Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Nyt olisi tarvetta saada viisaita neuvoja minkälaisia juttuja pitää tietää kun alkaa sovittamaan muutamaa synaraitaa isolle orkesterille. Onko mitään neuvoja edes olemassa vai pitääkö vaan hakea sibikseen jos meinaa mitään saada aikaan?
 
Idea on siis se, että soitan melodic metal bändin koskettimet ja demoille ja tuleville taustanauhoille pitäisi näistä biiseistä osata sovittaa sellaiset versot että kuulostaa oikeesti isolta. Eli mitä juttuja mikäkin instrumentti soittaa. Torvet, jouset jne. Ja kannattaako tässä tapauksessa miettiä lyömäsoittimia ollenkaan, kun rummut on? Luodaanko biisien osien välille dynamiikka sillä, että soittimet soivat eri voimakkuuksilla, vai että osa soittimista jää välillä pois? Tuossa muutama kysymys. Toivottavasti tulee auttavia neuvoja.

Siis olet sovittamassa sinfoniaorkesterille vai tekemässä syntikoilla jonkinlaista sinfoniaorkesterin jäljennöstä minkä siis syntikat soittaa? Kaksi ihan eri asiaa.

Mä en ole nyt mitään ihan kauhean isoa tehnyt, mutta nauhoittaessa huomasin että synalla soitetut jousijutut kuulostaa paremmalta kun soittaa useammalla soundilla sen yhden Strings-preset soundin sijaan.
Esim. Kontrabasso, sello, pari viulua ja vaikka jotain kuoroa vielä sekaan.
 
Kontrabassolla vaikka bassoääni, sellolla sama ylempää, viululla tms. string-soundilla matto johon vaikka joku stemma toisella viulusoundilla. Ja kuoroa sekaan jne. jne.
 
En tiedä onko tämä oikea tapa käyttää noita eri instrumenttiääniä mutta kyllä noin jotain saa aikaiseksi.

En tiedä onko tämä oikea tapa käyttää noita eri instrumenttiääniä mutta kyllä noin jotain saa aikaiseksi.
Se ei ole väärä tapa, jos se kuulostaa hyvältä.
 
Luodaanko biisien osien välille dynamiikka sillä, että soittimet soivat eri voimakkuuksilla, vai että osa soittimista jää välillä pois?
Sekä että.
 
Asiantuntijoiden huviksi ja inspiroimiseksi seuraa aloittelevan, epäpätevän virtuaaliorkestroijan näkemys, johon tulee suhtautua hyvin kriittisesti.
 
Suosittelen virtuaalisen sinfoniaorkesterin hankkimista. Sen avulla voi kokeilla rauhassa, mikä kuulostaa hyvältä. Itse hiukan yllätyin siitä, miten huolellisesti tavallinenkin sointu pitää jakaa kontrabassoille, selloille, alttoviuluille ja viuluille, jotta saavuttaa täyteläisen saundin.
 
Jos haluaa lopputulokseksi nuotteja, jotka ovat oikean orkesterin soitettavissa, täytyy huomioida eri instrumenttien äänialat, puhallinsoittajien keuhkot, soittimien tavanomainen lukumäärä jne. Realismiin pyrkivä sinfoniaorkesterisoundikirjasto kyllä paljastaa eri instrumenttien rajallisen äänialan. Mutta jo pelkästään nuottien kirjoittaminen vaatii paljon opiskelua, koska notaatio poikkeaa instrumenteittain.
 
Kirjallisuudesta on hyötyä. Olen lueskellut Samuel Adlerin kirjaa The Study of Orchestration. Kirja käsittelee orkestroinnin periaatteita ja esittelee sinfoniaorkesterin eri soitinperheet kokonaisuuksina sekä yksittäisten soittimien tavallisimmat soittotekniikat ynnä monia muita huomioon otettavia asioita. Esimerkiksi fagotin matalimpia ääniä ei voi soittaa piano pianissimona eikä korkeimpia ääniä forte fortissimona. Oboesta kerrotaan, että sillä voi soittaa hyvinkin pitkiä osuuksia vetämättä lisää ilmaa keuhkoihin. Itse asiassa soittaja päästää ulos ylimäärästä ilmaa. Ilman kirjallisuutta minulla ei olisi mitään tuntumaa näihin asioihin, koska en ole koskaan soittanut oboeta tai fagottia.
 
Jos lähtee tekemään jotain teknisesti hankalaa instrumentille, jota ei itse hallitse (esimerkiksi harpun pedaalien käyttö askarruttaa minua), niin sävellyksen soittokelpoisuutta pitäisi tiedustella soittajalta.
 
Uskon, että tärkeintä on päästä kokeilemaan asiaa käytännössä mahdollisimman hyvissä ajoin, kaikessa rauhassa, kuunnella itselleen mieleisiä sovituksia, poimia niistä ideoita ja soveltaa. Esimerkiksi 1970-luvun disco-musiikkia sovitettiin loisteliaasti laajoille sinfoniaorkestereille.
 
Salsoul Orchestra vaskipuhaltimineen ja harppuglissandoineen:
http://www.youtube.com/watch?v=muN-YGPZo18
 
Love Unlimited Orchestra ja hauskasti miksattuja efektejä huiluilla:
http://www.youtube.com/watch?v=xNH0x3CZpX0
 
New York Philharmonic Orchestra ja ahkerasti miksattu sovitus melkeinpä ilman sävellystä:
http://www.youtube.com/watch?v=rZAyZE7Y_cM
 
Sovituksia voi yrittää kuunnella uudella tavalla analyyttisesti, kun on saanut käsityksen vaikkapa jousisoittimien eri soittotekniikoista (esim. portato, tremolo, col legno, flautando, con sordino yms. joista tosin monet ovat harvinaisia). Toisaalta olisi kiva päästä vertaamaan äänityksiä partituureihin.

Itse olen sovitellut isoille orkestereille jo jonkin verran ja tässä hommassa on NIIN paljon parametrejä mitkä pitää ottaa huomioon, että kysymyksistäsi päätellen suosittelisin sinua ottamaan tunteja joltain säveltäjältä kenellä on kokemusta orkesterille kirjoittamisesta. Itse konsertin harjoitus/nauhoitustilanteessa kun ei oleensä ole enää aikaa mihinkään suurempiin korjauksiin/kokeiluihin, niin nuottien pitäisi olla niin valmiita kuin mahdollista.
 
Ps. Orkesterin nauhoitus maksaa aika valtaisasti ja pienetkin muutokset kirjaimellisesti maksavat rahaa. Muistaakseni jossain Gearslutzissa joku ääniteknikko laski joskus, että se aika mikä häneltä kului painaessa rec. nappulaa (matka mikseriltä rec-nappulalle) maksoi asiakkaalle n. 5 dollaria ja vesssassa käynti 500$ :). Joten myös tästä syystä kaikki mikä nopeuttaa prosessia on plussaa..
 
Yksi vaihtoehto on tehdä koko muu orkesteri koneilla (kuten yllä tämän suuntaista ehdoteltiinkin) ja käydä nauhoittamassa jouset. Niitä kun ei oikein pysty vielä uskottavasti feikkaamaan. Tulee halvemmaksikin.
 
Tuossa muutama kysymys. Toivottavasti tulee auttavia neuvoja.

Siis olet sovittamassa sinfoniaorkesterille vai tekemässä syntikoilla jonkinlaista sinfoniaorkesterin jäljennöstä minkä siis syntikat soittaa? Kaksi ihan eri asiaa.
 
Olen tekemässä syntikoilla jäljitelmää. Mutta koska pyrin mahdollisimman aitoon lopputulokseen niin täytyyhän mun silloin tehdä sovitus aivan kuin tekisin sen sinfoniaorkesterille, eikö? Voisin lähipäivinä laittaa näytille yhden yrityksen jonka eilen äänittelin. Voisitte siitä sitten kertoa mitä pitää parantaa/ tehdä toisin. Raitoja tuli siihen joku parikymmentä. Saundit ovat kyllä kehnot, koska soitin kaiken Korg X5D:n saundeilla. Lopullisissa äänityksessä soitan kaiken luultavasti Motifilla.
 
E: Onkohan noita virtuaaliorkestereita olemassa ihan softamuodossa (stand alone)? Vai onko ne sitten VST pohjalta kaikki?
 
EE: Ai niin, ja minulla ei ole ollenkaan klassista taustaa. Lähinnä ainoastaan koskettimien Pop/Jazz/ muu yleismusa + metal -osastoa (n.5 vuotta). Olisikohan viisainta tehdä tämä projekti jonkun asiasta tuntevamman kanssa?

Onkohan noita virtuaaliorkestereita olemassa ihan softamuodossa (stand alone)? Vai onko ne sitten VST pohjalta kaikki?
En ole ihan varma siitä, mitä tarkoitat stand-alonella. Ymmärtääkseni VST on standardi, jota lähes kaikki tuotteet noudattavat, mutta yleensä orkesteria kokonaisuutena kontrolloi jonkinlainen räätälöity "player" eli korkeamman tason "virtuaali-instrumentti". Asia selvinnee valmistajien sivuilta, tuotearvosteluista ja keskustelupalstoilta. Tässä tuotteita, joita satun tuntemaan nimeltä:
 
- Vienna Symphonic Library (VSL)
- EastWest Quantum Leap Symphonic Orchestra (EWQLSO)
- Wallander Instruments (ei enää VST?)
- Garritan Personal Orchestra (GPO)
- (Steinberg) HALion Symphonic Orchestra (HSO)
- Miroslav Philharmonik
- MOTU Symphonic Instrument (MOTU SI)
- Kirk Hunter (KH)
- Dan Dean?
- SONiVOX?
- Peter Siedlaczec Orchestra?
- Edirol HQ-OR Orchestral?
 
Ongelmana on se, että nämä softat vaativat nopeita prosessoreita ja paljon keskusmuistia.

Olen tekemässä syntikoilla jäljitelmää. Mutta koska pyrin mahdollisimman aitoon lopputulokseen niin täytyyhän mun silloin tehdä sovitus aivan kuin tekisin sen sinfoniaorkesterille, eikö?
 
Tee mielummin sovitus syntikalle. Ne syntikan soundit soivat keskenään aivan eri tavalla, miten oikea orkesteri soi. Syntikoiden soundit on aina kovempia, raaempia ja (outo vertaus) kulmikkaampia.
 
Valitse mielestäsi parhaimman kuuloiset soundit syntikasta ja keskity niihin. Tee pieniä testejä, miten eri soundit soivat päällekkäin. Älä vertaa soundia siihen, miltä se kuulostaisi orkesterilla, koska sinun pitää saada hyvin soiva lopputulos aikaan juuri niillä soundeilla, mitkä on käytettävissä.
 
Hyvä kirja aloittelijalle on Walter Piston: Orchestration. Adlerinkin kirja on hyvä, mutta hiukan raskaampi laitos. Piston on jäsennelty selkeämmin varsinkin aloittelijan luettavaksi. Mutta sitten kirjoja tärkeämpää orkestroinnin harjoittelussa on valmiit orkesterikappaleet ja niiden partituurien tutkiminen.
 
Kirjastoon; Beethovenin sinfoniat ja niiden scoret; kuuntelemaan ja lukemaan. tutki tarkkaan, miten esim jouset on kirjoitettu. Beethovenista eteenpäin aina nykyaikaan saakka riittää loppuiäksi kuunneltavaa / luettavaa. Jos alussa tuntuu hankalalta niin otat yhden iskun kappaleesta ja tutkit siitä, miten eri soitinryhmät on orkestroitu erikseen ja miten ne on orkestroitu yhteen. Työtä riittää, joten työn iloa!!!