Musiikin teoria ja säveltäminen ›

mihinkä pistätte ylös riffit kun alatte tekemään biisiä?nauhoitatteko vai laitatteko paperille?ite oon laittanu tonne guitar proohon mutta kun en osaa sitä niin hyvin käyttää että pystyisin kaikki kohdat tallentaa niin kuin haluaisin sen soittaa ja en oo ikinä käyttänyt kappaleiden tallentamiseen muuta tyyliä ja nyt haluaisin oppia jonkun muun systeemin eli hyviä neuvoja otetaan vastaan

Mä oon kirjoittanut nuotit paperille nuotinkirjoitusohjelmalla.

mihinkä pistätte ylös riffit kun alatte tekemään biisiä?nauhoitatteko vai laitatteko paperille?ite oon laittanu tonne guitar proohon mutta kun en osaa sitä niin hyvin käyttää että pystyisin kaikki kohdat tallentaa niin kuin haluaisin sen soittaa ja en oo ikinä käyttänyt kappaleiden tallentamiseen muuta tyyliä ja nyt haluaisin oppia jonkun muun systeemin eli hyviä neuvoja otetaan vastaan
 
Minusta Guitar Pro on erittäin hyvä ja näppärä ohjelma tuohon tarkoitukseen. Itse en ole ainakaan mitään muuta systeemiä kaivannut.
 
Ongelmasi lienee, ettet vielä tunne nuottien aika-arvoja tarpeeksi hyvin, joten kitaralla soittamasi riffin siirtäminen nuoteiksi on hankalaa? Sama ongelma on varmasti useimmilla aloittelevilla biisintekijöillä, mutta kyllä ne rytmitykset ajan myötä opiskelemalla siirtyvät selkärankaan.

Minusta Guitar Pro on erittäin hyvä ja näppärä ohjelma tuohon tarkoitukseen. Itse en ole ainakaan mitään muuta systeemiä kaivannut.
 
Ongelmasi lienee, ettet vielä tunne nuottien aika-arvoja tarpeeksi hyvin, joten kitaralla soittamasi riffin siirtäminen nuoteiksi on hankalaa? Sama ongelma on varmasti useimmilla aloittelevilla biisintekijöillä, mutta kyllä ne rytmitykset ajan myötä opiskelemalla siirtyvät selkärankaan.
 
Joo ei muuta kuin rytmioppia lukemaan. Vuosienkin kokemuksella moisia lapsuksia sattuu paljon, mutta yleensä ne huomaa (tai no joskus...) jo epäsäännöllisistä säkeistä..

pystyttekö tekemään GP:lla kaikki kieroimmatkin kuviot mitä kitarasta revitte irti?Ite oon kans tykäny käyttää tota Guitar Proota mutta kun ei osaa hyödyntää sitä vielä kunnolla niin on alkanu epätoivo iskeen mutta täytyy vaan harjotella niin eiköhän se siitä ala pelittään

pystyttekö tekemään GP:lla kaikki kieroimmatkin kuviot mitä kitarasta revitte irti?Ite oon kans tykäny käyttää tota Guitar Proota mutta kun ei osaa hyödyntää sitä vielä kunnolla niin on alkanu epätoivo iskeen mutta täytyy vaan harjotella niin eiköhän se siitä ala pelittään
 
Kyllähän riffin kuin riffin pystyy aina nuoteiksi laittamaan, oli sitten miten hämärä kuvio tahansa. Eri asia on, saako sitä kuulostamaan kovin autenttiselta GP:n midisoundeilla (tai onhan siinä nykyään se Realistic Sound Enginekin), mutta eihän se siinä kai ole pointtinakaan. Tärkeintä on vain saada nuotit ylös ja keskittyä sävellyspuoleen.
 
Onhan GP:n uusimmissa versioissa kuitenkin jo ihan mukavasti kitaraefektejä, joilla kuvioita voi maustaa. Ihan kuunneltavaa jälkeä olen ainakin itse onnistunut saamaan.

Nauhoitan suoraan koneelle. Yleensä tosin pistän kerralla nauhalle kunnon läjän riffejä ja samalla väsään biisinalkionkin siitä. Yksittäisiä erikseen nauhoitettuja riffejä tulee niin aniharvoin käytettyä, että menisivät tavallaan hukkaan.

Jos jotain tulee yht'äkkiä mieleen otan palan paperia ja pistän nuotit ylös, kun sitten joskus koneen ääreen pääsee niin laitan ne Guitar Prohon.

Joo kyllähän se on guitarproohon aika hyvä ne jutut kirjottaa.. ja naurettavan helppoa vielä oli sitten millanen biisi tahansa. Ja eipä siinä tarvitte ees paljon teoria tietämystä niin luulis onnistuvan. Itte toisaalta oon opiskellu teoria puolta aika vitusti :D ja silti vaan kirjotan guitarproohon enkä minnekkää vitun nuottipapereille jotka häviää ja on jokseinkin hitaampi tapa.^^ .. Gp:ssä ja vastaavissa on
se etu myös että jos tekee musiikkia isommalle orkesterille niin heti pystyy kuuntelemaan ja hahmottamaan paremmin asioita. vaikka paskaltahan se kuulostaa niin kyllä sen ajan kanssa oppii viimestään tajuamaan et miltä kuulostais oikeilla vermeillä.
 
Kyllä sitten toisaalta jos sattuu olemaan jossai missä ei pääse käsiksi tietokoneeseen niin ihan mainio tapa on vaikka hyräillä ja nauhottaa mp3 soittimella. Jos ei pysty hyräilee nii tekee jotain.. naputtaa yms.. Ja jos on paperia niin tottakai paperille kirjottaa jonkun yksittäisen riffin tai aiheen hetkessä.

Guitar Prolle pistän jos iskee inspiraatio kun on tietokone käytössä. GP:llä saa riffit nopeasti ja helposti kirjoitettua ylös, joten se on paras vaihtoehto. Mutta jos vaikka kesken koulupäivän iskee inspiraatio niin se on vaan sitten toistettava sitä riffiä mielessä ja toivottava että sen muistaa vielä kotona.

Guitarr Proo on tosi hyvä, mutta ite ainakin ku oon vaikka ulkona ja mieleen tulee joku mahtava riffi tai jotkut sanat kännykän nauhuri on kyl kätevä! :D

Yleensä ekana nauhotan riffit kasettinauhurilla ja jossain vaiheessa meen koneen ääreen nauhan kanssa ja pistän Guitar Pro:hon kaiken mikä kuullostaa tarpeeksi hyvältä. Useimmiten pistän niihin samalla jonkun rumpukompinkin taustalle.

Sibelius on mun työkalu. Sillä saa tehtyä kaiken mitä jollain Guitar Prollakin ja ihan vähän enemmänkin;)

Kynä, paperia ja puhtaaksikirjoitukseen yms. Finale.

Kyllä joku Guitar Pro tai Powertab on NIIN tunnelman tappaja mun mielestä. Aivan kamalaa siis.
Jonkun mielestä voi olla kivan näppärää, mutta ei sovi mulle.
 
Itse hoidan mille tahansa paperille soinnut ja näytän sitten riffit basistille. Rakenteet myös siihen viereen.

Milloin Guitar Prolle, milloin Powertabille, milloin paperille tabuina, milloin nuotteina, milloin vain äänittänyt ja korvakuulolla avannut, milloin vain muistanut. Tapoja monia on tullut kokeiltua.

Midi-lankku ja Reason 3.0 ovat muodostuneet erittäin hyväksi tavaksi. Ennen tein käsin näppäimistöllä trackerille (FT2) ideat, mutta siinä ongelmana tahtoo olla se että pointti unohtuu ennenkuin hommassa pääsee edes alkuun. Midilankulla kun voi soittaa sen idean kertaheitolla sisään, voi samalla improvisoimalla kehitellä uusia käänteitä sävellyksiin puolivahingossakin.
 
Hyvä tapa kun ei noita nuotteja osaa..

Keikkabussissa mä tein niin, että kun idea tuli......- päätin sävellajin ja jos se oli vaikka E-duuri, vastasi ruutupaperilla nro 1 E:tä, 2 Fissää jne. Aika-arvot laitoin numeroiden yläpuolelle varsi-/palkki-systeemillä. Niin, ja tahtiviivat tietty. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta toimii. Myös ihan sanelukonetta käytin (en juuri viitsi säveltää enää) paljon. Harmittaa, kun ei 15 vuotta sitten ollut vielä mp3-soittimia, joihin olisi ollut kätevää laulaa/viheltää ideoita. Puhumattakaan tasku-4-raitureista.

Keikkabussissa mä tein niin, että kun idea tuli......- päätin sävellajin ja jos se oli vaikka E-duuri, vastasi ruutupaperilla nro 1 E:tä, 2 Fissää jne. Aika-arvot laitoin numeroiden yläpuolelle varsi-/palkki-systeemillä. Niin, ja tahtiviivat tietty. Kuulostaa ehkä monimutkaiselta, mutta toimii. Myös ihan sanelukonetta käytin (en juuri viitsi säveltää enää) paljon. Harmittaa, kun ei 15 vuotta sitten ollut vielä mp3-soittimia, joihin olisi ollut kätevää laulaa/viheltää ideoita. Puhumattakaan tasku-4-raitureista.
 
Minäkin olen tehnyt vastaavilla lyhennysmenetelmillä kappaleitani muistiin.
 
Itse suosin vanhasta urkutabulatuurikirjoituksesta sovellettua menetelmää. Sävelet merkitään kirjaimin (c,d,e,f,g...). Ylennetty sävel varustetaan sen päältä kulkevalla poikkiviivalla (/) ja alennettu sävel normaalilla "es"-päätteellä, alennettu H on B. Vastaavasti kaksoisylennettyyn laiketaan kaksi poikkiviivaa (//) ja kaksoisalennettuun "eses", kaksoisalennettu H on Bb. Nuotin nimen päälle laitan palkkimenetelmällä nuotin aika-arvon, jos sama aika-arvo toistuu useampia kertoja, kirjoitan usein vain ensimmäisen.
 
Oktaavisijoituksen merkitsen näin: 1-viivainen -> nuotin nimen ja aika-arvon väliin yksi vaakaviiva, 2-viivainen -> kaksi vaakaviivaa jne. pieni -> ei viivaa, suuri -> suuri kirjain, kontra -> suuri kirjain ja vaakaviiva, subkontra -> suuri kirjain ja kaksi vaakaviivaa.
 
Tahtiviivoja sekä etumerkintöjä en merkitse.
 
Tämä menetelmä on säästänyt omien kappaleitteni arkistoinnissa huomattavasti tilaa. Polyfonisissa kappaleissa stemmat voi kirjoittaa allekkain ja erottaa seuraavat rivit aiemmista koko paperin halki kulkevilla vaakaviivoilla.

Päähän. Ja jos ei sieltä myöhemmin löydy, niin katson idean/riffin huonoksi.