Aihe: Musikaali/teatteriin musaa? 1 2 | |
|---|---|
 cosmob8301.02.2005 10:19:52 | |
Oletteko säveltäneet teatteri-esityksiin musiikkia tai kenties jopa musikaalia? Kertokaa omista kokemuksistanne? Minkälaista musiikkia olette säveltänyt minkälaisiin tilanteisiin ja miten homma on toiminut? Kertokaa kaikki. | |
 Sävis01.02.2005 11:28:17 | |
Sävelsin musiikkia Kafkan teksteihin perustuvaan näytelmään. Ohjaaja halusi vähän klezmer-otetta siihen musiikkiin, joten sotkin vähän klezmeriä, slaavilaista kansanmusiikkityyliä ja omaa tyyliäni sopivaksi meteliksi. Esityksiä oli vain muutama, joten musiikin soittaminen livenä onnistui oikein hyvin. Kokoonpano oli: huilu, klarinetti, 2 viulua ja sello. Kaikki onnistui aika hyvin. Ainoa asia, jota en säveltäessäni ollut tajunnut ajatella, oli se, että teatterimusiikissa ei voi olla taukoja. Näyttelijät rupeavat pelkäämään musiikin taukoja ja rytmittävät puheensa ja tekemisensä taukojen mukaan. "Säveltäjä on säveltäjä vapaallakin." -Sam Other | |
 88-keys01.02.2005 18:30:03 | |
Sävelsin Ilves-teatterin 'vampyyrit' -kappaleeseen musiikit. Kyseessä oli n.tunnin näytelmä, ei läpisävelletty. Se sisälsi pari laulua, mutta muuten tunnelmointi- ja ambienssipohjasta musaa. Lähdin tekemään sillä tavalla, että improvisoin harkoissa jonkin verran ja käytin jotain vanhoja juttuja pohjana, siitä sitten syntyi uutta, joka vielä treeneissä muokkautui. Vaikka kappale siis kertoi vampyyreista ei kannattanut mitenkään rajoittaa itseään kreivi dracula -tyylisiin urkujuttuihin. Lopputulos oli musaa, joka kuulosti improvisoidulta, mutta jota soitettiin oikeasti tarkassa rytmissä ja tietyillä iskuilla. Soitin musat niissä n. 15 esityksessä livenä synalla. Tosiaan kuten säveltäjämestari sanoi, niin kannattaa miettiä ne tauot ja treenata ne, sillä läpisävelletty puheen/laulun kanssa on pidemmänpäälle raskasta soittaa ja kuunnella, kun taas jos on paljon musaa ja vähän taukoja saavat ne tauot suuren merkityksen (kontrastia jne.). Mua on kyllä aina kiinnostanut säveltää musikaali/operetti, mutta aihe ja laulut antaa odotuttaa itseään. Näitä oopperatarinoiden pohjalta tehtyjä poppimusikaalejahan on muutama (Miss Saigon->Mme Butterfly ja Aida(Elton John)->Aida(Verdi)), joten ehkäpä suuri rockmusikaali johonkin Wagneriin. Hah. Näen jo mielessäni suuret showkohtaukset versiossani Niebelungin sormuksesta. Voihan aina tehdä omista biiseistä kokoelmamusikaalin tyyliin Queen (Bohemian Rhapsody). | |
 northern14.02.2005 09:14:31 | |
Tein yhteen iltanäyttelijöiden esitykseen musiikit. Aikaa sävellykseen ja äänittämiseen annettiin minulle yhteensä kolme viikkoa ja lisäksi minun piti suunnitella valot näytelmään joten hiukan kiire siinä tuli. Ohjaaja pyysi että käyttäisin sävellyksissä pianoa ja lisäsin myös kitaran kappaleisiin. Sävellyksistä tuli tiukan aikataulun takia aika yksinkertaisia ja sointuihin perustuvia kappaleita ja käytin mahdollisimman paljon aikaisempia sävellyksiäni. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja niin tuntui olevan ohjaajakin. Koska näyttelen tiedän että näyttelijälle on helpompaa mitä aikaisemmin musiikit tulevat mukaan harjoituksiin. Lisäksi huomasin erittäin hyödylliseksi ottaa harjoituksissa ylös aikoja kuinka pitkiä kohtaukset ovat. Kuolemaa kauheampaa ei ole muu kuin elämä. | |
| etnopoju 15.02.2005 11:29:37 (muokattu 15.02.2005 11:34:44) | |
Sävelsin musiikkia Kafkan teksteihin perustuvaan näytelmään. Ohjaaja halusi vähän klezmer-otetta siihen musiikkiin, joten sotkin vähän klezmeriä, slaavilaista kansanmusiikkityyliä ja omaa tyyliäni sopivaksi meteliksi. Esityksiä oli vain muutama, joten musiikin soittaminen livenä onnistui oikein hyvin. Kokoonpano oli: huilu, klarinetti, 2 viulua ja sello. Kaikki onnistui aika hyvin. Ainoa asia, jota en säveltäessäni ollut tajunnut ajatella, oli se, että teatterimusiikissa ei voi olla taukoja. Näyttelijät rupeavat pelkäämään musiikin taukoja ja rytmittävät puheensa ja tekemisensä taukojen mukaan. tapahtuuko säveltäminen teatteriin mitenkään samalla tavalla kuin leffoihin? miten sä muuten sait ton homman? | |
| JPQ 17.02.2005 23:41:00 | |
etnopoju(anteeksi jos kirjoitin väärin): eräät esitykset (ainakin varmasti yksi luulen noin kaksi..) jotka olen nähnyt on soitettu musan osalta lennosta osin kait jopa sävelletty niin (tai oikeastaan improvisoitu). Ja elokuviinahn jotkut tekee niin että ne katselee lennosta elokuvaa soittaa musan sitten siihen ainakin x-files (salaiset kansiot) sarjan musa on niin tehty. Joten kyllä kait joskus tehdään aika samoin. PS. yritän varmistaa säveltämis/improvisointi puolen. | |
| Sävis 18.02.2005 07:14:19 | |
tapahtuuko säveltäminen teatteriin mitenkään samalla tavalla kuin leffoihin? En kyllä tiedä elokuvasäveltämisestä oikeastaan mitään. Mulla homma toimi niin, että sain käsikirjoituksen ja arviot siitä, kuinka pitkään musiikki soi tietyissä kohdissa. Aika monissa kohdissa minun oli pakko tehdä eräänlaisia looppeja, joita voitiin toistaa ja lopettaa helposti näyttelijöiden rytmin mukaan. miten sä muuten sait ton homman? Se oli sellainen amatöörijuttu. Tunsin (tunnen edelleen, onneksi...) käsikirjoittaja-ohjaajan. "Säveltäjä on säveltäjä vapaallakin." -Sam Other | |
 MrShaft19.02.2005 01:01:44 | |
tapahtuuko säveltäminen teatteriin mitenkään samalla tavalla kuin leffoihin? Teatteri- ja filmimusiikissa on paljon samoja piirteita. JOs filmimusa kiinnostaa niin hyva teos alalta on harrastelijallekin sopiva Sonny Kompanek -nimisen herran filmimusiikkiteos, suosittelen. Seka filmi-, etta teatterimusiikki ovat alisteisia draamalliselle juonelle. Siksi niita on turha analysoida sellaisenaan. Teatterissa tarkeaa on kaytannollisyys, ja mahdollisuus muunnella musaa nopeasti jotta esim. sisaantulot ym. saadaan luonteviksi. (Sama on kylla tarkeaa myos leffamusaa saveltaessa...) Toisaalta, puhutko tarinateatterista jossa muusikko lahinna reagoi ja improvisoi hetkessa, vai vaikkapa lapikirjoitetusta musikaalista, jossa on iso bandi... Hommaa voi tehda monella lailla... Perinteisesti, seka teatteri, etta filmimusiikki nojaavat romantiikan ajan oopperaan erityisesti Wagneriin, Pucciniin ja Verdiin. Vielakin monet teatteri ja leffamusiikit perustuvat nk. Leitmotif ja endless Melody periaatteille (Wagnerilta peraisin), jossa musiikilliset lyhyet teemat tukevat draamallista kerrontaa. (Ks. esim. Claudia Gorbman: Unheard Melodies , jossa mm. esittelee Max Steinerin klassisen leffamusatyylin toimintaperiaatteet.) Toisaalta nykyaikana monet tieotisesti haluavat erottautua em. periaatteista. Yhta kaikki, musiikin tehtava on vahvistaa ja tukea draamaa ja luoda moodeja. Usein aikaa tahan on kohtauksen aikana vahan, joten saveltaja on pakotettu usein toimimaan lyhyiden teemojen ja sointivarien pohjalta... Tama siis klassisesta perinteisesta nakokulmasta. Vaikea vastata kun ei tieda mita olet tekemassa. PS Hyvia leffoja tseketa leitmotive ajatusta on melkein kaikki hollywoodin kulta-ajan leffat. Spellbound, The best years of our lives kaikki Max Steinerit, ja popscoreista Bond leffat ovat perinteisia leitmotif-leffoja, joista voi opiskella perinnetta. MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
| etnopoju 21.02.2005 00:36:32 (muokattu 21.02.2005 00:37:15) | |
Teatteri- ja filmimusiikissa on paljon samoja piirteita. JOs filmimusa kiinnostaa niin hyva teos alalta on harrastelijallekin sopiva Sonny Kompanek -nimisen herran filmimusiikkiteos, suosittelen. mä lukasin tämän: http://www.amazon.com/exec/obidos/A … ef=pd_bbs_b_2_2/002-7514055-1663211 minusta erittäin hyvä sellaselle, joka haluaa päästä jotenkin sisälle leffamusiikin maailmaan. ainakin itse näin alottelijana väitän niin...onko jollain eriäviä mielipiteitä? lisäksi koulussa kävin anahid kassabianin luennolla, joka ei kyllä varsinaisesti säveltämistä koskenut, mutta sitäkin enemmän draamaa ja diegeettisyys- ei diegeettisyys aspektia. me käytiin myös läpi tätä kirjaa muilla luennoilla: http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 514055-1663211?v=glance&s=books Seka filmi-, etta teatterimusiikki ovat alisteisia draamalliselle juonelle. Siksi niita on turha analysoida sellaisenaan. Teatterissa tarkeaa on kaytannollisyys, ja mahdollisuus muunnella musaa nopeasti jotta esim. sisaantulot ym. saadaan luonteviksi. (Sama on kylla tarkeaa myos leffamusaa saveltaessa...) mä oon elämäni aikana käyny ehkä viidesti teatterissa. joka kerta oon ehkä pitänyt enemmän kuin leffassa käynnistä, mutta ei vaan oo tullu käytyä. näissä esityksissä ei ollut live- orkesteria, koska ne oli suhteellisen pieniä näytöksiä. (kuopion kaupunginteatteri) mitenkä noin muuten? minkälaisia kokoonpanoja teatterissa on ylipäätään ja tuleeko missä määrin nauhalta jne.? Toisaalta, puhutko tarinateatterista jossa muusikko lahinna reagoi ja improvisoi hetkessa, vai vaikkapa lapikirjoitetusta musikaalista, jossa on iso bandi... Hommaa voi tehda monella lailla... en tiedä. kunhan löpisen. endless Melody periaatteille) mikä tämä on??? ei ole koskaan tullut vastaan. Tama siis klassisesta perinteisesta nakokulmasta. Vaikea vastata kun ei tieda mita olet tekemassa. no, en itsekään oikein osaa sanoa. minua vaan kiinnostaisi tehdä joskus elokuvaan musiikkia. mun yksi über bestis tekee sellasia kokeellisia interaktiivisa lyhyt elokuvia ja on ollu puhetta, et tekisin musaa johonkin, mut en tiedä yhtään miten se käytännössä onnistuu. siis, vaikka säveltäisinkin jotain en tiedä millä ihmeellä mä saisin jonkun kokoonpanon jopa soittamaan sitä musaa...mä kun en ole missään "virallisessa" oppilaitoksessa. (oon hesan yliopiston musatieteellisessä) mä oon itse sähkökitaristi, tosin pystyn pianollakin jotain pimputtamaan, mutta en helvetti livenä pysty tai suostu esiintymään pianolla...(pitää antaa ihmisille armoa) PS Hyvia leffoja tseketa leitmotive ajatusta on melkein kaikki hollywoodin kulta-ajan leffat. Spellbound, The best years of our lives kaikki Max Steinerit, ja popscoreista Bond leffat ovat perinteisia leitmotif-leffoja, joista voi opiskella perinnetta. jeps. mä tsekkailin ton king kongin (steiner) joskus läpi vähän tarkemmin. en tiedä...mua ei ehkä kiinnosta niinkään toi leitmotif, vaan enemmän ehkä joku herrmannin "koulukunta". | |
| etnopoju 21.02.2005 00:44:43 | |
Mulla homma toimi niin, että sain käsikirjoituksen ja arviot siitä, kuinka pitkään musiikki soi tietyissä kohdissa. Aika monissa kohdissa minun oli pakko tehdä eräänlaisia looppeja, joita voitiin toistaa ja lopettaa helposti näyttelijöiden rytmin mukaan. kuulostaa ihan mielenkiintoselta... | |
| MrShaft 22.02.2005 07:04:52 (muokattu 22.02.2005 07:06:01) | |
draamaa ja diegeettisyys- ei diegeettisyys aspektia. Toi diegetic -akselisto on enemman analyysi hommaa... Tarkoitan etta, on tietysti hyva ymmartaa sita, mutta saveltajalle on lopulta samantekevaa, tuleeko leffan musiikki muka radiosta, nakyvasta bandista, vai onko se musa taysin non-diegetic. Toisaalta, onko esim. Untouchables leffan alun Mood Indigo-laina diegeettista vai ei, aika vaikea sanoa... Useinhan on niin etta naa analyytikot ja oppineet eivat juuri itse savella tai toimi leffatuotannossa. Poikkeus on esim. Roy Prendergast, joka on erittain kokenut music Editor monessa leffassa. Ehka hanen teoksensa voisi olla hyva lukea... En tieda. minkälaisia kokoonpanoja teatterissa on ylipäätään ja tuleeko missä määrin nauhalta jne.? Kuuluisa raha ratkaisee. Jos Suomessa haluat hommata, niin haluat varmasti kylla tehda niin teatteria, leffaa, kuin jotain muutakin, jollei sulla ole pankkitililla noin pysyvasti turhaa tapakkaa... Teatterikokoonpanot on aina pienia, paitsi tietysti musikaaleissa voi olla isompia. Silloinkin yleensa maksimoidaan talous, joten hyvin harvoin paaset Suomessa tekemaan isolla bandille teatterimusaa. Sen sijaan, Broadwaylla salien istumapaikka maaraa muusikoiden minimimaaran (koska muusikoiden liitto on jyrannyt asian lapi), joten siella taa talous puoli ei ole niin maaraava. Toisaalta harvat ja valitut ovat ne Broadwaylla tyoskentelevat saveltajat. Se millaisen pienen kokoonpanon Suomessa viritat, on sitten kiinni, sinusta, suhteistasi teatterin johtoon etc. Taa sosiaalinen itsensa markkinointi ja kontaktipuoli on kaikkein tarkeinta sanoisin... endless Melody periaatteille) mikä tämä on??? Leitmotifista voit lukea (mika tahansa seuraavista): Brown, Royal S. Overtones and Undertones: Reading Film Music ( Hardcover, Univ California Press ,1994) As good as any general survey of film music. Contains interviews with composers as well as analyses of Korngold, Rózsa and Godard Gorbman, Claudia Unheard Melodies : Narrative Film Music (Indiana University Press, 1987) The seminal film music book. Contains historical and aesthetic arguments including the movement from silents to sound, Classical Hollywood practice and an analysis of Eisler/Adorno's critique. Zéro de Conduite, Sous les toits de Paris and Hangover Square are also discussed. Prendergast, Roy M Film Music: A Neglected Art - A Critical Study of Music in Films . (New York: New York University Press, 1977. 2nd edition, paperback, 1992) Well written general historical survey of film music. The primary interest of the book is on dissection of individual scores at the notation level. Included in Prendergast's discussion are excerpts from Rosenman's East of Eden, Goldsmith's The Wind and the Lion, Bernstein's The Man With the Golden Arm, Herrmann's Psycho, and others. Prendergast freely uses music theory and terminology throughout, and this text is recommended mainly for musicians and music scholars. Chapter of the book on-line: "The Aesthetics of Film Music" Gorbman voi olla vaikea loytaa... Prendergast on minun mielestani paras... Endless Melody Voit lukea myos minka tahansa lansimaisen taidemusiikin yleisteoksen jossa kasitellaan Wagnerin oopperoita... Kaikissa niissa puhutaan Wagnerin musiikin savellyksen kolmesta paaperiaatteesta. Leitmotive on varastettu sielta leffa- ja teatteri musiikin sanastoksi. Itse olen jossain kirjoituksessani hiukan kritisoinutkin "leitmotiv"-termin poistamista klassisesta yhteydestaan. Lyhyesti endless-melody tarkoittaa, etta musiikki koostuu lyhyista leitmotiv teemoista (siis henkilohahmoon tai tilanteeseen liittyvista lyhyista aiheista), joita kaytetaan luomaan polveileva ja monisyinen kokonaismelodia. Talloin melodia voi seurailla paremmin draaman kaanteita, mutta toisaalta musiikin itsenainen struktuuri ja rakenne ei ole kovinkaan selkea... Leitmotivien kaytto luontevasti johtaa enemman tai vahemman endless melodiaan... en tiedä yhtään miten se käytännössä onnistuu. siis, vaikka säveltäisinkin jotain en tiedä millä ihmeellä mä saisin jonkun kokoonpanon jopa soittamaan sitä musaa...mä kun en ole missään "virallisessa" oppilaitoksessa. Sonny Kompanekin Filmi-savellys teos on nimeltaan "From Score to Screen". Kuulostaa silta etta se voisi auttaa. Paljon muitakin tosin on.... Kun kerran olet musatieteilija, niin teidan kirjastoonhan voisit pyytaa Kompanekin tilattavaksi. Samoin kirjastonne kertoo myos Wagnerin salat... Edelleen naina paivina sun ei tarvitse olla soittaja. Leffasaveltajan olennaiset taidot liittyvat musiikkisoftiin ja niiden kayttamiseen, niiden avulla paaset kokeilemaan mika toimii leffassa ja mika ei. Nykyaan juuri kukaan itsensa leffasaveltamisella elattava ammatti-ihminen (kukaan Suomessa ei taida saada koko leipaa filmiscoresta, en tieda) ei kayta kyna, paperi, kumi menetelmaa saveltaessaan. Kompanek kertoo lisaa... king kongin (steiner) joskus läpi vähän tarkemmin. en tiedä... King Kong oli elokuvahistorian ensimmainen kokeilu. Ennen lopullista tuomioita tsekkaa ainakin leffa Double indemnity, johon Miklos Rozsa on tehnyt scoren. Mielestani paras leffa/score ikina... herrmannin "koulukunta". Herrmann ei kayta leitmotiv ideoita, mutta esim. Psykosta huomaat kuinka hanellakin on lyhyita selkeita teemoja, joita kaytetaan tuottamaan draamaan johdonmukaisuutta. Leffa-scoren musiikillinen sisalto kun ei voi olla kohtuuttoman laaja, muuten katsojan huomiosta liian suuri osa kiinnitetaan musiikin hahmottamiseen. Lue Kompanekin neuvot aiheesta... Lisaa kirjoja loytyy, joskaan kaikki eivat ole erityisen hyvia: http://www.filmsound.org/filmmusic/filmmusic-books.htm MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
 Dr Dominant22.02.2005 10:04:16 (muokattu 22.02.2005 10:06:39) | |
Noista kokoonpanoista - itse olen tehnyt kahteen teatteriproggikseen musat. Molemmilla kerroilla kirjoitin musan ja tein siitä CD:n jota pyöritettiin esityksissä. Ekassa proggiksessa ("Tuuletus", Siri Kolu, Kuopion ylioppilasteatteri 1997) operoin pikkubändillä - soundtrack sisälsi kolme erilaista "moodia" ja kuusi biisiä jotka laulettiin. Eli musiikkinäytelmä siis, ei ihan musikaali mutta ei puhenäytelmäkään. Jälkimmäisessä ("Rangaistuspidot", Siri Kolu, Helsingin ylioppilasteatteri 1998) toimin samalla tavalla, tosin tällä kertaa varsinaisia laulettavia biisejä oli vain yksi. Kaksi tanssikohtausta joissa biisi oli myös selkeä pituutensa osalta, priggiksen aloitus- ja lopetusbiisit joissa aikalailla sama homma. Loput olivat mooditapettia, jonka äänimies feidasi sisään ja pois kohtauksen mukaan. Kaikenkaikkiaan varsin lähelle leffaympäristöä noin säveltämisen puolesta päästiin. Hoidin kaveripohjalta ja oppilaistani 24-henkisen jousiston, huilun, Bb klarinetin ja 7-henkisen jazzbändin (2 trpt, ssax, asax, tsax, pno, bass, drs) kasaan, plus tein osan koneilla itse. Lopputulos oli 42 minuuttinen soundtrack josta taas 17:ssa esityksessä pyöritettiin CD-levyä. Jälkimäisessä tapauksessa sain CD:n tuotantoon 2.000 silloisen markan budjetin, josta pidettiin loppujen lopuksi kamala narina: oli kuulemma Hgin YO-teatterin historian kallein soundtrack! Sainpas ainakin yhden ennätyksen rikottua elämäni aikana musiikissa ... ;) Molemmissa tapauksissa käytin kaikkia suhteitani ja turpavärkkiäni että saisin muusikot yms. kokoon. Periaatteessa noin ammattilaisen näkökulmasta tällainen ei ole kestävää toimintaa, koska jos tehdään äänite ja sitä esitetään näytöksissä livesoittajien sijaan, soittajille pitäis maksaa korvausta "menetetystä keikasta", noin pähkinänkuoressa. Koska toi oli harrastajateatteriproggis josta kukaan ei saanut rahaa, ja omaakin rahaa paloi (toi 2.000 markkaa ei ihan riittänyt kahteen studiopäivään äänittäjineen, puhumattakaan muusikoista. Ai niin - lopuksi (105 partituurisivua, stemmat, treenit, äänitykset, editoinnit ja miksaukset tehtyäni), jotta olisivat käyttäneet soundtrackia mun piti vielä allekirjoittaa lappu, jossa luovun TEOSTO-korvauksistani proggiksen osalta ... mulle kokemus oli siinä vaiheessa paljon tärkeämpää kuin talous, joten siitä vaan. Tosin, ei noista kauheita korvauksia olis edes tullutkaan. Oman kokemukseni mukaan vaikka minkälaisia proggiksia ja kokoonpanoja saa aikaiseksi jos jaksaa itse värkätä. Kyse on varmaankin vaan siitä, mitkä on omat tavoitteet ja paljonko on varaa pistää aikaa ja energiaa touhuamiseen. Musiikkioppilaitokset on hyviä paikkoja - siellä oppii tuntemaan paljon soittajia. Suosittelen lämpimästi, kirjoittamisen näkökulmasta olen saanut tosi paljon kokemusta kirjottamalla erilaisille oppilasorkestereille ja pikkubändeille. Niistä ei lähde tietenkään mitään Hollywood-kvaliteettia, mutta se on mielestäni sivuseikka. Ratkaisu palvelee kaikkia osapuolia - oppilaat soittavat mielellään uutta musaa (ainakin oman kokemukseni mukaan), ja kirjoittaja saa kuulla tekeleensä ja oppia lisää. Pitää vielä mainita mahdollisuuksien kirjoon: Oppilaspohjalta laitoin kaksi ja puoli vuotta sitten pystyyn Helsingin alueen neljän musiikkiopiston oppilaista 72-henkisen bändin ja soitimme kahdessa konsertissa 11 biisiä populäärimusan historian varrelta. Kaikki arrit olivat uusia tätä bändiä varten kirjoitettuja, ja kirjoittajat istuivat kuuntelemassa treenit ja keikat. Melkein Hollywoodiin saakka päästiin ainakin kokoonpanon osalta, innostus korvasi paikoitellen heikomman laadun. Rikastunut ei kukaan, oma työnantajani (Pop & Jazz Konservatorio) tosin taisi hieman köyhtyä. :) Kannattaa siis aina yrittää!!! EDIT: typot "Dr Dominant, I Presume?!" | |
| etnopoju 22.02.2005 20:16:09 | |
Kuuluisa raha ratkaisee. Jos Suomessa haluat hommata, niin haluat varmasti kylla tehda niin teatteria, leffaa, kuin jotain muutakin, jollei sulla ole pankkitililla noin pysyvasti turhaa tapakkaa... no, mitäs muita vaihtoehtoja mulla on? King Kong oli elokuvahistorian ensimmainen kokeilu. Ennen lopullista tuomioita tsekkaa ainakin leffa Double indemnity, johon Miklos Rozsa on tehnyt scoren. Mielestani paras leffa/score ikina... ei siinä scoressa minusta sinällään mitään vikaa ollut. suosin vaan ehkä vähän myöhempiä heppuja tyyliin goldsmith ja herrmann. Herrmann ei kayta leitmotiv ideoita, mutta esim. Psykosta huomaat kuinka hanellakin on lyhyita selkeita teemoja, joita kaytetaan tuottamaan draamaan johdonmukaisuutta. Leffa-scoren musiikillinen sisalto kun ei voi olla kohtuuttoman laaja, muuten katsojan huomiosta liian suuri osa kiinnitetaan musiikin hahmottamiseen. Lue Kompanekin neuvot aiheesta... tarkoitin siis, että nimenomaan mua ei kiinnosta niinkään leitmotifit, vaan mitä herrmann tekee enemmän psykologisesti ja tunnelmallisesti. | |
| etnopoju 22.02.2005 20:26:23 (muokattu 22.02.2005 20:27:50) | |
Musiikkioppilaitokset on hyviä paikkoja - siellä oppii tuntemaan paljon soittajia. Suosittelen lämpimästi, kirjoittamisen näkökulmasta olen saanut tosi paljon kokemusta kirjottamalla erilaisille oppilasorkestereille ja pikkubändeille. Niistä ei lähde tietenkään mitään Hollywood-kvaliteettia, mutta se on mielestäni sivuseikka. Ratkaisu palvelee kaikkia osapuolia - oppilaat soittavat mielellään uutta musaa (ainakin oman kokemukseni mukaan), ja kirjoittaja saa kuulla tekeleensä ja oppia lisää. mä en oikein ole varma minne mun kannattais hakea, varsinkin kun rock musiikin säveltäminen ainakin jossain määrin vielä kiinnostaa. sibiksen sävellyspuoli (klasari) kyllä kiinnostais, mutta en oikein tiedä onko mulla rahkeita sinne...ei ainakaan vielä tänä keväänä kyllä. mähän olen tähän mennessä ainoastaan tehnyt populaarimusiikkia ja mun sävellystunnit on tähän mennessä mennyt lähes kokonaan vielä tekniikan tms. opetteluun...kontrapunktia ja modernia harmonian teoriaa pistettiin lukemaan ja tekemään erilaisia analyysitehtäviä. vähän on kyllä sellanen ukki olo, mutta onhan nuo muutkin vissiin myöhään alottanu. muutenkin olen alottanu perse edellä puuhun- menetelmällä aloittaen modernisteillä ja vasta sitten mennyt taaksepäin ajassa. mulla ei edes ole hajuakaan millä lailla sävellysopinnoissa "normaalisti" edetään, tosin eipä sillä taida juuri edes olla väliä. (puhun nyt siis länsimaisesta taidemusiikista...) | |
| MrShaft 24.02.2005 09:01:13 | |
no, mitäs muita vaihtoehtoja mulla on? Koko mainos-, multimedia-,TV-,elokuva-,teatteri- maisema siina missa vapaa savellyskin. Kaikki syksyn savelesta tilausoopperoihin. Toisaalta, kuka sanoo etta pitaa hommailla vain Suomessa... ei siinä scoressa minusta sinällään mitään vikaa ollut. suosin vaan ehkä vähän myöhempiä heppuja tyyliin goldsmith ja herrmann. Joo, kaikella kunnialla. Halusin vain varmistaa etta tiedat tapauksen. Omasta nakokulmastani, suurin osa tahan asti tarjotuista esim. lyhytelokuvamusiikeista on ollut enemman tonne taman paivan konemusan ja aanimaisemien suuntaan. Vain pieni osa tarjotuista olisi ollut vanhanaikaisia nk.scoreja. Naethan sen itsekin kun katsot taman paivan leffoja. Tassa mielessa myos herrat G ja H ovat myos aikansa elaneita. Mita tulee Herrmanniin muuten, niin mielestani han on kylla silti hyvin perinteinen leffasaveltaja... Tama sukupolvi mukaan lukien Herra Star Wars Williams ovat viimeinen "vanhankoulun" leffasaveltaja. Heidat koulittiin Hollywoodin kulta-ajan leffa-studioissa, joissa oli tuolloin aina erillinen musiikki-osasto. Nuori saveltaja otettiin aluksi hommiin vain nuottien puhtaaksikirjoittajaksi, sitten orkestroijaksi, ja lopulta hierarkian huipulla saattoi paasta saveltamaan jopa jonkun kokonaisen leffankin. Tasta syysta vanhan ajan leffasaveltajat tuntevat koko perinteen, ja itse naen leffasaveltamisen nakokulmasta esim. Herrmannia vanhan leffasavellysperinteen jatkajana. Se kayttako han leitmotiveja on sitten oikeastaan vain aikaan ja taiteelliseen valintaan liittyva juttu. Nykyaan elokuvastudioilla ei tuossa mielessa enaa pysyvia musiikkiosastoja ole, ja saveltajat kouluttautuvat kuka mitenkin. Myos elokuvien tarpeet ovat nykyaan paljon moninaisemmat kuin tuohon aikaan. Kuka mitakin etsii... MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
| etnopoju 24.02.2005 11:31:58 | |
Toisaalta, kuka sanoo etta pitaa hommailla vain Suomessa... niin, no tarkoitin lähinnä, että miten sinne ulkomaille oikein pääsee duunaamaan? Mita tulee Herrmanniin muuten, niin mielestani han on kylla silti hyvin perinteinen leffasaveltaja... Tama sukupolvi mukaan lukien Herra Star Wars Williams ovat viimeinen "vanhankoulun" leffasaveltaja. en tarkoita, että vanhan koulukunnan säveltäjissä on mitään vikaa. en vain välitä leitmotiveistä ja lineaarisesta dramaturgiasta niinkään...siis, tarkotan siitä, että score myötäilee valkokankaan tapahtumia tarkasti edeten pisteestä A pisteeseen B. mun mielestä herrmann eroaa muista vanhemman koulukunnan säveltäjistä juuri siinä, että se luo enemmän atmosfäärejä. Se kayttako han leitmotiveja on sitten oikeastaan vain aikaan ja taiteelliseen valintaan liittyva juttu. mitä tarkoitat? | |
| MrShaft 25.02.2005 09:20:17 | |
niin, no tarkoitin lähinnä, että miten sinne ulkomaille oikein pääsee duunaamaan? Niin, sita tassa ihmettelen itsekin. Kontakteja taytyy tavalla tai toisella luoda. Kilpailu on kovaa. Toisaalta, ne tyot tulee niiden "tuttujen" ja luotettujen kautta, etta onhan se henkilo kysymys. Nayttaisi silta etta eurooppa on eurooppalaiselle helpompi ja muutenkin vapaampi areena kuin esim. USA. Osittainen tieto ja osittainen arvaus... Teetpa teatteria tai leffaa, niin ohjaajia, tuottajia ja kasikirjoittajia pitaisi tuntea ja paljon. Toisaalta, tekeehan esim. Tikanmaki kotimaassakin ja aika hienosti. Mista sita ikina tietaa, vaikka susta tulisi ensimmainen suomalainen kansainvalisesti palvottu leffasaveltaja. Ei voi tietaa... en vain välitä leitmotiveistä ja lineaarisesta dramaturgiasta niinkään...siis, tarkotan siitä, että score myötäilee valkokankaan tapahtumia tarkasti edeten pisteestä A pisteeseen B. Tarkoitat ilmeisesti nyt Max Steinerin Mickey Mousingia ja tiukkaa leitmotivien kayttoa henkilohahmojen mukaan? mun mielestä herrmann eroaa muista vanhemman koulukunnan säveltäjistä juuri siinä, että se luo enemmän atmosfäärejä. Joo, edelliseen verrattuna kylla. Toisaalta voihan teemoja kayttaa silti leitmotiv-maisesti. Esim Prendergast on analysoinut, kuinka Herrmann kayttaa usein samoja teemoja (jopa eri leffoissa), mutta ei tiukan leitmotivisesti, vaan liittaen teemat yleisempiin asioihin kuten paikkoihin, tunnelmiin etc. Siis eraanlaista leitmotivien kasittelyn kehittymista. Herrmannkos se oli joka tiukkaan savyyn totesi, etta teemojen ei tule olla liian pitkia ja musiikin pitaa olla alisteista dramaturgialle. No en tieda. Nama nyt on naita ikuisia kommentteja. Toisaalta, mitas silla on lopulta valia. Jos tykkaat Herrmannista niin sehan riittaa. Sama se mita se saveltaja leffamusa-analyysin historiassa edustaa. Kannattanee kuitenkin selvittaa, ellet ole jo selvittanytkin, etta mista tarkalleen ottaen Herrmannissa pidat. Esim. Pidatko vanhojen Bondien (erityisesti Goldfinger) musasta. Goldfingerhan oli poikkeuksellisen romanttinen ja hmmm... tietyssa mielessa vanhanaikainen score (ollakseen pop-score), ja erityisesti loppua kohti mennessa teemat hajosivat hyvinkin vapaaksi ryskeeksi. En tieda onko siina mitaan samaa kuin Herrmannilla, mutta jos etsit sita vapaata soundia, perinteisen leffamusiikin, siis ison orkesterin ja melodisen savellyksen keinoin... MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
 jonnevaltonen25.02.2005 11:17:24 (muokattu 25.02.2005 12:00:57) | |
niin, no tarkoitin lähinnä, että miten sinne ulkomaille oikein pääsee duunaamaan? Itsekin joskus asiaa tutkailleena (netistä, kirjoista, yms) --> Sinne tarvitsee (leffasäveltäjä)managerin, muuten ei ole oikein mitään mahkuja.. Ja hyvien managereiden listoille on aivan älyttömän vaikea päästä. Pitäisi asua paikan päällä, tai ainakin jossakin läheistöllä, jotta olisi hollilla ja saisi näytettyä naamaa/tutustuttua ihmisiin.. Jos nyt käy, että pääsee jonkun managerin listoille ja leffaan tekemään musaa, niin aikaa säveltää elokuvaan on yleensä lyhyt ja siinä todellakin pitää olla tekniikat(sekä sävellys, että softat)/tyylit hallussa/selkärangassa. (eteenkin orkesterimusassa..). Ohjaajat ja eteenkin tuottajat voivat olla kettumaisia ja jos ei kemiat toimi/ideat ole yhtenäisiä, niin kyllä aika nopeasti joku muu löytyy sinun tilallesi.. (vrt. Chinatown, jossa Jerry Goldsmith tuli "ennytmuistakenen" tilalle ja teki musat 9:ssä päivässä..) Ja tietenkin muutoksia tulee iso kasa, joihin pitää jatkuvasti reagoida (tämä nyt pätee ihan teatterimaailmassakin..) = kompromissejä joutuu tekemään todennäköisesti enemmän kuin laki sallii. Jeh, tämähän on sitten noihin isoimpiin leffoihin.. Väittävät, että pienimmistä leffoista kannattaa aloittaa (siis että pääsisi MIHIN vain tekemään musaa, niin saa CV:tä kerättyä), kunnes sitten joskus saattaa natsata.. (-edit- niin, siis tämähän pätee tuonne jenkkilään..) Tämä nyt on kuitenkin miten minä olen asioita ymmärtänyt ja tiedetään minun olleen joskus väärässäkin ;-) Jonne HEY!. That sample is 360 degrees out of phase! | |
| etnopoju 25.02.2005 11:31:43 (muokattu 25.02.2005 12:19:39) | |
Teetpa teatteria tai leffaa, niin ohjaajia, tuottajia ja kasikirjoittajia pitaisi tuntea ja paljon. Toisaalta, tekeehan esim. Tikanmaki kotimaassakin ja aika hienosti. Mista sita ikina tietaa, vaikka susta tulisi ensimmainen suomalainen kansainvalisesti palvottu leffasaveltaja. Ei voi tietaa... lähinnä mä nyt vasta tässä selvittelen, et miten vois alkaa leipää tienata, kun ei varsinaisesti kiinnosta mikään 8-17 duuni ja kun kuitenkin tekisin duunin jälkeen joka tapauksessa musaa...leffamusiikista mä kuitenkin tykkään tosi paljon, joten se on yksi vaihtoehto. Tarkoitat ilmeisesti nyt Max Steinerin Mickey Mousingia ja tiukkaa leitmotivien kayttoa henkilohahmojen mukaan? kyllä. Joo, edelliseen verrattuna kylla. Toisaalta voihan teemoja kayttaa silti leitmotiv-maisesti. Esim Prendergast on analysoinut, kuinka Herrmann kayttaa usein samoja teemoja (jopa eri leffoissa), mutta ei tiukan leitmotivisesti, vaan liittaen teemat yleisempiin asioihin kuten paikkoihin, tunnelmiin etc. Siis eraanlaista leitmotivien kasittelyn kehittymista. aivan. siinä missä muut säveltäjät käyttävät leitmotiveja viittauksina hahmoihin, herrmann käyttää niitä yleensä viittauksina tapahtumiin ja tunnelmiin. musta se on aikaa makeeta. Toisaalta, mitas silla on lopulta valia. Jos tykkaat Herrmannista niin sehan riittaa. Sama se mita se saveltaja leffamusa-analyysin historiassa edustaa. Kannattanee kuitenkin selvittaa, ellet ole jo selvittanytkin, etta mista tarkalleen ottaen Herrmannissa pidat. repetitiivisyys, minimalismi, hakkaavat rytmit, värikäs (ja joskus aika outo) orkestrointi ja juuri tämä leitmotiv tyyli, josta mainitsit. Esim. Pidatko vanhojen Bondien (erityisesti Goldfinger) musasta. Goldfingerhan oli poikkeuksellisen romanttinen ja hmmm... tietyssa mielessa vanhanaikainen score (ollakseen pop-score), ja erityisesti loppua kohti mennessa teemat hajosivat hyvinkin vapaaksi ryskeeksi. mmm. mulla on pelkästään toi biisi goldfinger mun john barry kokoelmalla. muutenkin mulla on john barrya vain sillä kokoelmalla. toki aivan mahtava säveltäjä... En tieda onko siina mitaan samaa kuin Herrmannilla, mutta jos etsit sita vapaata soundia, perinteisen leffamusiikin, siis ison orkesterin ja melodisen savellyksen keinoin... mitä tarkoitat vapaalla soundilla? | |
| MrShaft 25.02.2005 20:19:27 | |
lähinnä mä nyt vasta tässä selvittelen, et miten vois alkaa leipää tienata Sen ainakin tiedan etta leffabisneksessa raha on tiukassa. En itse kylla edes haaveile amerikan meiningeista, ja toisaalta en nyt ole varsinaisesti mikaan leffasaveltaja, vaikka alaa nyt vahan olen opiskellutkin. Kotimaan teatterihomma jo vahan helpompi. Lopultahan kyse on kuitenkin vain siita sattuuko natsaamaan... Helppoahan se on sille kuka onnistuu :) mitä tarkoitat vapaalla soundilla? Kirjoitin huonosti vasyneena. Tarkoitan vain sita, etta kirjoittaa yleisia tunnelmia ja moodeja vastakohtana ankaralle leitmotivisuudelle. Joku kirjoitti: tarvitsee (leffasäveltäjä)managerin, muuten ei ole oikein mitään mahkuja.. Ja hyvien managereiden listoille on aivan älyttömän vaikea päästä. Pitäisi asua paikan päällä, tai ainakin jossakin läheistöllä, jotta olisi hollilla ja saisi näytettyä naamaa/tutustuttua ihmisiin.. Managerista ei kannata lahtea liikkeelle. Ensin kannattaa itse hankkia omat hommansa ja kayttaa manageria vain neuvottelemaan sopimus, jos niin isoihin proggiksiin paasee kasiksi... Toisinsanoen, managerit eivat ole kiinnostuneita ellet ole nimi. Myoskaan pienen budjetin elokuvatuottajat eivat ole kauhean innostuneita rahoittamaan myos manageria. Alkuun siis paasee ilmankin... Kuten sanottua verkostoituminen on tarkeaa. Se on se haaste. Sekaan voi soluttautua monella lailla. vaikkapa: - olemalla jollakin muulla lalla nimi (Elton John tms.) - aloittamalla orkestroijana, koska amerikan bisneksessa sellaisia kaytetaan - aloittamalla tekniikan osaajana, koska nykyaan kaikki saveltajat tekevat ne midi mock upit, joita sitten soitellaan ohjaajalle ja riidellaan jatkosta. -hankkimalla alalla olevia tuttuja erityisesti ohjaajia tms. aikaa säveltää elokuvaan on yleensä lyhyt ja siinä todellakin pitää olla tekniikat(sekä sävellys, että softat)/tyylit hallussa/selkärangassa. Pitaa paikkansa. Toisaalta, sua kysytaan hommiin sen takia etta sut tunnetaan sun tyylista ja taidoista, ja halutaan tekevan sita mita olet nayttanyt osaavasi. Jerry Goldsmith tuli "ennytmuistakenen" tilalle ja teki musat 9:ssä päivässä.. Jarre??? Useimmat leffasaveltajat ovat kertoneet etta heidan uransa aikana joku heidan scorensa johonkin elokuvaan on hyllytetty ja pyydetty toinen saveltaja tilalle. Se on osa Ameriiikan bisnesta. Eurooppa taideleffoineen, nyt ei ole ihan yhta julma. Ja tietenkin muutoksia tulee iso kasa, joihin pitää jatkuvasti reagoida (tämä nyt pätee ihan teatterimaailmassakin..) = kompromissejä joutuu tekemään todennäköisesti enemmän kuin laki sallii. Onko ne kompromisseja?? Ne on osa leffatuotantoa... Tehdaan elokuvaa jossa on musiikki. Ei musiikkia jossa on kuva... Ja tietysti se Sonny Kom... :) MrS Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)