Musiikin teoria ja säveltäminen ›

http://www.youtube.com/results?sear … ry=Four+Chords%2C+36+Songs&aq=f
 
vanha juttu mutta nyt sattumalta tuli tuo youtube-video eteen. tylsä homma minusta. omien biisien tekeminen on pitkään ollut tuskallista siksi kun koittaa jotain omaa luoda ja on äärimmäisen vaikea saada tehtyä miellyttävää settiä ilman että se muistuttaisi jotakin jo olemassa olevaa.
 
tai ehkä sitten pitäisi vaan koittaa tehdä hittejä hyvin myyviksi todetuilla soinnuilla ihan vain myydäkseen itseään. taiteellisella taiteella ei kuitenkaan elä jos ei saa valtiolta apurahoja ;)

Sharkman viittasikin jo samaan tai lähes samaan videoon äskettäin. Onhan tuo tilastollisesti aika merkittävä ilmiö. Jäi vähän epäselväksi, mistä näkökulmasta kaipaisit keskustelua.
 
tylsä homma minusta.
Niin minustakin. Levyhyllystäni ei taida löytyä kovin monta videon biisiä ja jos löytyykin, niin en ole niitä kuunnellut. Niissä esimerkiksi lyriikka on keskeisemmässä roolissa kuin harmonia ja valitettavasti olen lyriikan suhteen melkoisen välinpitämätön. Minulle laulu on ennemminkin osa saundia ja joidenkin kielten fonetiikka miellyttää enemmän kuin toisten.
 
tai ehkä sitten pitäisi vaan koittaa tehdä hittejä hyvin myyviksi todetuilla soinnuilla ihan vain myydäkseen itseään.
Harva osaa tehdä hittejä pelkän musiikillisen lahjakkuuden turvin, ja sanoisin, että jos arvioit sen helpoksi tai edes mahdolliseksi, niin ihan vaan asian koettaminen voi osoittautua oikein hyväksikin päätökseksi. Riippuu varmaan suhteista, kun Suomessa piiri pieni pyörii.
 
taiteellisella taiteella ei kuitenkaan elä jos ei saa valtiolta apurahoja ;)
Riippuu siitä, minkä kaiken näet taiteellisena taiteena. Pystytkö keksimään mitään, mistä ihmiset olisivat aina valmiita maksamaan ja mistä voisit olla ylpeä? "Musiikillisia henkilökuvia tilauksesta? Arvoisa asiakas, käy Efunkelistin haastattelussa, kerro vähän itsestäsi, niin sävellän sinusta musiikillisen karikatyyrin?" Noh, luultavasti keksit itse jotain käytännöllisempää. Vaikka olishan se aika veikeä vaihtoehto käyntikortille: 1-2 minuuttia äänimaisemaa, joka epäsuorasti kuvastaa henkilön luonnetta ja harrastuksia. Toimistoneidille vähän näppäimistön ääntä ja remontti-Reiskalle energisiä porakoneurkupisteitä. Varmaan aika nopeasti pystyt kehittämään lomakkeen, jonka asiakas ensin täyttää ja josta paljastuu asiakkaan omat musiikilliset mieltymykset. Laitetaanko barokkiviuluja vai saksofonia vai heavy metal -saundia vai syntikkaa? Ei varmaan olisi vaikeaa houkutella paikallisen lehden toimittajaa haastattelemaan musiikillisten käyntikorttien taiteen pioneeria ja sitä kautta hankkia julkisuutta. Taiteenlaji, joka syntyi Suomessa... "Mikä erottaa sinun musiikkikäyntikorttisi kännykän soittoäänestä? -Koen tekeväni taidetta ja taiteilijana minulla on korkeat laatukriteerit... Kuka tahansa voi tehdä soittoäänen kännykkään, mutta taideteokseni pyrkivät kuvastamaan kohteensa koko olemusta... Ennemmin vertaisin itseäni kuvataiteen karikatyyrimaalareihin... Sitä paitsi ihmiset ovat usein sokeita omille ominaispiirteilleen... Tietysti edellytän asiakkailtani huumorintajua... Kenttätyötäkin tähän kuuluu. Eilenkin kävin rakennusmiehen kanssa raksalla äänittämässä autenttista porakonetta..."

Onks tossa muka jotain ihmeellistä?
Kuinka monta piisiä on olemassa perusblueskierrolla ja jatkuvasti tulee uusia?
Jatsissa "rhythm changes" sointukierrolla on vaikka kuinka paljon piisejä?
 
Jos jotain on mikä "korvaa" miellyttää, miksi sitä vastaan pitäisi tapella?

baron: Jos jotain on mikä "korvaa" miellyttää, miksi sitä vastaan pitäisi tapella?
 
Jos haluaa oikeen tylsäksi heittäytyä niin ainahan voi kysyä, että kuinka monta kertaa samaa biisiä voidaan myydä meille hieman erilaisina versioina.
 
Ensimmäiset ylöskirjatut viitteet pentatonisesta asteikosta ovat 5000 vuotta vanhoja. Se on luullakseni merkittävin kansanomaisen musiikin asteikko. Suuri osa populaarimusiikista perustuu vieläkin tähän samaan viiden sävelen asteikkoon. Kuinka monella eri tavalla tuota viiden sävelen pakettia voidaan avata musiikillisesti mielekkäällä tavalla?
 
Jokainen lähivuosikymmen on kuorruttanut nämä perus sointukierrot ja asteikot sen ajan trendikkäillä soundeilla. Sävellykset ovat pysyneet samoina. Luultavasti samoilla eväillä mennään eteenpäin seuraavatkin tuhat vuotta.
 
Menikö klasaripuolella yhtään sen paremmin? Samat kolme tonaalista funktiota kiertää kehää, moduloi ja kiertää vähän lisää, mutta uudessa sävellajissa.
 
Elektroninen musiikki on melko vapaa kaikesta tästä painolastista.

Sharkman: Elektroninen musiikki on melko vapaa kaikesta tästä painolastista.
 
Ketä se kiinnostaa?
(OK, toisia saman alan säveltäjiä, mutta ei suurta yleisöä)

Sharkman: Jokainen lähivuosikymmen on kuorruttanut nämä perus sointukierrot ja asteikot sen ajan trendikkäillä soundeilla. Sävellykset ovat pysyneet samoina. Luultavasti samoilla eväillä mennään eteenpäin seuraavatkin tuhat vuotta.
 
Menikö klasaripuolella yhtään sen paremmin? Samat kolme tonaalista funktiota kiertää kehää, moduloi ja kiertää vähän lisää, mutta uudessa sävellajissa.
 
Silloin kun asteikot ja sointukierrot lasketaan niin tärkeäksi osaksi teoks(i)en identiteettiä, että jokaiseen olisi keksittävä uudet, mennään mielestäni syvälle metsään. Haluaisin palata viimevuosisadan esteettiseksi ideaaliksi kohotetusta ääri-individualismista takaisin romantiikkaa edeltävään ajatteluun, jossa soinnut, muotoperiaatteet, asteikot, jopa melodiat ja teemat koettiin kaikkien käytettävissä olevaksi materiaaliksi, ei sävellyksiksi, jotka syntyvät ja saavat arvonsa vasta mestarin musteesta.
 
Tämä pätee etenkin länsimaiseen taidemusiikkiin, jossa sointuprogressioita ei ole tapana kerrata koko kappaleen ajan. Vakiokadenssit kyllä toistuvat aina taitekohtia merkkaamaan, joskin sekin käytäntö putosi varsin pian pois muodista. Tuskin Mozartkaan ajatteli pyörittelevänsä aina vain samoja kolmea sointufunktiota: melodioita hän sävelsi; muotoja ja harmonioita vain sovelsi.
 
Myöhäinen huomio edelliseen virkkeeseen: Olisi pitänyt kirjoittaa sävelsi-sanan tilalle keksi, sillä säveltäminen on muutakin kuin uuden löytämistä. Materiaalin, oli se sitten vanhaa tai uutta, yhdistely - tämä saisi olla mielellään uudenlaista - kai se säveltämisen ensisijainen tehtävä onkin.

baron: Ketä se kiinnostaa?
(OK, toisia saman alan säveltäjiä, mutta ei suurta yleisöä)
 
Näinhän se on. Ihmiset haluavat kuulla ennemminkin tuttua ja turvallista kuin uutta ja ihmeellistä. Sehän on ihan selvä juttu.

ralliolli: Haluaisin palata viimevuosisadan esteettiseksi ideaaliksi kohotetusta ääri-individualismista takaisin romantiikkaa edeltävään ajatteluun, jossa soinnut, muotoperiaatteet, asteikot, jopa melodiat ja teemat koettiin kaikkien käytettävissä olevaksi , ei sävellyksiksi, jotka syntyvät ja saavat arvonsa vasta mestarin musteesta.
 
Tätähän tapahtuu kevyen elektronisen musiikin puolella: samplataan biiseihin lainoja toisilta tuottajilta ja käytetään tätä materiaalia uudessa kontekstissa. DJ:t taas soittavat useita biisejä yhtäaikaisesti päällekkäin ja rakentavat muiden tekemien kappaleiden pätkistä useiden tuntien tauottomia kokonaiskaarroksia eli suurmuotoa. Mashup jutuissa sotketaan kaksi tai useampia kappaleita päällekkäin ja syntyy uusia hauskoja biisejä.
 
Kaikissa sama periaate.

huh, täällä on niin paljon mua puhuttelevaa keskustelunaihetta että mun on pakko ottaa aikalisä (semiä keuhkokuumetta tai jotain pöhnää turruttaa ja vaivaa).
palaan otsikon alle viikonlopun jälkeen.
 
toi äänikäyntikortti on musta kyllä oikeasti loistava idea. ehkä tuota voisi oikeasti yrittääkin :D

toi äänikäyntikortti on musta kyllä oikeasti loistava idea.
Silkkaa kuumehouretta.
nimim. itsekin flunssassa