Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Jännä juttu, mutta jostain kumman syystä tuon G5:sen kuulee niin ylimaallisen iloisena sointuna vaikka sehän ei ole molli eikä duuri.
 
Johtuukohan tämä siitä että me assosioimme sen johonkin tiettyyn asteikkoon, tavallaan lisäämme sinne sen terssi sävelen, joka sitten tekee siitä iloisen?

Varmaankin. Tai ehkä G:n ja D:n yhteiset yläsävelsarjat vain soivat niin, että tuollainen tunne muodostuu. Tai ehkä tuon soinnun tietämättään assosioi johonkin iloiseen biisiin, tai muuten vain yleiseen G-duuri-avosointuun.
 
Toistuuko samaa ilmiötä vaikka G#5:llä tai F#5:llä?

Johtuukohan tämä siitä että me assosioimme sen johonkin tiettyyn asteikkoon, tavallaan lisäämme sinne sen terssi sävelen, joka sitten tekee siitä iloisen?
 
Saako arvata...? Soittelet kitaralla heviriffejä E mollissa, joten silloin kuulet/aistit G5:n duurina koska aikaisemmin soittamastasi on syntynyt sävellajin tuntu, tässä tapauksessa siis G-duuri/E-molli. Korvalla on taipumus täydentää vajaita sointuja/intervalleja vallitsevan tonaliteetin mukaan.
 
Eli oletan että jos transponoit soittamasi 1,5 sävelaskelta ylemmäs niin G5 ei enää kuulosta niin "iloiselta"? (Sama teho olisi nyt siis Bb5:llä...) Mikäli näin ei ole niin sitten kysymys on jostain muusta.

Jännä juttu, mutta jostain kumman syystä tuon G5:sen kuulee niin ylimaallisen iloisena sointuna vaikka sehän ei ole molli eikä duuri.
 
Johtuukohan tämä siitä että me assosioimme sen johonkin tiettyyn asteikkoon, tavallaan lisäämme sinne sen terssi sävelen, joka sitten tekee siitä iloisen?
 
Kitaralla, varmaan? Koetapas kosketinsoittimella, niin pitäisi ylimääräiset duurivaikutteet kaikota.

sama homma tuli mulle mieleen kun chromazonella... kun todella useasti kitaralla sitä sävellaji on E-molli niin rinnakkaisduuriin sen G:n sit aina yhdistää----

Jännä juttu, mutta jostain kumman syystä tuon G5:sen kuulee niin ylimaallisen iloisena sointuna vaikka sehän ei ole molli eikä duuri.
 
Johtuukohan tämä siitä että me assosioimme sen johonkin tiettyyn asteikkoon, tavallaan lisäämme sinne sen terssi sävelen, joka sitten tekee siitä iloisen?
 
Muistan kun aikoinaan eräs kitaransoiton opettajani viittasi myös samaan aiheeseen. Esim. sähkökitaralla A5-ote (X02xxx) säröytettynä kuulostaa duuriterssipainoiselta. Särö korostaa siis yläsävelsarjan ensimmäisiä säveliä joihin lukeutuu duuriterssi (cis). Yläsävelsarjan läpitunkevuuteen vaikuttaa säröefektin lisäksi varmasti myös soinnun asema (A-kieli soi avoimesti ja vapaasti pitkältä matkalta eli soivien kielten pituus jne).
 
Kysymys on siis pitkälti soittimesta kuinka iloiselta tai neutraalilta kvintti-intervalli kuulostaa johtuen siitä miten eri tavoin soitin korostaa näitä osaääneksiä.
 
Tätä taustaa vasten on tietysti kiintoisaa että musiikin teoria (esim. sointuanalyysi) pitää kvintti-intervallia yksinään värittömänä intervallina, jolle voidaan muodostaa sävy (duuri vai molli) ainoastaan tonaalisen ympäristön perusteella (sävellaji, ympäröivät soinnut). Tietysti esim. edellä mainitun intervallin sävyn määrittämisessä mennään jo korkeamman matematiikan puolelle joten käytännön kannalta sillä ei ole juurikaan merkitystä.

Saako arvata...? Soittelet kitaralla heviriffejä E mollissa, joten silloin kuulet/aistit G5:n duurina koska aikaisemmin soittamastasi on syntynyt sävellajin tuntu, tässä tapauksessa siis G-duuri/E-molli. Korvalla on taipumus täydentää vajaita sointuja/intervalleja vallitsevan tonaliteetin mukaan.
 
Itseasiassa kyseessä oli D-mollissa menevä biisi johon piti rytmikitarat miettiä ja tämä G5 ei sitten sopinutkaan biisin tekijälle, jolloin sitten piti keksiä jotain ihan muuta...