en osannut pukea ajatuksiani selviksi sanoiksi... Kiitti Joonas.

Onko kysymyksenasettelussa jo lähtökohtaisesti jotain vikaa kun puhuttaessa modaalisesta musiikista pyritään löytämään tonaalisen harmonianmuodostuksen mukaisia tehoja (toonika/ dominantti /subdominantti tms.)?
 
Sanoisin että on. Kuten sanoitkin, tietyissä moodeissa voi tiettyjä tehoja löytyäkin mutta ne eivät yleensä kuulosta modaaliselta vaan useimmiten siirtävät perusäänen vaikutelman johonkin muualle kuin moodin perussäveleen.

moodeissa harmoniat eivät ole toonika jne.. pohjalta, soinnuissa pitää olla moodin karaktääri sävel esim d doorinen, #6 eli b. kaikki c-duuri sävellajin kolmi soinnut mistä löytyy b käyvät doorisen soinnuiksi lisättynä tietty tuo perus d-molli. poikkeuksen tekee joissain moodeissa missä on joku I asteen soinnun sävel karaktäärinä. esim c,e,g äänet. I astetta ei pidä pöläyttää koska se vie moodin tehon pois ja alkaa kuulostamaan tonaaliselta, modaalinen musa pitää olla modaalista, tonaalinen tonaalista. joten esim. d-doorisen soinnut olis Dm, Em, G, Bmb5.

joten esim. d-doorisen soinnut olis Dm, Em, G, Bmb5.
 
Tosin tuon Bmb5 kohdalla kannattaa käyttää harkintaa koska se kuulostaa helposti C duurin seitsemänneltä asteelta tuon b5:n takia.

modaalinen musa pitää olla modaalista, tonaalinen tonaalista
 
Hoho ja Aamen.

Tsekkaileppa Vincent Persichetti : Twentieth-Century Harmony..
 
joten ei oikein löytynyt selvää yksinkertaista harmoniaa, joka vahvistaisi epäilyni. Joku ystävällinen voisi listata kappaleita, joissa olisi käytetty harmoniaa edelläkäsitellyllä tavalla.